Helene Tursten: Lasipaholainen

Helene Tursten: Lasipaholainen. Schildts 2006. 319 s.

Kuohuttava ja kuvottava. Siinä päällimmäiset tunteet Helene Turstenin dekkarista. Silti tästä vaikeasta ja uhkarohkeasta aiheesta pitää kirjoittaa. Esimerkiksi göteborgilaisen Asko Sahlbergin syksyn uutuus Siunaus tulee olemaan varmasti karvas pala kriitikoille ja lukijoille sulateltavaksi. Eri asia on miten suuri yleisö siihen suhtautuu, ja etenkin media.
Helene Turstenin kirjassa göteborgilainen rikosylikonstaapeli Irene Huss sukeltaa vaivihkaa syvälle ihmisyyden pimeimpään. Harmittomalta murhalta vaikuttava tapaus paisuu kolmoismurhaksi, joka sysää lukijan alun myötätunnon raivoksi uhreja kohtaan. Paljastamatta liikaa juonta ja loppua, täytyy todeta kyseessä olevan pedofiilitarina, jolla on synkkä loppu, ja joka leviää Iso-Britanniaan vaatien turhia kuolemia.
Ruotsinsuomalaisesti kiintoisaa on havaita sivuhahmona ruotsinsuomalainen poliisi, ja tietysti mukana on myös sivujuonteessa kunnon ruotsinsuomalainen konna. Päätarinan rypäs kietoutuu pappisperheen ympärille, jolla on synkkä ja traaginen salaisuus sisällään. Petojen päiden leikkaus vie lopulta myös mennessään näiden uhrin. Vastenmielinen, mutta taitavasti tehty teos.