Viime perjantaina sain isäni ylipuhutuksi lähtemään kuskiksi Ikeaan. Miksikö? No koska tarvitsin toisen kirjahyllyn, edellisen kanssa navigointi kun kävi hieman turhan haastavaksi riittämättömän tilan ja kirjapaljouden käsissä. Täsmäisku siis Ikeaan ja eikun takaisin kotiin kasaamaan uutukaista.
Mies ei kovasti arvostanut koko systeemiä, tämä kun yritti kovasti nukkua sillä välin, kun neiti paukutteli menemään vasaralla samalla epävireisesti lallatellen. Vaikka ihan ensimmäiseksi onnistuinkin lukemaan ohjekuvia ihan päin pieltä, niin sain hyllyseni koottua ihan itse, ilman apuja. Voittajafiilis. Yleensä kun on ollut tapana, että tuo mieheke kasaa meidän huonekalut. Olisin varmaan säästynyt muutamilta sotahaavoilta (paukuttelin vähän yli-innokkaasti puutappeja osiin kiinni ja huomasin vasta siinä välissä, kun niitä oli kiinni sellaiset kuusi liikaa, että hei, eihän näihin kaikkiin koloihin pitänyt laittaa näitä... Ja koska rakastan kirjojani kovasti ja tahdon kirjahyllyni kestävän kunnolla, voitte vain kuvitella kuinka tiukkaan olin niitä puutappeja sitten naputellut. Nyt on jalat sitten ihan naarmuilla, kun epätoivoisesti vääntyilin ja kääntyilin koivet solmuun osien ympärille, että ne pysyisivät paikallaan saadakseni ylimääräiset puutapit revittyä irti.) jos näin olisi tälläkin kertaa tehty. Että hei moi vaan, mutta kyllä siitä ihan kuvan mukainen tuli, katsokaa vaikka itse:
Uusi kirjahylly vaati kuitenkin melkoisen kikkailun, että se saatiin asuntoon mahtumaan. Onneksi nurkasta löytyi yksi vanha lipasto, joka oli jo pariin otteeseen hajonnut ja korjattu ja taas hajonnut. Tyhjensin sen ja pistettiin lipasto palasiksi nojatuolin tieltä. Lopulta aikaansaannoksena tosiaan oli söpöisä pieni nurkkaus, missä on ihanan pehmeä löhönojatuoli ja parikin lukuvaloa ja kirjat siististi hyllyssä; siis se haaveilemani lukunurkka taikka minikotikirjasto. Massiivinen sohvamme kun rajaa juuri sopivasti nurkkauksen ihan omaksi tilakseen.
Seuraava hommahan oli sitten saada lankapussukat pois kirjahyllystä ja lehdet sekalaisista pinoista nätisti koteloissa kirjahyllyyn. Mutta kuinka vaikeaa voi olla löytää pahvisia, itse 'koottavia' lehtikoteloita?! Juoksin kaikki kotia lähellä olevat liikkeet sunnuntaina läpi, paitsi sen suomalaisen kirjakaupan, joka ei sunnuntaisin ole auki, eikä mistään löytynyt. No tänään kun pääsin töistä kipitin kiltisti isoon suomalaiseen kirjakauppaan joka on lähellä myymälää jossa olen töissä... no ei sielläkään ole. Eikä ole läheisessä Tigerissakaan. Mochakahvi Robert's Coffeesta hermoja rauhoittamaan ja vielä kotipysäkiltä siihen suomalaiseen, joka ei eilen ollut auki. Ja sieltä vihdoin löytyi kaksi pakettia näitä valkoisia, perus lehtikoteloita pahvisena. Muoviset olisivat olleet turhan kalliita, kun tarvitsen suhteellisen monta kappaletta. Harmikseni en tosin saanut kuin kaksi kolmen kappaleen pakettia, kun olin suunnitellut kolme ostavani. Mutta kaksi on parempi kuin ei yhtään ja näillä mennään!
Nyt on lehdetkin vihdoin nätisti kirjahyllyssä, ilmestymisjärjestyksessä ja rumat lankamuovipussit piilossa.
Vielä kun löytäisin jostain kivamman väriset pyöreät matot näiden ruskeiden tilalle. Ruskea kun ei enää oikein tahdo sopia värimaailmaan, mutta ovat kulkeneet silti mukana ensimmäisestä omasta kodista.
Nyt on kuitenkin taas runsaasti tilaa uusille kirjoille, joita on tällä hetkellä muuten matkalla neljä kappaletta... Vähäiseltä määrältähän tuo näissä kuvissa näyttää, varsinkin kun tuo toisen hyllyn alimmainen hylly on varattu lautapeleille, mutta varmaan suurin osa kotikotoa mukaani ottamista kirjoista on pakattuna kellariin, ne kun ovat enemmän sitä nuorten kirjallisuutta, jotka saivat antaa tilaa korvienvälistä hieman kasvaneen pikkuneidin uusille teoksille. Kyllä niitä nuortenkirjoja täältä edelleenkin löytyy, ei vaan enää sitä kokonaisen hyllyn hamstraavaa Sweet Valley High:ta tms. : D
Talvilomani koittaa tämän viikon jälkeen, ja aion viimeistään silloin nauttia täysin kotoisasta lukunurkkauksestani. Ei siis muuta kun hyllyjä täyttämään!
