Unelmatapetti-kisan voitto ja valinnanvaikeus

Unelmatapetti-kilpailussa suosi onni, eikä voitto olisi paremmin voinut osua kohdilleen. Meillä on kaksi kerrosta tapetoivaa, koska kaikki vanhat ja ihanat tapetit jouduttiin repimään pois. Tyhjättiin kaikki eristeenä ollut kutteri seinistä, joten yksikään seinä ei säästynyt. Ei lopulta edes se portaikon kukkatapetti, jonka mies kompromissina aikoi säilyttää, koska jopa hänen anoppinsa siitä piti, eikä anoppia kannata turhaan uhmata. ;) Kun miehen lanko oli auttelemassa talolla, perusteli hän seinän poiston niin uskottavasti, että suustani pääsi myöntymys ja ennen kuin ehdin katua, oli seinä häipynyt. Uudet eristeet vaihdetaan muun muassa siksi, että taloon tulee koneellinen ilmanvaihto ja vanhoista eristeistä tulee helposti hajuja huoneilmaan korvausilman mukana.

Siksi tämä K-raudan kuvakisan voitto oli kuin balsamia haavoille. Vaikka remppa on pysähdyksissä, koska on kaikki muut kiireet ja flunssat, niin uskon, että tämä tapettien valinta tsemppaa taas remppaankin. Haluaisin portaikkoon jotain tapettitalomme alkuperäisestä tyylistä muistuttavaa, eli värikästä ja vähän villiäkin, talon omaa persoonaa esiintuovaa. Myös päämakuuhuonseen olen miettinyt näitä Econ tapetteja.

Ylhäällä vasemmalla siis portaikon tapetti, jolle pitäisi löytää nyt jotain yhtä värikästä ja kivaa tilalle. Econ Happy-mallistosta löytyi kolme kivaa vaihtoehtoa, kaikissa alkuperäiseen retrotyyliin sopivaa. Makuuhuoneeseen olin miettinyt jotain rauhallisempaa, mutta toisaalta myös väriä. Kun näin Econ Black & White -sarjan rosegardenin, mieleni muuttui ja mustavalkoinen alkoi tuntua sopivalta vaihtoehdolta.

Vielä on jonkin matkaa siihen, että päästään tapetoimaan, mutta nyt kädet taas syyhyävät päästä remontin pariin. Mutta tämän valinnanvaikeus, mikä olisi portaikkoon sopiva tyyli?

Kevään ja remontin etenemistä

Kevät etenee, toissapäivänä hiirenkorvat olivat vielä ihan pienet ja nyt lehdet ovat kasvaneet jo paljon isommiksi. Aamuisin on mukavaa lähteä töihin, kun vastassa ei ole kylmää ja pimeää, vaan valoisaa ja linnunlaulua. Muuten pitää kiirettä, kiirettä. töissä ja kotona. Töissä on uusi kausi alkamassa ja onneksi paljon mielenkiintoisia juttuja. Kotona on puolestaan otettu spurtti talon kanssa. Viime viikko kului näin: sorkkarauta käteen, kriks kraks, sisälaudoitus irti, pihalle ja pinoon. Sitten kutteri seinästä irti ja lapioilla säkkeihin. Lapsille annoin vanhoja kahvikuppeja ja kermakon leikkiin, krokettipelin ja trampoliinillekin jo pääsi. Sillä lailla viihdyttiin jokunen hetki. Lauantaina saatiin melkein koko alakerta valmiiksi. Enää lattiat auki ja purut pois, sitten päästään sisälläkin rakentamaan. Ulkovuoraus on pian valmis, kirvesmies on sen kanssa ahertanut. Kellarikin on saatu tyhjättyä sinne vahingossa kipatusta soralastista, olihan siinä urakkaa, mutta minä, mies ja isäni kuntoiltiin kunnolla ja nyt päästään sielläkin eteenpäin.

Lauantaina vietettiin muskarijuhlaa. Joka kerta ihana tilaisuus, lasten intoa ja aitoutta on kiva katsoa ja samalla sitä liikuttuu. Sähellettiin esikoisen kanteleen kanssa, se jäi päiväkodin naulakkoon viikonlopuksi. Onneksi komerossa oli miehen ala-asteella tekemä kantele ja uudet kieletkin hankittu. Äkkivirittely ja esikoinen pääsi juhlaan soittamaan. Olihan se aika liikuttavaa 7-vuotias soittaa kanteleella, jonka isänsä on tehnyt 12-vuotiaana. Mieskin sanoi, että taisi olla juhlatilan ilmastoinnissa jotain vikaa, kun tuntui menevän roska silmään.

Äitienpäivänä söimme nakkikiusausta ja mustikkapiirakkaa, kävin kävelyllä ja esikoinen pyöräili vierellä, katseltiin valkovuokkoja ja nautittiin lämmöstä, illalla alkoi sade ja me ahtauduimme samalle sohvalle katsomaan Herra Heinämäen elokuvan emmekä menneet talolle päinkään. Arkinen, mutta onnellinen päivä.

Ensimmäinen tapetti ja muuta mukavaa viikon varrelta

Tänään se tuli, ensimmäinen tapetti uuteen taloon. Työhuoneeseen valikoitui tuo mustapohjainen Sandbergin Sandra-tapetti. Olen tyytyväinen, se on kaunis ja toivottavasti siivittää entistä ahkerampaan remppailemaan talolla. Yläkerran lattioista on noin 3/4 avattu ja tyhjätty kutterista, loppujen vuoro on viikonloppuna. Sitten pääsemme alakertaan.

 Esikoinen on tehnyt päiväkodissa grafiikkaa, ripustin ne kirppislöytö-lehtihyllyyni (2€). Hieno homma, päiväkotiin saatiin taiteiden perusopetuksesta neljä kertaa kuvisopetusta. Esikoinen käy tuon Taikonin kuviskoulussa muutenkin ja olen tosi tyytyväinen opetukseen. Kädet alkoivat aina syyhytä minullakin, olisin mielelläni taiteillut myös, kun olin alussa esikoisen mukana tunneilla. Harmi, ettei taida olla mitään lasten ja vanhempien yhteisiä kuviskerhoja.

Täälläpäin on harvoin roskislavoja missään pengottavana, mutta kun veimme remonttijätettä, lähinnä kutteria hyötyjäteasemalle, päästiin samalla lavoille kurkkimaan. Puujäteastiasta löytyi sadoittain vanhoja lankarullia, sain niistä vain pienen pussillisen talteen. Harmi, ettei noita ole tajuttu lahjoittaa johonkin päiväkotiin, meillä ainakin tytöt heti innostui noista ja itselläkin on yksi DIY-idea mielessä. Nyt nuo ovat Ilveksen lasipurkissa ja kauniita ihan noinkin.

Juuh, julkisivu menee eteenpäin, kun kirvesmies ahkeroi. Vanhat vinolaudoitukset ja paneelit purimme itse ja kirvesmies on laittanut eristevillan ja nuo tuulensuojalevyt. Eilen saapuivat vihdoin pohjamaalatut paneelit. Helpottaa, kun hommat menevät eteenpäin.

Tänään oli hieno päivä, kun saatiin tietää, että myös kuopus sai paikan syksyksi kielikylpyyn. Ja ajatella, huomenna on jo torstai, viikonloppu lähenee!

Kompottia vai Kippistä keittiöön?

 

Hiihtoloma on alkanut ja talolla on jo vähän ehditty ahkeroimaan. Tänään on viety säkkikaupalla seinistä irrotettua voimapaperia, kutteripurua, kattohuopaa ja puunkappaleita hyötyjäteasemalle. Julkisivu edistyy, tuulensuojalevyt ovat pian paikoillaan. Vanha kuisti on purettu ja uutta rakennetaan. Huomenna pidetään pienet talkoot ja säkitetään yläkerran lattioista kutteria. Tässä välissä on hyvä taas hiukan haaveilla ja mietiskellä keittiön tapettia. Ehdokkaat ovat tällä kertaa Marimekolta: Ikkunaprinssi, Kompotti vai Kippis?

Keittiöön tulee entisöitynä nuo alkuperäiset kaapit ja muutama uusi alakaappi ja uudet tasot. Vanhat maalataan uudestaan ja ne sijoitetaan tuonne huoneen vasempaan nurkkaan.
Tapetti tulee tuohon punaisella näkyvään seinään, johon sijoitetaan liesi ja sen molemmin puolin laskutilaa. Kaappeja ei tuohon tule, korkeintaan jokin avohylly. Päälle laitetaan varmasti pleksi. Tarkoitus on  saada seinään vähän väriä ja särmää, ja jos kyllästytään, niin sitten vaihdetaan neutraalimpaan. Tässä talossa oli kuitenkin ostohetkellä sen verran värikkäät tapetit, että Tapettitalomme saa jatkaa ainakin osittain samaa linjaa.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille ja tervetuloa uudelle lukijalle!

Työhuone

Kun mitään valmista ei vielä ole näytettävänä, niin keskitytään sitten haaveiluun ja suunnitteluun. Sekin on kyllä ihan mukavaa hommaa, ja ehkä sitä kannattaa tehdä nyt, eikä sitten, kun on hirveä remppaväsy eikä enää kiinnosta muu kuin valmiiksi saaminen.
Alakerrassa oli ennen keittiö ja neljä huonetta. Muu tila on avattu keittiöstä ruokailuhuoneeseen ja olohuoneeseen johtavaksi tilaksi. Työ-/vierashuone on ainoa, joka jätetään omaksi huoneekseen. Aiemmin sinne on ollut kaksi ovea, mutta nyt toinen niistä suljetaan, että saadaan sen toiselle puolelle kiinteä seinä olohuoneen nurkkausta varten.

Olen kauan haaveillut työhuoneesta, tai no olihan meillä ekassa yhteisessä kodissamme, kerrostalokolmiossa esikoisen huone työhuoneena noin vuoden verran, kunnes se täyttyi pienen tytön tavaroilla ja hetken päästä toisen, vähän pienemmän tytön tavaroilla ja työpöytä sai väistyä.

Tänne haluaisin jotain voimakkaampaa tapettia, Sandbergin mustapohjaiset tapetit saattaisivat sopia huoneeseen. Valoa tulee kuitenkin kahdesta ikkunasta, joten noin tummaa voisi uskaltaa yhdelle seinälle laittaa. Toisaalta taas värikylläinen Pip Studion Chinese Rose Green olisi valoisa ja leikkisä.

Olen saanut mieheltä lahjaksi kaksi String-hyllyä, niistä olen tykännyt jo ennen blogimaailmaan parkkeeraamista ja tykkään yhä. Työhuoneessa saa näkyä 50-luku, joten ne toisivat mukavasti sen ajan henkeä sisustukseen. Kaverini antama pyöreäkulmainen lipasto päätynee työhuoneeseen, ainakin, jos tapetti on tuota mustapohjaista.

Sitä, minkälaisen maalin tai pinnan muut seinät saavat, emme ole rehellisesti sanoen ehtineet miettiä. Toivon, että tänne huoneeseen saadaan mahtumaan vähän kirjojakin ja ehkä lukunojatuoli, eli kirjastohenkeä. Lattia saa puupinnan ja lipeäkäsittelyn.

Tapettitalomme kuulumisia

 

Tapettitalomme puutarha uinuu lumivaipan alla (ja lumi peittää armollisesti myös sora- ja lautakasat, vanhat kattopeltiröykkiöt ja pressujen alle peitellyt jämäpuut, joista saa vielä polttopuuta. Näyttääpä pihan nurkassa trampoliinikin olevan odottamassa kevättä, juu, se piti koota ja varastoida, mutta tuli vissiin jotain tärkeämpää tekemistä...), mutta talo itse muuttaa vähän kerrallaan ilmettä. Katto saatiin siis ennen joulua purettua ja uudet kattotuolit paikoilleen ja pellitystkin on nyt tehty. Tällä viikolla saatiin myös uudet ikkunat paikoilleen lukuunottamatta kuistia ja saunaa. Ikkunat tulivat Alavuden ikkunalta ja nyt mulla soikin päässä J. Karjalaisen avaruuden ikkunan -biisi uusin sanoin: Hei mennään tsiigaan Alavuden ikkunaa.

Seuraava urakka on ulkovuoren vaihtaminen, pakko, koska laudat on maalattu edellisten omistajien aikaan hengittämättömällä maalilla ja jos ulkovuorausta ei vaihda, ei talo luonnollisesti hengitä eli kosteus ei pääse siirtymään vaan laudoista tulee muhjua ajan myötä. Harmi, mutta ei auta. Koska budjetti on rajallinen, täytyy tähän hommaan tarttua pitkälti itse. Ihan yläosan vinolaudoituksen hoitavat rakennusmestarin työntekijät, mutta muusta on selviydyttävä itse.

Keittiön ikkunoita jouduttiin nostamaan, että standardikokoiset tasot sopivat keittiöön ikkunoiden tasolle, eivätkä ole liian korkeita. Samalla muutettiin yläkerran ikkunan paikkaa hitusen, etteivät ikkunat ole ulkoseinällä toisiinsa nähden todella epäsymmetrisesti. On ne siis sitä vieläkin, mutta joku yhteinen linja niistäkin löytyy. Ja myönnän, minä olin tällaisen ulkonäköseikan suhteen aivan pihalla, mutta mies huomautti rakennusmestarimme toimistolla, että ikkunoita pitää kyllä siirtää jo ulkonäönkin vuoksi ja siellä huomattiin, että oikeassahan mies oli. Minä sen sijaan näen vaan mielessäni sen, miltä ikkunat näyttää, kun keväiset verhot on ripustettu, pöydällä on kimppu tuoreita kukkia ja pääsen kattamaan ruoksalin pöydälle ateriaa...

Jee, keittiössä on kaksi isoa ikkunaa, tuonne peräseinälle saattaa tulla ikkunan alle penkki tai liikuteltavaa saareketta voi pitää sen edessä.

Vanha katto oli k-a-m-a-l-a eikä todellakaan olisi kestänyt vuosia, kuten kuntotarkastaja väitti... Nyt tuntuu hyvältä, että talossa on kunnon kantava katto, joka tuoksuu tuoreelta ja terveeltä puulta, eikä murene käsiin...

Pihan omppupuut talviasussaan. Vaikka tien toisella puolella on kerrostaloja, on alue rakennettu onneksi suht väljästi ja talot ovat nättejä, niissä on 1950-luvun henkeä.

Semmoinen talokatsaus tällä kertaa. Viikonloppu menikin reippaasti, käytiin luistelemassa (minäkin olin ties monenko vuoden jälkeen luistimilla, lapset totesivat äidilleni, että heillä meni hyvin, mutta äiti oli vähän huono vielä. Höh, minähän kaaduin vain kerran. ;)), uimassa ja talolla siivoamassa remppamiesten jäljiltä. Kirppikseltäkin tein yhden kivan löydön keittiöön, siitä myöhemmin lisää. Niin ja sain vihdoin siivottua myös täällä kotona, täytyy myöntää, että imurointi ei ole hetkeen kuulunut ihan tärkeysjärjestyslistan ykkösiin. Energistä viikkoa lukijoille, ensi viikon jälkeen on tammikuukin selätetty!

Punainen piristää

 Pienen blogitauon jälkeen hyppään suoraan värihaasteeseen ja punaiseen. Tykkään punaisen energisyydestä, voimasta ja lämpöisyydestä. Sisustuksessa ei meillä tätä väriä ole käytetty mitenkään systemaattisesti, mutta punaisia väripilkkuja löytää sieltä täältä, etenkin tyynyistä, huovista ja astioista.

Raidalliset tyynyt on ostettu Finlaysonilta, Pentikin sydänhuopa on häälahja ja perhoshuopa äitini kirppislöytö. Lattiatyyny on odottanut ties kuinka kauan, että opettelisin ompelemaan sille uuden päällyksen, mutta joulun ajan tuo saa pitää nykyisen kuosinsa. Punavalkoinen yhdistelmä on yksi lemppareistani, kuten kuvastakin näkyy.

 

Pilkkukuosikin viehättää minua ja sekin toimii punavalkoisena. Iso peltipurkki on lahja ystävältä, Muija-purkki kirppislöytö, joka blogissa on jo ollutkin esillä. Chymoksen keltapallollista peltipurkkia (4€) olen pitkään etsinyt ja tuo sai lähteä mukaan, vaikka kansi ei ole alkuperäinen, mutta kyllä tuo punainen minulle kelpasi. Keittiöpyyhe on Dermosilin, tilasin ihanaa polka-keittiösaippuaa ja tuo tuli pakkauksen mukana. Lautanen onkin esitelty jo aiemmin.

Kiirettä on pitänyt töissä, etenkin kun olin neljän päivän työreissulla Latviassa. Lasipurkissa oleva kynttilä on lahja sieltä, se soijasta tehty ekokynttilä, joka palaa puhtaasti eikä juuri tuota nokea. Koristeena on latvialaisia yrttejä. Matka oli mukava, vaikkakin päivät olivat pitkiä. Maaseudulla oli mielenkiintoisia yrityksiä, joissa vierailimme, tapasimme muun muassa sepän, puunveistäjä/taiteilijan ja olimme paljuja valmistavassa yrityksessä sekä betonilaattatehtaalla, josta saimme matkamuistoksi pimeässä hohtavat tiilet. Jos niitä olisi enemmän, saisi puutarhaan hohtavia kuvioita tai reunuksia laatoitukseen. Hohtava aine ei ollut fosforia, vaan tuon yrityksen itse kehittelemä juttu. Kiinnostavaa ja kotona totesin, että nyt tuli ainakin vähän erilainen tuliainen. Laitetaan se sitten vaikka postilaatikon juurelle, kun taloomme muutamme. :)

Tapettitalollamme on salaojitus vihdoin valmis. Samoin saimme vihdoin öljysäiliön puratettua ja viimeinenkin osa kellarista saadaan pian tyhjättyä betonista ja kaivettua oikeaan syvyyteen. Viime viikonloppu meni kattoa purkaessa ja nyt ovat kirvesmiehet saapuneet asentamaan uutta kattoa. Kommeluksiltakaan ei ole vältytty, onnistuimme katkaisemaan sähköt myös naapureilta hetkeksi... Näissä tilanteissa ei auta muu kuin todeta, että tekevälle sattuu.

 On ollut sen verran kiireistä, ettei joulujuttujakaan paljon ole ehtinyt laitella. Nyt viikonloppuna saatiin siivottua tyttöjen huone kunnolla, joten laitoin sinne talvivalot. Lauantai-iltana mies keitti ekan riisipuuron, joka nautittiin kynttilänvalossa. Käytiin myös kirjastossa ja minä lainasin pinon jouluisia sisustuskirjoja. Nyt ehkä mukillinen glögiä ja kirjoja selailemaan.

Mukavia marraskuun hetkiä tulevaan viikkoon!

Kirsikka

Puutarhan perällä

Jatketaan tärkeiden esineiden haastetta, tässä toinen asia, josta en hevillä luovu. Se ei ole tuo Marimekon kesällä ostamani laukku, vaikka se aivan ihana onkin, vaan tuo tapetti taustalla. Tapettitalostammehan kuoriutui ihania tapetteja vaikka millä mitalla, mutta lähes kaikki menee uusiksi. Seiniä täytyy avata, koska kutterieristeen takana oleva avaruus- mikälie folio on poistettava, koska se ei hengitä (mur), niin ei noita tapettejakaan saa säilytettyä. Paitsi tämä portaikossa oleva ja ehkä toinen, joka on eteisessä ovat säilytettävissä. Tämä kukkatapetti saa siis jäädä muistoksi kertomaan tapettitalomme historiaa ja mieluusti tuon portaiden kaidepuunkin säilytän.

Tapettitalomme puutarha on villiintynyt ja sitä se saa vielä jonkin aikaa ollakin. Pidän vanhasta sammaloituneesta omppupuusta, joka on tontin nurkassa. Sen oksat kaartuvat muodostaen ikään kuin katoksen, jonka alle voi mennä kuin majaan ja katsoa, miten valo siivilöityy lehvistön läpi. Vaikka puu on vanha, antaa se runsaasti satoa, niin paljon, ettei kaikkia omppuja ainakaan tänä syksynä ehditä hyödyntää. Ensi syksynä täytyy etsiä mehustamo, mies myös haaveilee omenasiiderin teosta. Vanhoista ikkunoista ja noista tiilistä on tarkoitus sitten joskus rakentaa pihalle jotain tämäntyylistä pienemmässä koossa vain.

Tällaisia maanantaitunnelmia tänään, mukavaa alkanutta viikkoa lukijoille ja kurkkijoille!

Kirsikka