Kevään ja remontin etenemistä

Kevät etenee, toissapäivänä hiirenkorvat olivat vielä ihan pienet ja nyt lehdet ovat kasvaneet jo paljon isommiksi. Aamuisin on mukavaa lähteä töihin, kun vastassa ei ole kylmää ja pimeää, vaan valoisaa ja linnunlaulua. Muuten pitää kiirettä, kiirettä. töissä ja kotona. Töissä on uusi kausi alkamassa ja onneksi paljon mielenkiintoisia juttuja. Kotona on puolestaan otettu spurtti talon kanssa. Viime viikko kului näin: sorkkarauta käteen, kriks kraks, sisälaudoitus irti, pihalle ja pinoon. Sitten kutteri seinästä irti ja lapioilla säkkeihin. Lapsille annoin vanhoja kahvikuppeja ja kermakon leikkiin, krokettipelin ja trampoliinillekin jo pääsi. Sillä lailla viihdyttiin jokunen hetki. Lauantaina saatiin melkein koko alakerta valmiiksi. Enää lattiat auki ja purut pois, sitten päästään sisälläkin rakentamaan. Ulkovuoraus on pian valmis, kirvesmies on sen kanssa ahertanut. Kellarikin on saatu tyhjättyä sinne vahingossa kipatusta soralastista, olihan siinä urakkaa, mutta minä, mies ja isäni kuntoiltiin kunnolla ja nyt päästään sielläkin eteenpäin.

Lauantaina vietettiin muskarijuhlaa. Joka kerta ihana tilaisuus, lasten intoa ja aitoutta on kiva katsoa ja samalla sitä liikuttuu. Sähellettiin esikoisen kanteleen kanssa, se jäi päiväkodin naulakkoon viikonlopuksi. Onneksi komerossa oli miehen ala-asteella tekemä kantele ja uudet kieletkin hankittu. Äkkivirittely ja esikoinen pääsi juhlaan soittamaan. Olihan se aika liikuttavaa 7-vuotias soittaa kanteleella, jonka isänsä on tehnyt 12-vuotiaana. Mieskin sanoi, että taisi olla juhlatilan ilmastoinnissa jotain vikaa, kun tuntui menevän roska silmään.

Äitienpäivänä söimme nakkikiusausta ja mustikkapiirakkaa, kävin kävelyllä ja esikoinen pyöräili vierellä, katseltiin valkovuokkoja ja nautittiin lämmöstä, illalla alkoi sade ja me ahtauduimme samalle sohvalle katsomaan Herra Heinämäen elokuvan emmekä menneet talolle päinkään. Arkinen, mutta onnellinen päivä.