All the best boys

Facebookin Käsityöblogit -ryhmässä tuli jokunen kuukausi sitten keskustelua lapsettomista blogeista - siis sellaisista, jotka eivät ole aivan täynnä lapsiaiheisia käsitöitä tai aiheet eivät pyöri lasten ympärillä jatkuvasti. Asia nousi mieleeni miettiessäni blogipostausta ja etsiessäni koneelta neulekuvia - törmäten näihin jo melkein unohtuneisiin neuleisiin.

Olen mieltänyt aina oman blogini aika lapsettomaksi, mutta täytyy kyllä myöntää, että kyllä ne lapset näemmä minunkin blogiini ovat hieman päässeet tunkeutumaan. Syytän lapsettumisesta hieman sukulaispoikaa, mutta ennen kaikkea sitä, että lasten neuleisiin menee ihanan vähän lankaa. Lasten sukat, tumput ja pipot ovat vain täydellisiä neuleita pientenkin jämälankanöttösten tuhoamiseen. Sukulaispoikani ei todellakaan tarvise kaikkia pieniä pipoja ja sukkia, joita olen tehnyt - teen pieniä neuleita myös keräyksiin. Ja teen niitä ennen kaikkea päästäkseni eroon jämälangoista.

Näyttää siis siltä, että lastenneuleet ovat tulleet jäädäkseen blogiini. Pieninä määrinä, harvakseltaan, eikä ikinä pääroolissa.

 

Malli: B21-8 Junior by DROPS Design 

Puikot: 3 mm (2,5 mm resorit)

Lanka: teetee Pallas

Lankamenekki: 54g

Sukulaispojalle pyydettiin neulomaan liivi. Ensimmäisenä tuli mieleeni bisnesmaailma tai hienostuneet britit. Jotain pikkuvanhaa, harmaata, pappamaista. Ravelryn ohjeita selaillessa tuli vastaan sitten Dropsin Junior, joka oli juuri sitä, mitä halusin. Liivi, joka tyyliltään sopisi niin lapselle kuin aikuisellekin.


Liivi olisi voinut olla helppo tehdä, jos se ei olisi ollut Dropsin ohje. Inhoan Dropsin ohjeita - minusta ne on kirjoitettu epäselvästi, usein hieman puutteellisesti, ja ohjeiden ulkoasu haittaa todella paljon ohjeen lukemista ja käyttämistä. Tyrin mittojen kanssa useasti ja jouduin purkamaan ja neulomaan uudelleen useamman kerran. Onneksi tämä oli lastenliivi - yhtään isompi työ, niin en olisi purkanut. Keskeneräinen neule olisi silloin joutanut samalla roviolle ohjeen kanssa ja olisin varmasti vannonut, etten ikinä enää käyttäisi Dropsin ohjeita.

Liivi on tyyliltään sellainen, jota voisin itsekin käyttää. Paljon sileää pintaa, yläosassa  kaksoishelmineuletta. Taskun resorireuna on vain koristetta, liivissä ei oikeasti ole taskuja. Pitäisi varmaan yrittää tehdä isompi versio naisellisimmilla muotoiluilla...

 

Malli: Another Pair of Mittens by Heather Mees 

Puikot: 3,5mm

Lanka: Novita 7 veljestä

Lankamenekki: 28g

Kevättalven aikana koitti myös se hetki, kun sukulaispoika tarvitsi ensimmäiset peukalolliset lapaset. Ei enää mitään peukalottomia tumppuja, vaan ihan isojen ihmisten hanskat. :)

Ruislinnun laulu korvissani

...tähkäpäiden päällä täysikuu...

Malli: Ruis by Jatta Saukko

Puikot: 2,5mm (80 cm pyörö)

Lanka: Novita Nalle (värjätty sipulilla)

Lankamenekki yht. 454g

 

Olin pitkään haaveillut neulovani itselleni Rukiin. Ohje on ollut ostettuna jo tovin. Keväällä värjäsin langatkin mekkoa varten. Ja toukokuussa aloitin Suuren Paita- ja Pipohaasteen innoittamana neulomaankin mekkoa. Alku sujui ripeästi, mutta lopulta tahti hidastui, ja vähältä piti, ettei mekko myöhästynyt haasteesta. Heinäkuun lopussa se oli neulottu kuitenkin loppuun (kahdessa kuukaudessa, huih!) ja elokuun ensimmäisinä päivinä pingoiteltu valmiiksi.

Vielä kun olisi tullut kuvattua blogia varten ajoissani, olisi kaikki sujunut loistavasti, ainakin melkein. Loppusyksyn ja alkutalven aikana mekko on päässyt jo testikäyttöönkin sopivien kelien myötä, ja kuvauksia varten Jyväskylässä satoi luntakin taannoin...

Ruista oli ihana neuloa. Isoksi neuleeksi se valmistui loppujen lopuksi yllättävän ripeästi. Ohje oli upeasti kirjoitettu, koot olivat hyvin paikkansa pitäviä, ja ohjeita oli helppo seurata. Ainoa pieni miinus mekossa johtuu neulojan omista mittaustaidoista - vyötärön ja kädentien aloituskohdan välistä puuttuu todellisuudessa kaksi senttiä pituutta. Onneksi mekko menee kuitenkin päälle, niin ei mennyt purkuhommiksi.

Leuhkimatta paras, mutta pitänee kertoa, että tämä on isoin neuletöistäni tähän mennessä. Ja ensimmäinen neule, jossa on istutetut hihat. Olen ihan vähän vain ylpeä tästä... Nyt uskaltaa ehkä ryhtyä enemmänkin paitoja neulomaan! :)

Melkein Zero

Aina aika ajoin (yllättävän usein siis) tulee innostuttua ja inspiroiduttua muista käsityöblogeista ja apinoitua ideoita perässä. Kesällä innostuin ihan sikana Missä neuloimme kerran -blogin Neulistin ompelemasta Zero Waste -mekosta. Mekon alkuperäinen idea on kotoisin Tyrnifarmarit-blogista.

Zero waste on kiehtova konsepti. Opintojen yhteydessä siihen on tullut törmättyä aika säännöllisesti, idea on kiehtova ja inspiroiva, mutta samaan aikaan tavattoman haastava. Nollahukka-ajattelun (zero waste) tavoitteena on, että taitavaan kaavoitukseen tai jämäpalojen näppärään hyödyntämiseen perustuen vaatteen valmistuksessa ei jäisi kangashukkaa lainkaan.

Tein oman mekkoni jo kesällä (kuten kuvista saattaa päätellä) ja se onkin ollut varsin ahkerassa käytössä siitä asti. 

Pyrin mekossa todelliseen zero wasteen - ei riekalettakaan kangasta roskiin. Sen takia päätin kokeilla pääntien tekemistä hieman venepääntien mallisena. Leikkasin päätien kohdalle ainoastaan viillon, jonka reunoja lähdin kääntämään tasosaumakoneella. Pääntie ei sellaisenaan kuitenkaan istunut, joten jouduin jatkamaan viiltoa ja tekemään lyhyet olkasaumat. Helman ja hihansuiden taitokset on ommeltu myös tasosaumakoneella. Muutoin mekko on koottu saumurilla.

Koko kankaan leveydeltä tehtynä mekkoon tuli aivan älyttömän pitkät hihat - jouduin lyhentämään hihoja varmaan 15 senttiä - joten siinä meni hyvä yritykseni nolla hukkaan. Vaikka minua kiehtoikin kovasti ajatus taskuista mekossa, jouduinkin niiden kohdalla toteamaan, että leveä kangas teki tepposet - taskut olisivat roikkuneet jossain pohkeideni korkeudella..

Kangas on muistaakseni Kankaita.comista hankittua viscoosi-jerseytä - ihanaa päällä, ohutta, ja tuskaisaa ommeltavaa - koneen säädöt ovat tarkat, kankaan leikkuureunat rullaantuvat, ja kangas venyy aivan holtittomasti ommeltaessa. Mahtava kangasvalinta siis. Kaikesta tuskailusta huolimatta tämän mekon kasaamiseen meni aikaa maksimissaan puoli tuntia. 

Ammattiompelijan silmään mekkoon jäi kämmejä, mutta eihän ne haittaa, kun ei kerro kenellekään? Varsinkaan, kun tämä sattuu olemaan nykyisen lempimekkoni (tai tunika, koska enhän minä nyt kehtaa housuja jättää pois noin ohuen vaatekappaleen alta). Uusia versioita vähän erilaisista kankaista, erilaisilla yksityiskohdilla, on tulossa toivottavasti lähiaikoina...

Kaksoselle

Aloitin kesällä neulomaan Kahelien Suuren Paita- ja Pipohaasteen tiimoilta itselleni kesäpaitaa. Kesä oli onneksi niin kylmä, ettei paidalle olisi ollut kunnolla käyttöäkään, joten onneksi paita valmistui vasta syksyllä. 

Malli: Gemini by Jane Richmond (Ravelry)

Puikot: 3,5mm (80cm pyöröt)

Lanka: Drops Cotton Viscose

Lankamenekki: 310g

Olin Geminiä katsellut jo aiemmin vähän sillä silmällä. Mallin yksinkertaisuus ja rentous yhdistettynä pääntien siroon pitsiin oli tehnyt minuun vaikutuksen. Sopivan haasteen tullessa kohdalle, olikin mainiota neuloa paita pois Ravelryn jonosta roikkumasta. 

Olin aiemmin kesällä ostanut Dropsin Cotton Viscosea tarkoituksenani tehdä toinen Sophia, mutta nyt langalle löytyikin sitten toinen käyttökohde. Valitettavasti lanka ei kuitenkaan ihan riittänyt paitaan, ja toisen värierän lanka vähän erottuu paidasta.. Tosin todettakoon, että värin vaihtumiskohta erottuu valokuvasta paljon selkeämmin mitä paidasta livenä, sen ollessa päällä.

Joitain muitakin pieniä mutkia oli matkassa tämän paidan kohdalla. Koetilkusta huolimatta onnistuin valitsemaan vähän liian ison koon - neuloin L:n vaikka M koko olisi varmasti ollut ihan riittävä minulle. Malli toimii kuitenkin hyvin myös löysänä, joten liian suurenkaan paita ei ole käyttökelvoton. Ensi kerralla tajuan kuitenkin valita pienemmän koon...

Ensi kesää odotellessa! 

Kevätpöksyjä

Jyväskylään on tullut kesä aivan hirveällä vauhdilla. Vihreys räjähti käsiin aivan huomaamatta, ja parisen viikkoa sitten ottamani kuvat alkavat näyttää väärällä tavalla kesäisiltä. Uusista työkuviosta ja muista hässäköistä johtuen en ole ihan pysynyt samassa aikataulussa luonnon kanssa postatessani blogijuttuja. Joten nyt on sitten valitettavasti vähän aikaa luvassa juttuja ja kuvia hieman keväämmältä. 

Mutta nyt aikataulujen ja luonnon päivittelystä itse asiaan, pöksyihin. Teinpäs sukulaispojalle taas parit pökät, jotta pienellä riittää housuja. Kaavoina käytin samoja kaavoja kuin aiemminkin, muokaten vain isommaksi. Resoreista tein edelleen pitkät, jotta kääntövaraa riittäisi sekä vyötäröllä että lahkeissa. 

Ensimmäiset pöksyt on tehty ystävältä saadusta, ihanasta vauvasametista. Koska kangas ei jousta, piti housuista tehdä trikoopöksyjä väljemmät. Toisten pöksyjen materiaalina käytin collegea, josta piti joskus tulla itselleni mekko. Siis piti, ei tullut. Mutta päätyipähän parempaan ja tärkeämpään käyttöön. 

Lastenvaatteita tehdessäni olen huomannut, että on melko vaikeaa löytää laadukkaita, yksivärisiä collegekankaita tai trikoita. Lastenkankaisiin erikoistuneista nettikaupoista kyllä löytää erittäin hyvälaatuisia ja ihania kankaita, mutta yleensä kuviollisia. Tämä on minusta kyllä vähän harmillista, kun yksivärisetkin vaatekappaleet voisivat olla joskus ihan näppäriä lapsilla...

Sophia

Törmäsin suunnilleen vuosi sitten Napit puuttuu -blogissa mitä ihanimpaan kesäpaitamalliin.  En silloin vielä rientänyt ostamaan ohjetta, enkä viime kesäksi saanut aikaiseksi tehdä itselleni reikäpaitaa, mutta ajatus jäi itämään ja ohje roikkumaan Ravelryn jonoon. Maaliskuussa Kahelien KALin myötä pistin Sophian puikoille ja nitkuttelin itselleni tulevaksi kesäksi kesän parhaan paidan.

Käytin aika paljon ohuempaa lankaa kuin mitä ohjeessa suositeltiin. Valitsin paitaan vähän isomman koon mitä yleensä , ja tein muitakin pieniä muokkauksia. Jatkoin kädenteiden jälkeen pitsiä aina lantiolle asti, ja tein helmaan vain pienen resorin. Mielestäni paita olisi voinut olla väljempikin, mutta oikein hyvinhän tämä menee näinkin.

Malli: Sophia by Juliet Moody (Ravelry)

Puikot: 5,0 mm, 5,5 mm, 7,0 mm (80 cm pyörö)

Lanka: Garnstudio Drops Muskat

Lankamenekki: 230g

Seuraavaan paitaan onkin langat jo ostettu, joten pian lähtee varmaan Sophia uudestaan puikoille. Tosin voisi varmaan neuloa seuraavaksi vielä yhtä kokoa isompana ja yrittää noudattaa mallia vähän uskollisemmin.. :D

Pitsinen bolero

Nyt olen uskaltaunut vihdoin lasten vaatteista paremmin kokeilemaan aikuisten neuleita - muitakin kuin asusteita siis. Kahelien Suuren Paita- ja pipohaasteen innoittamana neuloin maaliskuussa pitsiboleron ja yllätyin - ei se ollutkaan kauhean vaikeaa tai edes vaativaa tehdä aikuisen ihmisen kokoista vaatekappaletta. Mitä tässä on tullut oikein vuosia ihmeteltyä ja pelättyä? En ymmärrä.

Malli: 04. Naisen neulottu taikabolero by Arja Viitala (Ravelry / Novita)

Puikot: 5,0 mm

Lanka: Novita Rose Mohair

Lankamenekki: 100 g

Bolerossa ei ohjeen mukaan ollut mitään kiinnitystä edessä. Ei kai bolero mitään kiinnitystä välttämättä olisi tarvinnut, mutta itsestäni sellainen tuntui olevan paikallaan. Olisihan tuohon voinut jonkin napin ja lenkin neuloa/ommella, mutta päätin itse laittaa boleroa hieman kiinni koruneulalla. Vuosien takainen Viron tuliainen taitaa olla jonkinlainen perinnekoru (tai ainakin sen henkinen). Löytyipäs sillekin jotain käyttöä. 

Neulottu hame

Olen aina suhtautunut vähän epäillen neulottuihin hameisiin (tai alaosiin ylipäätään), mutta vihdoin koitti se aika, kun minunkin oli pakko kokeilla alaosan vaatekappaleen neulomista. Tämä hame on oikeastaan neulottu jo alkuvuodesta Suureen Paita- ja Pipohaasteeseen (kahelisti paitoihin kuuluvat myös alaosan vaatteet), mutta hame on odotellut ensin kuminauhaa vyötärölle ja sittemmin sopivaa kuvaushetkeä.

Malli: 04. Naisen neulottu hame by Lea Petäjä (Novita syksy 2012/Ravelry)

Puikot: 4,5mm, 3,5mm (80cm pyörö)

Lanka 1: Novita 7 veljestä,  keskiharmaa (42g)

Lanka 2: Novita 7 veljestä, tummankeltainen (46g)

Lanka 3: Novita 7 veljestä, luonnonvalkoinen (81g)

Lanka 4: Novita 7 veljestä, ruskea (87g)

Lanka 5: Novita 7 veljestä, vaaleankeltainen (15g)

Lankamenekki yhteensä: 268g

Muut tarvikkeet: pyöreää kuminauhaa vyötärölle

Kasvivärjättyjen Seiska Veikkojeni varasto tuntuu olevan ehtymätön, varsinkin erilaisten keltaisten sävyjen osalta, joten sain suureksi ilokseni ängettyä tähän hameeseen paria kasvivärjättyä lankaa.

Monissa neuleohjeissa minua ärsyttää, että ohjeissa koko pitää päättää yleenä vyötärön tai rinnanympärysmitan perusteella. Niin oli tässäkin hameessa, ja olin leveälanteisena hieman helisemässä, kun en tiennyt, kuinka paljon missäkin koossa oli tilaa lantiolle. Päätin kuitenkin tehdä pienen koon mukaan, sovitella aina välillä, ja tehdä vyötäröä kohden ylimääräisiä kavennuksa kapeampaa vyötäröä tavoitellen. Muodon puolesta hameesta tuli aika hyvä, joskin tämä on ehkä hieman tyköistuvampi lantiolta kuin ohjeen mukainen hame.

Hame kaipaisi kaverikseen vielä kunnollista alushametta - mallin reikäriveistä nimittäin pilkistelee sukkahousut itseäni häiritsevästi (vaikka todennäköisestihän tähän ei kiinnitä huomioita kukaan muu kuin minä itse).

Kasa pieniä neulehia

Pieniä neuleita erinäisille lapsille tulee neulottua nykyään melko säännöllisesti. Jokaiselle pienelle sukalle ja tumpulle ei viitsi enää tehdä omaa postaustaan, mutta jospa näistä jotain yrittäisi välillä kertoa. 

Minimiehellä kuulemma sukkia riittää, kun niiden neulojia on useampiakin, mutta tumpuista kuulemma on hivenen pulaa. Pienien tumppusten malli on enimmäkseen omasta päästä sävelletty, hieman ryöstetty ideaa junasukista. Fabelia pikkaraisiin kevättumppuihin kului hurjat 10 grammaa.

Pinkin ja punaisen kirjavat sukkaset tuli neulottua tuttavan lapsenlapsen kastepäivän kunniaksi, kyllähän pieni tyttö nyt pinkkiä tarvitsee. Nallen-vahvuisia, tuntemattomia jämälankoja sukkiin sai poljettua 30 grammaa. 

Minimiehen kestovaippailu-ura jatkuu, ja asteittain isonevia hahtuvahousuja tupsahtaa maailmaan aina silloin tällöin. Tosin kesän lähestyessä hahtuvahousukausi uhkaa mennä ohitse kevyempien vaatteiden tieltä. Hahtuvavillaa on varastossa vielä sen verran, että pitäisiköhän ruveta näitä neulomaan myös keräykseen.. Näillä pöksyillä lanka- ja hahtuvavillavarastoa kevennettiin 56 grammalla, ja malli on sama kuin aiemmissakin pöksyissä. 

Puerperium

Talvi - tai no ainakaan neulepaita kelit - eivät ole ihan vielä ohi, joten pitihän sitä vielä neulaista neulepaita. Tosin vieläkään en ollut niin rohkea, että olisin aikuisen kokoista pitkähihaista paitaa neulonut, mutta pienelle pojalle kuitenkin. Ohje tähän paitaan oli silmäilty jo ennen pienen tupsahtamista maailmaan, joten hyvähän tämä oli päästä neulomaan Ravelryn jonosta pois. 

Malli: Puerperium Cardigan by kelly Brooker (Ravelry)

Puikot: 4 mm (80cm pyörö)

Lanka 1: Garnstudio DROPS Extra Fine, harmaa (50g)

Lanka 2: Garnstudio DROPS Extra Fine, turkoosi (38g)

Lankamenekki yhteensä: 88g

Muuta: nappeja 7 kpl

Kysyin minimiehen äidiltä toivevärejä paitaan, yhtään ei kyllä yllättynyt, että väriksi valikoitui turkoosi ja harmaa. Sen kummempia väri- tai kuviotoiveita ei tuntunut olevan, joten tein paidan sitten raidallisena. Napitusreunan harmaa osuus on toteutettu intarsian avulla. Pääntien, napitusreunan ja helman leveämmät osuudet veivät harmaata lankaa yllättävän paljon ja harmaa lanka meinasikin loppua kesken. Olisin mielelläni tehnyt paidasta raidan tai pari pidemmän, myös hihoissa olisi voinut olla raidan verran enemmän pituutta. Mutta nyt ole hihat sitten kokoajan lapsen suussa. 

Pienen paidan neulominen tuntui kovin kannustavalta, ehkäpä minä saan itsellenikin joskus paidan neulottua. Juuri on puikoilta tippunut lyhyt hihainen bolero aikuiselle, joten kunnollisen paidan neulominen alkaa uhkaavasti lähestyä...

Ompeluksia pienelle

Maailmassa tuntuu olevan liian vähän pieniä housuja - tai ainakaan leveänmallisia housuja koossa 56 tuntuu olevan hieman turhan vaikeaa löytää Mini-Miehelle. Ei muuta kuin kangaskätköistä etsimään sopivia kankaita ja surruttelemaan saumurilla. 

Etsin pöksyihin sopivia kaavoja Ottobre Kids-lehdistä. Tällä kertaa käyttöön pääsi kaksi kaavaa: perushousukaava lehdestä 4/2006 ja haaremihousujen kaava lehdestä 1/2011. Haaremihousujen kaavoja ei tarvinnut muokata ollenkaan, mutta peruspöksyissä nostin vyötäröä muutamalla sentillä, ja toisessa versiossa korvasin kuminauhat korkeilla resoreilla.

Tipumaisissa pöksyissä on käytetty kankaana pehmoista ja pörröistä mikrokuitukangasta. Resorien virkaa vyötäröllä ja lahkeensuissa ajaa napakka trikookangas. Vyötärön ja lahkeensuiden poimuttamisessa oli suurena apuna joustava framilon-nauha.

Neonkeltaisissa peruspöksyissä oli alunperin vyötäröllä ja lahkeensuissa kuminauhaa, mutta uuden jäykkä kuminauha todettiin vyötäröllä huonoksi vaihtoehdoksi. Vaihdoin vyötärölle myöhemmin kuminauhan tilalle FOE:ta, joka toimiikin noin pienen lapsen vaatteissa hyvin kuminauhan korvikkeena. Sekä neonkeltaiset pöksyt että ruskeat haaremihousut on tehty ohuehkosta trikoosta. 

Neuleita pienelle

Vähän aikaa sitten sukuun putkahti pikkarainen poika. Vauvalle onkin sitten saanut neuloa, virkata ja ommella yhtä sun toista tässä viime aikoina. Aloitetaan näiden lapsille sopivien töiden esittely kuitenkin neulomispuolelta.

Malli: Baby Surprise Jacket by Elizabeth Zimmermann (Ravelry)

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: 3,5mm (80cm pyörö)

Lankamenekki yhteensä: 68g

Muut tarvikkeet: 5 kpl nappeja

Olin törmännyt sattumalta Ravelryssä Baby Surprise Jacketiin, mutta se pääsi kyllä välittömästi jonoon odottamaan sopivaa neulomishetkeä. Mielestäni tuossa mallissa raidoitus on todella mielenkiintoinen, ja takki,joka neulotaan yhtenä kappaleena, on rakenteellisesti kiehtova. Siispä hamusin käsiini kirjastosta Suuren Käsityölehden (2/2011), jossa ohje oli julkaistu suomenkielisenä.

Takki oli todella nopea ja helppo neulottava. Suomenkielisessä ohjeessa oli joitain omituisuuksia (jätettiin ehkä mainitsematta jotain), mutta takki onnistui ihan hyvin, kun vain oli välittämättä ohjeen pienistä epäselvyyksistä. Tilasin takkia varten Kangastukusta sydännapit erään kangastilauksen yhteydessä. 

Takki on käyttäjälleen vielä iso, mutta kyllä pikkumies jossain välin pääsee takkia täyttämään.

Pikkumies on kotioloissa kestovaippailija. Kestovaippojen kaveriksi neuloin hahtuvahousuja muutamassakin eri koossa, parista eri langasta. Löysin käyttämäni hahtuvavillahousujen ohjeen neuloessani pienelle pojalle takkia - lehti oli nimittäin sama Suuri Käsityölehti 2/2011.

Malli: Titityy Merino/Unspoon Wool Soakers by Tiina Huhtaniemi (Ravelry)

Lanka 1 (resorit): Novita 7 veljestä, värjätty kasviväreillä  18g

Lanka 2: Kaksisäikeinen hahtuvavilla (Poppelista) 44g

Puikot: 4mm (resorit), 4,5mm (hahtuva)

Lankamenekki yhteensä: 62g

Toisiin ja kolmansiin pöksyihin vaihdoin lankoja ja värimaailmaa. Epäilin ensimmäisten housujen resorin saattavan kutittaa lasta, joten hankin pehmeämpää merinolankaa seuraavia housuja varten. Sinisten pöksyjen resorit on neulottu kaksinkertaisella langalla. 

Lanka 1 (resorit): teetee Helmi

Lanka 2: Novita Joki 

Puikot: 4mm (resorit), 4,5mm (hahtuva)

Lankamenekit yhteensä: 43g/61g

Pikkaraisia neuleita on kyllä kiva neuloa - valmistuvat nopeasti, niihin menee kohtuullisia määriä lankaa ja oman lankavaraston jämälankoja saa melko näppärästi tuhottua. Näistä neuleissa jämälankoja on käytetty Baby Suprise Jacketissa ja ruskeissa villahousuissa. 

Kesätoppi, joka ei valmistunutkaan kesäksi

Aloitin kesällä neulomaan itselleni kesätoppia. Kesähelteillä puuvillalangat houkuttelivat ja himotti neuloa muutakin kuin lapasia ja sukkia. Päätin taas vaihteeksi neuloa itselleni Coachellan, mallia kun oli aiemminkin testattu ja se oli hyväksi todettu. Mutta kävipäs taas niin, että topin valmistumisen ja kuvaamisen aikoihin kesä oli jo ohi, ja puut kellastumassa ja tiputtamassa lehtiään. Onpahan toppi ensi kesää varten valmiina.

Malli: Coachella (Ravelry)

Lanka: Adriafil Snappy Ball

Puikot: 4mm

Menekki: 174g

Tein tällä kertaa isomman koon kuin aiemmin, ja tein topista myös selkesti pidemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Ohjeesta poiketen topin alareunassa on pieni resorireuna (2o 2n) estämässä reunan rullaamista.

Kuvaaja: Mr. T.

Mittatilaushattu

Tämä hattu on oikeastaan ollut minulla jo viime kevättalvesta asti, mutta en ehtinyt hankkimaan siihen koristeita ajoissa enkä kuvaamaan ennen kuin lumet suli ja kesä tuli. Mutta nyt on koristeet ja sopivat kelitkin hattujen käyttämiseen,joten asiasta bloggaaminenkin alkaa olla ajankohtaista!

Olin keltaista hattua kaivannut jo pitkään, kun sattumalta törmäsin Eurokankaassa täydelliseen väriin. Kangas muistutti tyypiltään PDHatin käyttämää neulosta, joten kysäisin yrittäjältä, onnistuisiko kyseisestä kankaasta tehdä yksittäiskappaletta meikäläisen pieneen päähän. Ja onnistuihan se! <3

Erikoisen värin takia sopivaa nappia ei löytynyt hattupajalta ja lupasinkin itse etsiä sopivan napin lakkiin. Omaa silmää miellyttävää nappia ei kuitenkaan löytynyt ja sopivien koristeidenkin löytyminen otti aikansa. Lakkiin tuli perinteisen napin sijasta 3 niittiä. 

Mallina on taas siis vanha tuttu Curry. Rakastan tuota hattumallia, on niin meikäläisen päähän tehty. :)

Kuva ei tällä kertaa tee oikeutta hatun ihanuudelle. Koulun loisteputket aiheuttivat hieman haasteita kuvaamiselle eikä kuvaa saanut riittävästi korjailtuakaan. Liian iso ISO ja liian pimeää - niistä aineksista koostuu tämä kuva. Mutta hattu on IHANA, on kuva miten onnistunut tai epäonnistunut tahansa. 

Ja vika tosiaan tällä kertaa kamerassa, ei kuvaajassa. Kiitos kuvasta, Heidi!

H niin kuin Hattu

PDHatille on tullut lisää uusia ihania kesähattuja. Tämä ihanuus on Pitsi, tummana versiona. Ihana lierihattu, jonka lieri on käänneltävissä ja väänneltävissä miten vain!

Hatuista tykkäävät: kannattaa ehdottomasti tutustua Personal Design Hattiin. Kotimaista, laadukasta valmistusta ja takuulla persoonallisemmat mallit. :)

Sinisempänä kuin koskaan

Olen ihminen, joka on huono käyttämään kylmiä sävyjä. Aiemmin loppukesällä (vai olikohan se jo syksyä) tuli hankittua turkoosin sininen Curry vain siksi, että väri oli aivan mielettömän mahtava. Rakastan tuota PDHatin hattumallia aivan mielettömästi <3. Olihan hattuun sitten tehtävä yhteen sopiva huivikin.

Ohje: Lacy Baktus by Terhi Montonen (Ravelry)

Puikot: 3,5 (80cm pyörö)

Lanka: Garnstudio Drops Alpaca

Menekki: 4 kerää

Yritin kerrankin tehdä pienen huivin - ennemminkin pitkän kuin leveän, mutta jotenkin taas innostuin neulomaan. Piti käyttää vain kaksi kerää alpacaa, mutta jotenkin siihen humpsahtikin neljä. Onneksi alpaca on olemukseltaan ihanaa ja aina-oikein -neulepinta lisää lupsakkuutta huivissa mukavasti.

Sinertävä takkikin on uusi tuttavuus, löytö internetistä. 60-70-luvun samettitakki sopii näemmä hattuun ja huiviin kuin nenä päähän, ja tästä lähin minä kuljen kaupungilla sinisempänä kuin koskaan. :D

Kuvista valtaisa kiitos: Neuloo ja Purkautuu.

PDHat

Olipas vihdoinkin aikaa ottaa lisää kuvia myös kesän aikana karttuneesta hattukokoelmasta. Näitä kesähattuloita alkaa olla tällä tytöllä jo useampi kappale!

Kaikki hatut ovat Personal Design Hat Oy:n hattuja. 

Punapäälle punaista!

Punainen Vuokko on hieman erikoisempi tapaus, sillä sitä ei PDHatin mallistossa vaan kyseessä on tilaustyö.

Kirsikka-lippis. Väri lienee todellisuudessa kellanvihreä, mutta minulle tulee aina mieleen hernekeitto.

Hernekeitto on hyvää, ja värikin on täydellinen. Sointuu hyvin uuden punaisen tukan kanssa ;)

Kirsikkaan kuuluu ihana printti.

Tästä hatusta on alkanut tulla kesähattujeni suosikki. Väri on ihana, malli simppelin poikatyttömäinen, printti ihastuttava ja tämä istuu päähän täydellisesti ja pysyy päässä hyvin. Sopii käytettäväksi niin farkkujen kuin hameidenkin kanssa. :)

Kiitos ja kunnia kuvista: Mr. T.

Kesäkurssien satoa

Vihdoinkin saatiin miehen kanssa aikaiseksi kuvata kesäkurssin korsetti. Ulkona tuntui ja tuoksui jo syksyiseltä, mutta onneksi kuvat näyttävät vielä kesäisen aurinkoisilta todellisesta ilmasta huolimatta!

Korsettikurssilla opettajana toimi sama nainen, joka vetää kurssia myös Jyväskylässä Kansalaisopistolla. Kansalaisopistolla aloittamani korsetti on vieläkin kesken (pitäisi ehkä hävetä), mutta tämä sentään valmistui kurssin aikana niin kuin pitikin. Aikaahan korsetin pykäämiseen oli n. viikko (vajaa 40 tuntia).

Pohjamateriaalina korsetissa on Belle Modestelta tilattua valkoista puuvilla-coutilia. Päällimmäinen kangas on ystävältä saatua vanhaa verhokangasta. Koristenauhat ovat löytö menneen kevään antiikkimessuilta.Edessä plansetti, takana nyöritys ja luut - totta kai - metallispiraalia.  Tämä kulta kuristaa vyötäröltä kevyesti pois n. 8cm. 

Kovinkaan paljoa korsettiani en ole vielä hennonut käyttää, sillä en ole saanut aikaiseksi tehdä sen alle vielä tuubia. Lienee niitä ensimmäisiä asioita, mitä pitää tehdä, jahka koulut taas alkaa ja pääsee paremmille koneille ompelemaan!

Kaikista kuvista kiitos ja kunnia kuuluu Mr. T:lle.

Hullu Hatuntekijä

Jokunen viikko takaperin Jyväskylässä järjestettiin tuttuun keväiseen tapaan Kädentaitomessut. Samaan aikaan Paviljongissa oli myös Antiikkimessut. Yllättäen molemmissa oli pakko päästä käymään, tosin tällä kertaa pääsin vierailemaan niissä työharjoittelun ansiosta.

  

Kuva: Marja-Leena Tenhunen.

Olen ollut lähes koko kevään harjoittelussa Personal Design Hat Oy:ssä. Pieni jyväskyläläinen yritys suunnittelee ja valmistaa hattuja aivan kaupungin keskustassa. Olen harjoittelun myötä alkanut rakastumaan enemmän niin hattuihin kuin ko. yritykseenkin. Yritys tuntuu arvomaailmaltaan ja toimintatavoiltaan minulle harjoittelupaikkana mieluisalta: PDHat valmistaa tuotteensa Suomessa, käyttää eurooppalaisia raaka-aineita ja pyrkii toiminnassaan huomioimaan niin eettisiä kuin ekologisiakin arvoja.

Mutta niin ne messut, tosiaan, PDHat oli kädentaitomessuilla mukana, niin myös minäkin - myymässä hattuja ja tuomassa yritystä esille.

Curry <3

Kuva: Mr. T.

Sanoinko jo, että olen harjoittelun myötä rakastunut hattuihin? Pitäisi ehkä tarkentaa ja sanoa, että olen rakastunut HATTUUN. Nimittäin tähän kyseiseen Curry-hattuun. Olen aiemmin ollut melko vannoutunut pipoihminen, mutta tämän hatun saamisen jälkeen en ole pipoja pahemmin käyttänyt. Tuntuu niin ihanan omalta. Melkein tuntuu pahalta, että sää lämpenee ja joudun luopumaan Currysta. Onneksi PDHatilta löytyy myös kesäversio samasta hatusta (ylimmässä kuvassa päässäni). Ihanassa Vuokko-hatussa vuori on kierrätettyä puuvillaa.

Minun Vuokkoni vuorena toimii vanhat verhot! <3