Sieniruokaa, osa 2

Samaiselta sienireissulta kuin edellisen postauksen suppikset, matkaan tarttui myös pikkuisen kanttarelleja, joista tänään syntyipi tällainen herkku.

Sieni-pekonikastike pastalle

0,5 litraa tuoreita kanttarelleja

1 pkt pekonikuutioita/suikaleita

1,5-2dl ruokakermaa

1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

valkopippuria

1. Siivoa sienet.

2. Pilko sipuli, valkosipuli ja sienet.

3. Hauduta sienistä hieman kosteutta pois ennen kuin lisäät sipulin, valkosipulin ja pekonin pannulle kypsentymään.

4. Lisää kerma samaan aikaan, kun laitat pastaveden kuumentumaan. Hauduta tovi.

5. Lisää valkopippuria.

6. Ruoka on valmista, kun pasta on kypsää.

Sieniruokaa, osa 1

Tuli viikonloppuna käytyä appivanhempien luona metsäilemässä ja sienestämässä. Mr. T:n kanssa saimme sienisaaliiksi liki 10 kiloa suppilovahveroita, joidenka kanssa olemme nyt hieman pulassa. Onneksi anopille sai jätettyä pari kiloa sieniä, isä vei kilon ja siskolle saa tungettua jonkin verran. Kuivuri hyrrää jatkuvasti. Siltikin tuntuu siltä, että sienet eivät vähene tai katoa. Pitänee alkaa tehdä urakalla sieniruokia.

Suppilovahvero-lihapullat

400g jauhelihaa

1 iso sipuli

1 tlk kermaviiliä

1 pss sipulikeittoa

n. 1l tuoreita, siivottuja suppilovahveroita

1 muna

valkosipulijauhetta

1. Sekoita kermaviili, sipulikeitto ja valkosipulijauhe.

2. Silppua sienet ja sipuli, sekoita edelliseen.

3. Lisää muna. Sötkötä kunnolla.

4. Lisää jauheliha. Sekoita kunnolla. Anna hetki olla rauhassa.

5. Pistä uuni kuumenemaan 225 asteeseen, muotoile uunin kuumentuessa lihapullat.

6. Paista n. 15 minuuttia.

Nautithan lihapullasi muiden sienihenkisten ruokien kuten sienikastikkeen, sienipastan, sienimuhennoksen (tai -paistoksen) kanssa!

Sienivärjäystä

Viikonloppuna veriseitikit pääsivät käyttöön. Mökin lähistöltä sai vielä sen verran kerättyä sieniä, että sai värjättyä melko reippaasti lankaa: 100g Lydiaa, 150g Seitsemää veljestä, 150g Woolia (yksi vaaleanpunainen kerä, kaksi valkoista).

Tälläkin kertaa värjäyksessä mukana oli yllätysaspekti. Tarkoitus oli saada punaista väriä, mitä yleensä veriseitikeistä saa, mutta minusta nämä langat vaikuttavat enemmän oranssilta tai oranssinpunaiselta...

Woolit menevät ystävälle vaihtokaupassa langoista. Vaaleanpunainen Wool olikin kaverin. Aika hyvin tuntui imevän väriä, erottaminen valkeasta woolista näin jälkeenpäin ainakin vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

Syksyn riemua!

Voisinpas tähänkin blogiini (sen toisen lisäksi) riemuita vähän lisää syksystä ja erityisesti sienistä! Nyt on pari kertaa tullut käytyä lenkillä ja samaalla sienessä Mr. T:n kanssa.

Ensimmäisellä kerralla varustus sienien varalta oli hieman kurja: litran muovipussit riittivät hyvin, mutta pieni armeijan olkalaukku oli hieman liian ahdas kilolle veriseitikkejä ja parille litralle suppilovahveroita. Toisella kerralla (eilen) tajusin varautua paremmin repulla ja se kannatti: pari litraa veriseitikkejä ja 6 litraa suppiksia. Harmitti vain, kun en tajunnut ottaa koria ja veistä metsään mukaan, ihanaisia rouskuja jäi paljon maahan odottamaan jotakuta muuta kerääjää. Ehkä seuraavalla kerralla.

Veriseitikkien keräämisen riemu perustuu siihen, että pääsen taas ensi viikonloppuna mökille Viitasaarelle värjäämään lankoja. Nyt voin jo varmasti sanoa, että Lydiasta tulee veriseitikin punaista. Puolisentoista kiloa seitikkejä riittää kyllä enempäänkin värjättävään, pitää ehkä käydä ostamassa vähän Floricaa Lydian kaveriksi...

Vielä pitäisi vain saada ostettua lisää puretusaineita; kuparisulfaatti ja viinikivi ovat aivan loppu, ja kuinkas ollakaan juuri niitä taidan tarvitakin...

Edit. Nyt on oma kuva. :)