Pahin tapahtui pari iltaa sitten. Hannes oli antanut Taunolle selkäsaunan. Onneksi iskut olivat osuneet vain harjaan ja helttaan. Pyysin Isäntää suihkuttamaan heti haavakohdat Bluespraylla. Ja sitten jäi Isännän tehtäväksi pistää pikkukukot pakkaseen ilman päätä ja sulkia.
Seuraavana päivänä kyselin vielä, olisiko Hannekselle ostajia, mutta eipä ollut. Kun menin katsomaan eläimiä, Tauno oli yksin hangessa pihalla, kun muut olivat lantalassa (ja yksi hautomassa). Käytin kuttuja lenkillä ja tulin takaisin. Tauno nökötti yksin hangessa edelleen. Arvelin, että kohta käy huonosti, ja kukko paleltuu hankeen.
Kävin ottamassa Taunon syliin, eikä se vastustellut yhtään. Painoin sen piukkaan takkini alle. Se tärisi kovasti kylmästä. Harja ja heltta olivat aivan kylmiä. Vein sen sisään, istuin aikani kanalassa ja pidin Taunoa sylissä. Kukko oli aivan uupunut, vähän aikaa täristyään se lämpeni. Ja sitten sitä alkoi nukuttaa. Silmät painuivat kiinni ja tasainen tuhina paljasti sen nukahtaneen. Hautomassa ollut Ansa katseli huolestuneen näköisenä pesästä, mutta käskin senkin ottaa pienet päivätorkut. Ja niin Ansakin sulki silmänsä.
Jonkin aikaa istuin siinä, kunnes päädyin viemään Taunon trenkituvalle helttahoitoon. Voitelin haavat pihkasalvalla ja käärin vilttiin. Kukko näytti ihan tyytyväiseltä ja nukkui taas. Kävin hoitelemassa muita askareita välillä toisella talolla. Kun tulin takaisin, oli Tauno jo herännyt ja seisoi sängyllä. Syötin sille kissanruokaa ja kauraa ja juotin vettä. Kylläpä sillä olikin kova nälkä!
Kun Isäntä tuli töistä, hän sai ensi töikseen laittaa Hanneksenkin pakkaseen. Se oli kyllä harmi, sillä Hannes oli harvinaisen upea kukko, komeampi isäänsä. Mutta valta oli vaihtunut, eikä hyvällä tavalla, vaan Tauno olisi tullut kohta tapetuksi. Niinpä Hannes muutti kylmemmille seuduille ja Tauno pääsi takaisin kanalaan. Kanat olivat jo orrella ja ottivat Taunon tyynesti vastaan. Tauno teki tarkistuslaskelman, katsoi vielä nurkatkin ja huokaisi sitten orrellaan. Valtakunta oli nyt yksin hänen.
No jopa oli teillä ramatiikkaa, huh, noita kukkoja. Onneksi Tauno pelastui siun hellässä hoidossa.
VastaaPoistaOn ollut ramatiikkaa kerrakseen, mutta arvattavissahan se oli, että jossain vaiheessa tulee tappelu. Tänään Tauno ei ole ollut ollenkaan reppana, eikä puhettakaan, että olisi saanut tuosta vain ottaa syliin. :)
PoistaVoi mikä tarina! Niin kivasti ja hellästi kirjoitettu. On se kovaa tuo kukkojen elämä. Sinultakin on varmaan päässyt tuossa huokaus jos toinenkin. Ihanasti hoidit pikkukukon, joka kerää nyt itseluottamustaan :)
VastaaPoistaKukkojen elämä on tosissaan rankkaa. Vain yksi voi olla pääkukko. Nyt Tauno on jo aivan entisissä voimissaan, eikä vallankaappauksesta ole enää harmia. Kyllä näiden eläinten kanssa saa välillä huokailla kovinkin syvään. :)
PoistaVoi Tauno parkaa..:( Onneksi pelastit sen pakkasesta.
VastaaPoistaOli se niin surkeana siellä yksinään. Nyt se on taas kukkona pää pystyssä ja rinta rottingilla. :)
PoistaMeinasin aloittaa, että voi mikä tarina, mutta Pilvi olikin sen jo sanonut. :) Siltikin sanon, melkoinen tarina. Elämä on raakaa, vaikka kuinka toivoisi toisin. Onneksi Tauno-reppana toipui kovasta käsittelystä ja pakkasen kourista. Ihana lukea noita sinun eläintarinoita ja huoltasi eläinystävistä!
VastaaPoistaKyllä Tauno on hienosti toipunut koettelemuksesta ja on taas oma ylväs itsensä. Kaikkea näiden kanssa joutuu/ pääsee kokemaan. :)
Poista