Voihan allergia

 Heissan,

Enpä ole aikoihin kirjoitellut, kun ei ole jotenkin tuntunut juttuni sellaisilta, että olisi jotain kerrottavaa.

Nyt on, sillä otsiokon mukaisesti allergia rehottaa.

Varoitukseksi kaikille, jotka tämän sattuvat lukemaan ja varsinkin allergisille.

Asiaan:

Tontiltamme kaadettiin muutama puu; leppä ja jonkinlainen havupuu, joka ei ole tavis suomalainen, vaan jokin ympäri vuoden vihreä ja silti vähän lehtikuusimainen. Puu tuoksui vahvasti tervamaisesti, mutta ei tervalle, vaan eukaliptustervalle tai ei kuitenkaan sillekään, vaan hajupuulle, jossa monia vivahteita kun katajankin taisin siitä löytää. 

Tuolla aiemmin jossain vaiheessa meiltä kaatui tammesta noin puolet ja kaadettiin hallitusti loputkin, josta suurin osa käytettiin saunapuina, koska me emme harrasta puutöitä. Muutamia osia annoimme puutyöharrastajille materiaaliksi kuitenkin.

Tamme osalta kävi niin, että pilkkoessa ei tuntunut missään, mutta myöhemmin oli silmien kirvelyä, veden valumista silmistä, ihottumaa ja turvotusta, josta sitten ihmettelyn jälkeen totesimme, että allergiaa. Söin muutamia antihistamiineja ja sillä selvä silloin.

Nyt tämän omituisen hajustepuun kohdalla ei ollutkaan niin helppoa, ehei.

Silmistä alkoi vesi vuotamaan jo hajun alkaessa ja lisää tuli, kun alkoi kutisemaan ja vähän naamakin turposi. Tähän en heti reagoinut, kun kovapäinen olen, joten sinnikkäästi tein ja sain puolet tehtyä, kun totesin, että nyt riittää.

Riitti, kun jouduin ottamaan samana päivänä yhteensä neljä (4) antihistamiinia, että sain oltua,

Yö oli sitten vielä rauhaton ja unenseuraajani mukaan en virkistynyt ollenkaan, joten mukuin sitten myös aamupäivän. Uskottava on, että allergia vaivaa ja mies joutuu tekemään loput.

Menin sitten kuitenkin pinoamaan niitä ja silmät vetisinä tein, jotta seuraavanakin iltana otin sitten suosiolla neljä antihistamiinia, että saa nukutuksi. Yö menikin paremmin, kun edellinen.

Vielä piti tonopään kokeilla, että voiko niiden allergisoivien puiden avulla tehtävää ruokaa syödä ja krillimme toimiessa puilla tein tulet ja paistoin lihat. Arvaat varmaan, että ei ollut hyvä ajatus sekään, sillä sain siitäkin oireita, mutta vähemmän, kun edellispäivinä.

Tänään, kun tuosta krillaamisesta on kulunut jo muutama päivä ja oireet hävinneet, enkä illalla ottanut, kun yhden antihistamiinin, niin meniin metsään kävelylle koiran kanssa. Suomalainen sekametsä ja siellä koiran onnellista kirmailua katsellessa ja käyskennelläsni sieniä vähän katsastin tunni ajan, niin jo minulla silmistä alkoi vesi vuotamaan ja pahalta tuntumaan. Allergia ilmoitti olemassaolostaan tänäänkin, vaikka en eilen, enkä tänään ole haistanut "hajupuuta" kertaakaan.

Opetus tämäkin, että varotaan puuta, joka antaa jotain hajua, koska siitä saan allergiaoireita.

Toisaalta olen aina ajatellut, että Jumalalla on syynsä antaa minulle tällaisia juttuja. En vaan nyt tiedä tähän millainen syy tällä kertaa on, mutta sen tiedän, että turhaa tätä ei ole minulle annettu. Jotain pitäisi muuttaa, oppia, oivaltaa, tajuta, tehdä toisin tai jotain.

Kiitollisena vastaanotan tämänkin inhimillisen harmin, sillä kaikki tulee minulle Jumalalta ja aina armosta avuksi oikeaan aikaan.

Anteeksi tylsä kirjoitus ilman kuvia, mutta tähän asiaan ei kuvia ole otettuna.