Kivisiä polkuja

Kun Pentele on vielä meillä, on oikea ilo käydä lenkillä vuohien kanssa. Kaikki kolme kulkevat nätisti ilman mitään hihnoja. Sen kun menee vaan, minne tahtoo. Ja kaikki kolme kipittävät perässä. Ja edellä. Ja sivussa. Ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa teimme vähän pidemmän lenkin. Kävimme ensin lähteellä ja tulimme takaisin tielle, josta lähdimme toiseen suuntaan. Ja oho, millainen metsä siellä olikaan! Harmi, ettei ollut kameraa mukana, kännykällä ei oikein millään saa kuvattua.

Käsittämättömän kokoisia järkäleitä oli vaikka kuinka monta. Polku kiemurteli näiden järkäleiden välissä.

Yksi järkäleistä oli talon kokoinen kuutio. Sen päällä näytti olevan jonkinlainen maja. Olisikohan hirvimiesten passipaikka?

Toisella laidalla oli hieman porrastusta, mutta eipä tuostakaan ylös pääsisi kipuamaan.

Toisella puolen kiveä olivat tikapuut, josta tuonne ylätasanteelle olisi päässyt, mutta jätimme porukalla menemättä.

Sen sijaan lähdimme paluumatkalle. Tytöillä oli jo hieman kiire, kun kotikin alkoi pilkottaa horisontissa, mutta joka mutkassa ne jäivät odottelemaan ja huutelemaan minua. En ihan niiden vauhdissa pärjännyt. Kuvan ottamisen jälkeen sanoin Penteleelle, että pitäisi vaihtaa vasemmalle puolelle, kun on jalankulkija. Ja Pentele tietysti totteli ja siirtyi sen kummemmitta mutinoitta vasemmalle. On se kyllä fiksu pukki!