Märta Tikkanen: Emma ja Uno – Rakkautta tottakai

Jos Unolla on alusta lähtien taka-ajatuksia - minkä hän jyrkästi kieltää - niin ainakaan Emma ei tiedä niistä mitään, ei myöskään osaa kuvitella muuta kuin molemminpuolista rakastumista. Uno kantaa häntä käsivarsillaan, hän ei ole koskaan elämässään ollut yhtä onnellinen kuin tuona kesänä.

Tarina tiivistyy tutunkuuloiseen kaavaan: tulisieluinen opettajamies nai nuoren rikkaan tytön. Elämään tulee muuttoja ja nopeasti kasvava lapsimäärä, lopulta tyttö palaa asumaan isänsä kanssa kun puoliso on sivistämässä ihmisiä maailmalla. Suureen rakkaustarinaan olisi tarvittu tunteita molemmilta puolilta, mutta ehkä Emman yksipuolinen palvonta korvaa työtään elämässään tärkeimpänä pitävän Unon tunteellisen etäisyyden. Rakkautta tottakai.. vai totta, kai?

Kirja on romaanin ja elämänkerran sekoitus: Emman ja Unon elämää tuodaan esiin kirjeiden ja perimätiedon pohjalta elämänkerran tavoin, mutta Tikkanen sekä aloittaa teoksen omalla äänellään ja sekoittaa tapahtumiin omaa pohdintaansa.

Tämä miellyttävä sekoitus happanee kuusikymmentä sivua ennen loppua, samaan kohtaan kun Emman ja Unon välinen säilynyt kirjeenvaihto loppuu. Tarinan fokus siirtyy yhä enenevissä määrin kirjailijaan ja hänen muistoihinsa ja teoksen kohderyhmäkin tuntuu vaihtuvan Emman perillisiin menettäen taikansa lukijan silmissä.

 

Tämä kirja sisältää:

-      perhemuisteluja

-      Jätä se sika –ajatuksia

a   Ajankuvaa ajasta jolloin köyhät herrasmiehet ostivat silinterejä

-

  

Sinisen linnankirjastossa on hieno kirjoitus Emmasta ja Unosta, ja sen luettuani ymmärsin mikä tässä kirjassa on se mikä kiehtoo ihmisiä.

Märta Tikkanen: Emma ja Uno – Rakkautta tottakai. Tammi 2010. 250 s.

Rosa Liksom – Maa

Konsertti oli tavanomainen menestys. Hän oli tullut tunnetuksi siitä, ettei hän koskaan alittanut tasoaan. Hän oli takuuvarma aina. Hän ei sairastellut, ei saanut hysteerisiä kohtauksia eikä peruuttanut esiintymisiään viime hetkellä ahdistukohtauksen vuoksi.

Maa on kokoelma Rosa Liksomin novelleja, joissa kaikissa on luopuva ja surumielinen tunnelma. Osa novelleista on toivekkaita, toiset vaan synkkiä tai olemukseltaan loputtoman muhjuisen harmaaseen haipuvia. Jokainen novelleista on kuitenkin koruttoman koskettava ja ymmärrettävä. Liksomin kieli on rikasta ja kuvailevaa, kielikuvat eivät jää hämäriksi vaan ne saa pureskeltua lukemisen lomassa.

Pakkanen polttaa ikkunattomia elementtirakennuksia, kaarihalleja, tehdasrakennuksia ja kylmiä varastotiloja.

Luin Liksomin novelleja yhden kokoelmallisen verran lukioikäisenä. En muista kokoelman nimeä, mutta mukana oli novelli jossa ei käytetty välimerkkejä sekä novelli hyvin maanpuolustustahtoisesta lapsesta. Novellit jytisivät mielessäni kun minulle valkeni, että novellit ovat jalo kirjallisuuden laji. Ja näistä novelleista tulee täyteen jo pari nautittuaan.

Tästä kokoelmasta löytyy:

Nainen, kylä, kartano, kaupunki

Veneessä makaava pariskunta

Ikävä äiti

Teoksen esittelykirjailijan kotisivulla.

Rosa Liksom. Maa. 2006. Wsoy.

Amir & Khalil: Zahran paratiisi

Zahran paratiisin luojina me emme voi teeskennellä, että fiktion ja todellisuuden välillä ei ole mitään yhteyttä. Meillä on ollut tuhansia avustajia, jotkut ovat elossa, jotkut kuolleita. Myös he ovat tämän teoksen tekijöitä. --- Loppujen lopuksi Zahran paratiisi ei ole tärkeä. Heidän tarinansa ovat. Jos me onnistumme, se johtuu siitä, että fiktio voi avata ikkunan todellisuuteen kun todellisuus on liian tuskainen, etäinen, äänetön tai vaikeasti tavoitettava.

Zahran paratiisi on sarjakuvamuotoinen kirja Iranin kansan murhasta. Vuonna 2009 kansa nousi vastustamaan vilpillisillä vaaleilla Iranin presidentiksi valitun Ahmadinejad valintaa. Johtajat vastasivat kansansa vaatimuksiin ”missä on ääneni” lähettämällä paikalle poliisit ja järjestyksenpitäjänsä.

Tarina kerrotaan äidin ja kahden pojan perheen kautta. Perheen nuorempi poika Mehdi on kadonnut mielenosoituksen jälkeen. Äiti Zahra ja isoveli koettavat kaikkia keinoja löytääkseen kadonneen nuorukaisen, joka tuntuu kadonneen kokonaan maan päältä.

Kirja on raskas lukukokemus koska se tuo ihmisten kohtalot Iranin mellakoiden takana lähemmäs kuin uutiset. Sadat kadonneet ja kidnapatut eivät hätkähdytä niin kuin vesilasi, jonka äiti tuo joka ilta odottamaan kadonneen poikansa huoneeseen koska tämä pitää viileästä vedestä. Silti olen iloinen että kirja on tehty ja että luin tämän. Vaikka tieto lisää tuskaa, se lisää myös ymmärrystä.

Teoksen lopussa on kerätty sanasto kirjassa esiintyvistä persiankielisistä sanoista ja lauseista, tietoa vuoden 2009 vaaleista ja kadonneista.

Tämä teos sisältää:

• japanilaisen kopiokoneen
• tuskaa ja epätietoisuutta
• vesimelonimehua

 

Arvostelun voit lukea Maailman Kuvalehdestä. Zahran paratiisi on luettu myös Pois työpöydältä.

Käsikirjoitus: Amir. Kuvitus: Khalil. Zahran paratiisi. Like 2011. 260 s.

Suomentaja Petri Stenman.

Luhtanen ja Oikkonen: Nymfit

Kolme nymfiä Didi, Kati ja Nadia, elävät keskuudessamme ikuisesti nuorina, tappavan kauniina ja vaarallisen viettelevinä.

Nymfit on uusi suomalainen fantasiakirjasarja, jonka löysin lähikirjastoni hyllystä. Suomalainen fantasiakirjallisuus on tarjonnut usein hyvää luettavaa ja käsittelyssä ovat nyt uudet taruhahmot, nymfit ja satyyrit. Kirja alkaa kun eräiden tapahtumien kautta lukiolaistyttö Didi Tiensuulle paljastuu hänen olevan nymfi, ja hänet tempaistaan kyselemättä vuosisatoja käynnissä olleeseen tarinaan.

Tarina on ihan mielenkiintoinen, mutta romaanin lukemista vaikeuttaa sen tempoileva, nykivä etenemistapa jossa kerrontaa ja kuvailua ei paljoakaan ole. Nymfeistä on tehty televisiosarja, joten kirja voi hyvinkin olla vähän hiotumpi versio käsikirjoituksesta. Tapahtumat etenevät hyppäyksin, väliin lauseiden välissä edetään tunteja, väliin kuukausia, mikä vaikeuttaa tarinan seuraamista. Henkilöhahmot jäävät etäisiksi, sain heistä enemmän irti kuvitellessani tapahtumat kirjan sijasta televisioon. Luulen että Nymfit toimii paremmin katselu- kuin lukukokemuksena.

Minua häiritsee kirjassa se, kuinka nymfit kuvataan geneeriseksi miesten märäksi uneksi: He ovat valtavan kauniita, eivät koskaan liho grammaakaan ja he janoavat seksiä (minkä vuoksi on ihan hyvä että kaikki miehet himoitsevat heitä automaattisesti..?). Romantiikkaa ja erotiikkaa ei nymfien toiminnassa paljoa näy kun nämä ihanan täydelliset seksibarbit tavoittelevat… ilmeisesti vapautta kieroutuneesta suhteestaan satyyreihin.

Nymfit on luettu myös Morren maailmassa ja Lukunurkassa.

Tämä kirja sisältää:

• teinin joka arvostaa jugend-talon tyylille uskollisia lasimaalauksia (…)
• Koruja joilla on Merkitys
• toimintaa ruumishuoneella
• paljon valkoviiniä

Sari Luhtanen ja Mikko Oikkonen: Nymfit.  Montpellierin legenda. Gummerus 2013. 381 s.

Cyril Pedrosa: Kolme varjoa

Cyril Pedrosan Kolme varjoa on sarjakuvamuodossa kerrottu tarina isän ja pojan pakomatkasta. Joachim asuu onnellisena isänsä ja äitinsä kanssa laaksossa, kunnes kolme varjoa alkavat vainota häntä. Pelastaakseen poikansa nimettömältä uhkalta isä vie lapsensa kauas pois jännittävälle, surulliselle ja lämminhenkiselle matkalle.

Tämä sarjakuvaromaani on vahva yhdistelmä hyvää tarinaa ja vahvoja, lennokkaita kuvia. Pedrosan kynän jälki piirtää esiin niin hitaasti muodostuvat ilon ja surun kuin myös äkilliset, nopeat hetket. Tarina on surusävytteinen ja tuo jollain tavalla mieleeni Craig Thompsonin Habibin, molemmat koskettavat sisällä jotain ja niiden tunnelma jää vahvasti mieleen elämään kansien sulkemisen jälkeenkin.

S. Santikon esittelyn Kolmesta varjosta löytyy täältä  kun taas täältä  voit lukea Saara Pääkkösen mietteitä sarjakuvateoksen suomentamisesta. Pääkkönen on muuten suomentanut niin Guy Delislen sarjakuvia kuin myös mainion Lucie Durbianolta aiemmin lukemani Punainen pukee teitä!

Tästä sarjakuvateoksesta löytyy

-  

      - piipunpolttoa

-    - koira nimeltä Pepe

-    - uhkaa

Cyril Pedrosa: Kolme varjoa. 2010. Wsoy.

Suomentanut Saara Pääkkönen.