Tammikuun ensimmäinen luetun kirjan blogaus! Kirjana on Maria Smithin toimittama Femme Fatale – Murhaavat hurmaavat naiset, neljätoista naiskirjailijoiden kirjoittamaa lyhyttä mysteeriä. Kirja lupaa tutustuttaa lukijan Dame Agatha Christien lisäksi kolmeentoista muuhun huippukirjailijaan. Muiden naiskirjailijoiden nimet olivat minulle ennalta tuntemattomia, joten odotin joulukuun viimeisinä päivinä lukemaan alkaessani innolla Murhien Kuningattaren hengessä koottuja murhia ja rikoksia.Suurimmaksi osaksi kokoelma toteuttikin toiveeni. Oli rikoksia, uhreja, johtolankoja ja varsin usein naispäähenkilö selvittelemässä kuka sen teki. Varsinkin Carolyn Jensen Wattsin Clara Casen ensimmäinen juttu oli mainio, 28-sivuinen tarina oli mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja jännittävä kertomus menneistä mysteereistä ja niiden selvittämisestä.
Jäin miettimään millä perusteella kirjan tarinat on koottu yhteen. Christien Mittanauhamurha ja Wattsin tarina olivat kepeitä murhatarinoita, miellyttäviä aihepiiristään huolimatta. Kuitenkin toiseksi viimeinen tarina, Elizabeth Massien Kutistuvien sielujen pyhättö meni jo psykologisen ja ”ruman” puolelle, inhosin sitä lukiessani ja toivon että unohtaisin sen mahdollisimman nopeasti.
Hämmentävää on, että kokoelma on merkitty Maria Smithin toimittamaksi mutta teoksen sisäsivulla kerrotaan että kokoelman on ”Koonnut ja suomentanut Conranicin työryhmä”. Kustantamolla ei ole kotisivuja, eikä tarinoiden suomentajia kerrota, mikä tuntuu kummalle – yleensä nimi mainitaan tehdyn työn yhteydessä. Tarinoissa törmää muutamiin virheellisesti suomennettuihin sanoihin, kerran lukemiseni pysähtyi hetkeksi yrittäessäni saada järkeä lauseeseen.
Tämä kokoelma sisältää:
- Uuninpankolla kahden kissapatsaan välissä vakituisesti istuskelevan kissan.
- Salaoven!
- Lentoemäntäromantiikka-viittauksen.
- Naisen joka huijaa päästäkseen lukemaan kirjastoon.
Maria Smith (toim). Femme Fatale. Murhaavan hurmaavat naiset. Sormenjälki-sarja. Conranic. 2011.
255 s.
