Takku

Joskus käsikirjoitukseen ilmestyy takku. Takku on eri asia kuin blokki tai umpikuja tai silkka saamattomuus, mutta joskus se ilmenee niiden kylkiäisenä hyvin ovelasti ja saattaa olla osa isompaa ongelmavyyhtiä.

Minä tunnistan takun seuraavista merkeistä:

- Tarina etenee, vaikka saattaakin vähän nykiä (ei siis ole blokki tai umpikuja).
- Kirjailijan otsaan ilmestyy tavanomaista syvempi ryppy ja rinnassa alkaa kaiherrus, joka kertoo epäsynkasta. Jokin on pielessä.
- Ne raiteet, jotka juonen kuljetukselle on latonut, alkavat hämärtyä. Enää ei ole varma, kulkeeko juna oikeilla raiteilla. (Joskus juna lähtee väärille raiteille, jotka lopulta paljastuvatkin oikeiksi raiteiksi. Tämän erotan tunteen perusteella. Oikeilleväärille raiteille lipsahdettaessa veturi huutaa riemukasta tuut-tuut -torvea ja kirjailijalta lirahtaa pieni ilopissa, mutta väärilleväärille raiteille mentäessä jokin painaa koko ajan henkistä jarrua.)

Takku selvitetään seuraavalla tavalla:

1. Paikallistetaan takku. Takku on yleensä jokin melko pieni, unohdettu yksityiskohta tai rautalanka tai sävy. Se löytyy parhaimmin niin, että muistelee missä kohdin käsikirjoitusta raiteet alkoivat kadota sumuun. Missä kohdin alkoi kaiherrus. Minkä juonen, kenen henkilöhahmon kehityksen raiteet ovat ne, joita ei enää kunnolla näe? Joskus täytyy ottaa koko nippu käsiin ja käydä käsikirjoitus ajatuksella läpi. Alusta loppuun, juuresta latvaan.

2. Avataan takku. Kun takku on paikallistettu, se pitää setviä. Tavallisesti selviää lisäyksin ja poistoin tai sävyä ja tunnelmaa muuttamalla. Eli toisin sanoen: uudelleen kirjoittamalla. Tässä vaiheessa yleensä on selvää, miten takku avataan, sillä muuten olisi epävarmaa, onko edes löytänyt oikeaa takkua.

3. Kammataan vielä kerran läpi. Takun selvittämisen jälkeen helpotus on kokonaisvaltainen. Se tuntuu sekä ruumiissa että mielessä että käsikirjoituksessa. Sumu on väistynyt ja raiteet näkyvät taas. Hyvin usein käy niin, että takun selvityksessä moni muukin asia kässärissä on selkiytynyt kirjoittajalle -- uudet oivalluksetkaan eivät ole tavattomia.

***

Minulla on ollut takkuja jokaisessa pitkässä käsikirjoituksessa. Vähän niin kuin pitkässä tukassa, niitä lienee vaikea välttää. Ja aivan kuten hiusten kohdalla, kampa on saksia parempi ratkaisu.

Kumpiakin olen kokeillut.