Kirjoittajan pulmia, osa 20. Hylsy tuli. Mitäs nyt?

Kaikilla julkaisemiseen pyrkivillä kirjoittajilla se on edessä, ennemmin tai myöhemmin. Hylsy, eli hylkäyspäätös. Kielteinen kustannus- tai julkaisupäätös ei ole vain aloittelevan kirjoittajan ongelma. Hylsyt täplittävät polkua jokaisen kirjailijan takana, eikä niiltä välttämättä välty, vaikka vyön alla olisi minkälaisia meriittejä kirjailijana.

Syitä tekstin hylkäämiseen on monia.

1) tekstin lajityyppi eli genre ei vastaa odotettua tai sovittua

Toisin sanoen romaanikäsikirjoituksella ei menesty novellikilpailussa eikä scifiantologiaan kannata tarjota fantasianovellia. Jos pyydetään artikkeli, älä kirjoita kolumnia. Pysy annetuissa merkki- tai liuskamäärissä. Kirjoita annetusta aiheesta.

2) teksti on liian keskeneräinen tai suurta työstämistä vaativa, jotta kustantaja katsoisi taloudellisesti järkeväksi ottaa sitä ohjelmaan

Jokainen teksti on raakile ennen kuin se on kypsä. Kannattaa siis tarkistaa, onko tullut lähettäneeksi eteenpäin käsikirjoituksen, jolla on housut vielä nilkoissa. Sitä sattuu paremmissakin piireissä. Usein asiantilan huomaa vasta jälkikäteen. (Tästä syystä ei kannata jättää kirjoittamista välttämättä deadlineä edeltävään iltaan. Jotkut saavat timantteja aikaan puristuksessa, mutta riski pökäleeseen on kyllä suuri.)

Hyvää kirjoitustaitoa, eli jonkinlaista käsitystä oikeinkirjoituksesta, ei kannata myöskään väheksyä. Jos kustannustoimittaja joutuu valitsemaan kahden muutoin tasavertaisen käsikirjoituksen välillä, voi olla kiusaus valita vähemmän kielioppivirheitä sisältävä kässäri.

3) aihe/tarina ei puhuttele, käsikirjoituksesta puuttuu omaperäisyys tai omaäänisyys, se jokin

Nyt alamme siirtyä konkretiasta henkimaailman puolelle. Monessa suhteessa kaunokirjallisuudessa on kyse subjektiivisuudesta. Sen vuoksi osa on sitä mieltä, että Suomessa julkaistaan vain paskoja teoksia ja osan mielestä taas hienoja teoksia. Mene ja tiedä. Kirjoituskilpailujenkin parhaimmistot ovat yksilöiden mieltymysten mukaan valittuja, ja ne vertautuvat vain kisaan osallistuneiden tekstien tasoon, eivät yleisesti maailmankirjallisuuteen.

Teemallisten antologioiden kohdalla voi hyvin olla, että kirjoittaja on tullut käsitelleeksi aihetta kliseisesti tai muutoin tarjottujen käsikirjoitusten kokonaisuuteen sopimattomalla tavalla. On hyvä muistaa, että novellikokoelmien ja antologioiden toimittajien täytyy pitää mielessä myös suurempia linjoja kuin yksittäiset novellit. Joskus kokonaisuuden eheyden vuoksi hyväkin teksti saattaa saada hylsyn.

4) muu syy

Muihin syihin voi lukeutua mitä hyvänsä rahoituksen kaatumisesta sopimuskiistoihin ja henkilöiden välirikkoihin tai hukkuneeseen sähköpostiin.

***

Valitettavasti tarjoamanne käsikirjoitus ei sovi kustannusohjelmaan.

Näyttääkö tutulta?

Perusteluiltaan avoimeksi jäävä hylsy hiertää. Kirjoittaja ei voi tietää, mitkä seikat tarkalleen ottaen olivat hylkäyspäätöksen takana. On vaikea korjata tekstiä, jos ei tiedä mistä kohtaa se on rikki. Kustantajilla ei ole kuitenkaan mitään velvollisuutta -- eikä edes mahdollisuutta -- antaa palautetta kaikille käsikirjoituksen tarjoajille. Tilanne on hieman erilainen antologioiden ja kirjallisuuslehtienkin kohdalla, sillä antologioihin usein joko pyydetään tekstejä kutsulla, henkilökohtaisella tai julkisella. Monet hankkeet pyörivät vapaaehtoisvoimin, ja etenkin spefin ollessa kyseessä palautteen antamiseen kirjoittajalle on pitkät perinteet. Itsekin kirjoittavat tunnistavat herkemmin tarpeen saada älyllinen syy tekstin hylkäämiselle.

Kokeneempi kirjoittaja -- kenties jo paljonkin julkaissut -- osaa suhtautua saamiinsa hylsyihin lähinnä välttämättömänä pahana kuin maailmanloppuna. Kyllähän hylsy aina kirpaisee, mutta kenttäkokemus ja itseluottamus saavat aikaan sen, ettei poteroon jää makaamaan.

Hylsy tulisikin nähdä mahdollisuutena kehittyä. Arvioi ja analysoi, miksi tekstisi ei kelvannut. Keskity nimenomaan tarjoamaasi käsikirjoitukseen, äläkä kehittele villejä salaliittoteorioita henkilökaunoista tai suhteiden merkityksestä. Muista, että vaikka tekstisi sai hylkäyspäätöksen, se ei tarkoita, että olisit huono. Kuten yllä luetelluista syistä käy ilmi, se ei välttämättä tarkoita edes sitä, että tekstisi olisi huono. Voi hyvin olla, että muokkaamalla tai pitempään kypsyttämällä käsikirjoituksesta kehittyy vielä jotain, mikä löytää julkaisupaikan toisaalta. Jos ei mitään muuta, ainakin tekemäsi työ käy harjoituksesta ja hylsypäätöksen analysointi läksystä.

Paksu nahka on kirjailijalle eduksi. Herkkyys säilyy parhaiten sen suojissa. Liialliselle kyynisyydelle ei kannata antautua, sillä se jäädyttää luovuuden, mutta realiteetit kirjallisen kentän ja omien kykyjensä suhteen on hyvä tiedostaa. Joskus kyse voi olla vain huonosta tuurista. Sitä jos mitä on vaikea sulattaa. Epäreiluus on kuitenkin pelin henki. Ellei sitä kestä, ei pärjää. Pettymyksiä tulee, niiden kanssa on vain opittava elämään.

Hylsyn jälkeen on loppujen lopuksi vain kaksi vaihtoehtoa: jatkaa tai luovuttaa.

***

Minkälaisia kokemuksia teillä on hylkäyskirjeistä tai -päätöksistä? Onko se lannistanut vai sisuunnuttanut? Miten toivoisitte saavanne myönteisen hylkäyspäätöksen (pun intended)? Ovatko hylsyt opettaneet jotain? Oletteko joutuneet antamaan hylsyjä?

Kummallisuuksien vuosi

Osuuskummalta on tänä vuonna tulossa julkaisuja mitä moninaisimpaan makuun. Ne löytyvät koottuna yhdestä esitteestä!

Klikkaamalla saat kuvan isommaksi!

Myyntipöydän takana ollessa on tullut huomattua, kuinka monen tyylistä kummallista kirjallisuutta kustannusohjelmastamme löytyy -- ja miten erilaisiin lukumakuihin spekulatiivinen fiktio taipuu. Tähän mennessä olemme kustantaneet steampunkia, muinaiseen Suomeen sijoittuvan romaanin, ekologista scifiä, historiallisia novelleja, käännösscifiä, psykologisen tieteisromaanin kafkamaisin maustein, veijarifantasiapienoisromaanin, eroottisen novelliantologian. Ja tulossa on aavetarinoita, absurdia lyhytproosaa, perinteistä fantasiaa, kummallisia novelleja, galaktista scifiä... Huh!

Paletti sen kun laajenee.

Nyt on muuten käynnissä ystävänpäiväkampanja! Tsekkaa hyrisyttävä videomme.

Ensi lauantaina Tampereella on Elävän kirjallisuuden festivaali (EKF), jossa olemme myymässä kirjojamme iloisella joukolla! Siellä minäkin pörrään.

Osuuskummajaisia löytyy myös ohjelmistosta.

Vuosi sitten

Vuosi sitten sain Sen Sähköpostin. Käsikirjoitukseni oli hyväksytty kustannusohjelmaan. Esikoiskirjailijan vuosi oli alkanut, joskin tänne Blogistaniaan se ilmestyi vasta myöhemmin.

Vuosi on pitkä aika odottavalle, mutta onnistuneesti se on lusittu. Neljä vuodenaikaa: lunta, nuppuja, kukkia ja kuolleita lehtiä. Valoa ja pimeyttä. Kylmää, kuumaa, märkää. Kuulostavat vaihdevuosilta ja sitä henkisesti ovatkin.

On paljon uutta, mihin sopeutua ja mitä sisäistää. Minusta on tulossa kirjailija, vai hetkinen -- onko? Kustannussopimus on tehty vain yhdestä kirjasta ja jokainen tuleva käsikirjoitus joutuu lunastamaan paikkansa kustannusohjelmassa uudelleen. Montako kirjaa pitää julkaista, että on kirjailija, ja kuinka pitkään saa kutsua itseään kirjailijaksi, ellei julkaise tasaiseen tahtiin? Onko se on/off -ammatti?

Myös kirjailijan ja kustantamon välinen työsuhde on omituinen. Useamman työpaikan kulunvalvontalaitteita olen vingutellut omalla läpyskälläni, mutta ihan tällaiseen menoon en ole tottunut. Eihän kirjailija ole kustantamon työntekijä. Kirjailija sallii kustantamon julkaista teoksen, jonka kustantamo on sallinut kustantaa. Hylkääviä päätöksiä keräillyt esikoiskirjailija on kiitollinen kustantamolle, joka viimein armahtaa, ja kustantamo puolestaan toivoo kirjailijasta kultamunia munivaa hanhea. (Joskin mietin, kuinka helppo sellaisia hanhia on enää tähän yltäkylläiseen kirjallisuusaikaan putkauttaa. No, onhan meillä Sofi Oksanen, mutta ehkä juuri siksi epäilen.) En tosin voi väittää tuntevani kustannusmaailmaa sisältä päin, joten tämä on vain näkemys esikoiskirjailijan linssien läpi.

Selailin Aamulehden ja Helsingin Sanomien kevään kirjalistoja. Nimeäni ei niiltä löytynyt. Ehkä lehdet vielä joskus listaavat myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden "kotimaisen kaunokirjallisuuden" alle. Nyt vain odotellaan, koska lasten ja nuorten kirjojen kevään listat painetaan. Helmikuussa?

Hieman tämä jyrkkä jako kismittää, sillä pidän kirjaani kaunokirjallisena teoksena, jolla on alaikäraja, mutta ei yläikärajaa.