Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cheryl Morgan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cheryl Morgan. Näytä kaikki tekstit

1.7.2015

Archipelacon 10+

Archipelacon on ohi. Niisk. Conin jälkeinen kooma vihdoin voitettu, joten kykenen raportoimaan.

Oli muuten melkomoista. Kaunis Maarianhamina, ihanat kollegat, kiinnostava ohjelma, erinomaiset järjestelyt ja tunnelma. Ja tietenkin... kirjoja. Ihmisiä. Hymyjä. Naurua. Yhteenkuuluvuutta.

Seuraa kuvapainotteinen raportti, koska tapahtui paljon sellaista, mihin sanat eivät yllä. (Kuvat minun, ellei toisin mainita.)

Ihanat naiset lähtötunnelmissa. Matkakumppanit olivat
mielettömiä mimmejä, kiitos taas seurasta! Vasemmalta
oikealle: Tarja Sipiläinen, Magdalena Hai ja Morre.

Käärmeenliekit -lohikäärmeantologian
juhlistamiseksi otimme loharitatskat laivalla.
(Kiinnittyivät vedellä ja kärsivällisyydellä, ajatelkaas!)

A Girl with a Dragon Tattoo. Iltapäivän porotuksessa
pöydän takana alkoi olla aika kuumia tyyppejä -- ei
vain kummia. (c) T. Sipiläinen
Pääkallopaikalle eli Maarianhaminaan saavuimme perjantaina iltapäivästä. Majapaikka sijaitsi hieman kauempana tapahtumapaikasta, joten vuokrasin polkupyörän ja suhautin lehtometsikön läpi Alandicaan. Myyntivuoro Osuuskumman ja Vaskikirjojen kirjapöydän takana odotti. 

Illemmalla ehdin nähdä kaksi ohjelmaa: hurjan kiinnostavan paneelikeskustelun "LGBT in SciFi/Fantasy" ja myöhemmin illasta häpeilemättömän hauskan Game of Thrones burleskiesityksen. (Itse GRRM seurueineen istui penkkirivissä takanani!) Jälkimmäisestä ei ole kuvamateriaalia. Kenelläkään. Muuten olisi päitä pudonnut, kuten juontaja-Martin lupaili.

LGBT in SciFi/Fantasy. Panelistit vasemmalta oikealle: Suzanne van Rooyen,
Cheryl Morgan, Dirk M. Weger.

Huolimatta takana olevasta matkustuspäivästä ilta venähti saunomisen ja iltabileiden merkeissä niin, että paluumatka majapaikkaan sujui hiljaisissa ja kuulaissa maisemissa.

Keskiyö ja merenranta.

Lauantai oli täynnä ohjelmaa. Ensin kävin kuuntelemassa kaksi esitystä putkeen: Stefan Ekmanin avartavan When the Map Is the World -luennon, joka paljasti muun muassa ettei läheskään jokaisessa fantasiakirjassa ole karttaa, vaikka niin yleisesti luullaan; ja Trolls in Nordic Science Fiction and Fantasy -paneelin, josta päällimmäisenä jäi mieleen, miten Pohjoismaissa vaihdokastarinoissa toisena osapuolena on peikko anglosaksien keijujen sijaan.

Stefan Ekman ja fantasiakarttaluento.

Peikoista puhujat: Kristina Hård, Maria Turtschaninoff,
Petri Hiltunen, Johanna Sinisalo ja Carolina Gómez Lagerlöf.
Conikokemus on osoittanut, että ruokatauot on merkittävä erikseen,
jottei syöminen unohdu conikiihkossa.

Päivällä olin lukemassa englanninkielisiä raapaleita Magdalena Hain kanssa lukutuokiossa, jossa loistivat esikoiskirjailija Annmari Dannebey ja Maria Turtschaninoff. Mielestäni oli oikein onnistunut kokoonpano, kun pidempien romaaninäytteiden alussa, välissä ja lopussa kuunneltiin raapaleen mittaisia tarinoita.

Sieltä siirryinkin pienen tauon jälkeen keskustelemaan miltei kaksituntiseen paneeliin What We Talk About When We Talk About Book Blogging, joka oli erittäin antoisa ja näkökulmia avaava keskustelu niin kahden kirjailijan, kirjabloggaajan kuin akateemisen kriitikonkin katsantokannasta kirjabloggaamiseen. Aluksi varattu aika hirvitti pituudellaan, mutta kävikin ilmi että juuri tämä on mitta, jossa päästään keskusteluissa pintaraapaisuja syvemmälle ilman, että puheenaiheet loppuvat.

Panelistitoverini olivat hurmaavia ja kiinnostavia, tsekatkaa ihmeessä heidän sivunsa: Nahal Ghanbari, Anna Sellin, Nic Clarke, Thomas Årnfelt

Ilta sujui myyntipöydän takana, mutta jaksoin vielä iltabileisiinkin, kun ensin oli ruokakupu täytetty Dino's Barin hampurilaisella.

Kylmä yö sai fantasiakirjailijattaret hakeutumaan saman viltin
alle, mistä johtui kenkien romantillinen pariutuminen ja
yhteiskuva. J.S. Meresmaan vasen meets Maria Carolen
 oikean jalan.

Paluumatkalla kämpille kulkijat kohtasivat taianomaisen jatulintarhan ja seurasivat riikinkukkojen kaihoisia huutoja pienelle saarelle, jossa suurten tammien latvuksissa istui kymmenkunta isohkoa kukkoa.

Ensimmäinen jatulintarhani.

Kukko puussa, ei viinissä.

Noitajuoman notkistama.
(c) Magdalena Hai

Sunnuntai koitti. Kun kirjauduimme majapaikasta ulos ja odottelimme taksia, terassintuolista nousi unelias pää.

Se oli Jussi, majapaikkamme tyyni ranskanbulldoggi.

Haikeus vaivasi hieman lähtöpäivänä, mutta sitä ennen oli kiire tehdä kirjahankinnat (mitäänhän EI pitänyt ostaa), metsästää nimikirjoituksia, katsoa yksi luento ja valmistautua suomenkieliseen paneelikeskusteluun Rakkautta ja raateluhampaita (joka paljastui täydelliseksi menestykseksi niin juttujen, yleisön kuin kaiken muunkin osalta -- voi kunpa aikaa olisi ollut vielä enemmän, niin paljon jäi käsittelemättä!)

Cheryl Morganin viihdyttävä ja kuviltaan runsas aamuluento
supersankareista, jotka voidaan katsoa sateenkaariväeksi.

Rakkautta ja raateluhampaita -paneeli sai niin panelistit kuin
yleisön useampaan kertaan tikahtumisen partaalle. Minä,
Johanna Vainikainen, Maria Carole ,Hanna Morre Matilainen.
(c) Magdalena Hai

Virvoittautumassa uuden pienen ystäväisen
kanssa ja odottamassa, että kuvasta ulosrajautunut...
...Gaie Sebold saa radiohaastattelunsa päätökseen, ja uskallan
mennä pyytämään omistuskirjoituksen Shanghai Sparrow'hun.
(c) Magdalena Hai
Sympaattinen pikkusatama. Hei, hei Alandica.

Paluumatkalukeminen. Koukutti heti.


Laivan kannella tarkeni. Saaristomaisemat huumasivat.

Kotona olin keskiyöllä. Maanantai meni koomaillessa sängynpohjalla lukemisen parissa. Niin paljon tapahtumia, kohtaamisia, ihmisiä, ihmeitä ja virikkeitä mahtui muutamaan päivään, että ehdottomasti heräsi kiinnostus käydä toistekin pidemmällä conin merkeissä. Ensi kesänähän Finncon on Tampereella miltei kotiovella, joten yhteen kaukoconiin voisi varautua.

Jälkitunnelmissa fiilistelyä. Ohjelmalehti ja
osallistujapassi.

Kirja- ja lehtihankintoja.

Jättimäinen kiitos vielä kaikille järjestäjille, kävijöille, kunniavieraille, esiintyjille, myyjille ja ja ja...! Ehdottomasti Archipelacon oli kesän kohokohta.

11.7.2014

Finncon 2014, perjantai

Aamu alkoi verrattain aikaisin ja verrattain puolihätäisellä pakkaamisella (vaikka mielestäni olin edellisiltana katsonut kamat läpi), minkä ansiosta unohdin muun muassa hammasharjan kotiin. Noh, kaupastahan niitä saa.

Junamatka sujui kivuttomasti matkustajamäärästä huolimatta, kiitos ilmastoinnin ja päässä pyörivien raapaleideoiden. Jokin portti on nyt auennut, kun raapaleet löytyvät ja saavat muotonsa helpommin kuin koskaan ennen. Tuntuu melkein kuin joka päivä kävisi keskustelun tai kuulisi jotain, jossa on potentiaalia raapaleeksi. Varovaisesti toivon, että tämä on merkki luovuuden heräämisestä.

Jyväskylä avasi sylinsä kuumana ja paahteisena. Kiertelin kaupoissa, kirjauduin hotelliin ja kävin tsekkaamassa kuuluisan lyseon. Lopuksi tapasin kustannustoimittajani ja menimme myöhäiselle lounaalle.

Turistina Jyväskylässä. Lyseo. (c) J.S. Meresmaa

Kirjailijatalon On writing -ohjelman alusta myöhästyin hieman, sillä keskustan läpi taapertamiseen kului yllättävän pitkä aika. Tupa oli ihan täynnä! Istumapaikoista ei ollut enää toivoakaan, mutta onnistuin sentään ujuttautumaan kohtaan, josta kuuli esiintyjien puheen. Miten kirjailijat ovatkin niin sympaattisia? Keskustelu oli mielenkiintoista, mutta en kyennyt seuraamaan sitä ihan kokonaan -- osittain oli kyse siitä, etten jaksanut seistä yhdessä kohtaa niin pitkään, osittain siitä, että paljon puhuttiin asioita, jotka tuntuivat itselle jo kovin tutuilta (kuten editointivinkit).

On writing. Vasemmalta oikealle: Hannu Rajaniemi
(kuvasta pois rajautunut), Scott Lynch, Elizabeth Bear ja
Cheryl Morgan. (c) J.S. Meresmaa 

Työskentelytavoista puhuttaessa höristelin korviani, sillä on aina kiinnostavaa kuulla millä tavalla kukin kirjailija työtään tekee ja miten hahmottaa keskeneräisen käsikirjoituksensa. Elizabeth Bear kertoi ystävästään, joka on hyvin visuaalinen ja näkee tarinat, joita kirjoittaa, ensin ikään kuin elokuvina silmiensä edessä. Bear itse on hyvin erilainen: hänelle oma teksti on kuin savea, kolmiulotteista käsinkosketeltavaa ainetta. Tarinassa on painopisteitä, ja joskus jotain on kesken kirjoitusprosessin muutettava käsikirjoituksen alussa, koska muuten loppu ei ole tarpeeksi tukeva kannattaakseen sitä.

Hannu Rajaniemi huomautti tähän väliin aivojen plastisuudesta, eli muovautumiskyvystä. Aivot kykenevät tulkitsemaan aistinvaraisia asioita varsin villeiltäkin kuulostavilla tavoilla. Hän kertoi esimerkin sokeasta miehestä, joka kykeni näkemään otsalle asetetun kameran avulla: kamerasta lähti ilmeisesti piuhat, jotka antoivat sähköimpulsseja miehen kieleen, ja kielen kautta informaatio välittyi aivoille kuvana. On siis hyvin mahdollista, että kirjailija voi nähdä aineettoman käsikirjoituksensa aineellisena.


Illan keskustelijat. Hannu Rajaniemi selittää plastisuudesta.
(c) J.S. Meresmaa

Mainittiin myös kuuleminen -- miten jotkut kirjailijat "kuulevat" käsikirjoitustensa lauseita päässään. Itse taidan olla sekoitus kuulijaa ja näkijää. Näen käsikirjoituksen kohtauksia sieluni silmin, mutta henkilöhahmot useimmiten puhuvat minulle, eli kuulen heidät. On myös lauseita, jotka alkavat soimaan mielessä. Kiehtovaa, yhtä kaikki.

Rajaniemeltä poimin myös yhden kirjasuosituksen: Francine Prose, Reading Like A Writer. Paneelin vetäjä Cheryl Morgan nyökytteli kovasti kirjalle, joten eiköhän tämä pidä lisätä lukulistaan.

Kun tilaisuus päättyi, toinen alkoi. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat juhlistivat kolmikymmenvuotista taipalettaan julkaisemalla kirjoittamisoppaan Kummallisen kirjoittajat -- opas fiktiivisen maailman luomiseen. Hieno kirja! Tuntuipa mukavalta saada tekijänkappaleet kouraan. Vaikka tuntuu, että kovin on hiljaiseloa vietetty kirjoitusrintamalla, satoa kummasti korjataan silti. Niin ovat eritahtiset tunteet ja teot.