Vihkot

Luin isän päiväkirjamerkintöjä 40-ja 50-luvun taitteesta. Ne on kirjoitettu vihkoihin pienellä siistillä käsialalla. Isän kaunokirjoitusta on helppo lukea. Kirjoittaessaan isä on ollut koulupoika ja sitten nuori mies. Hän asui Pohjois-Savossa pienessä kylässä. Kotitalossa ei ollut sähköä tai vesijohtoa. 

Isän lapsuudenkodissa käy viikossa yhtä paljon vieraita kuin minulla vuodessa. Kylässä käydään ahkerasti. Kaikki vieraat mainitaan vihkoissa nimeltä, samaten kyläpaikat. 

Harrastetaan lentopalloa, korkeushyppyä, uintia, radion kuuntelua, soitetaan erilaisia soittimia (isällä ei ole omia, mutta hän lainaa sukulaisen viulua) ja käydään kirkolla elokuvissa. Vihkoissa mainitaan ainakin elokuvat Nummisuutarit ja Maaret, tunturin tyttö, molempia pidetään hyvinä elokuvina. Elokuviin on pyöräiltävä kuusitoista kilometriä suuntaansa. Kirkonkylällä järjestetään maatalousmessut ja samaan aikaa siellä on sirkus. Isä näkee ensimmäisen kerran mustaihoisen ihmisen (käytetään N-sanaa) ja kiinalaisia.

Vihkoista löytyy runsaasti urheilutuloksia ja kokeiden arvosanoja. Isä on hyvä oppilas. Keskikouluaikaan hän asuu kirkolla vuokrahuoneessa toisen koulupojan kanssa. Lukion hän suorittaa itsenäisesti ja käy koululla vain tenttimässä. 

Lintuja tarkkaillaan. Maatalon työt mainitaan, samaten saunomiset (puhutaan kylpemisestä, kun tarkoitetaan saunassa käymistä). Säätila kirjataan ylös jokaiselta päivältä ja isästä tuleekin myöhemmin meteorologi.

Tunteistaan isä ei kirjoita. Tyypillinen merkintä voisi olla tällainen: Poutaa. +20 celsiusta. Tuuli koillisesta. Tapettiin pässi.

Nro 1-3

Kyläreissu nro 1: Tämä sujui vielä hyvin.

Kyläreissu nro 2: Kyläily peruttiin sairaustapauksen vuoksi. Puin päälleni kolme kerrosta vaatteita ja kävin kävelyllä. 

Kyläreissu nro 3: Piti mennä syömään ystäväpariskunnan luo. R sairastui, joten matka Kangasalle peruuntui. Puin päälleni kolme vaatekerrosta ja lähdin viemään koronatestiä kyläpaikkaan nro 2. Sain myöhemmin viestin, että testin tulos oli negatiivinen.

Teen harvoin nettiostoksia, mutta nyt tilasin merinovillaisen kerraston ja kitkakengät. Satsaan kävelyyn juhlimisen sijaan. Tänään aion mennä kauppaan täydentämään tyhjää koronatestivarastoani.

Olen maannut sohvalla ja lukenut Ilja Leonard Pfeijfferin lähes kuusisataasivuista romaania Grand Hotel Europa ja käteni ovat maitohapoilla. Romaanin mainitaan olevan älykäs ja vetävä romaani vanhasta maailmasta. Minusta on aina epäilyttävää, kun romaania sanotaan älykkääksi. Onko se silloin minulle sopiva? 

Hesarissa kirjan sanotaan olevan sekoitus kömpelöä juonta, autofiktiota ja esseetä. Se esseeosuus on siinä parasta. Olen nyt romaanin puolessa välissä ja onhan se antanut paljon ajateltavaa turismiin ja Eurooppaan liittyen. 

Romaanin naiset ovat kauniita, hyvin pukeutuneita (monesti vaatteiden merkit mainitaan) objekteja, jolleivat ole tyhmiä, tyylittömiä, vanhoja tai lihavia. Nuoret naiset riisuvat vaatteet yltään heti kirjailijan tavatessaan (romaanin päähenkilö on kirjailija ja hänellä on sama nimi kuin romaanin kirjoittajalla). 

Sairastun tylsyyteen.