Minua ärsyttää

Minua ärsyttää: Nuoret fiksut naiset puhuvat somessa mummeleista ja liittävät huonon käytöksen naisen ikään.  Minäkin alan olla mummeli, mutta olen myös lääketieteen tohtori ja kirjailija (kirjailijaliiton jäsen ainakin).

Jos transihmisistä, seksuaalivähemmistöistä tai maahanmuuttajista kirjoitettaisiin samaan tapaan, niin siitäpä möly nousisi. Toki vanhoissa naisissa on kusipäitä, mutta niin on nuorissa ja keski-ikäisissäkin. 

Onneksi siinä vaiheessa kun naisesta tulee tosi iäkäs kuten Seela Sellasta tai Eila Roineesta niin hänestä tulee söpö, vähän kuin pehmoeläimestä, joita voi turvallisesti kerätä sänkyynsä. Lenita Airistosta ei tule koskaan pehmonallea. 

Minua ärsyttää: Päivi Räsänen, joka lyö raamatulla ihmisä, joita on jo tarpeeksi lyöty. Hän on kaiken lisäksi lääkäri, ja se suorastaan hävettää minua. Tai hänellä on lääkärin koulutus, ei hän lääkärin työtä tee, mutta antaahan tämä "asiantuntemus" hänelle lisää uskottavuutta. 

Minua ei ärsytä: Pääsin tänään pitkästä aikaa 60+ kuntosaliryhmään! Sitä kaikkein iäkkäintä pariskuntaa ei näkynyt, muuten oli vanha jengi koolla. Voi miten oli kivaa, eivätkä kaikki lihasvoimatkaan olleet vielä kadonneet.

Kohti uutta

Välillä toivoisi elämän olevan vasta harjoitus, jonka jälkeen tulisi se varsinainen elämäntaival. Eikö se olisi kohtuullista? Eihän auton rattiinkaan päästetä ilman autokoulua.

Olen katsonut liian monta jaksoa Flinkkilää & Tastulaa, en oikein keksinyt muutakaan katsottavaa, sillä neulon villatakkia, jonka väkertäminen vaatii liikaa huomiota, eikä minkään vaativamman katselu onnistu. Nämä empatiaohjelmat antavat muuten turhan optimistisen kuvan ihmisen selviytymiskyvystä.

Lenkillä olen kuunnellut Ruben Stilleriä, joka sanoo joka jaksossa "Teen nyt tyhmän kysymyksen, sillä olen niin tyhmä" ja sen jälkeen hän kysyy sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen. Viimeisimpään jaksoon oli kutsuttu Päivi Räsänen, jota henkilökohtaisesti pelkään. Hän on hyytävän varma oikeassa olemisestaan. Tulee mieleen, että on uskovaisuutta, johon ei kuulu hengellisyyttä/henkisyyttä tai miten sitä nimittäisi

Joulu on siinä määrin takana, että varastoin patterilla toimivan, väriä vaihtavan joulupukkikoristeen, enkä halua nähdä sitä aivan heti. Jouluvalot jätin paikalleen, sillä niitä tarvitaan vielä.

Seuraavaksi pitäisi ottaa kantaa siihen, saavatko lapset ja humalaiset ampua raketteja. Olen pohtinut asian teille valmiiksi, rakettien ampumisoikeus ei ole ihmisoikeuskysmys ja minusta mokoma yksityinen poksauttelu voitaisiin lopettaa.