Pihatöitä

Kesäiset kelit ovat houkutelleen Ilosilmukan ulos. Koivun siitepölykin tuntuu olevan vähenemään päin, aurinko paistaa lämpimästi eikä itikoitakaan vielä ole. Käsityöt etenevät hiljalleen ja mitään valmista näytettävää ei ole. Sen sijaan olen tehnyt yhtä ja toista muuta. Poika on hakenut mönkijällä risuja, jotka minä olen syöttänyt oksasilppurista läpi. Melkein kaikki marjapensaat ovat saaneet uuden katteen juurilleen.  

 Olen myös perustanut elämäni ensimmäisen ihka oman kasvimaan. (Kaikkea se ikä näyttää teettävän...) Ajattelin päästä helpolla: tein pikkuruisen kasvimaan laatikkoon ja uuteen säkkimultaan. Ei ole ainakaan jo valmiiksi kylvettynä rikkaheiniä.

 Kovia kokenut tillipioni, jonka siirsin - ties kuinka monetta kertaa - tähän kukkapenkkiin viime keväänä, näyttää lopulta viihtyvän tällä paikalla ja on jo kovasti paremman näköinen kuin viime kesänä. Nyt on varsilla jo sen verran mittaa, että työntelin muutaman pajunvarren tueksi. Tämän täytyy olla maailman helpoin perennatuki ja pajutyö! Kokeiltu on ennenkin ja toimii, kestää pari kolme kesää ennen kuin lahoaa pois. Sitten voikin jo tehdä uuden. Vasemmalla kasvava kuolanpioni ei tukea kaipaa.

 Tänään oli ohjelmassa pihasaunan pukuhuoneen pesu. Vannotin Isäntää ja lapsia ottamaan kengät pois jaloista ovella ja laitoin lattialle kauniin sinisen maton, joka on hingunnut pihasaunalle jo pari vuotta. Lattialla on anopin huoneistoremontista ylijäänyttä muovimattoa, ja vaikka se hölmöltä kuulostaakin (muovimatto pihasaunassa, nimittäin) se on erittäin käytännöllinen ja näyttää hyvältä. Sopii väriltään jopa vanhoihin oviin. Liimaamaan en mattoa kyllä tähän lattiaan lähde, voi olla, että kosteusolosuhteet ovat sellaiset, että liiman kanssa tulisi ongelmia.

 Sain viimein aikaiseksi jopa pestä pihasaunan ikkunat sisältäpäin. Näiden vanhojen pokien avaamista en viitsi edes yrittää, ovat ne sen verran lahot. Ikkunalaudalla majailee äitini huovuttama Torsti-tonttu, joka asuu saunalla ympäri vuoden.

 Mikäs se tässä maitokärryissä istuskelee? Masahan se, Masa on vielä vähän kesken, tai aika paljonkin. Jalkoihin tulee saappaat, joten hän pärjää vallan hyvin ilman jalkateriäkin. Masa on menossa ongelle pihalammelle. Ensin hänelle pitää varmaan tehdä ainakin kädet, ja olisihan pääkin kiva. Masa oli tarpeeksi järjetön projekti, että sain Pojankin mukaan. Katsotaan jatkossa, miten Masa etenee.

 Tässä sen sijaan ei ole ollut mitään työtä pariin vuoteen. Toin lähes ensitöikseni tällä pihalla pihapuron reunalle rentukoita.

Kevään ensimmäiset kukat ilahduttavat aina yhtä paljon. Nyt näyttäisivät näin lämpimät päivät olevan tältä erää ohi, joten ehkä seuraavassa postauksessa on sitten jotain valmistä käsityötäkin.

Risuja ja tilkkuja

Aurinkoisena lauantai-iltapäivänä lapsia ulkoiluttaessa vääntelin risuista uuden kiemuran. Vasemmanpuoleisen tein jo aiemmin, oikeanpuoleinen on uusi. Vähän hassu tästä tuli...

 Aikaisemmin arvelin, että tilkkutöitä taitaa olla tulossa lisää. Ja tulihan niitä. Peiton koko on suunnilleen 190 x 160 senttiä. Se on kasattu erilaisilla pikatekniikoilla tehdyistä blokeista, eksyi sinne sekaan muutama ohion tähti -blokki ja jokunen ihan vain kankaasta leikattu neliö. Tämmöinen pikatyöhän tämä on.

 Tikkasin peiton kolmessa osassa, koska tuon kokoisen työn tikkaaminen kerralla on aika hankalaa. Sitten ompelin osat yhteen, tikkasin vähän lisää ja huolittelin reunat kaitaleella. Mihin minä tätä peittoa sitten tarvitsen? Alla on kuva minun käsityötuolistani. Työvalo sitä pitää olla, ja käsityökori. Lisäksi vakiovarusteisiin kuuluu jalkajakkara ja kokoelma kaukosäätimiä, usein myös torkkupeitto. Nojatuoli on kyllä mukava, mutta kangas ei miellytä. Luulisin tuolin olevan melko vanha, verhoilu lienee jostain 80- luvun lopulta tai 90-luvun alusta. Ehjä ja siisti sinänsä, mutta niin tylsä.

 Tässä tuoli on saanut ylleen uuden mekon. Istuintyyny on vielä tarkoitus päällystää jollain paremmin sopivalla kankaalla. Enpä nyt tiedä, mitä tästä sanoisi. Saapa nähdä, jääkö peitto tuolin päälle vai ei. On tämä kuitenkin parannusta aikaisempaan.

 Takapuolelta laitoin peiton nipsulla kiinni. Eiköhän se nyt pysy paikoillaan. Ja käsityökori sen kuin pursuilee... kukahan sen siivoaisi ja laittaisi kaikki puikot ja lankakerät paikoilleen?

Risuja

Kylätalolla kuukausittain pyörivässä askartelupiirissä oli helmikuun aiheena risutyöt. Tällä kertaa aihe oli Ilosilmukalle uusi, joten neuvoja jakeli ihan joku muu.

Operaatio risutyön vaihe 1: Sopivan, kaadettavaksi joutavan koivun valinta pihasta. Ojanpenkan risukosta valitsin uhrin. 

Vaihe 2: koivu nurin. Tämä oli Isännän heiniä. 

Vaihe 3: risut kasaan. Tämän kokoinen risukasa melko pienestä koivusta tuli.

 Risunhankinnan sivutuotteena myös polttopuukauppialle myytävä puukasa kasvoi vähän.

 Vaihe 3: risujen niputus. Kasaan jäi vielä, en toki aikonut koko koivullista risuja käyttää kerralla.

 Vaihe 4: risutyöt. Riittävästi rautalankaa, niin koivunrisut ovat yllättävänkin sopuisaa porukkaa. Tämä alla oleva työ on tehty näin: sullotaan lasipurkkiin niin paljon risuja kuin mahtuu, sidotaan nippu rautalangalla purkin suun läheltä kiinni ja jaetaan osiin ja muotoillaan oman maun mukaan.

 Tässä vielä lähikuva yläpään kiemuroista. Hauskoja pikku töitä! Meikäläisen makuun vähän liiankin helppoja: justiin, kun pääsee mukavasti vauhtiin, työ tulee valmiiksi ja lysti loppuu siihen.

 Iltapäivän askartelupiirissä pyöräytin vielä tällaisen kranssin, tai miksi tätä nyt sanoisikaan.

Alareuna kaipaa jonkinlaista isompaa koristehässäkkää, siitä ei ole vielä tullut selvää visiota. Odottelen ideaa...

Maaliskuussa piirin aiheena on neulahuovutus, sitäkin olen tehnyt sen verran vähän, että toimin apuopena, jos sitäkään. Kaupoille joudun kyllä ennen sitä: Tipu on koulun jälkeen yksin kotona ollessaan huovutellut villat vähiin. Taitava tyttö!