Tumppuja ja kaappeja

Perustin tumpputehtaan. Pupulla on niin pikkuinen käsi, että viimetalviset lapaset varmaan mahtuisivat vielä hyvin, mutta mihin ihmeeseen ne on taas kaikki joutuneet? Kummallista. Tipu taas sanoi, että olen luvannut sille pipon ja kaulaliinan kanssa samaan sarjaan vielä lapasetkin. En minä vaan muista. Yhdet tumput annoin jo Pikku-O:lle, ne eivät ehtineen kuvaan. Ja näköjään ei sitten kuva muistakaan lapasista suostu millään tulemaan tänne :( Nettiyhteys pelaa tänä aamuna surkeasti. Täytyy yrittää joskus myöhemmin uudelleen.

Isäntä on kuskannut kaapistoja keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen pakettiautolla kylällä kulkiessaan. Keittiöstä puuttuu pyörillä oleva laatikosto, hyllytasot ja ovet. Kodinhoitohuoneessa ovat ylä- ja alakaapit sekä työtaso paikallaan, ilman ovia ja hyllyjä. Korkeat kaapit puuttuvat vielä. Ja tähän piti sitten tulla kuvat kaapeista.

Eilen illalla olin pitkästä aikaa Varisten kanssa keikalla. Ihan jees meininki. Sinne jäivät poijat vielä soittelemaan, kun minä lähdin ajelemaan kotiin pussillinen munkkeja eväänä vähän yhdeksän jälkeen. Jospa tästä kohta rakentaminen hellittäisi edes pikkuisen, niin voisi taas panostaa enemmän varisteluunkin.

Vappua!

Muistuttelen taas arvonnasta! Osallistumisaikaa on vielä noin viikko.

Meillä vietetään vappua rakennuksella ja kotitöitä tehden. Kuinkas muutenkaan. Ilmapalloja sentään puhallettiin. Pupu nauttii yksivuotiaan riemulla palloista.

Käväisin pikaisesti kirppiksellä ja mukaan tarttui tällainen:Kangas on käyttämätöntä, sitä on 140 cm. Hinta taisi olla kokonaisen euron. Ajattelin, että tästä saa pikkutytöille jotain nostalgista. Tipu tuskin tätä huolii, kun se ei ole pinkkiä. Saa nähdä nyt. Tai jos satun jossain tilkkutyössä tarvitsemaan ensin, niin sitten se saa mennä sinne. Tässä vielä lähikuva painokuviosta. Varisten vappukeikka peruuntui, pianisti tuli kipeäksi. Nyt ei jaksa edes harmittaa. Vapun aikataulusta tuli paljon leppoisampi ja pihalla on mukavaa ja keväistä.

Palapelitakki ja vauvoja

Pojalle ei löytynyt kaupasta mieleistä koulutakkia. (Nirsoja nämä nuoret...) Niinpä tartuin toimeen ja ompelin pojalle takin. Kaavat on Suuresta Käsityölehdestä 2/2008, miesten S-koko. Hihoihin laitoin vähän lisää, tarkoitus kun olisi, että takki mahtuisi vielä syksylläkin päälle. Saa nähdä, kasvuvauhti tuntuu olevan jotain aivan hurjaa nykyään.

Kangas ei ole mitään ulkoilukangasta, niistä kun ei löytynyt mitään Pojan mielestä hyvännäköistä. Toivottavasti kestää!


Tässä vielä kädet levällään. Melkoinen palapeli tämä takki oli, hihatkin muodostuivat yhdeksästä kappaleesta. Kaavojen kanssa sai olla tarkkana: ylähiha, keskihiha, alahiha, etuhiha ylä, etuhiha keski, etuhiha ala, ja takahiha ylä, keski ja ala.

Mullasta tunkee ylös kaikenlaista näin keväällä:
Ylärivin kukat ovat huonekasvien poikasia, alarivissä Tipun tuoksuherneet (pinkkejä ja vaaleanpunaisia tietenkin!) ja minun krassit. Nyt kun vielä keksisin, mihin nämä pihalle laittaa. Vanha, pohjasta halki oleva muurinpata, mihin kukkia meinasin, onkin nakitettu aittaan ikkunoiden taakse. En viitsisi ostaa kukkaruukkuja tänne pihaan, laitan mieluummin sitten vuoden päästä Uuteen Kotiin, jos tarvitsen.

Lauantai meni keikkaillessa Varisten kanssa naistenpäivässä omassa kirkossa. Puhujalla oli hyvää leipää tarjolla, laulaminen oli kivaa ja lapsetkin pärjäsivät hyvin mummon hoivissa. Kaikin puolin nappi päivä siis!

Vappuna Varisparvi lehahtaakin vaihteeksi isoon kirkkoon raakkumaan.

Kranssi

Heti ensimmäiseksi pitää pyytää anteeksi luokattoman huonoa kuvaa. Anteeksi! Huonot sisävalot ja salamavaloton kännykamera selittävät tämän. Tänään on niin pimeä päivä, että ikkunoistakaan ei tule apua. Saa nähdä, tuoko pukki sen toivomani oikean kameran.
Poika aloitteli tämän kranssin huovutusta, mutta into lopahti kesken. Lopulta sain valtuudet tehdä kranssin loppuun. Mitähän tällä olisi kokoa, halkaisija on ehkä semmoinen reilut 20 cm. Taas on tökitty styrox-pohjaa huovutusneulalla. Enpä tiedä, mistä tämä kotinsa löytää. Täytyy varmaan neuvotella Pojan kanssa.

Meillä jyllää sitkeänsorttinen flunssa. Tytöt aloittivat ja Isäntä seurasi perässä. Lapset alkavat olla jo kunnossa, mitä nyt Tipu vähän välillä vielä yskii. Minä taisin selvitä muutaman päivän kurkkukivulla ja Poika ei ole ollut juurikaan kipeä. Sattui vain sopivasti Varisten eilinen jouluäänitys kurkkukipuiselle päivälle. Sopii tietysti porukan nimeen... Olin aamulla iloinen, kun eilisen jälkeen sain ollenkaan ääntä aikaan.

Myräkkäpäivä

Eilinen lumimyräkkä katkoi tältä perältä sähköt. Olin äänittämässä Varisten kanssa, Isäntä oli lasten kanssa isomummolassa, ja kun tultiin kotiin siinä viiden kieppeillä, oli kylä pimeänä. Ilta meni leivinuunia ja takkaa lämmittäessä ja lasten kanssa kynttilänvalossa piirrellessä. Yöllä saatiin sähköt takaisin. Käsitöihin en koskenutkaan. Tuisku oli pyyhkinyt osasta pihaa nurmikon näkyviin ja kasannut kinoksia toisaalle. Tehdäänpä pieni kierros pihassa.


Tässä, mistä alin kuva on otettu, oli vielä eilen meidän pulkkamäki. Pääsevät lapset tamppaamaan mäkeä uudelleen. Poika laittaa Tipun lumikolaan painoksi ja vetää sen mäkeä alas. Tamppaa kuulemma hyvin.

Sehän liikkuu!

Aitta näyttää nyt tältä:

ja tältä:

Yksi kolmasosa alkaisi olla uudella paikallaan! Tämän kuvan ottamisen jälkeen aitan päätyä nykäistiin vielä vähän Åkella, niin että se oli kokonaan pohjan päällä. Sinne Isäntä ja talkoomiehet sitten jäivät kankeamaan sitä paikoilleen, kun tyttösten kanssa lähdettiin kotiin. Onpa kiva, kun on tullut jotain näkyvää aikaiseksi! Aitta istuu uudelle paikalleen kuin nenä päähän. Navetalta päin kun katsoo, niin omenapuu peittää sopivasti puuttuvan osan ja aitta näyttää siltä, kuin olisi aina ollut justiinsa tässä. Hyvä!

Varikset esiintyivät eilen teltalla. Oli taas kivaa laulella siskojen kanssa!

Viipsotin

Tämmöisen vehkeen löysin aitasta. Mikähän tämä lienee? Esine oli samassa nurkassa kuin kangaspuiden osia, mahtaakohan liittyä semmoiseen touhuun. Osaako kukaan sanoa? Voisikohan tällä vyyhtiä lankoja?

Ja nämäkin löytyivät aitasta. Tässä kunnossa rattaat olivat imuroinnin ja metalliosien pyyhkimisen jälkeen. Kumipyörät näyttäisivät olevan vähän kovettuneet. Nämä menevät putsauksen jälkeen takaisin työmaalle, onpahan sitten sielläkin, mihin laittaa Vauva istumaan. Sattui vielä niin hauskasti, että nämä ovat Oran merkkiset, niin kuin mökillä olevat Pojan vanhat yhdistelmävaunut ja Vauvalle ostetut uudet samanmoiset.
Työmaalla näyttää nyt tältä. Rapaa riittää. Saa nähdä, kuivaako kesä, minkä on kastellut.
Kuva paljastaa, että mansikoita on syöty! Onneksi on pyykinpesukone...
Käsityö etenee hitaasti ja epävarmasti. Varisparvi pyrähti eilen illaksi mökille savusaunomaan ja grillailemaan. Ja tietysti lauleskelemaan. Ilta meni taas kätevästi siinä.
Tällä kertaa jutut näin pikaisesti, Poika kyllästyy justiinsa viihdyttämään Vauvaa. Vääpeli pitää taas sulkeisia.