Kummia eläimiä

Tätä huivia olen tikutellut jo useamman viikon ajan sivutöinä. Pukinkonttiin menevät ajoivat edelle, huivia tuli tehtyä lähinnä silloin, kun tekeillä oli jotain, mitä tytöt eivät saaneet nähdä sellaisina aikoina, kun ehdin neulomaan tyttöjen hereillä ollessa. Joulunpyhinä huivi lopulta valmistui.
Huivilla on kokoa sellaiset 160 x 80 senttiä ja dominotekniikallahan tämä on tehty. Lanka on jotain keinokuituista, mutta ihanan pehmeää ja ihan mukavaa neuloakin. Tuntuu siltä, että keinokuidut ovat viime vuosina kehittyneet huomattavasti. Minulla oli lankaa 450 grammaa ja tarkoitus oli, että lanka kuluisi mahdollisimman tarkkaan. Mitoitus ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut, huiviin piti tulla vielä muutaman kerroksen levyinen reunus, mutta lanka loppui tässä. Ja hyvä tästä tuli näinkin. Semmoinen kääriytymishuivi. Kunhan tästä pakkaset vähän hellittävät, pääsen kokeilemaan tätä vähän ohuemman takin kanssa. Vielä parit ompelukset, jotka valmistuivat joulun alla, mutta jäivät silloin postaamatta. Kaikki mallit ovat jostain vanhasta käsityölehdestä, jonka ostin taannoin kirppikseltä. Elefanttia lehdessä ei tosin ollut, se piti itse soveltaa näiden muiden perusteella.

Kissa meni Tipulle. Ja Tipu tykkäsi.

Pupu sai elefantin. Hassu elefantti tästä tulikin.

Possu on tietenkin Pojalle. Tipun ja Pojan huoneiden värit ovat suunnilleen selvillä, ja eläimet luultavasti jopa sopivat jotenkin tulevaan sisustukseenkin. Pupun huone odottaa vielä hahmottumistaan. Elefantista saattaisi olla vaikka värisuunnitelman inspiraatioksi.

Eläinten sisällä on vaahtomuovista leikatut tyynyt ja ne ovat viitisenkymmentä senttiä korkeita.

Joulurauhaa

Viime viikon sairastelut näyttävät nyt olevan onneksi ohi. Ehdin käydä parina päivänä töissä ja muutenkin hoidella kylällä asioita. Niiden asioiden joukossa oli arvontapalkinnon lähettämminen TiiQ:lle. Palkinto meni perille, ja nyt on aika julkaista kuva siitä täälläkin. Varsin sydämellinen paketti täältä lähti.
Rasia, pannulappu ja askartelumassasydämet on postattu jo täällä blogissa. Lisäksi laitoin yhden tyttöjen kanssa tehdyn piparin - sydämenmuotoisen tietenkin - ja pari virkattua sydänkoristetta. Onnea vielä kerran TiiQ:lle!

Flora-täti oli hukannut mekkonsa. Tipua nauratti, kun täti joutui kulkemaan kadulla pakkasella pelkässä takissa, peppu paljaana. Pitihän Flora-tädille tehdä uusi mekko. Lanka on Tico ticoa. Flora-täti ei ole täysikokoinen barbinukke, vaan pituutta hänellä on viitisentoista senttiä. Tipun mielestä juuri sopivasti nukkien lapsenvahdiksi.

Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi saivat kodikseen pajuista kasatun tallin. Kovin hatara rakennus on, ei taida paljon tuulta ja vettä pitää. Onneksi oikeasti heillä taisi olla tukevampi ja lämpimämpi majapaikka.

Nyt alkaa olla jouluvalmistelut tehtynä, vielä huomenna muutama homma. Sitten on aika laskeutua seimen äärelle. Tämän kuvan myötä haluan toivottaa oikein rauhallista, siunattua joulua kaikille lukijoilleni.

Kovanlainen viikko

Arvonnasta on vierähtänyt kohta viikko ja TiiQ joutuu vain odottelemaan palkintoaan. Kulunut viikko on ollut niitä, joita en välittäisi elää uudelleen. Aikaisemmassa postauksessa taisin kirjoittaakin, että Pupu on tullut kipeäksi. Tauti eteni sitä vauhtia, että käytin keskiviikkona Pupua terveyskeskuksessa, kun kuume keikkui 40 asteessa vaikka annoin lääkettä, ja tyttö lakkasi melkein syömästä ja juomasta, oksentelikin. Terveyskeskuksesta ajettiinkin sitten keskussairaalaan nesteytykseen. Sen verran kävin kotona matkalla, että nappasin koulureppuni mukaan, torstaina sattui olemaan vielä viimeinen koe, enkä ollut vielä ehtinyt lukea siihen. Tyttö pikkuinen laitettiin tiputukseen ja kahdella eri lääkkeellä saatiin kuume pysymään jotenkin kurissa. Voi miten pieneltä se näytti sairaalan sängyssä! Siinä sängyn vieressä yritin sitten paneutua betonitekniikkaan, ja yö meni patjalla sängyn vieressä ja sairasta tyttöä hoidellessa. Torstaina Isäntä tuli päästämään minut kokeeseen sekä viettämään seuraavan illan ja yön Pupun kanssa. Minä ehdin juuri ja juuri syödä ja käydä suihkussa ennen Tipun joulujuhlaa. Sitten kotiin, Tipu nukkumaan ja sen jälkeen palauttamaan syksyn viimeiset koulutyöt. Sain työt lähtemään vähän yli kymmenen. Seuraavana aamuna Tipun koulukyyti lähti seitsemän jälkeen, ja minä ajelin taas sairaalaan päästämään Isännän välillä töihin. Perjantaina tulehdusarvot saatiin laskuun ja tippa pois ja Pupu pääsi jo liikkeelle huoneessaan. Iltapäivällä päästiin kotiin, antibioottikuuri eväänä. Kuumeinen hengitystieinfekio taisi olla lopullinen diagnoosi. Kipeä Pupu vieläkin on, kuume taisi tänäänkin iltapuolella nousta 38 asteeseen. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa, Pupu jaksaa leikkiä ja syö ja juokin jo. Ja onhan tuo kuume ihan eri tasolla kuin alkuviikosta. Kummallista, miten iloinen äiti voi olla siitä, kun lapsi käy potalla pissaamassa säännöllisesti!

On minulla yksi kuvakin:
Tässä Pupu esittelee Pojan tämänvuotista jouluporsasta. Joululahjat menivät jakoon viime viikonloppuna. Vieraat valitsivat ensin ja lupasin omille lapsille, että saavat valita omansa sitten ylijääneistä. Tytöt sukkelampina ehtivät valitsemaan ennen Poikaa, ja Poika ei enää löytänyt mieleistään. Tulin sitten luvanneeksi pojalle "hassun possun" - Pojan oman toiveen mukaan. Tämä kelpasi, oli kuulemma tarpeeksi hassu ja tarpeeksi possu. Ehdin juuri kuvata possun ennen sairaalareissua.

Arvonta suoritettu!

Kirjoittelin tämmöisiä lippusia, yhtä monta lippusta kuin kommenttiakin. Tipu toimi onnettarena ja nosti kupista yhden. Onni sattui potkimaan tällä kertaa numero kuutosta.
Sitten pikapikaa tarkistamaan, kuka on kirjoittanut kuudennen kommentin. Sehän on TiiQ! Jes, onnea TiiQ! Voittajalle lähtee paketti täältä, kunhan saan osoitteen ja muutenkin selviän kylille. Pikku-Pupu tuli nimittäin juhlineeksi meidän yhteisiä syntymäpäiviä vähän liian railakkaasti - ilmeisesti - ja tänään nousi kuume. Kun lisäksi sattui minulle viimeinen kouluviikko tältä syksyltä ja kokeisiin on pakko mennä, niin voi olla, että en ihan lähipäivinä pääse käymään postissa. Mutta kyllä se täältä lähdössä on!

Minulla on ollut tapana viime vuosina tehdä joululahjoiksi kaikenlaista, mitä milloinkin sattuu puikoilta tulemaan, laittaa kaikki isoon kassiin ja antaa porukoiden sitten valita itse omat lahjansa. Kyllästyin nimittäin miettimään, kuka tarvitsisi mitä ja kuka tykkää minkä värisestä, kun ei ne sitten kuitenkaan osu kohdalleen. (Minä ikävä ihminen!) Tänä jouluna suurin osa lahjoista meni jakoon viime viikonloppuna, kun porukka oli meillä syntymäpäivillä. Ehdin vielä tempaista joukkoon nuo yläpuolella olevat tossut ja säärystimet. Tossuja ajattelin alunperin itselleni, kun teki mieli tehdä jotain oikein värikästä, mutta kun ne sitten valmistuivat ajoissa, niin nakkasin ne joululahjojen sekaan. Sinne menivät. Täytyy ehkä tehdä itselle joskus toiset. Nämä tossut on virkattu kaksinkertaisella Nallella vähän samaan tyyliin kuin huovutetut Hissukka-tossut ja saivat nimekseen Revontuli-tossut. Tässä säärystimet malliksi minulla jaloissa.

Koska joululahjat menivät jo jakoon, taitaa olla kohta aika tehdä jotain vaihteeksi itselle. Haaveissa väikkyvät oikein kirkasväriset kirjoneulesukat: punaista, oranssia, keväänvihreää, turkoosia, luonnonvalkoista, ehkä mausteena vähän tumman ruskeaa... Nam! Sitä ennen pitää kyllä käydä päivittämässä sukkalankavarastoa, kovin näyttää värikartta nimittäin suppealta.

Merkilliset sukat

Tipu muotoili tässä taannoin askartelumassasta seimihahmot. Pikkuinen Jeesus-lapsi, Maria ja Joosef sekä pieni karitsa. Kokoa voi verrata tuohon seimen virkaa toimittavaan tulitikkulaatikkoon.
Hahmot maalattiin ihonvärisellä ja vaatteet liimasin kuumaliimalla paikoilleen. Tipu valitsi kankaat ja piirsi kasvot ja muut. Näille pitäisi vielä ennen joulua askarrella asianmukainen ympäristö.

Hissukka-tossut

Virkatut ja huovutetut tossut saivat lopulta nimekseen Hissukka-tossut. Tossujen ohjeita on kyselty ja olin jopa tehnyt muistiinpanoja tehdessäni, joten tässä sitä tulee! Ohje on vähän summittainen. Huovutus antaa sen verran anteeksi, että esim. lisäysten ja kavennusten paikat saavatkin vähän heittää. Jos ohjeessa on jotain epäloogista tai epäselvää, kysele ihmeessä. Korjailen sitten tarpeen mukaan.
Nakkaa kommentilla, jos innostut "hissuttelemaan"!

HISSUKKA-TOSSUT

Lanka: Novita Puro
Menekki: 150 g
Koko: miesten
Virkkuukoukku: 7
Seiskan kouku on reilun kokoinen Purolle, jäljestä tulee - ja pitääkin tulla - löysää.

ALAKAPPALE
Virkkaa 30 ketjusilmukkaa.
Virkkaa 1 ks joka kjs:aan, lukuun ottamatta viimeistä, johon tee 2 ks. Virkkaa ks:ita ketjusilmukoiden toiseen puoleen, 2 ks ensimmäiseen kjs:aan, sen jälkeen 1 ks joka kjs:aan. Tee lisäykset päässä kuten toisessakin päässä.
Virkkaa samoin kunnes työssä on 11 krs, siis 1 ks joka ks:aan, lisää molemmissa päissä 2 ks. Tee lisäykset kulmiin siten, että työstä tulee jalkapohjan muotoinen.
Virkkaa tällä silmukkamäärällä vielä 6 krs kiinteitä silmukoita.
Jalkapohja ja sivut ovat nyt valmiit. Katkaise lanka.

Kuva: Jalkapohja ennen huovutusta

YLÄKAPPALE

Virkkaa 15 ketjusilmukkaa.

Jatka ks:illa kuten alakappaleessakin, virkkaa nyt edestakaisin ja tee lisäykset vain toisessa päässä. Jatka, kunnes työssä on 11 krs.

YHDISTÄMINEN

Aseta kappaleet päällekkäin siten, että alakappaleen kärjessä on kahdeksan silmukkaa enemmän kuin yläkappaleessa. Joudut vähän laskemaan silmukoita. Virkkaa kappaleet kiinteillä silmukoilla yhteen, molempien kappaleiden ks:aan yksi ks. Muista hypätä alakappaleen kahdeksan ylimääräisen silmukan yli tasaisin välein.

REUNUS

Itse tein tossuissa niin, että virkkasin molemmat tossut tähän vaiheeseen ensin ja lopulla lankaa tein sitten reunista niin pitkästi kuin lankaa riitti.

Virkkaa etu- ja takakappaleiden reunoihin 1 ks joka ks:aan. Kavenna kantapään puolella 1. ja 2. krs:lla yhteensä kolme silmukkaa. Kavenna myös etu- ja takakpl:iden liitoskohdissa 1 s joka krs muutaman kerroksen ajan. Minun tossuissani lanka riitti 5 krs ja tein viimeisen kerroksen ilman kavennuksia.

Tossujen pohjan pituus ennen huovutusta oli 35 cm ja leveys 19 cm.

Kuva: Tossut ennen huovutusta

HUOVUTTAMINEN JA MUOTOILU

Minä huovutin tossut pyykinpesukoneen 40 asteen kirjopesuohjelmassa, laitoin parit farkut mukaan. Huovutuksen jälkeen tossut olivat melko lyhyet. Koska tossuista oli tarkoitus tulla miesten kokoiset, en voinut muotoilla niitä omassa jalassani. Pienellä venytyksellä tossut sopivat justiin minun pikkukenkieni päälle. Tossut saivat kuivua kenkien päällä. Lopputulos oli juuri sopiva. Sama koko voisi käydä naisillekin, tarvittaessa voisi huovuttaa vähän enemmän. Jos tossuihin tulee liian pieni aukko, sitä voi suurentaa leikkaamalla huovutuksen jälkeen halkio keskelle eteen.

Kuva: Tossut huovutuksen jälkeen

Näpertelyä

Vielä yksi pehmoeläin kömpi lanka-arkun kätköistä.
Pieni kilpikonna nimittäin. Kilpikonnalla on korkeutta kymmenisen senttiä. Ihmeen tukevasti se seisoo, etukäteen kuvittelin, että jalat sojottavat mikä mihinkin suuntaan. Kiltti konna!

Kilpikonna halusi näyttää kameralle vielä takapuolensakin ennen kuin paineli samaan piiloon muidenkin joululahjojen kanssa. Päästä tuli kumman muotoinen, mutta en viitsinyt purkaa ja yrittää uudelleen. Saa kelvata.

Sitten pöytäliina. Joo, en ole tehnyt itse. Löysin kirppikseltä, maksoin kaksi euroa ja näyttäisi käsin kirjaillulta. Meni taas jonkun työ pilkkahintaan. Liina ei ole täysin virheetön, pieniä tahroja ja muitakin kulumisen merkkejä näkyy. Mutta silti! Tuolla hinnalla pelasta minkä tahansa kirjailutyön parempaan talteen.

Tässä kupissa on 25 kappaletta askartelumassasydämiä. Mitähän minä näilläkin teen? Ripustan kuuseen varmaan, ainakin ne, mistä en onnistu hankkiutumaan eroon. Piti vaan päästä kokeilemaan tätäkin. Ja kun sen massapaketin avasi, pakkohan se oli loppuun käyttää, ettei jää kuivumaan.

Pihalammen jää on hyvässä luistelukunnossa ja Tipu on innokas luistelija. Pupu on onneksi tyytynyt tähän asti luistelemaan kengillä. Minä työnsin lumet jäältä ja lopputulos näkyy tuossa ylhäällä ;)

Pukin pajalla

Pukin pajalla on askarreltu tällaisia viime aikoina:
Elefantti seiskaveikkaa. Tulikin mukavan norsumainen norsu, kun ottaa huomioon, että tämä oli ensimmäinen lajiaan ja ilman ohjetta tehty.

Tilkkulaatikosta pyrähti tällainen lintuparvi. Tipu sai valita koristeet ja sieviähän näistä tuli. Kaava on marras-joulukuun Suuresta käsityölehdestä. Lehdessä linnut oli tehty tilda-kankaista, minä kaivelin sen sijaan tilkkulaatikoita. Linnuista löytyy paria vanhaa pöytäliinaa, verhoja sekä lyhennettyä paidan helmaa.

Vielä lähikuva yhdestä linnusta. Nokat ja silmät väritin tussilla, kaulapannan liimasin kuumaliimalla niskasta kiinni.

Tällaisen sydämenmuotoisen pannulapun olen nähnyt joskus vuosia sitten jossain käsityölehdessä, luultavasti Suuressa käsityölehdessä tämäkin. Tällä puolella keskellä on halkio, josta voi työntää käden sisään, vähän niinkuin patarukkasessa.

Takapuolella on vähän yksinkertaisempi kuosi. Tämäkin kangas on tilkkulaatikosta, taisi olla edellisessä elämässään essu.

Tämä rasia sitten. Tämähän on sellainen sydämenmuotoinen Geisha-konvehtirasia. Maalasin raksalta jääneellä sisämaalilla sisä- ja ulkopuolet. Kannen sivuihin kiinnitin decoupagelakalla punaisen silkkinauhan.

Kannen keskelle kiinnitin samalla lakalla pienen virkatun sydämen. Huomenna alkaa joulukuu, joten pajalla pitää kiirettä vielä vähän aikaa.

Pieni huovutustarina

Mieli olisi tehnyt Novitan Huopasen Lampola -sarjaa. Sitä ei kuitenkaan paikallisessa alemarketissa (jossa muuten on ihan kohtuullinen valikoima Novitan lankoja) sattunut olemaan eikä Huopasesta löytynyt kivoja värejä. Seuraava looginen vaihtoehto oli tietenkin Puro. Kotona tarkistin puikkovarastot, enkä tietenkään löytänyt yhtään järjellisen kokoista puikkoa. Neljästä millistä koko hyppäsi kymmeneen. Virkkuukoukuista löytyi seiska. Päädyin siis neulottujen Lampola-tossujen sijaan tekemään virkatut Puro-tossut. Pikaisesti jopa etsin Ravelrystä sopivaa ohjetta, sitä en kuitenkaan löytänyt. Omasta päästä siis päästelin taas menemään.
Tässä sitten tossut ylä- ja alapuolelta ennen huovutusta.

Sitten pyykinpesukoneeseen 40 asteen kirjopesuun parien farkkujen kanssa. Joo, meillä ei arkailla. Koneesta ulos tuli suunnilleen Tipulle sopiva tossupari. ("Äiti, teitkö sä mulle tossut!" "Joo, en nyt tällä kertaa kuitenkaan...") Vähän venyttelemällä tossut sopivat kuin nakutettu minun crocksieni päälle. Pikaisesti olin mitannut, että kenkäni ovat ulkopuolelta suunnilleen saman mittaiset kuin Pojan 42 numeron jalka. Tossut saivat kuivua kenkien päällä.

Tämmöiset. Aika kivat! Malliin sopii hyvin tällainen monivärinen lanka. Lankaa kului 150 grammaa, tein reunusta niin pitkästi kuin lankaa riitti.

Tässä vielä yhteispotretti hiljattain tekemieni vihreiden tossujen kanssa. Vihreissä oli enemmän säätämistä, eikä lopputuloskaan ole yhtä kiva. Harmaista voisin vaikka kirjoitella ohjetta ylös. Tarjoaisinkohan Ullaan vai julkaisisinko täällä blogissa ja Ravelryssä?

Kransseja

Pidettiin naapurin emännän kanssa kranssi-ilta. Lapset kaitsivat toisiaan alakerrassa ja me mammat teimme kransseja tuvan pöydällä. Minun osaltani saldo oli tällainen:
Viime syksynä sain äidiltä kauniin ruusunmarjakranssin, joka on palvellut pihasaunan ovessa siitä asti. Nyt alkoi olla aika uusia koriste. Yläkuvan kranssissa on pajupohja, koristeena on rautalankaan pujoteltuja satsumankuorenkappaleita (juu, meillä on syöty satsumia) ja kuivattuja omenarenkaita. Yläreunaan liimasin punaisen rusetin tuomaan vähän väriä. Toivottavasti linnut eivät syö kaikkia koristeita!

Tämä valokranssi on menossa kuistin seinään ulko-oven viereen. Pohja on letitetty pitkistä heinistä.

Tässä vielä lähikuva koristeesta. Muovisia pikkuomenoita, katajanoksia ja ohueen rautalankaan pujotettuja helmiä.

No sitten. Olen ripustanut pihan vanhaan omenapuuhun kaksi lintulautaa. Puussa pyörii nykyään parikymmenpäinen tiaisparvi, puolen tusinaa punatulkkua sekä muutama närhi. Hömötiaiset ovat kiitollisia kuvauskohteita, ovat niin kesyjä. Kranssi-illan jämistä pyöritin vielä linnuille pari pikkukranssia.

Niitä satsumankuoria. Saavat linnut syödä, jos maistuu. Ja ei, en ole pessyt kuoria, lintuparat joutuvat nyt syömään ne pesemättöminä.

Loput kuivatut omenarenkaatkin pujotin rautalankaan. Ainakin syksyllä omenat kelpasivat linnuille, saa nähdä, miten on näin talvella.

Kävin hakemassa puskasta muutaman pajukepin ja tein talipalloillekin telineen. Pajut eivät kyllä kestä oravanhampaita, toivottavasti pallot säästyvät linnuille.

Nyt on pihalinnuilla evästä!

Possu ja pukine

Tässäpä porsas pukinkonttiin. Olen joskus (varmaankin kolme vuotta sitten jouluksi) tehnyt jostain ohjeesta likimain tällaisen kissan. Ja vielä pari possua ohjetta soveltaen. Tämä porsas syntyi kuitenkin omasta päästä. Tehdessä sovelsin.
Porsas taitaa olla jotain vuosikerta seiskaveikkaa, kaulaliina Tico ticoa.

Äitille tekemäni nuttu valmistui jo aikaisemmin. Isänpäivänä lopulta sain annettua sen.

Malli on Suuren käsityölehden numerosta 7/2010. Ohje on Noro Taiyolle ja lanka ei tosiaankaan ole sitä, rukasin silmukkamäärät kohdilleen.

Tässäpä vielä takaa. Äiti halusi nuttuunsa pienet taskut kännykälle ja sellaisetkin tein. Piilotin ne vain niin ovelasti, että taskuja ei kuvassa näy. Siistiä!

Arvontaa!

Ilosilmukalle on joulukuussa tulossa lisää vuosia mittariin. Kulunut vuosi on ollut sen verran - miten sen nyt sanoisi - työteliäs, että palkitsen itseni muistamalla omaa syntymäpäivääni. Hehhee! Sen kunniaksi avaan nyt täällä blogissa arvonnan. Arvontaan voi osallistua kuka tahansa, omat sukulaiset ja perheenjäsenet mukaan luettuina. Arvontaan osallistutaan jättämällä tähän postaukseen kommentti, jossa kerrotaan, mikä työ täällä blogissa on miellyttänyt eniten, ja mielellään lyhyt perustelu. (Enkä todellakaan edellytä, että osallistujan pitäisi selata kaikki työt läpi ennen osallistumista, napata saa vaikka ensimmäisen vastaan tulevan työn.) Osallistumisaika päättyy sunnuntaina 12.12. Arvon voittajan käyttämällä jotain menetelmää osallistumisajan päättymisen jälkeen ja julistan voittajan sitten kun ehdin, ehkä seuraavalla viikolla. Palkinnoksi voittajalle lähtee jotain itse tehtyä. Pidätän oikeuden itsevaltaisesti muuttaa sääntöjä mieleni mukaan ;)

Olen minä jotain muutakin tehnyt kuin suunnitellut arvontaa. Nimittäin Cousteau-pipoja.
Pojan päässä on Tico ticosta tehty versio. Ja tässä alla ne muut. Punainen on seiskaveikkaa, ruskea samoin, mutta loppui mokoma lanka (taas) kesken, enkä viitsinyt (taaskaan) varta vasten ostaa uutta kerää, ja lopetin Nallella. Vaalean kirjava on Nallea.

Malli on kiva, jopa minä viitsin tehdä näin monta samanlaista. (Tai sitten vanhetessa kärsivällisyys lisääntyy.) Pukinkonttiin nakkaan nämäkin :)

Mollia ja pyörittelyä

Mollamaijan sisko sai oman mekkonsa. Tässä mollat juoruavat tuvan nurkassa. Mitähän mahtavat puhella?
Viikonlopun pakkoulkoilulla tyttöjen kanssa oli outoja seurauksia. Aikani kuluksi kuljin oksasaksien kanssa pitkin pihan laitoja ja etsin kranssimateriaaleja.

Tuvan ikkunassa roikkuu nyt tällainen. Ja ei, en todellakaan ole aloittanut vielä joulukoristelua. Kranssi liittyy ihan toiseen projektiin, jossa tupaan piti saada tilapäisesti leipuritontuille sopiva ympäristö. Kranssin puran vielä pois, kunhan viitsin. Korjasin myös toissa kesänä istutetuista koripajuista sadon, mikä muutama keppi niistä tuli. Koripajun väriero "maatiaispajuun" näkyy kranssissa hyvin. Koripaju on tuota vaalean vihreää. Laatuerokin on huomattava. Tämä tahtoo lisää koripajua!

Seuraavat kranssit ovat vielä kylppärin lattialla kuivumassa. Kokoa voi mallata vaikka 10x10 sentin lattialaattaan. Kranssit ovat vasta pohjia, näitä täytynee vielä koristella.

Sydän-muotoa olen yrittänyt kesyttää jo useamman kerran pajutöissä. Tämänkertainen versio näyttää jo siltä, että taitaa päästä käyttöön. Sydän on vielä sidottu rautalangalla muotoonsa, uskon, että kuivuttuaan se pitää muotonsa ilman tukeakin. Kunhan saan rautalangat pois, leikkaan ylimääräiset hännätkin poikki.

Pyöreä kranssipohja pajusta.

Löysin pitkää heinikkoa pihasta. Heinät ovat leikattunakin 120-150 senttisiä. Laitoin heinät varttitunniksi likoon lämpimään veteen ja palmikoin ne sitten. Heinäkranssitkin pitää vielä siistiä ja koristella.

Sydämenmuotoisen lisäksi tein pari pyöreää. Vähän aikaa piti funtsia, ennen kuin keksin, millainen ote pitää olla, että saan ilman apukäsiä jäykät heinät palmikoitua näin mutkalle. Helppoa loppujen lopuksi.

Kun nyt pääsin vauhtiin, aioin hakea aitasta vielä nipun pellavia, jonka olen saanut äidiltä. Pellavat oli kääritty sanomalehtipaperitötteröön. Pellavat olivat ilmeisesti olleet jollekin mieleen, nippuun oli nimittäin jyrsitty kolo. Varsien tyvi ja latvapää olivat paikoillaan, väliltä puuttui kymmenen sentin pätkä. Lisäksi suurin osa siemenkodista oli irroitettu ja viety kolon kohdalle. Eipä tullut kranssia niistä pellavista, ei.