Otsikkohan viittaa siihen, että tänään se tapahtui. Sitten selkäleikkauksen uskaltauduttiin koiruuden kanssa autoon, ja hurautettiin kylille.Ah, vapaus, en ole enää muiden riesana! Käpsyteltiin pitkin kylänraittia ja nautittiin auringosta. Ihmisten ilmoilla on tiet jo ihan sulat, toisin kuin meillä metsäläisillä.Ihmiset olivat hyväntuulisia, ja monet jäivät juttelemaan niitä näitä ja rapsuttelemaan koiruutta. Poikkesin muutamassa pikkukaupassa:kirjakaupassa, käsityöläisten kaupassa ja kehystämössä. Tilasin juuri tänään aamulla Sinellistä Fimomassaa,mutta sitten sitä olikin juuri tullut myös kehystämöön. Olen monesti ihastellut tuosta massasta tehtyjä koruja,mutta viimein myös itse inspiroiduin.Nooh, pitihän sitä hätäisenä sitten ostaa, kun eivät ne keväiset turkoosit ja vihreät nyt tähän hätään ehdi postilaatikkoon.
Neljä pakettia Classic Fimoa lähti kotiin mukaan. Okraa, terracottaa, lilaa ja punaista. Ensivaikutelma massasta oli, että onpas kovaa materiaalia,tässä tulee hiki. Niinkuin tulikin, massan pehmittämiseksi ja muokkauskelpoiseksi pitää sitä tosissaan käsissä ja lämmittää, vääntää, venyttää ja kaulia.
Ensimmäisellä yrityksellä ajattelin tehdä marmorikuvioisia kaulariipuksia sekoittamalla kahta väriä. Siinä sitten massaa pyöritellessä totesin, että värit sekoittuivat liikaa, eikä toivottu marmorikuvio onnistunutkaan, ainoastaan ihan läheltä katsottuna voi erottaa eri värivivahteita.
Tästä siis pyörittelin helmiä(isolla neulalla reiät) ja tein yhden kaulariipuksen.
Helmistä tuli sen verran kivoja, että sain idiksen.
Löysin tämän ranneketjun jostain kätköistäni, päätin purkaa sen hyvään tarkoitukseen.
Näin valmistui siis rannekoru, vanhasta,uudesta ja itse tehdyistä Fimohelmistä, lukko ja
kukat vanhasta korusta ja pari lehteä.
Nuo Fimohelmet näyttävät mielestäni ihan ompuilta:)
Seuraava kokeiluerän tavoite oli onnistua saamaan edelleen sitä marmorointia, kahta eri sävyä. No, onnistuin paremmin kuin ekalla kerralla. Perhonen istahti myös massan päälle(leimasimesta), lisäksi tein kaulariipuksia, nappeja ja helmiä. Niin ja kaikkihan näistä käyvät uunissa( 110 astetta, 25-30min.). Ihan kivaa puuhaa, kunhan selviää siitä alkulämmittelystä ja massan muokkaamisesta.
Nyt jään odottelemaan niitä keväisiä värejä, jotta pääsee väsäämään lisää!!!!
Ihanaa keskiviikkoa!
-Sari-
Ensimmäisellä yrityksellä ajattelin tehdä marmorikuvioisia kaulariipuksia sekoittamalla kahta väriä. Siinä sitten massaa pyöritellessä totesin, että värit sekoittuivat liikaa, eikä toivottu marmorikuvio onnistunutkaan, ainoastaan ihan läheltä katsottuna voi erottaa eri värivivahteita.
