Aika usein mulla on ollut viime aikoina sama fiilis kuin tässä Ismo Alangon biisissä. Olen kolunnut syntyjä syviä, kieriskellyt yksikseni murheen syövereissä. Niin on ollut enemmän tai vähemmän viimeiset kolme vuotta, kilpparivajauksen myötä. Ja voi tätä uhriasennetta!
"Mä liisteröidyn valheisiin." Voisiko sitä enää osuvammin sanoa? Kyseessä on ollut ajatusharha. Kaunis katala, valheen maja matala. On ollut helpompaa luovuttaa ja antaa periksi. Olen ollut hengissä ja elossa vain osittain. Olen antanut kuntoni romahtaa. Olen eristäytynyt kotiini, kun ei ole ollut energiaa matkustaa Helsinkiin ja takaisin. Espoosta ja useammasta kulkuvälineen vaihdosta nyt puhumattakaan. MUTTA, ja nyt tulee iso mutta. Olen ollut jumissa ja väsynyt, koska olen elämäni sellaiseksi ajatellut. Olen keskittänyt huomioni sairauteen ja kaikkeen siihen ikävään, mitä siitä on seurannut.
Todellinen lamauttajani ei ole kilpirauhasen vajaatoiminta vaan omat ajatukseni. Kerron itselleni päivittäin hirveitä asioita. "Senkin pullero! Turha ostaa mitään uusia vaatteita, kun ei mikään voi näyttää hyvältä TUON ruhon päällä. Miten VOI ihminen vanhentua muutamassa vuodessa NOIN paljon? Turha vaiva lähteä minnekään, tuskin siellä kuitenkaan on hauskaa. En jaksa lähteä, menee niin paljon aikaa ja alkaa väsyttää. Älä mene julkisille joogatunneille, teet vain itsesi naurunalaiseksi. Eihän tuolla elopainolla VOI tehdä kunnon joogaharjoitusta. En VOI JAKSAA nostaa tai kannatella itseäni. Älä edes haaveile haastavammista asanoista. Olet yksi iso pelle! Ja hei, tähän mennessä sun OLISI JO PITÄNYT oivaltaa edes jotain henkisellä polullasi." Huh huh. Jos joku opettajakollega puhuisi jostain oppilaasta noin, raportoisin epäammatimaisesta ja epäeettisestä toiminnasta. Miten voi sitten olla hyväksyttävää puhua itselleen noin?
No niin. Ajatukseni ovat toimineet tehokkaammin kuin yksikään sähkötainnutin: ovat lamauttaneet mut tyystin. I've been stuck in a moment that I couldn't get out of. Mutta ajatukset ovat vain ajatuksia. Ja ne voi muuttaa. Tästä lähtien otan tavaksi sanoa päivittäin edes yhden kauniin asian itselleni. Kymmenen olisi parempi, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Samoin tein päätöksen, että viimeistään kesäkuun alussa menen mukaan akrojoogatunneille. Se on sen verran innostava tavoite, että jaksan alkaa kehittää huvenneita lihasvoimiani. Ennen sairastumistani olin fyysisesti hyvin aktiivinen ja vahva. Sairastumisen myötä olen ottanut melkoisesti takapakkia. Ja samalla luopunut elämästä. Mutta ei ole koskaan liian myöhäistä saada vahva keho takaisin. Kokemuksesta tiedän, että olen onnellisimmillani, kun liikun runsaasti. Vaikka tällä hetkellä kuntoni on pohjalukemissa, mulla on tässä koko kevät aikaa treenata. I choose to get unstuck. =D
Ja se henkinen polku. Polku itsessään on tavoite, ei päämäärä. Päivittäiset meditaatiot ovat nostaneet pintaan monia asioita ja sellaisia puolia itsessäni, jotka haluaisin kätkeä. Mutta tukahduttaminen ja piilottaminen pimeään ei ole ratkaisu vaan tuominen valoon ja tarkastelu rehellisesti ja avoimesti, hyväksyen. Tälläinen minä olen TÄLLÄ HETKELLÄ. Kaikkineni, hyvine ja huonoine piirteineni. Silti ainutlaatuinen, silti arvokas. Paras minä. Ja omalta osaltani arvokas osanen universumin palapeliä.
Heh. Karen Lo'n kirjassa "Blessed to Serve - Lessons learned and stories shared from torch-bearers of modern yoga" on muuten mainio lainaus tiibetiläiseltä opettajalta Chöyam Trungpa Rinpochelta: "In fact, if you haven't started the spiritual path, best not to begin! It's difficult, it's terrible, and you will have to face all kinds of things that you won't like." Toisaalta, sain meditaatiokurssikaverilta loistavan vinkin lukea Eckhart Tollen kirjan Uusi maa. Siinä kuulemma kerrotaan kipukehosta ja raskaista ajatuksista. Laitoinkin kirjan varaukseen kirjastoon ja odottelen sen saapumista. =D
Ja kuitenkin, kaikkitenkin. TÄNÄÄN ON UUSI PÄIVÄ. Joka päivä on tilaisuus aloittaa alusta. I choose, my choice. I'm getting unstuck. Tänään VALITSEN olla onnellinen. Tänään VALITSEN jatkaa meditaatioharjoituksia ja olla juuri siinä missä olen. Tänään VALITSEN vahvistaa lihaksiani (yhdistin aamun aurinkotervehdyssarjaan askelkyykkyjä). Ja tänään VALITSEN kertoa itselleni positiivisia asioita. Tässä ensimmäinen, jonka kirjoitin erivärisillä tusseilla ja kuvitin päiväkirjaani: DARLING, Look at YOU. YOU ARE BEAUTIFUL !
