Toimintaterapian opiskelu

Multa on usein kysytty, miltä toimintaterapiaopinnot ovat tuntuneet ja millaista opiskelu on. Vastaan siis täällä yhteisesti kaikille tämän postauksen muodossa. Kivaa ja huippuinnostavaa! Koulurytmiin totuttelu on vielä kesken, mutta toisaalta meillä on myös paljon itsenäisen opiskelun päiviä, jotka sopivat mulle erinomaisesti. Kohta lähden englannin suulliseen kokeeseen, johon sai etsiä käsiteltävän artikkelin itse. Löysin artikkelin kiertävästä toimintaterapautista, joka oli työskennellyt intiaaniväestölle kuntoutuspalveluja tarjoavassa keskuksessa. Artikkelin myötä innostuin toimintaterapiasta vielä enemmän. Nimittäin eräs unelmani jo lapsesta saakka on ollut tutustua intiaanikulttuuriin. Kirjoitan opiskelusta enemmän, kun olen käynyt kokeessa. Nyt mukavaa koulu-, työ- tai mitä tahansa päivää! =D

----- ----- ----

No niin. Nyt on enkun suullinen tentti takana. Tosi rento meninki, parikeskusteluna määriteltiin mitä on toimintaterapia ja mitä toimintaterapeutit tekevät. Sitten kumpikin kertoi toimintaterapiaan liittyvästä artikkelista, joka oli pitänyt etsiä itse. Vaikeinta tuossa tentissä oli siis se artikkelin löytäminen. Mutta eilen löysin lopulta valtavan mielenkiintoisen artikkelin, missä amerikkalainen toimintaterapeutti kertoi työstään intiaaniväestölle suunnatussa kuntotuskeskuksessa. Vitsi, sellaiseen haluaisin itsekin päästä - tosin Kanadan puolella. Usaan kun tarvitaan kolmen kuukauden harjoitteluakin varten 10 000 dollarin vastuuvakuutus...

Mutta asiaan. Aloitin siis toimintaterapian opiskelut Helsingin Metropoliassa tänä syksynä, elokuussa 2011. Meillä on tosi iso luokka, 29 opiskelijaa. Normaalisti luokkakoko on 25, mutta meillä on neljä tyyppiä, jotka ovat päässeet sisälle aikaisemmin mutta aloittaneet opinnot vasta nyt. Ensimmäisessä perioidissa, joka loppuu tällä viikolla, meillä on ollut oikeastaan vasta opintoihin orientoitumista. Lisäksi meillä on ollut ammatillisen englannin ja atk:n kurssit (molemmista hain hyväksiluvut) sekä 6 opintopisteen Ihmisen toiminta -kurssi. Yleensä meillä on ollut aamupäivät teoriaa (mm. toimintaterapian historiaa, perusasioita ihmisen toiminnasta, toimintojen luokittelua sekä erään toimintaterapian työkalun eli Piercen terapeuttisen voiman mallin käsittelyä), iltapäivisin käytännön toimintapajoja. Olemme mm. tehneet porukalla sieniretken (mukana myös eväiden valmistus porukalla), opetelleet virkkaamaan mummon neliöitä, askarrelleet japanilaisen haitarikirjan, punoneet pajukoristeita sekä käyneet ulkoiluttamassa muistisairaita vanhuksia. Viime torstaina ohjasin oman 4 hengen pienryhmäni kanssa kaksi tanssi-improvisaatiopajaa. Osan pajoista ovat siis vetäneet opettajat, osan me opiskelijat 4 - 5 hengen ryhmissä. Näin olemme saaneet tilaisuuden tutustua monipuolisesti erilaisiin toimintoihin sekä saaneet kokemuksia ryhmien ohjaamisesta. Pajoissa on ollut aivan huikean hauskaa, ja innostus on tarttunut. Esim. mummon neliöistä on tullut sellainen villitys, että monella on langat ja virkkuukoukut mukana teoriatunneilla, ja koukut viuhuvat tiuhaan! Olen itsekin niin innostunut mummon neliöistä, että virkkailen niitä iltaisin kotona innosta hihkuen.

Haastavinta opiskelussa on ollut rytmitys. Itselläni totuttelu säännölliseen koulurytmiin noin 2 h päivittäisine matkoineen on vielä opettelussa. Ja toisaalta ensimmäinen perioidi on ollut aika löysä, meillä on ollut myös paljon itseopiskelua ja opetuksettomia päiviä. Haasteellista on ollut myös kirjallisten töiden tekeminen parin kanssa, kun on tottunut aina tekemään ne yksin. Esim. aikaisemmin mainitsemastani Piercen terapeuttisen voiman mallista tehdään 6 sivun pituinen essee parin kanssa. Olen huomannut, että parityön tekeminen on aikaavievämpää kuin yksinäinen kirjoittaminen - toisaalta siinä oppii enemmän ja saa uusia näkökulmia. Kaiken kaikkiaan aikataulujen yhteensovittaminen pari- ja ryhmätöissä on ollut välillä vähän haasteellista, mutta aina yhteinen aika on sitten kuitenkin löytynyt.

Mukavinta opiskelussa on aivan huikea ryhmä. Meillä oli ensimmäisillä viikoilla paljon ryhmäytystä ja draamaa, joten tutustuimme nopeasti. On aivan huikeaa olla osa innostunutta porukkaa, jossa kaikki tukevat toisiaan. Meillä onkin ryhmässä tosi hyvä henki, pidämme toisistamme huolta ja välitämme tietoa esim. Facebookiin perustetun ryhmän kautta. Sekään ei haittaa, että olen ryhmän vanhin, vaan kaikki tulemme keskenämme juttuun mainiosti. Erilaiset ajankäyttöympyrät ja omien tapojen ja rutiinien  (tai mun tapauksessa niiden puutteen) analysoiminen ovat auttaneet hahmottamaan omaa ajankäyttöä aivan uudella tavalla ja tuoneet paljon oivalluksia. On ollut myös mielenkiintoista tarkastella joogaa toimintaterapian näkökulmasta. Paritehtävässä nimittäin parini halusi tutustua joogaan, joten ohjasin hänelle hänen elämänsä ensimmäisen joogatunnin ja tein malliksi pätkän omaa harjoitustani, ja tämän jälkeen olemme analysoineet joogan terapeuttisuutta juuri sillä kuuluisalla Piercen mallilla. Olen oivaltanut entistä monipuolisemmin, mitkä kaikki jutut tekevät joogasta mulle tärkeän ja vahvistavan toiminnan. Kunhan saamme tehtävämme tällä viikolla valmiiksi, olemme ottaneet myös kantaa siihen, millaisiin kuntoutuksellisiin tarpeisiin ja millaisille asiakkaille jooga sopii. Mahtavaa!

Miinuspuolia on ehkä se, että välillä ohjeet ovat vähän epäselviä ja on ollut vaikea tietää, mitä tehtävillä haetaan. Mutta onneksi meillä on ryhmä, jonka kesken puramme ahdistusta ja mietimme vaihtoehtoja. Myös portfolioalusta Mahara, minne kurssitehtävät palautetaan sähköisessä muodossa, on ollut sekava ja vaikea hahmottaa. En ole tietotekniikan ekspertti, mutta en aivan tumpelokaan. Toimiessani opettajana olen käyttänyt mm. Fronteria ja muita oppimisalustoja, mutta siitä huolimatta Mahara on ollut aika hermojaraastavan sekava. No, meille on luvattu lisäaikaa portfoliotehtävien palauttamiseen niin, että joku tulee opastamaan meitä Maharan käytössä. Ohjelma kun on niin uusi, että opettajatkaan eivät osaa vielä käyttää sitä. Mutta tällä viikolla siis ajankäyttöympyrät, toiminnan analyysit, reflektiot pajoista jne. pitäisi saada sinne Maharaan vietyä.

Summa summarum: ensimmäisen periodin jälkeen toimintaterapian opiskelu tuntuu todella innostavalta, monipuoliselta ja hyödylliseltä jopa oman arjen kannalta. Olen alkanut taas elää vahvasti ja innostua asioista. Odotan innolla ensi viikolla alkavaa 2. periodia, missä meillä tulee käsittelyyn mm. terapiasuhde ja anatomia. Ensimmäinen harjoittelu on vasta keväällä, huhtikuussa. Ja kolmantena vuonna on sitten mahdollista lähteä kansainväliseen harjoitteluun, ehkä jopa sinne Kanadaan - tai kuka ties minne. Mutta nyt lähden portfoliotehtävien pariin.

Parasta päivää!

Live and learn eli oppia ikä kaikki

Niin sitten kävi, että en tullut valituksi toimintaterapian linjalle tällä kertaa. 5 pisteen päähän jäi. Toki harmittaa, mutta valtavasti ei yllätä. Tiesin, että mulla ei ollut voimia panostaa pääsykokeisiin valmistautumiseen riittävästi. Mutta nytpä olen entistä viisaampi.

"Älä toivo, että asiat olisivat helpompia. Toivo, että olisit itse parempi." - Jim Rohn 

"Älä kysy: miksi? Kysy: miten?" - Positiivarit

" I reckon it's again my turn to win some or learn some." - Jason Mraz 

Opin tapahtumasta paljon:

• Mun kannattaa välttää suurien projektien haalimista syksylle, sillä kilpirauhasen toiminnan häiriinnyttyä pimeys vie multa voimat tosi vähiin. Ja tälle syksylle oli kaksi tosi isoa juttua: kuvataideryhmä ja pääsykokeet. Se oli aivan liikaa. Kumpikin projekti kärsi ja itse olen ollut uupumispisteessä.
• Nyt tiedän, että opetussuunnitelmakin on osattava todella läpikotaisin. En ollut tajunnut, että sen hallitsemista vaaditaan tuossa mittakaavassa. Mutta nyt tiedän.
• Opettelen pääsykoekirjan yhtä huolellisesti kuin yliopiston pääsykoekirjat. Toimintaterapeutin linja on todella suosittu. 312 ensisijaisesta hakijasta sisään pääsi 27. Kilpailu on siis kovaa. Mutta ei se mitään. When the going gets tough, the tough get going!
• Hankin PhotoRead-opuksen ja tehostan opiskeluani. 
• Haastattelen toimintaterapeuttiystäviäni huolellisesti heidän opiskelustaan ja työstään. Jos mahdolista, käyn talvilomalla seuraamassa heidän työpäiväänsä.
• Haen myös aikuisopintolinjalle ja Ouluun eli maksimoin mahdollisuuteni.
• Panostan keväällä omaan hyvään olooni, kuntoiluun, ravintoon ja kokonaisvaltaiseen terveyteen. Kun olen voimissani, jaksan myös opiskella.
• Opettelen opetussuunnitelmaa, joka on aika työläs opiskeltava, ja pääsykoekirjaa pienissä pätkissä pitkällä tähtäimellä. Nythän mulla on koko kevät aikaa!
• Panostan opiskeluun niin, että hankin kunnon kansion, mihin laitan artikkelit ja opetussuunnitelman järjestykseen. Hyödynnän välilehtiä ja värejä. Tulostan artikkelit kunnolla yhden sivun paperille enkä säästäen kahta sivua kerrallaan.
• Panostan kansioon vielä niin, että siinä on kaunis kuviointi ja se innostaa ja houkuttelee opiskelemaan ja luo positiivisia mielikuvia. =)
• Pidän huolta aivoistani liikkumalla, nauttimalla hyviä rasvoja ja omega-rasvahappoja.
• Aikataulutan viikkoni niin, että mulla on aikaa opiskella mutta myös nauttia elämästäni. Tämä aikatauluttaminen on mulle muutenkin tosi tärkeä oppi, nykyään kun elämä on välillä melkoista kaaosta.
• Saatan työni siihen pisteeseen, että voin lähteä hyvillä mielin, hyvällä omalla tunnolla ja kiitollisena. On tärkeää, että motivaatio on "kohti jotakin uutta ja parempaa", ei vain "pois vanhasta". 
• LUON MIELESSÄNI VAHVAN JA POSITIIVISEN MIELIKUVAN SIITÄ, MILTÄ TUNTUU SAADA OPISKELUPAIKKA TOIMINTATERAPIAOPINTOIHIN!

No niin. Tässäkin oli siis arvokas läksy opittavana. Mikään ei tosiaan tapahdu turhaan. Kyllä tällä strategialla opiskelupaikka jo irtoaa!

Uusvanha suunta: Toimintaterapia

Tässäpä siis uutta suuntaa elämälle. Olen pyrkimässä ammattikorkeakoulu Metropoliaan tammikuussa alkavaan toimintaterapian koulutukseen, joka kestää 3,5 vuotta. Itse asiassa koulutus on uusi, samoin työnimike. Mutta työnkuva on vanha tuttu. Opiskeluaikoina toimin epäpätevänä erityisopettajana ja kouluavustajana erityisoppilaitoksissa. Tykkäsin siitä touhusta kuin hullu puurosta, ja vasta nyt olen tajunnut, että itse asiassa toimin tuolloin hyvin pitkälti toimintaterapeuttina. Joten täältä tullaan! :D

Koulutusohjelmat 2010–2011

Lukuvuosi:  2010–2011 2009–2010 2008–2009 2007–2008 2006–2007 2005–2006 2004–2005 2003–2004 2002–2003 2001–2002 2000–2001 

TOIMINTATERAPIAN KOULUTUSOHJELMA

Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto

Toimintaterapeutti (AMK)
210 op / 3,5 vuotta

Toimintaterapia on kuntoutusta, jonka tavoitteena on mahdollistaa asiakkaan arjessa eläminen mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla. Asiakkaan taitoja ja mielenkiintoja vastaavan toiminnan löytäminen yhdessä asiakkaasi kanssa onkin toimintaterapeuttina tärkeä osaamisalueesi. Koulutuksen aikana opit käyttämään erilaisia toimintoja sekä analysoimaan ja soveltamaan niitä asiakkaillesi niin, että ne tukevat asiakkaan osallistumista ja hyvinvointia. Erilaisten toimintojen tekemisen myötä ymmärrät niiden tarkoituksen ja merkityksen myös oman toiminnallisen identiteettisi ja pätevyytesi rakentajana. Asiakkaan toiminnan arvioiminen sekä sen perusteella tehty toimintaterapiasuunnitelma ja sen toteuttaminen yksilöllisesti tai ryhmämuotoisesti, ovat myös keskeisiä osaamisalueitasi. Opit ymmärtämään terapeuttisen yhteistyösuhteen merkityksen ja ymmärrät sen asiakaslähtöisen toimintaterapiaprosessin edellytykseksi. Lisäksi opit arvioimaan ja suunnittelemaan toiminnallisia ja esteettömiä ympäristöjä sekä mukauttamaan niitä asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tulevaa osaamistasi ovat myös asiakkaiden, heidän perheidensä ja työyhteisön jäsenten neuvonta, ohjaus ja konsultointi.

Toimintaterapeuttina voit työskennellä toimintaterapeuttina, ohjaajana tai asiantuntijatehtävissä esim. sairaaloissa, terveyskeskuksissa, kuntoutus- ja tutkimuskeskuksissa, erityiskouluissa, järjestöissä, yksityisissä palvelujärjestelmissä, erityishuoltopiireissä, erilaisissa projekteissa sekä yrittäjänä. Työssäsi tarvitset kykyä työskennellä itsenäisesti sekä moniammatillisen tiimin jäsenenä, koska työ sisältää asiakastyön lisäksi työskentelyä moniammatillisissa työryhmissä sekä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja asenteisiin vaikuttamista. Toimintaterapian kasvavia työalueita ovat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäisy, päihderiippuvaisten hoito ja kuntoutus, työterveyshuollossa toteutettava työkyvyn ylläpito, kuntouttava työtoiminta, ikääntyneen väestön kotona asumisen tukeminen sekä ihmislähtöisen teknologian käytön suunnittelu ja toteutus.

Koulutusohjelman opinnot perustuvat ammattikorkeakoulututkinnon suorittaville laadittuihin yleisiin ja koulutusohjelmakohtaisiin osaamisalueisiin. Opiskelijana sinulla on aktiivinen ja vastuullinen rooli oppimisprosessissasi. Teoreettinen tietoperusta karttuu luennoilla ja opiskelijalähtöisissä seminaareissa sekä itsenäisenä opiskeluna. Käytännön taitoja opit harjoittelemalla työpajoissa erilaisia arviointi- ja terapiamenetelmiä sekä toimintoja, joita analysoidaan ja sovelletaan terapeuttiseen tarkoitukseen sopiviksi. Teoria- ja työpajaopintojen jälkeen pääset harjoittelemaan käytännön osaamistasi työelämän toimintaympäristöihin. Opintojen aikana laadit henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman ja opintojen loppuvaiheessa kokoat osaamisesi portfolioon. Osan opinnoista voit suorittaa kansainvälisessä opiskelijavaihdossa ja opinnäytetyön voit tehdä yhteistyössä työelämätahon kanssa.

Tutkinnon rakenne

Perus- ja ammattiopinnot	105 op
Vapaasti valittavat opinnot	15 op
Ammattitaitoa edistävä harjoittelu	75 op
Opinnäytetyö	15 op
Opinnot yhteensä	210 op

Lainattu Oulun seudun ammattikorkeakoulun sivuilta osoitteesta http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/ammattikorkeakoulutus/ammattikorkeakoulut/?lang=fi