Heeeeei valonkantaja

Kuten nokkelimmat teistä ehkä ymmärsivät edellisestä kirjoituksestani, vaikken kyennytkään kokonaisiin lauseisiin, olin lauantaina katselemassa ja kuuntelemassa Tehosekoitinta ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kuten aika moni muukin siellä teltassa. Tapauksen johdosta olen ollut pari päivää niin ekstaattisessa tilassa, että oli pakko hetki sulatella asiaa ennen tätä postausta. Ja silti tästä tulee ihan kauheata hehkutusta, tiedän sen.

Siis Tehosekoitin. Livenä. Aivan mieletöntä. Muistan viime syksynä ja talvenakin ajatelleeni, että minulla on ikävä niitä. Ja että en varmaan ikinä näe niitä enää livenä. Ja sitten PAM! Ne palaakin keikkailemaan. Fiilis on sitä luokkaa kuin olisi tavannut rakkaansa viiden vuoden tauon jälkeen. Keikka oli jotain ihan käsittämättömän mahtavaa. Se tunnelma ja ne biisit ja Otto. Tehiksen Otto eikä mikään runoilija Otto Grundström. Otto on ehkä pienin mies johon olen näin sydämenä, mutta Otolla onkin karismaa ainakin kolmen pilvenpiirtäjän verran. Ihan kuulkaas meinaan pakahtua tähän intoon ja onneen! (Miten nuo kuulostavatkin joltain Dna:n kännyliittymiltä... into ja onni...)

Muistan kun viimeisen kerran näin Tehiksen silloin joskus viisi vuotta sitten. Katselin sitä touhua siellä lavalla ja ajattelin ihan oikeasti, että tyypit taitavat olla tosi kyllästyneitä siihen touhuun. Siitähän ei sitten mennytkään kovin montaa päivää tai viikkoa, kun ilmoittivat, että lopettavat. Voin kertoa, että lauantaina siitä viiden vuoden takaisesta tympääntymisestä ei ollut merkkiäkään. Ja bändi veti ihan tasan yhtä hyvin, jos ei paremminkin, kuin silloin ennen. Ihanaa. Ihanaa ihanaa ihanaa. Tätä lisää minulle, kiitos.

JJ tuolla aiemmalla kommenttipalstalla sanoi, että Apulanta on parempi (jos nyt vertailla täytyy), mutta jos/kun on nähnyt molemmat bändit livenä, niin minun mielestäni ne eivät edes paini samassa sarjassa. Olen joskus nähnyt Apulannan livenä ja meinasin pitkästyä kuoliaaksi sillä keikalla. Tehiksen keikalla ei pysty kuolemaan kuin korkeintaan siihen, että yli-innoissaan vahingossa nielaisee kielensä tai jotain. (Sitä paitsi Apulannan nykyinen tuotanto on ihan hirveätä kuraa, imho. Ehkä niidenkin olisi kannattanut jäädä viisi vuotta sitten lepäilemään laakereille.)

Makuasioistahan ei voi kuin kiistellä. Mutta olipa ihan helvetin hyvä keikka.






Ps. Video ei ole minun.

R.I.P.

Voih... Paul Newman on kuollut. Nyt olen kyllä vähän suruinen, vaikka tämä olikin kaikin tavoin odotettavissa. Snif.

Whole lotta love

Nuo edellisen postauksen merkit luovutetaan täten erityisesti seuraaville tahoille:

• Bambi
• Gata
• Kata
• Minh
  
• Bambi :)
  
• Henu, jos vaikka innostuisi taas bloggamaan
  
• DorianK
• Junior Jones
  
• Eugenia
  
• Bambi saa myöskin :))
  
• Ohari
• Brim
• Kervå
• Kami
  
• Mainitsinko jo muuten Bambin
• Rappiotäti
• Sirenita
• Yllätystyttö
  

Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä

• Bambi :)))
• Elegia joka tarvii rakkautta vielä toistamiseenkin ;)
  

No niin, vieläkö joku tuntee itsensä hyljätyksi sekä ulkopuoliseksi? Voin lisätä oitis nimen listaan, jos joku tuntee tarvitsevansa rakkautta vielä.

(En jaksanut käydä tuon listan tyyppien kommenttilaatikoita läpi, joten joku saattaa olla saanut nuo jo kertaalleen, mutta laitoin listalle jos blogissa ei näkynyt noita merkkejä. Myöskään en jaksanut käydä läpi kaikkia lukemiani blogeja, joten listalla on vain murto-osa niistä tyypeistä, jotka tuon ansaitsevat.)


Ps. En muuten sitten jaksa käydä ilmoittamassa noista ympäri blogosfääriä, joten merkin vastaanottajilla on omavastuu viestin perille saattamisesta.

Pps. Tässä postauksessa oli mainittuna paljon asioita mitä en jaksa, mutta hei, on sentään sunnuntai.