Leijonaa mä metsästän, aion saada suuren

Miesten jääkiekossa voitettiin olympiapronssia eilen, mutta se tärkein kysymyshän on aina: kuka jellonista on ihanin elikäs parhaimman näköinen?

Huutoäänestin jo tuolla Nolliksen nurkissa, mutta kysyn teiltä ja vastaan myös itse myös täällä omalla tontillani. Luntata voi vaikkapa tuolta, jos ei muuten muista taikka tiedä minkä näköisiä tyyppejä siellä jäällä pyöri.

Ykkönenhän on ihan selkeä ja tätä en vaihda enkä ole vaihtanut varmaan 31 (no okei, ehkä noin kymmeneen) vuoteen:

Tuomo Ruutu ♥

Kattokaa ny miten ihana! Tuomon haastattelutkin on aina ihan parhaita, kun se kikattelee (videolla Aku Hirviniemi esittää Tuomoa). Tuomo on myös jellonien onnenmaskotti, koska Tuomo ei ole lähtenyt yksistäkään maajoukkuearvokisoista ilman mitalia jostain junioriajoistaan alkaen (olen kuullut). Tai jos Tuomo on loukkaantunut eikä pääse osallistumaan maajoukkuekisoihin, niin sitten se on kisastudiossa parantamassa katselukokemusta.

Jos nyt jostain mystisestä syystä en kuitenkaan saisi Tuomoa, niin minulla on myös varajellona:

Sami Lepistö

Sami ei ole läheskään yhtä ihana kuin Tuamo, mutta minuun vetoaa tuommoiset selkeä- ja isopiirteiset (ei suurpiirteiset) miehet. Sami on kyllä siinä rajoilla, onko hän jo vähän "liian" hyvännäköinen ja menee jo sellaisen itsetietoisen puolelle.

Perintöprinssisijoille pääsevät Juhamatti Aaltonen ja Leo Komarov. He eivät ole niinkään nättejä poikia, mutta jotenkin vaan tykkään heistä.

Teemu Selänne on kyllä parantunut vanhetessaan, mutta hän ei silti pääse listalleni. Teinityttönä en voinut sietää Teemua ollenkaan, kun kaikki muut tytöt olivat häneen ihan rakastuneita. Vuodet ovat tuoneet Teemuun kuitenkin sellaista charmia ja onhan ne makuukamarisilmät... Kaikki muut Leijonat taitavat sitten ollakin ihan liian babyfaceja minun makuuni. Tai ainakin ne, joita näiden kisojen jälkeen on tapana hehkuttaa.

Eilen illalla mietittiin tyttöjen kesken miesmakujamme. Väitin, ettei minulla varsinaisesti ole sellaista ulkoista miesmakua, mutta kyllähän tässä punaviinin hälvettyä päästä voisin kuitenkin sanoa, että tykkään tummista miehistä, joilla on iso hymy ja mielellään myös vähän kihartuvat hiukset.


Kuvat on kylmänviileästi varastettu intternetistä.

7. stars

Tähtitaivaan tähtien kuvaaminen oli tänään vähän heikossa, koska on harmaa ja pyryttävä päivä, mutta tässä rottinkitähti.

Äsken törmäsin kadulla Kari-Pekka Toivoseen, Jussi Lampeen ja Ville Virtaseen (ja mahdollisesti Samuli Laihoon, en voi olla varma kun en nähnyt kasvoja, mutta ehkä kokoonpano oli tämä). Vasta hieman viiveellä tajusin, että siinähän ne kaipaamani tähdet olisivat olleet. Vaihtoehtoina olisi ollut a) salakuva, jota en kyllä olisi kovin salaa pystynyt ottamaan Kari-Pekan napittavan katseen alla (ja kyllä, esineellistin K-P:n siihen paikkaan) tai b) olisin mennyt rehdisti pyytämään lupaa kuvaamiseen ja kertonut, että se tulee ilmestymään internetissä otsikon "stars" alla, mikä olisi voinut olla jopa imartelevaa. Tai kuten tein: c) tulin kotiin ja kuvittelin mielessäni kaiken tapahtuneeksi. Vain kuva puuttuu.

Tässä kuitenkin kuva Tallipihan tähdestä Mimmi-aasista. Mimmiä ei kauheasti kiinnostanut ympärillä pyörivä ihmisjoukko. Sen ilme oli lähinnä sen näköinen, että jos seison tässä aivan seinän vieressä ihan hiljaa ja liikkumatta, niin ehkä ne ei huomaa mua tai ainakin menee pois. Reppana. Tallissa oli myös lampaita ja nyt ulkovaatteeni haisevat lampaanpökäleelle. Kiva.

***

Pakko vielä samaan hengenvetoon avautua puuterihinnoittelusta.

Olen käyttänyt Make Up Storen irtopuuteria. Pänikkä on ollut iso ja riittävä, joten sen kalliihko hinta ei ole hirveästi päätä huimannut, kun puuteria ei ole tarvinnut ostaa kuin ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Tänään meinasin Sokokselta käydä ostamassa uuden purnukan, mutta kas, puuterin purkkikokoa oltiin pienennetty entisestä 18 grammasta 11 grammaan. Hyllyssä oli osa vanhoja isoja purkkeja (mutta ei minun käyttämääni sävyä tietenkään) ja osa uusia pieniä purkkeja, mutta hyllyn reunassa oli vain sen 18 gramman purkin hinta eli 27 euroa. En uskonut, että uudesta paljon pienemmästä purkista pitäisi maksaa saman verran kuin vanhasta ruhtinaallisen suuresta purkista, joten menin kysymään myyjältä puuterin hintaa. Myyjä naputteli kassakonetta ja sanoi hinnaksi 27 euroa. Kysyin että ai tästä pienemmästä purkista? "Niin". Ennen 18 gramman purkki maksoi 27 euroa? "Niin". Nyt 11 gramman purkista pitäisi maksaa saman verran? "Niin". No en kyllä sitten tätä osta. "Niin". Eipä sillä, eihän se hinta sen myyjän vika ollut, mutta jotenkin olisi ollut kiva saada edes joku muu reaktio kuin "niin".

Ostin sitten puolet halvemman Max Factorin 15 gramman irtopuuterin. Eiköhän sekin asiansa aja.