Kolmas ufo lentoon!

Ja valmista tuli! Tätä boleroa on kyllä synnytetty melkein kuin vauvaa, sillä tämän neulominen on aloitettu Ravelry-muistiinpanojen mukaan 27.8.2008. Muuta ei puuttunut kuin parin sentin saumojen ompelu kainaloista sekä lankojen päättelyt. Aikaa taisi mennä huikeat puoli tuntia... Mikähän se juttu oikein on, että jää neule moiseen vaiheeseen?

No, tällä kertaa pontimena valmistumiseen toimi se, että kummityttö tulee äitinsä kanssa huomenna kylään, ja päätin, että tämän on oltava esittelykunnossa. Voi olla, ettei neule enää neidille menekään, mutta onpahan nyt sitten kuitenkin valmis annettavaksi sitten jollekin toiselle, jos ei alkuperäiseen osoitteeseen enää mene.

Lankahan on Samosta, malli modifioitu Half-a-Cardi ja puikot luultavasti 4,5 mm:n... ei muista enää tarkasti, edes silmukkamääriä. Samalla mallilla on kesken oma musta bolero Isoveikasta - sen valmistuminen Fufoilukaudella (ainakaan tämänvuotisella) ei ole kovin todennäköistä, mutta ainahan ihmeitä voi tapahtua... =) Seuraavaksi on kuitenkin työlistalla Kuopuksen torkkupeiton ompeleminen kasaan - argh!

Ohimennen...

... ajattelin vain käydä kertomassa, että taas on yksi ufo päässyt tiensä päähän. Otin ja purin sen hädin tuskin alkuun päässeen hihattimentekeleen, josta olikin valmiina massiiviset 10 cm hihaa. Ei edes itkettänyt... ;-)

Seuraavaksi pitäisi kai tarttua tuohon kummitytön boleroon, ja sitten oman tyttären torkkupeittoon. Oikeastaan voisi maksimoida tuon ompelukärsimyskurjuuden ja samalla ommella kaikki tytön tänä keväänä saamat merkit partiopaitaan...

Ufojen valmistumista pitkittää juuri nyt ihan kummallinen hinku neuloa kaikki illat vain yhtä pitkää mallitilkkua ja kokeilla kaikki eteen tulevat kiintoisat pitsimallit. Tätä se teettää, kun huivikärpänen pääsi taas puraisemaan.

Yksi pieni ufo marssi näin, äitienpäivää kohti eteenpäin...

... koska matka oli hauska niin, pyysi se mukaan yhden toverin..." Jep, ensimmäinen ufoni muuntautui sitten fufoksi, eli äidin synttärilahjaksi aiotusta sohvatyynynpäällisestä tulikin äitienpäivälahja. Tämä taisikin olla ufojeni tuoreimmasta päästä, ja tekemistä oli peräti kahden (2) virkkauskerroksen verran... No, pitihän toki sitten vielä pingottaa ja päätellä ja ommella kiinni valmiiseen Iikkean sohvatyynynpäälliseen, mutta joka tapauksessa - valmista tuli, eikä yhtään liian aikaisin - luovutus on muutaman tunnin päästä!

Muut ufot joutunevat nyt odottamaan taas hetkisen, inspiraatio iski salakavalasti takavasemmalta ja nyt ei auta vikinä, kun huivikokeilu vie, mutta ehkä taas kohta jotain uutta näytettävää!

Käsittämättömän lyhyt lista

Pelagia tässä, terve! Pitkään arvoin, lähtisinkö mukaan Fufoiluun tänä vuonna, sillä nolottaa ihan kertoa... Viime vuoden ainut ufoksi jäänyt on sitä edelleen... Onneksi on tuo Ravelry, josta voi tilanteen tarkistaa nopeasti, joten tässä suht' lyhyt listani:

1) tyttären torkkupeitto, johon "värikynä"tilkut neulottu, kokoonompelua ja päättelyä vaille valmis.

2) kummitytön bolero, josta uupuu kainaloista muutamn sention sauman ompleu, napin kiinnitys ja päättelyt. Piti olla valmiina viime elokuussa...

3) oma musta bolero isoveikasta. Jäi kesken, kun aloin arpoa, neulonko helmaan pitsikuviota, ja sitten tuli varmaankin jokin niistä viime vuoden 44 piposta ja vei kaiken huomioni... Taitaa olla kärkipäässä ehdokkaaksi ufosta, josta ei juuri nyt valmista tule, sillä paksu musta villalanka ei hirveästi kiehdo näillä keleillä...

4) hihattimenalku nutrianruskeasta puuvillalangasta. Ostin nämä langat viime vuonna, kun olin silmäklinikan jonossa ja aikaa piti tappaa muutama tunti, eikä tullut neuletta mukaan, joten spurttasin Menitaan ja aloitin vain jotain. Se jotain on edelleen vaiheessa ja päätynee takaisin kerälle.

5) Viime vuonna virkkasin äidille äitienpäiväksi pöytäliinan. Siitä asti äiti on pyydellyt, että virkkaisin sille kaveriksi tyynynpäällisen. Piti valmistua huhtikuun alkupäiviksi, kun äidillä oli synttärit, mutta jäi jostain syystä kesken. Puuttuu kaksi kerrosta.

Että näin. Minulla ei yleensä ole hirveästi keskeneräisiä, mutta jotkut niistä vain ovat sitkeämpiä kuin toiset. Katsotaan kuinka ämmän käy, mutta nyt ei kestä enää, pakko mennä jatkamaan Kanada-pelin seuraamista!!!!