Mirkku Järvenpää
Nuoriso ja vapaa-ajan ohjaaja, teatterin harrastaja
Katsomisen kokemus on riittävän voimakas
Teatteri. Kiva käydä katsomassa, kiva harrastaa itse, mutta miksi sen pitäisi olla kaikkien ammatti? Harva meistä on niin lahjakas ja sinnikäs, että teatteritaidetta kannattaisi kehittää omalla kohdallaan ammatiksi asti. Ei ole mitään hävettävää olla "vain" katsoja tai "vain" harrastaja, päinvastoin!
Moni nuori on minullekin ilmoittanut tulevaisuuden haaveammatiksi joko julkisuuden henkilön tai taiteilijan ammatin. Haaveet ja unelmat ovat hyvästä, mutta niin on pieni realismikin. Sitähän ne opinto-ohjaajat meille koulussa aina hokivat.
Suomi on lukuisten harrastajateattereiden maa, eikä minustakaan ole niin väliä, käynkö katsomassa ammattilaisesitystä vai harrastajateatterin näytelmää. Ammattilainen oppi ja kehitys näkyvät myös harrastajateatterissa ja laadukasta näyttelijäntyötä näkee muillakin kuin vain ammattipaperit saaneilla. Eikä edes se ammattipaperi ole mikään tae hyvästä näyttelijästä.
Olen ollut ensimmäisen kerran teatterissa vuonna 1993, mutta aikuisille tehtyä esitystä seuraamaan pääsin vasta ollessani 5-vuotias. Toisten mielestä Cabaret on lapselle liian hurja näytelmä, mutta lapsi tuijottaa draaman sijaan näytelmästä tanssiliikkeitä ja paljetteja. Se on hauskaa se.
Teatterissa haluan viihtyä ja nauraa. Pidän komediateatterista ja farsseista. Lapsille suunnatut yltiöväritetyt näytelmät ovat silmilleni liikaa, kuten myös korvilleni tekstiä pursuava draama. Jotain huumoria pitää aina olla, edes mustana. Muuten nauran vaivaantumiselleni.
Haluan nähdä jotain kaunista, mistä silmät voivat nauttia. Puvustus ja lavastus voivat olla nerokkaasti suunniteltuja ja ihmisten oivaltamisen näkeminen piristää aina. Samalla tavalla nautin kasvatustyössä nähdessäni, kun nuori ensimmäisen kerran oivaltaa jotain uutta itsestään tai elämästään.
Yritän myös rohkaista nuoria kokeilemaan teatteria ja menemään katsomaan vaikka yhdessä porukalla jotain näytelmää, sillä teatteriesityksestä jäävää tunnetta ei voi selittää, se pitää kokea. On aivan eri asia tuijottaa elokuvateatterissa kangasta, josta heijastuu ihmisten kuvia kuin oikeasti tuijottaa suoraan silmiin niitä ihmisiä, jotka katsovien silmien edessä näyttelevät hurjatkin kohtaukset. Tietenkään ei jokaisesta produktiosta jää hyvää fiilistä, mutta parhaimmista esityksistä jää ja jälkifiilis on kuin olisi juuri luonut nahkansa.
Jälkifiilis riippuu aina esityksestä. Jos esitys on hyvä, kerron ystäville näytelmästä kohtia ja ehkä intoudun esittämään niitä itse ystävilleni. Katsomisen voima on voimakas. Ja jos näytelmän on katsonut yhdessä jonkun toisen kanssa, jälkipuinnin haluaa ehdottomasti jakaa! Teatteri peittoaa esimerkiksi konsertin joka kerta, vaikka konserteissakin viihdyn. En kuitenkaan koe konserteissa tarinaa niin voimakkaasti, että se ylittäisi teatterissa kerrotut tarinat, ja siksi huomaan aina päätyväni uudelleen katsomaan teatteria.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Osallistuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Osallistuminen. Näytä kaikki tekstit
6. toukokuuta 2014
26. marraskuuta 2013
Katsojakokemus: Tyrkkyrevyy, todella tyrkkyä!
Taru Kasandra
Teatterin, elokuvan ja taiteen freelancer
Katsojakokemus: Tyrkkyrevyy, todella tyrkkyä!
Teatterin, elokuvan ja taiteen freelancer
Katsojakokemus: Tyrkkyrevyy, todella tyrkkyä!
Tunnen Kekäläisen kokeneena esiintyvänä taiteilijana monen vuoden ajalta, enkä ole yllättynyt hänen tehdessään AMK-tutkinnon ohjauksenaan revyyn. Viihteellinen, ehdottoman hauska sketsien sarja naurattaa ja äimistyttää, ja tosi tosikkokin joutuu myöntämään, että Kekäläisen Tyrkkyrevyyssä on samaistumispintaa ainakin kaikille, joilla on televisio, blogi tai joilla on käytössä Facebook.
Useat sketsihahmot neljän esiintyjän voimin esitettynä, hahmojen vaihtuvuus, erilaisuus ja koomisuus vaan toimii. Esitys on räväkkä, paikoin aivan käsittämätön ja uskomaton. Jo ennen kuin katsoja pääsee istumaan, esiintyjät tervehtivät hyökkäävästi, ja jos tervetuliaiskakofonian läpi kuulee jokaisen esiintyjän syöttämät repliikit, on tervehdintä vain loogista esityksen jälkeen tarkasteltuna. Tervetuliaiskakofonia on kuin jokavuotinen BB, se vain tulee naamalle, halusit tai ei.
Kekäläinen on lempein ottein devising-työtapoja käyttämällä luonut työryhmän kanssa yhteisen esityksen, ja toimiva yhteispeli näkyy katsomoon asti - tai ainakin VIP-alueelle asti, josta itse kenraaliharjoitusta pääsin seuraamaan. Improvisaatio materiaalin tuottamisena esityksen pohjana toimii myös tällä kertaa, mutta heikoimpana kohtauksena pidän ns. rooleista pudotettua improvisoitua kohtausta keskellä esitystä; ehkä juuri siksi, että se on ainoa kohtaus, jossa esitys hetkeen ei tyrkytä yhtään mitään.
Kekäläinen on ohjaajana poiminut esitykseen esiintyjistään heidän vahvimmat puolensa, ja esimerkiksi Susanna "Suski" Karvisen Talent-Idols-TTK-pojun nähtyäni epäilen, että Suski on edellisessä elämässään ollut mies (tai purukumia, tai hahmokone - sellaisella joustavalla syötöllä hahmoja nopeilla vaihdoilla häneltä vaan irtoaa).
Suosittelen esitystä kaikille, joilla on vähän kireä pipo, vähän revenneet housut tai jotka eivät osaa kirjoittaa blogia. Voin myös suositella esitystä, mikäli olet "julkkis" tai haluaisit olla.
"Mä annan illalla lapsille vain banaanit. Muroja en tänään yhtään ala tyrkyttää!"
Puolentoistatunnin revyyn jälkeen on helpottavaa todeta, että ihanaa, saa olla vain tavallinen.
***
Tyrkkyrevyy
Metropolia teatteri, Helsinki
Ensi-ilta 27.11.2013
Muut esitykset ja tiedot: http://tyrkkyrevyy.blogspot.fi/
9. lokakuuta 2013
Improvisaatiolla voidaan kehittää työskentelytapoja
Taru Kasandra
Taiteen freelancer, Proimpro Oy:n tuottaja
Improvisaatiolla voidaan kehittää työskentelytapoja
Improvisaatiolla voidaan kehittää luovuutta, rohkeutta, poistaa esiintymisjännitystä sekä tulla jopa huippu johtajiksi! Toisinaan on hyvä pysähtyä miettimään myös omaa viestintää tekojen ja roolien vaihtamisen kautta: olenko viestinnässäni selkeä, luotanko ja voiko minuun luottaa, kuinka saan tarjouksillani tiimini seuraamaan minua.
Proimpro Oy järjestää syyskaudella 2013 kaksi kolmen (3) tunnin improvisaatioklubia, joihin jokainen improvisaatiosta kiinnostunut on tervetullut! Klubi sopii sinulle, joka haluat kehittää esiintymistäsi, jatkaa tutustumista ja prosessia improvisaatiotyökalujen kanssa tai tutustuttaa ystäväsi improvisaation saloihin! Ilta on jaettu kolmeen osaan (improvisaatioharjoitteisiin, työelämän sovelluksiin ja keskusteluun) ja illan painotukset eri osa-alueisiin mukautuvat aina osallistujien kiinnostuksen mukaan.
Kiinnostaako improvisaatio? Haluaisitko osallistua lyhyeen ja rentoon esiintymisvalmennukseen? Tule Improklubille!
Improklubit TI 5.11. JA TI 3.12.2013 KLO 17-20, paikkana HUB Helsinki, Annankatu 31-33 C 37, 00100 Helsinki
Osallistumismaksu on 25e/kerta. Sitova ilmoittautuminen Improklubille viimeistään klubia edeltävänä perjantaina sähköpostitse tai Proimpron nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta! Improklubille mahtuu max. 20 osallistujaa.
Tule rohkeasti heittäytymään!
info@proimpro.fi
www.proimpro.fi
Taiteen freelancer, Proimpro Oy:n tuottaja
Improvisaatiolla voidaan kehittää työskentelytapoja
Improvisaatiolla voidaan kehittää luovuutta, rohkeutta, poistaa esiintymisjännitystä sekä tulla jopa huippu johtajiksi! Toisinaan on hyvä pysähtyä miettimään myös omaa viestintää tekojen ja roolien vaihtamisen kautta: olenko viestinnässäni selkeä, luotanko ja voiko minuun luottaa, kuinka saan tarjouksillani tiimini seuraamaan minua.
Proimpro Oy järjestää syyskaudella 2013 kaksi kolmen (3) tunnin improvisaatioklubia, joihin jokainen improvisaatiosta kiinnostunut on tervetullut! Klubi sopii sinulle, joka haluat kehittää esiintymistäsi, jatkaa tutustumista ja prosessia improvisaatiotyökalujen kanssa tai tutustuttaa ystäväsi improvisaation saloihin! Ilta on jaettu kolmeen osaan (improvisaatioharjoitteisiin, työelämän sovelluksiin ja keskusteluun) ja illan painotukset eri osa-alueisiin mukautuvat aina osallistujien kiinnostuksen mukaan.
Kiinnostaako improvisaatio? Haluaisitko osallistua lyhyeen ja rentoon esiintymisvalmennukseen? Tule Improklubille!
Improklubit TI 5.11. JA TI 3.12.2013 KLO 17-20, paikkana HUB Helsinki, Annankatu 31-33 C 37, 00100 Helsinki
Osallistumismaksu on 25e/kerta. Sitova ilmoittautuminen Improklubille viimeistään klubia edeltävänä perjantaina sähköpostitse tai Proimpron nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta! Improklubille mahtuu max. 20 osallistujaa.
Tule rohkeasti heittäytymään!
info@proimpro.fi
www.proimpro.fi
25. syyskuuta 2013
Why is my old theatre school in Helsinki shutting it's doors?
Salla Lintonen
Actress, Drama Instructor (BA)
Actress, Drama Instructor (BA)
Why is my old theatre school in Helsinki shutting it's doors?
I feel sad and disappointed after some bad news from Finland: my theatre school from which I graduated in 2009 will be closed. Money is the official reason, but I think values are the real one. The school is a part of Metropolia University of Applied Sciences, and I have also recently seen news of how they have more than enough money. Is everything (including culture and education) more and more about financial profit in Finland, do the people who have power forget that the well-being of it's people is essential for a successfull country?
Drama instructors that graduate from my school are working in schools, prisons, hospitals, theatres, after-school activities, museums, art centers... They are working with children, elderly, youth, adults that are in difficulties... They can work with everyone. They teach, they ask questions, they encourage, they empower, they facilitate, they start conversations, they act, they direct, they create, they invent.
There is a very unique culture politics in Lyon. It has enabled a fruitful contract between the city and many cultural establishments, theatre and dance companies, performing art associations, etc. They will get money from the city, and in return they have to create projects that involve the citizens of Lyon in their activities. The priority of these projects is to reach those who have less access to culture, for example people who live in sub-urbs with lots of social problems and poorness. What a perfect environment for a drama instructor!
My studies have given me a fantastic base to work in this political and cultural atmosphere. Yet nothing like my school exists here in France. Most french actors will sooner or later give a workshop or two - or even weekly theatre courses - but they don't usually learn how to do that in school. Their studies often include only artistic work, that is, acting. That makes sense, since they are actors.
As an actress and drama instructor my identity is wider and more complex. I am able to step in front of a group of nurse students and use improvisation theatre to give them tools to face a human being, to listen, to adapt, to be themselves, in other words: help them in their work. I can direct a workshop about identity for teenagers by using techniques of forum theatre and process drama.
My studies also developped my artistic capacities. I acted, I improvised, I sang, I learnt Alexander technique, I danced, I directed, I wrote. And I gave workshops. Lots of workshops. I went out in the world. I went outside the walls of our school to work with the elderly, I danced on the street, I worked with teenagers at a school. I went to England through Erasmus and acted, made choreographies and created performances with my fellow students.
Now I work in France as an actress. I also work as a drama instructor, even though the term doesn't really exist here. In Finland it does - still. But for how long? I cannot do much from here, but I beg you to speak out for drama instructors and their precious education. Don't hesitate to contact Metropolia, politicians, the media! I firmly believe that Finland needs us now, more then some people apparently realise.
Art is vital and those who can share it widely and make people participate in artistic activities are worth more than money. And certainly more than they will save at Metropolia by shutting down my old school.
In Lyon, 24th september 2013
I feel sad and disappointed after some bad news from Finland: my theatre school from which I graduated in 2009 will be closed. Money is the official reason, but I think values are the real one. The school is a part of Metropolia University of Applied Sciences, and I have also recently seen news of how they have more than enough money. Is everything (including culture and education) more and more about financial profit in Finland, do the people who have power forget that the well-being of it's people is essential for a successfull country?
Drama instructors that graduate from my school are working in schools, prisons, hospitals, theatres, after-school activities, museums, art centers... They are working with children, elderly, youth, adults that are in difficulties... They can work with everyone. They teach, they ask questions, they encourage, they empower, they facilitate, they start conversations, they act, they direct, they create, they invent.
There is a very unique culture politics in Lyon. It has enabled a fruitful contract between the city and many cultural establishments, theatre and dance companies, performing art associations, etc. They will get money from the city, and in return they have to create projects that involve the citizens of Lyon in their activities. The priority of these projects is to reach those who have less access to culture, for example people who live in sub-urbs with lots of social problems and poorness. What a perfect environment for a drama instructor!
My studies have given me a fantastic base to work in this political and cultural atmosphere. Yet nothing like my school exists here in France. Most french actors will sooner or later give a workshop or two - or even weekly theatre courses - but they don't usually learn how to do that in school. Their studies often include only artistic work, that is, acting. That makes sense, since they are actors.
As an actress and drama instructor my identity is wider and more complex. I am able to step in front of a group of nurse students and use improvisation theatre to give them tools to face a human being, to listen, to adapt, to be themselves, in other words: help them in their work. I can direct a workshop about identity for teenagers by using techniques of forum theatre and process drama.
My studies also developped my artistic capacities. I acted, I improvised, I sang, I learnt Alexander technique, I danced, I directed, I wrote. And I gave workshops. Lots of workshops. I went out in the world. I went outside the walls of our school to work with the elderly, I danced on the street, I worked with teenagers at a school. I went to England through Erasmus and acted, made choreographies and created performances with my fellow students.
Now I work in France as an actress. I also work as a drama instructor, even though the term doesn't really exist here. In Finland it does - still. But for how long? I cannot do much from here, but I beg you to speak out for drama instructors and their precious education. Don't hesitate to contact Metropolia, politicians, the media! I firmly believe that Finland needs us now, more then some people apparently realise.
Art is vital and those who can share it widely and make people participate in artistic activities are worth more than money. And certainly more than they will save at Metropolia by shutting down my old school.
In Lyon, 24th september 2013
18. syyskuuta 2013
STK ja yhdistyksen perustaminen 28.9.2013
STK Facebook-ryhmän tekijöiden ja sen viestien pohjalta tekstin Flyygeliin on koonnut Taru Kasandra. STK:n Face-ryhmä on kaikille STK:n toiminnasta kiinnostuneille avoin!
STK:n alullepanijoita ovat Hanna Häyhä , Riikka Kampara, Venla Korja, Maija Lauri, Laura Lukkarila,
Krista Petäjäjärvi ja Essi Rönnkvist.
STK ja yhdistyksen perustaminen 28.9.2013
Tervetuloa yhdistyksen perustamiskokoukseen
lauantaina 28.9. 2013 klo 19.00–21.00
Vapaan taiteen tilassa, Katariinankatu 3, Helsinki.
STK on työnimi aloitteelle, joka on syntynyt teatteri-ilmaisun ohjaajien parissa syksyllä 2012. Alunperin kirjainyhdistelmä viittasi Soveltavan Teatterin Keskukseen, mutta pian asian edistyessä
STK on ollut myös idea Soveltavan Taiteen Keskuksesta. Kirjainyhdistelmä on työnimi jonkinlaiselle foorumille, joka kokoaa osan tai kaikki taidetta soveltavat ammattilaiset, palvellen tämän ammattikunnan tarpeita ja sen asiakaskuntaa.
Helmikuussa 2013 Metropoliassa järjestettävässä Tarpeellisen taiteen seminaari Tartsanissa pidettiin sarjassaan ensimmäinen “STK-muhimo”, työpaja, jossa osallistujat saivat mahdollisuuden luoda visioita tulevasta keskuksesta. Muhimoita järjestettiin Helsingin lisäksi myös Tampereella ja Seinäjoella. Osallistuja näissä tapahtumissa oli yhteensä 54. Kentän mielipidettä, ideoita ja visioita tavoiteltiin myös verkkokyselyn kautta. Kesän aikana STK-kyselyyn vastasi 199 ihmistä.
Soveltavan teatterin/taiteen keskuksen toiminnan kulmakiviksi muhimoiden kautta nousivat tiedottaminen, tutkimus sekä kehittämistyö, kouluttaminen ja verkostojen luominen.
STK-hanke on tässä muodossaan lähtenyt liikkeelle teatteri-ilmaisun ohjaajien tarpeista. Yksi suurimpia intohimoja herättänyt aihe liittyy kysymykseen siitä, tulisiko keskuksen palvella kaikkia taidetta soveltavia ammattilaisia, ja heidän asiakkaitaan - vai sittenkin rajautua vain soveltavaa teatteria edustavaksi tahoksi?
Se, mihin tarpeeseen STK-hanke vastaa voi jakaa muhimoihin osallistuneiden osalta pääpiirteittäin
kahteen osaan; kentän sisäiseen tarpeeseen (mm. kollegiaalinen tuki) sekä ns. ulospäin suuntautuvaan tiedottamiseen.
Moniäänisen ja inspiroituneen yhdistyksen kautta keskus voi todella toteutua! Tämän 28.9. perustettavan yhdistyksen tarkoituksena on toimia välivaiheena järjestymättömän ideoinnin ja lopullisen foorumin välillä. Yhdistys käyttää hyväkseen raporttia ja luo uusia tapoja soveltavan taidekentän toimijoille vaikuttaa prosessiin. Yhdistys luo ehdotuksen keskuksen muodosta, rahoituspohjasta, toimintamallista, toiminnan tavoitteista ja niistä konkreettisista toimenpiteistä, joita keskuksen perustaminen edellyttää.
1. Kirjoita itsestäsi lyhyt esittely ja kerro miksi STKaloite on sinulle tärkeä. Mainitse erityisesti sellainen kokemus, jota voit hyödyntää puheenjohtajan tehtävissä.
2. Mikä on visiosi foorumin suhteen, mitä se olisi viiden vuoden kuluttua?
3. Luo hahmotelma niistä tavoitteista, joita ehdottaisit yhdistyksen ensimmäiselle
toimintakaudelle. Mitkä teot ovat mielestäsi sellaisia, joita yhdistys voi toteuttaa ilman
minkäänlaista budjettia?
4. Tutustu STK-raporttiin. (Löytyy STK-Face-ryhmästä!/ voit pyytää venla.korja@gmail.com raportin kopion sähköpostiisi!) Tutustu erityisesti osaan 3.4 (verkkokyselyyn osallistuneiden vastaukset kysymykseen “Mitkä ovat tämän hankkeen onnistumisen avaimet”). Poimi näistä vastauksista muutama ja perustele valintaasi.
5. Ehdotuksesi yhdistyksen nimeksi.
Lähetä tämä materiaali (max. 2 A4) tiistai 24.9. klo 18.00 mennessä osoitteeseen
venla.korja@gmail.com. Kaikki puheenjohtajaehdokkaiden materiaalit julkaistaan 25.9
sellaisenaan osoitteessa
http://stkpuheenjohtajahaku.blogspot.fi/.
Valmistaudu olemaan läsnä yhdistyksen perustamiskokouksessa ja esittelemään siellä ajatuksiasi.
STK:n alullepanijoita ovat Hanna Häyhä , Riikka Kampara, Venla Korja, Maija Lauri, Laura Lukkarila,
Krista Petäjäjärvi ja Essi Rönnkvist.
STK ja yhdistyksen perustaminen 28.9.2013
Tervetuloa yhdistyksen perustamiskokoukseen
lauantaina 28.9. 2013 klo 19.00–21.00
Vapaan taiteen tilassa, Katariinankatu 3, Helsinki.
STK on työnimi aloitteelle, joka on syntynyt teatteri-ilmaisun ohjaajien parissa syksyllä 2012. Alunperin kirjainyhdistelmä viittasi Soveltavan Teatterin Keskukseen, mutta pian asian edistyessä
STK on ollut myös idea Soveltavan Taiteen Keskuksesta. Kirjainyhdistelmä on työnimi jonkinlaiselle foorumille, joka kokoaa osan tai kaikki taidetta soveltavat ammattilaiset, palvellen tämän ammattikunnan tarpeita ja sen asiakaskuntaa.
Helmikuussa 2013 Metropoliassa järjestettävässä Tarpeellisen taiteen seminaari Tartsanissa pidettiin sarjassaan ensimmäinen “STK-muhimo”, työpaja, jossa osallistujat saivat mahdollisuuden luoda visioita tulevasta keskuksesta. Muhimoita järjestettiin Helsingin lisäksi myös Tampereella ja Seinäjoella. Osallistuja näissä tapahtumissa oli yhteensä 54. Kentän mielipidettä, ideoita ja visioita tavoiteltiin myös verkkokyselyn kautta. Kesän aikana STK-kyselyyn vastasi 199 ihmistä.
Soveltavan teatterin/taiteen keskuksen toiminnan kulmakiviksi muhimoiden kautta nousivat tiedottaminen, tutkimus sekä kehittämistyö, kouluttaminen ja verkostojen luominen.
STK-hanke on tässä muodossaan lähtenyt liikkeelle teatteri-ilmaisun ohjaajien tarpeista. Yksi suurimpia intohimoja herättänyt aihe liittyy kysymykseen siitä, tulisiko keskuksen palvella kaikkia taidetta soveltavia ammattilaisia, ja heidän asiakkaitaan - vai sittenkin rajautua vain soveltavaa teatteria edustavaksi tahoksi?
Se, mihin tarpeeseen STK-hanke vastaa voi jakaa muhimoihin osallistuneiden osalta pääpiirteittäin
kahteen osaan; kentän sisäiseen tarpeeseen (mm. kollegiaalinen tuki) sekä ns. ulospäin suuntautuvaan tiedottamiseen.
Moniäänisen ja inspiroituneen yhdistyksen kautta keskus voi todella toteutua! Tämän 28.9. perustettavan yhdistyksen tarkoituksena on toimia välivaiheena järjestymättömän ideoinnin ja lopullisen foorumin välillä. Yhdistys käyttää hyväkseen raporttia ja luo uusia tapoja soveltavan taidekentän toimijoille vaikuttaa prosessiin. Yhdistys luo ehdotuksen keskuksen muodosta, rahoituspohjasta, toimintamallista, toiminnan tavoitteista ja niistä konkreettisista toimenpiteistä, joita keskuksen perustaminen edellyttää.
Jos olet kiinnostunut toimimaan puheenjohtajana tai yhdistyksen ensimmäisessä hallituksessa, voit osallistua myös puheenjohtaja hakuun! Yhdistys tarvitsee osaavan ja aktiivisen puheenjohtajan hallitukseensa. Katso puheenjohtaja haun ohjeet alta!
Tervetuloa yhdistyksen perustamiskokoukseen
lauantaina 28.9. 2013 klo 19.00–21.00
Vapaan taiteen tilassa, Katariinankatu 3, Helsinki.
Tervetuloa yhdistyksen perustamiskokoukseen
lauantaina 28.9. 2013 klo 19.00–21.00
Vapaan taiteen tilassa, Katariinankatu 3, Helsinki.
Puheenjohtajahakuohjeet: (tiistai 24.9. klo 18.00 mennessä)
1. Kirjoita itsestäsi lyhyt esittely ja kerro miksi STKaloite on sinulle tärkeä. Mainitse erityisesti sellainen kokemus, jota voit hyödyntää puheenjohtajan tehtävissä.
2. Mikä on visiosi foorumin suhteen, mitä se olisi viiden vuoden kuluttua?
3. Luo hahmotelma niistä tavoitteista, joita ehdottaisit yhdistyksen ensimmäiselle
toimintakaudelle. Mitkä teot ovat mielestäsi sellaisia, joita yhdistys voi toteuttaa ilman
minkäänlaista budjettia?
4. Tutustu STK-raporttiin. (Löytyy STK-Face-ryhmästä!/ voit pyytää venla.korja@gmail.com raportin kopion sähköpostiisi!) Tutustu erityisesti osaan 3.4 (verkkokyselyyn osallistuneiden vastaukset kysymykseen “Mitkä ovat tämän hankkeen onnistumisen avaimet”). Poimi näistä vastauksista muutama ja perustele valintaasi.
5. Ehdotuksesi yhdistyksen nimeksi.
Lähetä tämä materiaali (max. 2 A4) tiistai 24.9. klo 18.00 mennessä osoitteeseen
venla.korja@gmail.com. Kaikki puheenjohtajaehdokkaiden materiaalit julkaistaan 25.9
sellaisenaan osoitteessa
http://stkpuheenjohtajahaku.blogspot.fi/.
Valmistaudu olemaan läsnä yhdistyksen perustamiskokouksessa ja esittelemään siellä ajatuksiasi.
10. syyskuuta 2013
Huomioita yhden kesäteatterinäytelmän tekemisestä
Erkki Kähkönen
esittävän taiteen opiskelija
Huomioita yhden kesäteatterinäytelmän tekemisestä
Ystävällisesti minulle ilmoitettiin, että ehdottamani näytelmät eivät ole sitä mitä kesällä halutaan nähdä lavalla, joten aloi etsiä uusia näytelmiä. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen maksavan tahon kanssa näytelmästä ja pystyimme aloittamaan näyttelijöiden haalimisen.
Kun työryhmä oli suurin piirtein kasassa, aloitimme näytelmän harjoitukset. Huonojen ilmojen pelossa aloitimme treenit sisätilassa, mutta nopeasti huomasin tämän huonoksi ratkaisuksi. Varsinainen näyttämö olisi paljon suurempi kuin tarjolla ollut tila, joten sateenkin uhalla siirryimme ulkoilmaan.
Harjoittelu valmistaa siihen, että voi kelissä kuin kelissä mielentilasta riippuen suorittaa sellaisella tasolla, mikä tyydyttää maksavaa yleisöä. Tämä on jälkiviisastelua, mutta jos olisin tajunnut edellisen virkkeen kun aloitin treenaamisen, olisin päässyt pienemmillä päänsäryillä. Onneksi edes kelit olivat hyvät koko kesän!
Loppuvaiheessa harjoituksia iski tietenkin perinteinen ”tästä ei tule mitään”-jakso. Tämän vuoksi työtapoja täytyi vähän muuttaa. Tutkimista piti vähentää ja keskittyä enemmän hyvän lopputuloksen tekemiseen. Se on toki vähän kurja ajatus, mutta olimme tekemässä näytelmää jota ihmiset tulisivat katsomaan.
Kaikesta kuitenkin selvittiin ja näytelmä tuli valmiiksi. Esityksiä oli, ja niissä kävi ihmisiä.
esittävän taiteen opiskelija
Huomioita yhden kesäteatterinäytelmän tekemisestä
Kävipä kerran niin, että minua pyydettiin kotiseudulleni ohjaamaan kesäteatterinäytelmää. Kokemattomana kesäteatterin tekijänä ajattelin, että saan vapaasti ehdottaa itselleni mieluisia näytelmiä ja sitten niistä tehdään jokin. No, ei tehty.
Ystävällisesti minulle ilmoitettiin, että ehdottamani näytelmät eivät ole sitä mitä kesällä halutaan nähdä lavalla, joten aloi etsiä uusia näytelmiä. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen maksavan tahon kanssa näytelmästä ja pystyimme aloittamaan näyttelijöiden haalimisen.
Kun työryhmä oli suurin piirtein kasassa, aloitimme näytelmän harjoitukset. Huonojen ilmojen pelossa aloitimme treenit sisätilassa, mutta nopeasti huomasin tämän huonoksi ratkaisuksi. Varsinainen näyttämö olisi paljon suurempi kuin tarjolla ollut tila, joten sateenkin uhalla siirryimme ulkoilmaan.
Harjoittelu valmistaa siihen, että voi kelissä kuin kelissä mielentilasta riippuen suorittaa sellaisella tasolla, mikä tyydyttää maksavaa yleisöä. Tämä on jälkiviisastelua, mutta jos olisin tajunnut edellisen virkkeen kun aloitin treenaamisen, olisin päässyt pienemmillä päänsäryillä. Onneksi edes kelit olivat hyvät koko kesän!
Loppuvaiheessa harjoituksia iski tietenkin perinteinen ”tästä ei tule mitään”-jakso. Tämän vuoksi työtapoja täytyi vähän muuttaa. Tutkimista piti vähentää ja keskittyä enemmän hyvän lopputuloksen tekemiseen. Se on toki vähän kurja ajatus, mutta olimme tekemässä näytelmää jota ihmiset tulisivat katsomaan.
Kaikesta kuitenkin selvittiin ja näytelmä tuli valmiiksi. Esityksiä oli, ja niissä kävi ihmisiä.
9. syyskuuta 2013
Outo teatteri
Susanna Laine
teatterin vanhapiika
Outo teatteri
Oma kokemukseni teatterista on hyvin vähäinen, heikko, minimaalinen tai näin ainakin ajattelen. Tosin mikä edes on "erittäin kokenut" teatterikatsoja, teatterin tekijä, kokija... termi(itti)viidakko on loputon, kun kuuntelee teatterin alueella pyörijöitä!
teatterin vanhapiika
Outo teatteri
Oma kokemukseni teatterista on hyvin vähäinen, heikko, minimaalinen tai näin ainakin ajattelen. Tosin mikä edes on "erittäin kokenut" teatterikatsoja, teatterin tekijä, kokija... termi(itti)viidakko on loputon, kun kuuntelee teatterin alueella pyörijöitä!
Tuntuu, että enää olisi liian yksinkertaista sanoa: "Hei minä tulin katsomaan sinun esitystäsi, olen siis katsoja ja esiinny sinä siellä lavalla minulle, sanon sinua esiintyjäksi."
Teatterilla pyritään välittämään viestejä. Joskus vain lavalta katsomoon ja joskus otetaan katsomo mukaan tekemään. Tämä on ihan ok. Tosin kaikille ei ole, ja se usein tekijäporukassa tuntuu unohtuvan. Usein olen tunnistanut myös produktiosta jokun tavoitteen tai siitä edes kuulee puhuttavan. Toisinaan ohjaaja kirjoittaa sanottavansa käsiohjelmaan, sen sijaan että osoittaisi selvästi sen esityksellään - oho, no nyt tein oletuksen, että esitys on ohjaajan esitys.
Teatterilla pyritään välittämään viestejä. Joskus vain lavalta katsomoon ja joskus otetaan katsomo mukaan tekemään. Tämä on ihan ok. Tosin kaikille ei ole, ja se usein tekijäporukassa tuntuu unohtuvan. Usein olen tunnistanut myös produktiosta jokun tavoitteen tai siitä edes kuulee puhuttavan. Toisinaan ohjaaja kirjoittaa sanottavansa käsiohjelmaan, sen sijaan että osoittaisi selvästi sen esityksellään - oho, no nyt tein oletuksen, että esitys on ohjaajan esitys.
Haluaisin teatteria tehtävän uudella ja tuoreella tavalla, että se voisi puhutella paremmin myös minua. Nyt koen teatterin olevan vanhaa ja pölyistä tai ainakin vielä suhtautumiseni teatteriin on tämä. Tosin hyväksyn, että sitä voi tuulettaa hyvien kokemusten myötä.
Toisinaan mietin, miksei teatterin tekijät ota huomioon koko kokemusta. Jos väliaikatarjoilun pulla on kuivaa, katsomossa on huono penkki (joka keikkuu ja natisee) ja verhojen takaa kuuluu näyttelijöiden supina (tai jonkun urpon katsojan) niin esityksen itsessään täytyisi olla äärettömän kiinnostava, jotta pienet virheet ja mokat eivät vaikuttaisi kokemukseen negatiivisesti. Kyllä ne vaikuttavat.
3. syyskuuta 2013
Devising lähtökohtana teatterityöskentelyssä
Sanna Väisänen
teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija
Devising lähtökohtana teatterityöskentelyssä
Teatteri on parhaimmillaan syntyvää ja kasvavaa hyvää oloa tai ainakin sellaisen teatterin piirissä olen itse voinut Narrin nuorisoteatterissa varttua.
Ominaisinta teatterin tekemisessä minulle on työryhmälähtöinen devising-menetelmä, jossa jokainen työryhmän jäsen voi tuntea kuuluvansa joukkoon ja tarinaan sen luomisen alkuvaiheista asti.
Teatteriproduktiolle mikä tahansa voi olla lähtömateriaalia. Aihetta tai teemaa voi kasvattaa pienien improvisatoristen kohtauksien kautta, jolloin voi nähdä helposti, mistä ryhmänä halutaan puhua: mikä on meidän ryhmän aihe?
Pitää mennä lavalle ja avata suu. Heittäytymällä saa kiinni siitä, mistä oma alitajunta ja keho kertovat, mitä kaikkea sanatonta meissä on. Heittäytymällä sanattomasta tulee näkyvää.
Ohjaajan tehtävä on tässä työskentelytavassa tunnistaa tarkentuva aihe, tunnistaa aiheen oikea näkökulma ja rohkaista työryhmää syventämään aihetta. Näin syntyy pieniä kokonaisuuksia, joista esitys alkaa muodostua. Esityksen voi kuroa yhteen paloista.
Ohjaaja ei voi olla yksin itsensä ja oman ideansa kanssa, vaan tarvitsee taakseen tuekseen työryhmän. Tästä syntyy hyväksymisen kautta hyvää oloa. Kun ohjaaja ei rajoita idean syntymistä työryhmässä, voi tehdä itsestään näkymättömän, vaikka on tullut antaneeksi lähtöimpulssit työryhmäläisilleen. Ohjaaja ei voi ulkopuolelta tyrkyttää valmista kaavaa tai muottia työryhmäänsä, vaan koen että jokaisesta ryhmäläisestä voi syntyä jotain arvokasta ja ainutlaatuista. Teatterityöskentelyssä yksi hienoimmista asioista on huomata, että esityksellä on oma sielu, jota ei voi tunnistaa täysin prosessin edetessä. Silloin myös syntyvään esitykseen pääsee jotain arvokasta, jokin salaisuus, joka paljastuu vasta ensi-illassa. Täten katsojaa haastetaan tutkimaan esitystä itsensä kautta, ja näin ohjaaja tulee siirtäneeksi oman lähtöimpulssinsa katsojalle asti.
teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija
Devising lähtökohtana teatterityöskentelyssä
Teatteri on parhaimmillaan syntyvää ja kasvavaa hyvää oloa tai ainakin sellaisen teatterin piirissä olen itse voinut Narrin nuorisoteatterissa varttua.
Ominaisinta teatterin tekemisessä minulle on työryhmälähtöinen devising-menetelmä, jossa jokainen työryhmän jäsen voi tuntea kuuluvansa joukkoon ja tarinaan sen luomisen alkuvaiheista asti.
Teatteriproduktiolle mikä tahansa voi olla lähtömateriaalia. Aihetta tai teemaa voi kasvattaa pienien improvisatoristen kohtauksien kautta, jolloin voi nähdä helposti, mistä ryhmänä halutaan puhua: mikä on meidän ryhmän aihe?
Pitää mennä lavalle ja avata suu. Heittäytymällä saa kiinni siitä, mistä oma alitajunta ja keho kertovat, mitä kaikkea sanatonta meissä on. Heittäytymällä sanattomasta tulee näkyvää.
Ohjaajan tehtävä on tässä työskentelytavassa tunnistaa tarkentuva aihe, tunnistaa aiheen oikea näkökulma ja rohkaista työryhmää syventämään aihetta. Näin syntyy pieniä kokonaisuuksia, joista esitys alkaa muodostua. Esityksen voi kuroa yhteen paloista.
Ohjaaja ei voi olla yksin itsensä ja oman ideansa kanssa, vaan tarvitsee taakseen tuekseen työryhmän. Tästä syntyy hyväksymisen kautta hyvää oloa. Kun ohjaaja ei rajoita idean syntymistä työryhmässä, voi tehdä itsestään näkymättömän, vaikka on tullut antaneeksi lähtöimpulssit työryhmäläisilleen. Ohjaaja ei voi ulkopuolelta tyrkyttää valmista kaavaa tai muottia työryhmäänsä, vaan koen että jokaisesta ryhmäläisestä voi syntyä jotain arvokasta ja ainutlaatuista. Teatterityöskentelyssä yksi hienoimmista asioista on huomata, että esityksellä on oma sielu, jota ei voi tunnistaa täysin prosessin edetessä. Silloin myös syntyvään esitykseen pääsee jotain arvokasta, jokin salaisuus, joka paljastuu vasta ensi-illassa. Täten katsojaa haastetaan tutkimaan esitystä itsensä kautta, ja näin ohjaaja tulee siirtäneeksi oman lähtöimpulssinsa katsojalle asti.
25. heinäkuuta 2013
Esittävää taidetta lapsille: "Ohjaajan tiistai"
Kirjoittanut Ari-Pekka Miettinen
Esittävän taiteen opiskelija, esiintyjä ja lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit ohjaaja
Esittävää taidetta lapsille: "Ohjaajan tiistai"
PASILA, KOTI KLO. 5.30
Herätys. En torkuta kelloa, se olisi liian vaarallista näin varhain. Kahvinkeitin päälle, sitten suihkuun ja tietysti isken varpaani lattialistaan! Juon kahvit kalenteria selaten, tungen kannettavan tietokoneeni liian pieneen reppuun, suljen kahvinkeittimen, katson kelloa, nyt on jo kiire; missä autonavaimet? Pakko päästä ulos. Ovi kiinni. Kännykkä unohtui, haen kännyn, nyt tuli jo hiki, laukkukin painaa, ovi taas kiinni, tilaan hissin, naapuille huomenet, puuskutan autolle ja menoksi.
SOFIANLEHTO, KESÄDUUNI KLO. 6.30
Etuajassa. Silmiä kirvelee ja haukotuttaa. Leimaan kellokortin, huomenet työkaverille, haen lisää kahvia. Kaurapuuro porisee kattilassa, pienennän lämpöä, mutta on ottanut jo pohjaan kiinni. Kuuntelen raporttia, hörpin kahvia, työkaveri haluaa tupakalle, aamukiukkua, väsymystä ja aamuvuoron vetämättömyyttä. Vaihdan työvaatteet, kylvetän lapset, annan aamupalaksi puuroa, ei maistu hyvälle, tänään saa ottaa muroja. Kesäduuni blues!
SOFIANLEHTO, KESÄDUUNI KLO.12.00
Tauko! Menen kansliaan ja suljen oven. Nappaan jääkaapista eilisen eväsrahkan, ei lusikoita, haarukka, haarukoin kuivaa rahkaa. Kaivan repusta plarin, muutama muistiinpano ja paljon keltakynää. Työkaverilla kysymys, vaatii käyntiä koneella, palaan rahkan ja plarin ääreen, haarukka putoaa plarille. Lapsi raapii kanslian ovea, älä raavi ovea, mene odottamaan sohvalle lounasta, vedänkö illalla saman lämpän? Joku ilmoitti olevan vähän myöhässä, ei se mitään, kahvittelussa kestää ainakin vartti. Tänään saadaan uudet nenät Hakaniemen Pilailupuodista, mutta ei kovia neniä tai sattuu omaan nenään. Vaahtomuovinenät on paremmat; ovat kyllä rumemmat kuin kovat nenät. Entä jos vaan määrään ne kovat nenät, sadistista, olen inhimillinen ohjaaja, vaahtomuovin täytyy käydä. Hei mukula etkai sä lyö päätäsi siihen oveen!?
TYÖPAIKAN PARKKIPAIKKA KLO. 15.00
Muutokseen hoitajasta ohjaajaksi on aikaa vain pari tuntia. Verkkarit, lenkkarit, plari, muistivihko, tietokone, kännykkä, Teatteri Kallion avaimet, kylmää vettä naamalle, meetwurstia suoraan paketista, maitoa, vielä nälkä, pakko mennä ja juoksen autolle. Saavun pilailupuotiin, kolme vaahtomuovista pellen nenää ja valkoinen puuteri, kiitos.
TEATTERI KALLIO, TREENIT KLO. 16.30
Olen totuttanut esiintyjäni kahviin ja pullaan ennen treenejä. Kahvinkeitin päälle, tyhjennän astianpesukoneen, ei kuulu tehtäviini, olen liian kiltti. Maidon unohdin, juodaan sitten mustana. Vilkaisen muistiinpanoihini: mitähän tämäkin kohta tarkoitti, alun pitää olla napakka ja toimiva kuin junan vessa, tiukka leikkaus, kontaktia yleisöön, muistakaa kontaktia yleisöön, osallistetaan katsojaa, nyt kokeillaan ja leikitään, mokatakin saa, voiko tämä juttu edes toimia, perhanan epävarmuus, nyt vain harjoitellaan! Pää pystyyn, suunta löytyy kyllä, mutta taas se epävarmuus...
TEATTERIKALLIO, TREENIT KLO. 18.00
Ja otetaan uudestaan, olkaa hyvä…
TEATTERI KALLIO, TREENIT KLO.19.00
Ja otetaan uudestaan, olkaa hyvä…
TEATTERI KALLIO KLO.19.45
Kiitos. Himaan.
PASILA, KOTI KLO. 22.00
Käyn Facebookissa, kiitän vielä esiintyjiä treeneistä. Kiitos, ootte huippuja! Teatterissa tekeminen on sitä, että osaa kiittää ja kunnioittaa. Tulee hyvä mieli! Pesen hampaat ja painan pään tyynyyn. Ajatukset viuhuvat päässä, elämä on ihanaa, teatteri on ihanaa, huomenna taas kesätöihin. Pumpernikkelit, pelle itkee, hyvää yötä.
Esittävän taiteen opiskelija, esiintyjä ja lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit ohjaaja
 |
| Lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit, photo Ari-Pekka Miettinen |
Esittävää taidetta lapsille: "Ohjaajan tiistai"
PASILA, KOTI KLO. 5.30
Herätys. En torkuta kelloa, se olisi liian vaarallista näin varhain. Kahvinkeitin päälle, sitten suihkuun ja tietysti isken varpaani lattialistaan! Juon kahvit kalenteria selaten, tungen kannettavan tietokoneeni liian pieneen reppuun, suljen kahvinkeittimen, katson kelloa, nyt on jo kiire; missä autonavaimet? Pakko päästä ulos. Ovi kiinni. Kännykkä unohtui, haen kännyn, nyt tuli jo hiki, laukkukin painaa, ovi taas kiinni, tilaan hissin, naapuille huomenet, puuskutan autolle ja menoksi.
Etuajassa. Silmiä kirvelee ja haukotuttaa. Leimaan kellokortin, huomenet työkaverille, haen lisää kahvia. Kaurapuuro porisee kattilassa, pienennän lämpöä, mutta on ottanut jo pohjaan kiinni. Kuuntelen raporttia, hörpin kahvia, työkaveri haluaa tupakalle, aamukiukkua, väsymystä ja aamuvuoron vetämättömyyttä. Vaihdan työvaatteet, kylvetän lapset, annan aamupalaksi puuroa, ei maistu hyvälle, tänään saa ottaa muroja. Kesäduuni blues!
Tauko! Menen kansliaan ja suljen oven. Nappaan jääkaapista eilisen eväsrahkan, ei lusikoita, haarukka, haarukoin kuivaa rahkaa. Kaivan repusta plarin, muutama muistiinpano ja paljon keltakynää. Työkaverilla kysymys, vaatii käyntiä koneella, palaan rahkan ja plarin ääreen, haarukka putoaa plarille. Lapsi raapii kanslian ovea, älä raavi ovea, mene odottamaan sohvalle lounasta, vedänkö illalla saman lämpän? Joku ilmoitti olevan vähän myöhässä, ei se mitään, kahvittelussa kestää ainakin vartti. Tänään saadaan uudet nenät Hakaniemen Pilailupuodista, mutta ei kovia neniä tai sattuu omaan nenään. Vaahtomuovinenät on paremmat; ovat kyllä rumemmat kuin kovat nenät. Entä jos vaan määrään ne kovat nenät, sadistista, olen inhimillinen ohjaaja, vaahtomuovin täytyy käydä. Hei mukula etkai sä lyö päätäsi siihen oveen!?
Muutokseen hoitajasta ohjaajaksi on aikaa vain pari tuntia. Verkkarit, lenkkarit, plari, muistivihko, tietokone, kännykkä, Teatteri Kallion avaimet, kylmää vettä naamalle, meetwurstia suoraan paketista, maitoa, vielä nälkä, pakko mennä ja juoksen autolle. Saavun pilailupuotiin, kolme vaahtomuovista pellen nenää ja valkoinen puuteri, kiitos.
Olen totuttanut esiintyjäni kahviin ja pullaan ennen treenejä. Kahvinkeitin päälle, tyhjennän astianpesukoneen, ei kuulu tehtäviini, olen liian kiltti. Maidon unohdin, juodaan sitten mustana. Vilkaisen muistiinpanoihini: mitähän tämäkin kohta tarkoitti, alun pitää olla napakka ja toimiva kuin junan vessa, tiukka leikkaus, kontaktia yleisöön, muistakaa kontaktia yleisöön, osallistetaan katsojaa, nyt kokeillaan ja leikitään, mokatakin saa, voiko tämä juttu edes toimia, perhanan epävarmuus, nyt vain harjoitellaan! Pää pystyyn, suunta löytyy kyllä, mutta taas se epävarmuus...
Ja otetaan uudestaan, olkaa hyvä…
TEATTERI KALLIO, TREENIT KLO.19.00
Ja otetaan uudestaan, olkaa hyvä…
TEATTERI KALLIO KLO.19.45
Kiitos. Himaan.
Käyn Facebookissa, kiitän vielä esiintyjiä treeneistä. Kiitos, ootte huippuja! Teatterissa tekeminen on sitä, että osaa kiittää ja kunnioittaa. Tulee hyvä mieli! Pesen hampaat ja painan pään tyynyyn. Ajatukset viuhuvat päässä, elämä on ihanaa, teatteri on ihanaa, huomenna taas kesätöihin. Pumpernikkelit, pelle itkee, hyvää yötä.
Lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit on uusi
helsinkiläinen lastenteatteriryhmä, jossa on kolme esiintyjää ja joka tekee
esityksiä soveltavan teatterin menetelmillä.
Katso myös: Lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit
1. heinäkuuta 2013
Lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit
Kirjoittanut Ari-Pekka Miettinen
Esittävän taiteen opiskelija, esiintyjä
Lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit
Lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit on uusi helsinkiläinen lastenteatteriryhmä, jossa on kolme esiintyjää ja joka tekee esityksiä soveltavan teatterin menetelmillä. Ryhmän toiminta painottuu kokeilevaan teatteriin ja esitystaiteeseen.
Esittävän taiteen opiskelija, esiintyjä
 |
| Lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit, photo Ari-Pekka Miettinen |
Lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit
Lastenteatteriryhmä Pumpernikkelit on uusi helsinkiläinen lastenteatteriryhmä, jossa on kolme esiintyjää ja joka tekee esityksiä soveltavan teatterin menetelmillä. Ryhmän toiminta painottuu kokeilevaan teatteriin ja esitystaiteeseen.
Pumpernikkelien esitykset on tehty kiertävään muotoon ja ryhmä esiintyy muun muassa päiväkodeissa, kouluissa ja kirjastoissa. Ryhmä on aloittanut toimintansa keväällä 2013 ja toimii yhteistyössä Teatteri Kallion kanssa. Ryhmän harjoitustila sijaitsee Teatteri Kallion tiloissa (Siltasaarenkatu 28).
Toimintaa ohjaa esittävän taiteen viimeisen vuosikurssin opiskelija Ari-Pekka Miettinen.
Syksyllä 2013 Pumpernikkelit lähtevät ensimmäiselle päiväkoti kiertueelleen Haloo? -esityksellään.
Lisätiedot: pumpernikkelilastenteatteri(a)gmail.com
Pumpernikkelit tuovat teatterin luoksesi!
Syksyllä 2013 Pumpernikkelit lähtevät ensimmäiselle päiväkoti kiertueelleen Haloo? -esityksellään.
Lisätiedot: pumpernikkelilastenteatteri(a)gmail.com
Pumpernikkelit tuovat teatterin luoksesi!
23. toukokuuta 2013
Itseilmaisun lyhyet perusteet
Terho Aalto
Teatteri-ilmaisun ohjaaja opiskelija
Terho Aalton blogi: Terho_Aalto_puheenvuoro.uusisuomi.fi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja opiskelija
Terho Aalton blogi: Terho_Aalto_puheenvuoro.uusisuomi.fi
Itseilmaisun lyhyet perusteet
Metropolia AMK on yt-neuvotteluissa 21.5.2013 päättänyt lakkauttaa kolme koulutusohjelmaa: hammasteknikko (AMK), musiikkipedagogi (AMK) sekä teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK).
Lakkauttamisen syinä on hankala taloudellinen tilanne ja nähdäkseni koulutusvastuiden painopisteiden tarkastaminen. Teatteri-ilmaisun ohjaajan tutkinnon koulutusvastuista luopumista perustellaan seuraavasti:
"Metropolian arvion mukaan muut toimijat (mm. Teatterikorkeakoulu) täyttävät alueen tarpeen riittävällä tasolla. Koulutus on tällä hetkellä kallista toteuttaa. Muutoksen yhteydessä pyritään sisällyttämään nykyistä osaamista kulttuurituottajan koulutusvastuuseen."
Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusohjelmasta halutaan siis luopua, koska Teatterikorkeakoulussa voi opiskella näyttelijäksi (BA/MA), ohjaajaksi (BA/MA), dramaturgiksi (BA/MA), valo- ja äänisuunnittelijaksi (BA/MA), tanssijaksi (MA), tanssinopettajaksi (MA), koreografiksi (MA) ja teatteripedagogiksi (MA).
Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusohjelmasta halutaan luopua, koska rahaa on vähän: http://yle.fi/uutiset/metropolia_takoo_huipputulosta/5447624
Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusohjelmasta halutaan luopua, koska itseilmaisun opettamisvastuu voidaan siirtää sellaisen koulutusohjelman opiskelijoille (kulttuurituottaja AMK), joiden opetussuunnitelmassa kerrotaan seuraavaa: ”Metropoliasta valmistuneet kulttuurituottajat toimivat kulttuurin liiketoimintaan, tuotteistamiseen ja organisointiin liittyvissä tehtävissä. ”
Kysynkin, miksi voittoa tuottava yritys lakkauttaa alihankkijoidensa (opiskelijat) työt (opiskelun) ja miksi sitä perustellaan irrelevantein argumentein. Miksei systemaattiseen kulttuurin alasajoon Suomessa puututa samaan aikaan, kun jokainen eduskuntapuolue puhuu mielellään nuorisotyöttömyydestä, nuorten mielenterveysongelmista, syrjäytymisuhan alla olevista nuorista jne. Teatteri-ilmaisun ohjaajat sekä musiikkipedagogit työskentelvät nimen omaan lasten ja nuorten kanssa, auttaen heitä löytämään omat polkunsa ja tulemaan osaksi yhteiskuntaa. Järjestelmällinen kulttuurityöläisten naamalle sylkeminen kertoo minulle yhteiskunnasta, joka puhuu yhtä ja tekee toista.
Metropolia AMK on yt-neuvotteluissa 21.5.2013 päättänyt lakkauttaa kolme koulutusohjelmaa: hammasteknikko (AMK), musiikkipedagogi (AMK) sekä teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK).
Lakkauttamisen syinä on hankala taloudellinen tilanne ja nähdäkseni koulutusvastuiden painopisteiden tarkastaminen. Teatteri-ilmaisun ohjaajan tutkinnon koulutusvastuista luopumista perustellaan seuraavasti:
"Metropolian arvion mukaan muut toimijat (mm. Teatterikorkeakoulu) täyttävät alueen tarpeen riittävällä tasolla. Koulutus on tällä hetkellä kallista toteuttaa. Muutoksen yhteydessä pyritään sisällyttämään nykyistä osaamista kulttuurituottajan koulutusvastuuseen."
Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusohjelmasta halutaan siis luopua, koska Teatterikorkeakoulussa voi opiskella näyttelijäksi (BA/MA), ohjaajaksi (BA/MA), dramaturgiksi (BA/MA), valo- ja äänisuunnittelijaksi (BA/MA), tanssijaksi (MA), tanssinopettajaksi (MA), koreografiksi (MA) ja teatteripedagogiksi (MA).
Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusohjelmasta halutaan luopua, koska rahaa on vähän: http://yle.fi/uutiset/metropolia_takoo_huipputulosta/5447624
Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusohjelmasta halutaan luopua, koska itseilmaisun opettamisvastuu voidaan siirtää sellaisen koulutusohjelman opiskelijoille (kulttuurituottaja AMK), joiden opetussuunnitelmassa kerrotaan seuraavaa: ”Metropoliasta valmistuneet kulttuurituottajat toimivat kulttuurin liiketoimintaan, tuotteistamiseen ja organisointiin liittyvissä tehtävissä. ”
Kysynkin, miksi voittoa tuottava yritys lakkauttaa alihankkijoidensa (opiskelijat) työt (opiskelun) ja miksi sitä perustellaan irrelevantein argumentein. Miksei systemaattiseen kulttuurin alasajoon Suomessa puututa samaan aikaan, kun jokainen eduskuntapuolue puhuu mielellään nuorisotyöttömyydestä, nuorten mielenterveysongelmista, syrjäytymisuhan alla olevista nuorista jne. Teatteri-ilmaisun ohjaajat sekä musiikkipedagogit työskentelvät nimen omaan lasten ja nuorten kanssa, auttaen heitä löytämään omat polkunsa ja tulemaan osaksi yhteiskuntaa. Järjestelmällinen kulttuurityöläisten naamalle sylkeminen kertoo minulle yhteiskunnasta, joka puhuu yhtä ja tekee toista.
Lisätietoja aiheeseen:
9. huhtikuuta 2013
Katsojan kultaiset säännöt
Tarja Kilpeläinen
Teatterikärpänen henkeen ja vereen
Muutaman kerran olen todella suivaantunut kanssayleisön käyttäytymiseen esityksen aikana, joten lienee ajankohtaista tehdä tämä blogikirjoitus, josko vaikka joku tuntisi piston sydämessään ja käyttäytyisi seuraavalla kerralla toisin. Siivousprojektini tiimellyksessä käsiohjelmien joukosta löytyi "Katsojan kultaiset säännöt"-lappunen, jonka olen napannut mukaani Kansallisteatterista. En tiedä löytyykö näitä netistä mistään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Laitan tähän sanasta sanaan lappusen viestin, eli joukossa ei ole omia mielipiteitäni, kaikesta olen toki samaa mieltä!
Teatterikärpänen henkeen ja vereen
Kirjoitus on ensimmäisen kerran julkaistu 13.2.2013 blogissa Teatterikärpäsen puraisuja 2. Kirjoituksen herättämiä lukijakommentteja on mahdollista lukea myös sieltä.
Teatterietiketin laadinnassa ovat olleet mukana Vallilan ala-asteen oppilaat.
MITÄ TEATTERISSA SAA EHDOTTOMASTI TEHDÄ :
* tule ajoissa paikalle, myöhästyneenä pääset mukaan vasta väliajalla
* jätä takit ja hatut vartioituun naulakkoon esityksen ajaksi
* jätä reput ja eväät naulakkoon
* ole huomaavainen kanssakatsojille, tule ilman vahvoja tuoksuja
* tee väliaikatarjoilusta ennakkotilaus, niin vältyt jonottamiselta
* löydä ajoissa oma istumapaikkasi
* sulje kännykkä, kaikki soittimet ja pelit
* valokuvaaminen ja esitysten nauhoittaminen ei ole sallittua
* juttele vierustoverille vasta väliajalla
* naura, jos esitys naurattaa ja itke, jos esitys itkettää
* nauti väliaikavirvokkeita vain teatterin lämpiöissä
* jätä rapisevat makeiset kotiin
* väliajalla voi käydä naisten/miestenhuoneessa
* jos pidit esityksestä, näytä se taputtamalla, voit myös huutaa "Bravoo!" tai nousta seisomaan ja taputtaa
* jos haluat, voit lähettää kiitokset näyttelijöille, vaikkapa kukkia
* nauti ainutkertaisen elävän esityksen taiasta
Että näin! Itseäni häiritsee suunnattomasti se, että monella on tapana jatkaa juttelua ja pulinaa vielä siinä vaiheessa kun valot himmenevät. Itselleni esitys alkaa aina jo silloin eikä vasta ensimmäisen repliikin lausumisen jälkeen. Moni kuvittelee, että siihen asti voi jatkaa omaa juttelua ... Ärsyynnyn myös siitä, että muutamilla on tapana kommentoida tapahtumia vierustoverilleen ääneen kesken esityksen! Tämän joutaa tehdä väliajallakin. Ja sitten se kännykän käyttö... Lienee itsestäänselvää pistää kännykkä kokonaan pois päältä, sillä mitä hyötyä on pitää sitä edes äänettömällä? Olen nähnyt ihmisten tutkivan esim. tekstareita kesken esityksen ja hienosti kännykkä valaisee kasvot ja näkyy näyttämöllekin mainiosti kuulemma. Joskus puhelin on soinut ja siihen on jopa vastattu, kesken hautajaiskohtauksen. Väliajalla kännykän voi laittaa päälle, kunhan muistaa sulkea sen sitten uudestaan tultuaan takaisin paikoilleen. Ja ne rapisevat makeiset voi todellakin syödä jossain muualla. Teatteri ei muutenkaan ole mikään eväidensyöntipaikka! Joskus yskänkohtaus yllättää (itselläkin usein) , se on inhimillistä ja sille ei voi mitään, mutta yskänpastilliksi kannattaa valita jotain muuta kuin paperipäällysteisiä kurkkukarkkeja.
Jos tulee mieleen vielä muuta, saa kommentoida vapaasti... Niin ja mikähän taika siinä muuten on, että lähes poikkeuksetta ne rivin keskimmäisillä paikoilla istuvat saapuvat saliin viimeisenä !?
MITÄ TEATTERISSA SAA EHDOTTOMASTI TEHDÄ :
* tule ajoissa paikalle, myöhästyneenä pääset mukaan vasta väliajalla
* jätä takit ja hatut vartioituun naulakkoon esityksen ajaksi
* jätä reput ja eväät naulakkoon
* ole huomaavainen kanssakatsojille, tule ilman vahvoja tuoksuja
* tee väliaikatarjoilusta ennakkotilaus, niin vältyt jonottamiselta
* löydä ajoissa oma istumapaikkasi
* sulje kännykkä, kaikki soittimet ja pelit
* valokuvaaminen ja esitysten nauhoittaminen ei ole sallittua
* juttele vierustoverille vasta väliajalla
* naura, jos esitys naurattaa ja itke, jos esitys itkettää
* nauti väliaikavirvokkeita vain teatterin lämpiöissä
* jätä rapisevat makeiset kotiin
* väliajalla voi käydä naisten/miestenhuoneessa
* jos pidit esityksestä, näytä se taputtamalla, voit myös huutaa "Bravoo!" tai nousta seisomaan ja taputtaa
* jos haluat, voit lähettää kiitokset näyttelijöille, vaikkapa kukkia
* nauti ainutkertaisen elävän esityksen taiasta
Että näin! Itseäni häiritsee suunnattomasti se, että monella on tapana jatkaa juttelua ja pulinaa vielä siinä vaiheessa kun valot himmenevät. Itselleni esitys alkaa aina jo silloin eikä vasta ensimmäisen repliikin lausumisen jälkeen. Moni kuvittelee, että siihen asti voi jatkaa omaa juttelua ... Ärsyynnyn myös siitä, että muutamilla on tapana kommentoida tapahtumia vierustoverilleen ääneen kesken esityksen! Tämän joutaa tehdä väliajallakin. Ja sitten se kännykän käyttö... Lienee itsestäänselvää pistää kännykkä kokonaan pois päältä, sillä mitä hyötyä on pitää sitä edes äänettömällä? Olen nähnyt ihmisten tutkivan esim. tekstareita kesken esityksen ja hienosti kännykkä valaisee kasvot ja näkyy näyttämöllekin mainiosti kuulemma. Joskus puhelin on soinut ja siihen on jopa vastattu, kesken hautajaiskohtauksen. Väliajalla kännykän voi laittaa päälle, kunhan muistaa sulkea sen sitten uudestaan tultuaan takaisin paikoilleen. Ja ne rapisevat makeiset voi todellakin syödä jossain muualla. Teatteri ei muutenkaan ole mikään eväidensyöntipaikka! Joskus yskänkohtaus yllättää (itselläkin usein) , se on inhimillistä ja sille ei voi mitään, mutta yskänpastilliksi kannattaa valita jotain muuta kuin paperipäällysteisiä kurkkukarkkeja.
Jos tulee mieleen vielä muuta, saa kommentoida vapaasti... Niin ja mikähän taika siinä muuten on, että lähes poikkeuksetta ne rivin keskimmäisillä paikoilla istuvat saapuvat saliin viimeisenä !?
8. huhtikuuta 2013
Ensimmäistä kertaa teatterissa
Susanna Laine
Teatterin vanhapiika
Teatteri on paikka, jossa voi irrottautua hetkeksi arjesta, aivan kuten elokuvissa. Nyt vain katson live-esitystä, eläviä ihmisiä enkä filmattua ja editoitua kuvaa.
En osaa sanoa, mitä jatkossa toivoisin teatterilta tai mitä asioita haluaisin nähdä tai kokea. Voisin harkita retriittiä tai elämysteatteria. Onko edes sellaista? Jos on, niin missä?
Vaikka en nuoressa elämässäni ole koskaan ennen käynytkään teatterissa, en koe olleeni ennakkoluuloinen tai kohdanneeni ennakkoluuloja. Mutta on niitä. Ei minun piireissäni puhuta teatterista. Ei sinne vaan ole tullut lähdettyä. Teatterissa käyminen ei ole ”arkista” vaan jotain erikoista. Kai sen voisi laskea tietyltä kannalta negatiiviseksi tai positiiviseksi asiaksi.
Ja ihan piruuttani en aio kertoa, minkä esityksen näin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)