Avokadoleipäsiä juhlapöytään

Vuohenjuusto-avokadoleipänen

Avokadotahna

muutama oksa persiljaa ja basilikaa

1/2 valkosipulinkynsi

1 limetti

5 tippaa tabascoa

suolaa

mustapippuria

2-3 rkl oliiviöljyä

125 g pehmeää vuohenjuustoa esim Chavreaux tai vastaava

1 kypsä avokado

Uunissa kuivatut tomaatit

20 kirsikkatomaattia tai pientä luumutomaattia

2-3 valkosipulinkynttä

muutama oksa timjamia (revi lehdet irti ja käytä ne)

oliiviöljyä

suolaa ja mustapippuria

ripaus sokeria

Leikkaa kirsikka- tai luumutomaatit pituussuunnassa puoliksi. Purista tomaatista suurin osa siemenistä pois

Laita uunipellille leivinpaperi, lado puristetut tomaatit paperille. Ripottele päälle hiukan suolaa, sokeria ja mustapippuria, reilusti timjamia ja loraus oliiviöljyä. Viipaloi valkosipulinkynnet mahdollisimman ohueksi, laita jokaisen tomaatin päälle yksi ohut viipale. 

Laita tomaatit 120 asteiseen uuniin. Tunnissa, parissa, tomaatit luovuttavat turhat nesteensä ja kuivuvat. Jos olet siunattu leivinuunilla, voit jättää tomaatit lämpimään uuniin koko yöksi.

krutongit

vaaleaa patonkia

oliiviöljyä

Puolita avokado pituussuunnassa, poista kivi ja säästä toinen avokadonpuolikas koristelua varten. Toisen puolikkaan käytät tahnaan. Sekoita avokadotahnan kaikki ainekset sauvasekoittimella tai monitoimikoneella keskenään. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa.

Leikkaa patonki viipaleiksi ja sivele oliiviöljyllä, paista 8 minuuttia 180 asteisessa uunissa.

Laita jokaisen leipäviipaleen päälle lusikallinen avokadotahnaa. Koristele 

avokadoviipaleella ja uunissa kuivatulla tomaatilla.

Resepti julkaistu toukokuun Gloriassa – Kuvat Sami Repo / Gloria 

Kanavartaat sesam-kastikkeella ja varhaiskaalisalaattia

Kesäkuun Gloria on nyt kaupoissa, ruokaisat ja herkulliset salaatit pääsivät ansaitsemalleen jalustalle. Oma suosikkini löytyy kuvasta, tätä ollaan kokattu kotonamme ahkeraan. Eikä muruakaan jää lautaselle, on sen verran maukas setti. 

  

Kuva Sami Repo / Gloria

Parsa-aika vuodesta

Jos kannat parsaa kotiin samaan tahtiin kuin me, saattanet kaivata vakioreseptisi oheen hiukan vaihtelua. Tässä pari tapaa valmistaa nuo rapsakat vihreät pötkylät. Rasvaiset juustot ja pekoni katselevat parsaa sillä silmällä, viihtyvät hyvin kimpassa.

Parsaa, voita ja parmesania
Parsaa, pekonia ja Västerbotten-juustoa 


Miten sinä nautit parsasi, vai nautitko laisinkaan?

Kevätkananpoikaa huhtikuun Gloriasta

Tehotuotettu broileri ei ole kuulunut ostoslistalleni aikoihin, siksi olen väistellyt tätä siipikarjan edustajaa melko pitkään. Onnekseni lähikauppani kauppiaat ovat vastuullista jengiä ja valikoimastaan löytyy myös vaihtoehto. Laivurin Valinta (tykkää Facebookissa ja saat myös hyviä vinkkejä sesongin parhaista tuotteista) myy Kukonharjan kukonpoikaa- loistokas tuote jota suosittelen lämpimästi testaamaan. 

Alla lupaamani kevätkananpojan resepti, joka julkaistiin huhtikuun Gloriassa. Helppoa kuin heinänteko, ei muuta kuin hommiin!

Kevätkananpoika

Neljälle

1 kevätkananpoika (n.1,2 kg)

1 (luomu)sitruuna

2-3 rosmariininoksaa

suolaa

mustapippuria

n. ½ dl oliiviöljyä

Nosta kananpoika huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. Käännä kiertoilmauunin mittari 175 asteeseen.

Raasta sitruunasta kuori kulhoon ja halkaise sitruuna. Purista puolen sitruunan mehu mukaan raastetun kuoren joukkoon. Hienonna mukaan rosmariini ja kaada kulhoon myös oliiviöljy.

Halkaise kananpoika selkärankaa pitkin kahteen osaan tukevan veitsen avulla, varo sormia. Suolaa ja pippuroi kananpoika ja hiero sen pintaan kulhossa odotteleva sitruunainen öljy. 

Voitele paistovuoka tilkalla oliiviöljyä ja lohko puolikas sitruuna paloiksi, aseta sitruunalohkot vuokaan ja asettele kananpojan puolikkaat sitruunoiden päälle. Laita vuoka kuumaan uuniin noin 45 minuutiksi.

Naatiskele. 

Viinisuositus:

Itävalta, Muenzenrieder Zweigelt Classic, 10,90€

Kuvat Reetta Pasanen / Gloria

Kuvausten valmistelua

Tämä päivä kului Hietsun hallissa vietetyn tuokion tunnin jälkeen kotikeittiössä, järjettömän vegesatsin kimpussa. Siinä kuulkaa veitsi heilui ja biojäteroskiksessa oli tunkua kun kuoret taistelivat tilasta. (Ei, en friteeraa vihannesten kuoria, jos tekisin niin, en mahtuisi ovista kuin sivusuunnassa.)

Glorian kesäkuuta kuvataan huomenna ja päivät tästä ympäriltä tuppaavat katoamaan jäljettömiin. Onnekseni eräs pelastava enkeli kysyi minulta josko tarvitsen apua, vastasin myöntävästi ja nyt minulla on assari auttelemassa hektisimpinä hetkinä.

Kalenteri on täytetty mahtavilla jutuilla aina tuonne elokuulle asti, nyt on viikon verran suht iisiä, sitten mennään eikä meinata. Mielettömiä asioita luvassa, ei lainkaan haittaa tämä vauhti. Välillä on toki pakko istuttaa persus penkkiin ja kirjoitella ylös reseptiikkaa.

Mahtavaa alkanutta viikkoa teille, palailemme pikapuoliin. 

Karitsanpaisti Cadden tapaan

Tarvitset:

karitsanpaisti (1,5-2 kg luineen)

suolaa

mustapippuria

voita

timjamia

rosmariinia

valkosipulia

oliiviöljyä

perunoita

Laita (kiertoilma)uuni lämpenemään 200 asteeseen. Suolaa ja pippuroi paisti, hiero reilusti voita lihan pintaan. Ripottele pintaan yrtit ja pistele lihaan valkosipulinkynsiä kuvan tapaan, tee veitsellä lovi ja tuikkaa valkosipuli lihaan. Kruunaa komeus lorauksella oliiviöljyä. Työnnä paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan, ole tarkkana ettei se osu luuhun. Paista lihaa kuumassa uunissa 20 minuutin ajan, kuori sillä välin perunat.



Ota paisti ulos uunista 20 minuutin kuluttua ja lisää pellille kuoritut, lohkotut perunat. Pyörittele perunoita, jotta ne saavat ympärilleen paistirasvaa. Suolaa perunoita hiukan ja heitä paisti takaisin uuniin. Pudota lämpötila 150 asteeseen. Anna paistin lämmitellä noin 45 minuuttia tai kunnes paistomittari näyttää 64 astetta. Tällöin liha jää luun ympäriltä hiukan punertavaksi. Jos haluat lihan olevan kypsempi, paista 70 asteiseksi.

Kun otat paistin uunista, anna sen levätä hyvän tovin ennen tarjoilua.

Reseptistä riittää koko perheelle ja parille kaverille. Maukasta pääsiäistä!

Tillimuhennetut perunat ja graavattua lohta

Tässäpä maaliskuun Gloriasta löytynyt tillimuhennettujen perunoiden ja graavatun lohen resepti. Myönnettäköön, etten itse ollut kovin vakuuttunut kun näin mieheni ensimmäisen kerran valmistavan kyseistä annosta. Voikohan moinen olla hyvää? Ja tiedättekö, siitä tuli kertaheitolla yksi lempiruoistani. Perunoiden parissa kuluu jokunen tovi, mutta jokainen hellan ääressä vietetty minuutti on lopputuloksen saapuessa pöytään sen arvoinen. Suussa sulaa ja järki lähtee. 

Kuvat Sami Repo / Gloria

Lue täältä, mitä kuvausten kulisseissa tapahtuu. 

Sesongin aarteet käyttöön - Marthaförbundet

Sesonkiruoasta puhutaan paljon, mutta mitä se oikeastaan on?

Sesonkiruoalla tarkoitetaan raaka-ainetta, joka on sillä hetkellä parhaimmillaan ja usein myös edullisimmillaan, siksikin sesonkiherkkuja kannattaa seurata. Taannoisessa WWF:n ja SOK:n työpajassa nostimme oman ryhmämme kanssa esille hevi-osastoille kaivattavaa, selkeää sesonkituotteiden esillepanoa. Ei mansikoita kannata ostaa sydäntalvella, eivät ne millekään maistu. Tammikuussa syödään madesoppaa ja helmikuussa ovat parhaimmillaan sitrushedelmät. Meikäläisen onnenpäivä on kotimaisen varhaiskaalin saapuminen kauppoihin, sitä odottaa mielelläään – se on yksi sesonkiajattelun kulmakivistä, nautitaan siitä mikä kulloinkin on parhaimmillaan. Tähän tekee poikkeuksen vaan maataloustuote nimeltään viini. Sen sesonki on aina.

Selkeät ohjeet sesonkiruoan viereen helpottaisivat kuluttajaa valikoimaan kauden parhaat tuotteet ostoskoriinsa ja hyödyntämään ne mahdollisimaan hyvin.

Marthaförbundet pyysi minua mukaan sesonkiruokakorinsa hyödyntämiseen. Sain valita oman suosikkini yllä olevasta kevään ruokakorista. Nappasin pinaatin, rakastan sitä sekä pakasteena että tuoreena ja usein käytän sitä pinaattilettuihin. Pinaattiletut nautitaan meillä vahvan juuston kera, puolukkahilloa löytyy harvemmin lettujen kainalosta, vaikka sekin sopii niille toki loistavasti.

Pinaattilettureseptimme löydät täältä, on se myös Safkaa-kirjassamme. 

Mikä on sinun suosikkiraaka-aineesi talven taittuessa kevääksi, mitä kokkaat siitä?

Kuvat Karin Lindroos / Marthaförbundet

Paahdettua kuhaa ja haudutettua fenkolia

Tammikuun Glorian ruokajutussamme teemana oli kolme kalaa, tässä yksi resepteistä teillekin, jos ette ehtineet lehdestä nappaamaan. Jos valmistat tätä kotona, anna fenkolin tummua pannulla ihan reippaasti, jotta se saa karamellisen pinnan. Resepti on neljälle. 

600-700 g fenkolia

2 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

valkoviiniä

pari timjaminoksaa

1 tl suolaa

Halkaise fenkolit pituussuunnassa 4-6 osaan riippuen fenkolin koosta. Kaada paistinpannulle oliiviöljyä ja paistele valkosipulinkynsiä parin minuutin ajan, jotta öljy imee valkosipulin maun itseensä, ota sitten valkosipulit pois pannulta. Ruskista fenkolia pannulle jääneessä öljyssä leikkauspinta alaspäin. Paistele viitisen minuuttia, käännä välillä kylkeä. Lisää pannulle valkoviini, valkosipulit, timjaminoksat ja vettä siten, että fenkolit likimain peittyvät. Lisää suolaa noin teelusikallinen. Anna fenkolien pöhistä liedellä ilman kantta, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut., n. 15-20 minuuttia. Maista ja mausta suolalla tarpeen vaatiessa.

4 kpl n. 160-200 g kuhafileetä

hienoa suolaa

Laita valurautapannu tai grillipannu liedelle ja kuumenna se todella kuumaksi. Ripottele hienoa suolaa pannulle ja laita kalafilee pannulle nahkapuoli alaspäin paahtumaan noin kolmeksi minuutiksi. Käännä kala varoen ja anna toisen puolen paistua noin parin minuutin ajan, kunnes kala on juuri ja juuri kypsä. Nosta kuha fenkolin kaveriksi ja lorauta kalan päälle hiukan hyvälaatuista oliiviöljyä.

Viinisuositus:

Bellingham The Bernard Series Whole Bunch Grenache Blanc Viognier 14,29€

Kuva Sami Repo / Gloria

Ps. Avaruusasema -blogissa kokkailtiin kyseinen setti, katso kauniit kuvat blogista.

Torttu rullalle

Kun muutin täysi-ikäisyyden tienoilla pois kotoa, äitini antoi minulle mukaan Pirkan leivontakirjan. Se on herättänyt hilpeyttä tahossa jos toisessa, mutta itse vannon sen nimeen aina, kun on puoli tuntia aikaa taikoa leivonnaiset kahvipöytään. Sieltä löytyy tiikerikakut, pullat ja sen seitsemän sortin keksit. Ja aina onnistuu.

Tällä kertaa sunnuntaipöytään saapui kääretorttu, joka on mieheni äidinkielellä rulltårta. Resepti on Pirkan leivontakirjasta, mutta kanelin täräytin leivinpaperille ihan omasta päästäni (kukapa olisi keksinyt yhdistää omenaa ja kanelia aiemmin). Eli ei muuta kuin tortut rullalle!


3 luomukananmunaa
2 dl sokeria

Vispaa kuohkeaksi, vaaleaksi tai miksi se nyt muotoutuukaan. Yleiskone on ystävä, meillä veivaa Kitchen Aidin Artisan – paras yhteistyön kautta saamamme keittiövekotin.


2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 dl maitoa

Sekoita leivinjauhe jauhoihin, sekoita sitten jauhot ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina leivinpaperilla suojatulle uunipellille ja paista 250 asteessa viitisen minuuttia.
Levitä pöydälle leivinpaperi ja sirottele sen päälle hienoa sokeria ja kanelia. Kun kakkulevy saapuu uunista ulos, kumoa se sokeroidulle ja kaneloidulle leivinpaperille ja irrota paistamisessa käytetty leivinpaperi varoavaisesti.
Levitä pari desiä omenahilloa (äiti, nyt se tuomasi hillo on loppu – katastrofi!) kakkulevylle ja kääri torttu rullalle. Aseta tarjoiluvadille saumapuoli alaspäin. Anna jäähtyä hiukan ja nauti.

Vegaaninen avokadopasta a la Katja

Ihastuttava Jolien Katja kutsui minut maistamaan avokadopastan vegaanista versiota. Saavuin paikalle nälkäisenä ja pakko myöntää, hitusen skeptisenä.

Rakastan juustoa yli kaiken ja olin ajatellut parmesanin olevan yksi avokadopastan korvaamattomista ainesosista. Katja kertoi käyttäneensä juuston sijaan oluthiivaa (aivan uusi tuttavuus minulle), ja siinä vaiheessa jännitti todella. Eihän parmesania ja pecorinoa voi korvata – mikä se nyt olikaan – oluthiivalla.
Kerron nyt kuitenkin, että kyllä muuten voi. Tämä versio ei jäänyt perinteistä avokadopastaa heikommaksi. Mainio ohje, Katja! Kiitos kestityksestä ja ohjeesta.

Vegaanisen avokadopastan ohjeen löydät täältä. Nyt tiedän mitä minä kokkaan, jos kylään saapuu vegaani.

Kuva Katja Kokko

Astetta parempi pakastepitsa

Kun on ollut pitkään päivittämättä ruokablogia, on paine ensimmäiselle ruokapostaukselle melkoisen suuri. Jotain erityistä se pitäisi olla, jotakin mistä lukija on innoissaan ja pystyy soveltamaan omassa arjessaan. Sitten sen keksin: pakastepitsa!

En osta eineksiä, mutta tämän pakastepitsan olen ominut nyt on niin jumalaton nälkä että näköä haittaa -ostoslistalleni, on se sen verran mainio kaveri, että esittelen sen teillekin.
Lähikauppani pakastekaapista löytyvä, luomuleimalla siunattu kasvispitsa maksaa alle seitsemän euroa. Pitsa sisältää kivan määrän vihanneksia, kuten paksuja siivuja munakoisoa ja värikästä paprikaa, siinä on rapea pohja ja se maistuu hyvältä. Viipaloin pitsan päälle lisäksi mozzarellaa ja kun kannan sen pöytään, heitän päälle vielä kourallisen basilikaa tai rucolaa, loraus oliiviöljyä, hiukan suolaa ja myllystä mustapippuria. Siinä se, vallan mainio hätälounas.

Ilmianna kommenttilootassa pakastimen parhaat, otan vinkkinne ilolla vastaan. Olen tapojeni orja ja hamuilen pakastealtaasta Kukonharjan kukonpoikia, marjoja, jätksiä ja pakasteherneitä. Mitä muuta sieltä löytyy, kertokaa!

Ps. tehkää huomenna tuunattua pakastepitsaa, jos sattuu päätä särkemään. Yksi lukijani toivoi ohjetta krapularuokaan, tämä postaus on omistettu sinulle.

Uudet tuulet – Gloria

Vihdoin saan kertoa teille asiasta, joka on saanut minut hymyilemään jo parin kuukauden ajan. Minna Juti Gloriasta soitteli minulle alkutalvella ja pyysi juttelemaan kanssaan. Juttutuokiomme jälkeen lähdin epäuskoisena kotia kohti – alkaisin tehdä jokaiseen Gloriaan reseptejä viiden sivun verran. Eikä siinä vielä kaikki, kuvat ottaisi Sami Repo. Sami Repo, jota olen avoimesti fanittanut kaikki nämä vuodet, nyt pääsisin tekemään hänen kanssaan töitä! Pari haavettani kävisi toteen yhdellä kertaa, aikamoista.

Ensimmäinen tekemämme juttu löytyy tänään ilmestyvästä tammikuun Gloriasta, jos saat sen käsiisi ja testaat jotakin kalareseptiä, olisi hienoa kuulla palautteesi. Lumi joka kuvissa näkyy, on Helsingin ensilumi. Hienosti ajoitettu kuvauspäivä, Repo on nero.

Tässä samaisessa Gloriassa on myös lifestyle-juttu, jossa kerromme tavallisesta työpäivästämme ja omasta arjestamme. Viemme myös toimittajan ajelulle farmariautollamme, joka ei ole kaupungin siistein..

Kuvat Sami Repo / Gloria

Rääppiäiset

Tapania viedään. Kiitos Nata kuvasta.

Sykähdyttävän hyvää ankanrintaa ja endiivisalaattia

Suhteeni ankkaan on pitkä ja vaikea. Olen tilannut sitä useaan otteeseen eri ravintoloissa ja likimain yhtä monta kertaa palauttanut sen takaisin keittiöön. Sitkeää on tupannut olemaan. Mies on pyöritellyt päätään ja päätti valmistaa sen siten, että krantulle rouvallekin kelpaa. Ja kuulkaa, kelpasi! Oli niin mahtavan maukasta, että kirjoitin ohjeen ylös. Kamut komppasivat pöydässä, viimeinen pala jaettiin kivi-paperi-sakset -tekniikalla.
Parasta on, että lähikaupastani saa tuoretta ranskalaista ankanrintaa. Kuorma tulee tiistaisin, suosittelen kiskomaan ovenkahvaa tänään ja valmistamaan ruoan huomiseksi. Lisukkeeksi sopi huikean hyvin endiivisalaatti, jonka ohjeen löydät tuosta alta. Ohjeet ovat kahdelle-neljälle.


Ankanrintaa a la Alexander
1-2 ankanrintaa 
1/3 chiliä ronskeina paloina
4 valkosipulinkynttä halkaistuna
1/2 sipuli ronskeina paloina
2 palaa inkivääriä
1 luomusitruunan mehu
3 rkl soijakastiketta
3 rkl valkoviiniä
suolaa
mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 120 asteeseen. Nosta liedelle paksupohjainen paistinpannu tai pieni pata. Trimmaa ankanrinnasta suurin osa rasvasta pois, ohut, n.1-2 mm kerros voi hyvin jäädä. Säästä trimmattu rasva.
Viillä terävällä veitsellä ankanrinnan nahkapuolelle ruudukko, viillon tulee ulottua lihaan asti.
Paloittele vihannekset.
Laita ankanrasvat kylmälle pannulle ja käännä levyn nuppi kaakkoon. Aseta ankanrinta pannun keskelle nahkapuoli alaspäin siten, että rasvat jäävät sen ympärille. Suolaa ja pippuroi ylöspäin jäävä puoli ankanrinnasta, lisää paloitellut vihannekset läskien päälle ja anna paistua 5-6 minuuttia, kunnes valtaosa rasvasta on sulanut ja porisee iloisesti. Käännä ankanrinta, suolaa ja pippuroi paistettu puoli. Lisää sitruunamehu, soijakastike, valkoviini ja kiehauta. Peitä pannu foliolla tai kannella ja laita se uuniin, samalla voit sammuttaa uunin. Anna ankan lämmitellä uunissa n.8 minuuttia. Ota ankanrinta pannusta pois, pannu se saa jäädä vielä uuniin. Kääri liha folioon ja anna vetäytyä viitisen minuuttia. Leikkaa ankanrinta ja heitä viipaleet pannulle, jonka olet juuri ottanut uunista ulos. Tarjoile ankanrinta endiivisalaatin kanssa, se sopii hienosti sen kaveriksi ja valmistuu muutamassa minuutissa.



Endiivisalaatti
3 endiiviä
1/2 sitruunaa
1 tl suolaa
mustapippuria
1 rkl kokojyväsinappia
1/2-1 dl mietoa oliiviöljyä

Poista endiivistä uloimmat lehdet ja leikkaa tyvestä pieni pala pois. Voit tarjota endiivin kokonaisena tai silputa sen pienemmäksi. Purista sitruunanmehu kulhoon, lisää suola, mustapippuri ja kokojyväsinappi. Sekoita, lisää oliiviöljy ja sekoittele yhä. Lusikoi kastike endiivien päälle.

Nautinnollisia pyhiä, ystäväiset!

5+1 vinkkiä parempaan pastaan

Koska me Lilyn kanssa ollaan kavereita, kerroin heille omat viisi vinkkiäni parempaan pastaan. Ei mitään uutta auringon alla, mutta tärkeitä juttuja jokainen. Varsinkin se viimeinen.

Jos jätät kommenttisi postaukseen, voit voittaa signeeratun kappaleen kirjastamme, joten klikkaa ja osallistu. 

Mukavaa keskiviikkoa, palataan taas ruoan parissa kunhan saan tämän paperivuoren valloitettua..

Cassoulet

Tämänkin pataruoan voisi otsikoida onnistuvan aina. Ainoa vaivalloinen vaihe padan valmistuksessa on odottelu, mutta siitähän selviää, jos lauantaisena aamuna on ulkohommia taikka siivousta vaativa työpöytä/lastenhuone/kenkäkaappi. Meiltä löytyy kaikki mainitut, eli tulossa on täydellinen lauantai pataruoalle. 

Cassoulet (6-8 annosta)

1,5 rkl oliiviöljyä

400 g luomupossunkylkeä tai kylkiviipaleita kuutioituna

400 g naudan ulkopaistia tai lapaa kuutioituna

400 g tuoretta chorizo- tai merquezmakkaraa, tai jotain muuta laadukasta ja maistuvaa makkaraa ronskeina viipaleina

250 g pieniä herkkusieniä puolitettuina

suolaa ja mustapippuria

2 sipulia isoina lohkoina

1 purjosipuli neljän sentin viipaleina

4 kuorittua valkosipulinkynttä

1/2 chili

1 rosmariininoksa

2 timjaminoksaa

2 laakerinlehteä

1 dl valkoviiniä

2 dl punaviiniä

1 dl soijaa

2 dl kana- tai vasikanlientä

450 g keitettyjä valkoisia isoja papuja

Laita iso valurautapata kuumenemaan. Suolaa ja pippuroi lihakuutiot. 

Ruskista possubiitit öljyssä, kuumassa padassa, nosta lihat pois padasta reikäkauhalla lautaselle odottamaan.

Ruskista naudat possun rasvassa, nosta sivuun.

Ruskista herkkusienet, ja sipulit, laita lihat takaisin. Lorauta viinit sekaan ja anna kiehua hetki.

Lisää makkarat, yrtit ja chili.

Anna padan kiehua hissukseen hellalla noin puolisen tuntia.

Kuumenna uuni 160 asteseen.

Lisää pataan pavut, kanaliemi ja soija, laita kansi päälle ja pata uuniin noin tunniksi. 

Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja vettä. Laita pata takasin uuniin puoleksi tunniksi ilman kantta.

Tarjoile pata maalaisleivän tai täysjyväriisin kera, hyvä Gigondas komppaa ja paras seura viimeistelee setin.

Pata paranee nukuttuaan yön yli, joten tee suosiolla iso satsi ja saat kätevästi seuraavankin päivän lounaan. 

Kuva Natalia Tolmatsova

Uunissa paahdettua kukonpoikaa

Minä: Kukonpoika umpijäässä leikkuulaudalla ja perheellä jumalaton nälkä. Fail. 
Leena: Kuulostaa seitkytluvun lopulta meillä kotona.

Lähikauppani Laivurin Valinta on varsinainen aarreaitta, luulin tuntevani valikoiman jo läpikotaisin, väärässä olin. Kukonharjan kukonpojat olivat minulle uusi tuttavuus, erittäin tervetullut sellainen, sillä tehotuotettua broileria en ole kaivannut lautaselleni pitkiin aikoihin. Tässä vaihtoehto, jolle oli helppo sanoa kyllä. Eettisesti kasvatettu kukonpoika oli niin maukas, että ero tehotuotettuun broileriin on kuin yöllä ja päivällä. Kimmo Nikko, mies joka kasvattaa näitä kanoja, kuvaa täällä kukonpojan makua hieman riistamaiseksi. Suosittelen lukaisemaan linkin TS:n artikkelin, siinä on hyvää asiaa.

Ruokapöydässämme istui sunnuntai-iltana kuusi nälkäistä, kaksi kukonpoikaa riitti. Kauhan varressa oli mieheni. Söimme alkuruoaksi pikkuiset avokadopastat (eräs perheenjäsenemme ei ollut vielä kyseistä pastaa maistanut) ja kukonpojan lisukkeeksi tarjottiin pellillinen lohkoperunoita.

Kukonpoika (kahdelle) 

1 kukonpoika n.700g (löytyy ainakin Laivurin Valinnan pakastekaapista)
3 lohkoa sitruunaa
suolaa
mustapippuria
rosmariinia ja timjamia
2 lihaisaa tomaattia lohkoina
1 dl oliiviöljyä
8 valkosipulinkynttä halkaistuna, ei kuorittuna

Umpijäinen kukonpoika sulaa jääkaapissa noin vuorokaudessa, odottelu onkin se tämän reseptin vaikein osa, jos selviät siitä, selviät lopustakin.
Nosta kukonpoika huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistusta.

Halkaise se isolla veitsellä, varo sormia. Kuivaa halkaistu kukonpoika sisältä ja ulkoa talouspaperilla.
Hiero pintaan sitruuunaa, mausta suolalla ja mustapippurilla.
Voitele uunivuoka öljyllä ja heitä vuokaan rosmariinin oksia. Aseta yksi sitruunalohko molempien puolikkaiden alle, asettele valkosipulit ja tomaatit kukonpoikien väliin. Lorauta oliiviöljyä kukonpoikien päälle ja mausta timjamilla.
Uuni kiertoilmalle, asteita peliin 175 ja anna kukonpojan hikoilla uunissa kunnes se on kypsä JA mehukas. 700 grammainen kukonpoika vietti uunissamme n. 35 minuuttia ja oli juurikin täydellinen, sekä kypsyydeltään, että maultaan.

Lohkoperunat

Kuori suurehkot perunat (1-2 kappaletta per ruokailija) ja leikkaa ne lohkoiksi. Huuhtele lohkot kylmällä vedellä, kuivaa hiukan talouspyyhkeellä ja heitä kulhoon. Kaada päälle kunnon loraus oliiviöljyä, mustapippuria myllystä ja suolaa. Pyörittele mausteet sekaisin ja lado perunat pellille, paista 175 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes perunat ovat saaneet kauniin värin pintaansa.

Sinisimpukat a la creme

Sinisimpukat a la creme

Neljälle

2 kg sinisimpukoita

4 salottisipulia

4 valkosipulinkynttä

2 sellerinvartta

pari kolme oksaa timjamia

3 dl valkoviiniä

2 dl kermaa

suolaa tarvittaessa

mustapippuria

1/ 2 punttia lehtipersiljaa

2 rkl voita

Pese simpukat ja poista niiltä parta pienen veitsen avulla. Tarkista että simpukat ovat eläviä - jos kuori on auki, kopsauta sitä pöydän kulmaan jolloin sen tulee mennä kiinni. Jos ei mene, heitä pois. 

Hienonna sipuli, valkosipuli ja varsiselleri, freesaa ne isossa kattilassa, nokareessa voita parin minuutin ajan. Lisää valkoviini ja timjami, anna kiehua pari minuuttia. Lisää liemeen simpukat ja käännä hellan nupit kaakkoon jotta porisee kunnolla. Tiivis kansi kattilaan. Viinin kuuma höyry kypsentää simpukat, voit heilutella kattilaa välillä, jotta lämpö jakautuu tasaisesti simpukoiden kesken. Kuikkaa kolmen minuutin kuluttua kattilaan ja heitä mukaan silputtu persilja. Jatka kypsentämistä tarvittaessa. 

Kun valtaosa simpukoista on auki, siirrä simpukat reikäkauhalla lämpimään tarjoilukulhoon. Lisää kattilaan jääneeseen liemeen kerma, kiehauta voimakkaasti ja maista liemi. Jos se kaipaa suolaa, lisää sitä. Keitä pari kolme minuuttia ja kaada liemi varovaisesti simpukoiden päälle siten, että mahdolliset hiekat ja muruset jäävät kattilan pohjalle. 

Sinisimpukat on helpointa syödä käyttäen yhden simpukan kuorta avukseen pinsetin tavoin.

Suosittelen samaa viiniä keitinliemeen, kuin mitä ajattelit nauttia simpukoiden kera. Mitä parempaa viiniä käytät liemessä, sitä paremmat ovat simpukat. Halvalla ja happamalla viinillä ei voi saada aikaan hyviä simpukoita, eli panosta pari euroa enemmän kun valitset valkkaria. 
Rapea patonki tai maalaisranskalaiset ja aioli sopivat simpukoiden kaveriksi. 

Maxillin Seafood-meininki on hyvässä vauhdissa, ostereita on avattu jo yli tuhat ja sinisimpukoita kannetaan sisään jatkuvalla syötöllä. Listalta löytyy sinisimpukoita kahdella tavalla, Mariniere ja Thai style. Puhuin juuri ravintolapäällikön kanssa ja kuulin että tänään lauantaina olisi alkuillasta vielä muutama pöytä vapaana. Jos mielit merelliselle illalliselle, varaa pöytäsi numerosta 09-638873.

Avokadopasta – the original recipe

Avokadopasta 

recipe made and edited  by Alexander Gullichsen 

Avokadopasta päätyi kirjaan, koska se oli ensimmäinen ruoka, jota vaimolleni kokkasin. Hän on kertonut jälkeenpäin, että meinasi itkeä syödessään – oli kuulemma niin hyvää.

Rehellisyyden nimissä kerron, ettei resepti ollut yhdeksän vuotta aivan sama kuin se on nyt. Alkuperäisessä versiossa käytin vuohenjuustoa ja valkoviiniä. Vaimo oli tuolloin laiha kuin kukkakeppi, oli yritettävä saada hiukan lihaa luidensa ympärille. 

Neljälle

1 valkosipulinkynsi

½ chiliä (poista siemenet)

1 limetti

2 kypsää avokadoa jos et löydä täydellisen kypsiä avokadoja, ei tämä resepti onnistu, jätä se toiseen kertaan

suolaa

mustapippuria

loraus oliiviöljyä

kourallinen basilikaa

kourallinen lehtipersiljaa korianteri toimii sekin loistavasti, sitä myös löytynee kaupoista, nyt kun lehtipersilja on hyllyistä tilapäisesti loppu. Nimeltä mainitsematon rouva on hyväksynyt korianterin ruokiinsa vasta viimeisen vuoden aikana, kiitos Farangin ja Gaijinin

30 g (1 dl) raastettua pecorinoa

30 g (1 dl) raastettua parmesaania

400–500 g spagettia

Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli hyvin hienoksi, isot valkosipulipalat eivät ilahduta ketään ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutio avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit, sekä pecorino- ja parmesaaniraaste.

Pistä homma sekaisin lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente en koskaan keitä pastaa pussissa suositeltua aikaa, noin 80 % siitä riittää, ylikypsä pasta on yksinkertaisesti pahaa hyvin suolatussa vedessä tämä on yksi lempiaiheistani – pastaveden tulee olla niin hyvin suolattua, että se maistuu merivedelle, ota tilkka lusikkaan ja maista. Suolattomassa vedessä keitetty pasta on – jos mahdollista – pahempaa kuin ylikypsä pasta, ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.

Lorauta tilkka keitinvettä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spagetti kastikkeen kimppuun.

Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Avokadopastan resepti löytyy Safkaa-keittokirjastamme, kirjassa on sen lisäksi kuutisenkymmentä reseptiä, joita niitäkin suosittelen testaamaan.

Alexander "Avokadopasta" Gullichsen