Korianteri-inkivääripestopasta

Söin Raflassa yhden herkullisimmista pastoista aikoihin, se oli järkyttävän raikas, ihmeellisen ihana ja ah niin kovin yllätyksellinen. Näytti basilikaiselle pestolle, olikin aivan jotain muuta.
Raflassa korianterin ja inkiväärin kaunis liitto sinetöitiin grillatulla lohella, se jäi omasta pastastani uupumaan, sillä kalakauppiaan mutina lohen tuoreudesta ei vakuuttanut tätä tiukkaa täti-ihmistä. Jos kala on ollut tiskissä viisi päivää, se ei ole minun mittarillani millään tapaa tuore.

Tästä innovaatiosta lähtee kiitos kokillemme Johannekselle, keittiömestari Stefan huuteli reseptiä kesken vilkkaan lounaan. En saanut määriä, mutta testailin kotona ja alla oma versioni kyseisestä annoksesta. Määrien kanssa ei ole niin nuukaa, laita sen verran kuin kaapista löytyy. Kastiketta annostellaan pastaan reilun ruokalusikallisen verran per ruokailija, joten satsista riittää isommalle jengille. Säilytä ylijäänyt kastike jääkaapissa, meillä se säilyi kaksi päivää, sitten se loppui.

Korianteri-inkivääripestopasta (aka nimihirviöpasta)

3-4 ruukkua korianteria (Järvikylä, miksi yrttinne ovat niin mauttomia?)
iso pala tuoretta inkivääriä hienoksi hakattuna
30 g pinjansiemeniä (paahda kevyesti kuivalla, kuumalla pannulla)
50 g parmesania ja/tai pecorinoa raastettuna
1-2 valkosipulinkynttä silputtuna
pieni pala chiliä

suolaa
mustapippuria
tilkka sitruunanmehua
reilu desilitra oliiviöljyä

Laita blenderiin (tai mortteliin) listan kuusi ensimmäistä ja surruuttele menemään, valuta öljyä sekaan ja lopeta, kunnes massan konsistenssi miellyttää. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lisää hapoksi sitruunanmehua. Maista, jos ei järki lähde, niin lisää suolaa, öljyä taikka sitruunaa, kielenkannat kyllä kertovat mitä setti kaipaa. Käytä mahdollisimman miedon makuista öljyä, kitkerä öljy pilaa helposti koko komeuden.

Keitä spagetti al denteksi ohjeen mukaan, ota tilkka keitinvettä talteen ja valuta pasta lävikössä. Sekoita pastan joukkoon reilu ruokalusikallinen pestokastiketta per ruokailija ja lisää keitinvettä jos se sitä tuntuu kaipaavan.
Raasta pastan päälle parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria.

Läjä lettuja

Pinaatti näytti olevan järkevän hintaista ja hyvälaatuista tukussa (lienee siis vähittäiskaupoissakin) joten nyt kannattaa ottaa siitä ilo irti. Tehkää siis pinaattilettuja!
Pari vuotta sitten taottu resepti toimii yhä, löydät sen täältä.

Äkäsiä aamupalapöydässä

Vattuja, mansikoita, basilikaa, turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Blenderin kitaan ja surrur.

Tomaatti-mozzarellaleipäset 

4 siivua maalaisleipää

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä 

buffalomozzarellaa

3 lihaisaa, kypsää tomaattia

kourallinen yrttejä (korianteri, basilika, lehtipersilja)

suolaa

mustapippuria myllystä

Kuumenna paistinpannulla pari ruokalusikallista oliiviöljyä, heitä sekaan puolitetut valkosipulinkynnet. Anna öljyn ihastua valkosipuliin hetkisen verran, laita sitten leipäviipaleet mukaan pannulle ja paistele ne rapeiksi. (kanttasin näistä leivistä reunat pois, jotta lapsi ei vetoa liian koviin reunoihin ja jätä syömättä)

Paloittele tomaatit kulhoon (poista kannat), silppua mukaan yrtit, lorauta joukkoon oliiviöljyä, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Revi mozzarella palasiksi ja asettele juusto leipien päälle, kokoa mozzarellan niskaan tomaattihakkelus ja kanna leivät pöytään.

Äkäset

2 dl kermaviiliä
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
vähän sokeria
1 luomukananmuna
vehnäjauhoja 

Sekoita ruokasooda jauhoihin, sekoita sitten kaikki ainekset keskenään hellällä kädellä, älä vatkaa.
Jauhoja tarvitaan niin paljon, että taikinasta tulee paksua. Taikinan tulisi olla kuohkeaa ja lopputuloksen tötterömäinen. Kukin tulkitkoon tavallaan. Äkäset paistetaan pikkulettupannulla voissa.

Tästä ohjeesta kiitän Otavan aina niin aurinkoista ja ihanaa Emmaa, joka kertoi reseptin tulleen ameriikan kautta Tornioon, sieltä Emmalle, minulle ja nyt teille.
Tarjosin äkäset mansikoiden, paistettujen banaanien ja vaahterasiirapin kera. Taivaallista herkkua, tässä jää nyt perinteiset letut hetkeksi jäähylle, kun nämä ovat vallanneet paikkansa hellan kulmilta.

Kiireettömiä aamuja, onneksi niitä löytyy viikosta aina vähintään se yksi.

Spagettia, kantarelleja ja munakoisoa alla carbonara

Neljälle

360 g pastaa

suolaa

1 pieni munakoiso

300 g kantarelleja

1 rkl voita

3 rkl oliiviöljyä

100 g parmesania raastettuna

4 kananmunankeltuaista

mustapippuria

lehtipersiljaa silputtuna

Leikkaa munakoiso n. 2x2 cm kuutioiksi, ripottele kuutioiden päälle ruokalusikallinen suolaa ja anna hikoilla noin 20 minuuttia. Kuivaa suolavesi pois talouspyyhkeen avulla. 

Täytä iso kattila runsaalla vedellä ja suolaa vesi kunnolla, keitä pasta ohjeen mukaan al denteksi. 

Paista munakoisokuutiot oliiviöljyssä (2 rkl) keskilämmöllä, kunnes ne alkavat kevyesti ruskistua. Nosta munakoisot talouspaperin päälle, johon liika öljy imeytyy. Lisää pannulle 1 rkl voita ja 1 rkl oliiviöljyä ja heitä mukaan kantarellit, kun ne alkavat ruskistua suolaa ja pippuroi sienet. Lisää mukaan munakoisot ja silputtu lehtipersilja. 

Laita kulhoon 75 g raastettua parmesania ja kananmunankeltuaiset, sekoita. Kun spagetti on valmis, valuta se ja jätä hetkeksi lävikköön. Ota tilkka keitinvettä talteen. 

Sekoita kattilassa sienet, munakoiso ja pasta keskenään, lisää muna-juustoseos ja sekoittele, jotta munaseos kypsyy ja sekoittuu tasaisesti pastan joukkoon. Lisää hieman keitinvettä jos pasta tuntuu liian kuivalta. Heitä valmiin pasta-annoksen päälle raastettua parmesania ja rouhi mustapippuria. 

Parempaa arkiruokaa linssin alla

Sitä tulee niin iloiseksi kun toimittaja ja valokuvaaja hyökkäävät haarukan ja veitsen kanssa haukipihvien kimppuun sen koommin kehoittamatta. Kaprisvoin tuoksu on viettelevä, tiedän kyllä sen.

Kun juttu on ulkona, kerron siitä Safkaa-kirjan Facebook-sivulla.
Jos käytte tänään kaupassa, napatkaa mukaanne munakoiso ja kantarelleja, huomenna saatte niille kaveriksi toimivan arkiruokareseptin.

Mukavaa maanantaita!

Kirja-arvonnan voittajat

Ette tehneet valinnastani helppoa, luin kommenttejanne uudelleen ja uudelleen, nauratti, huvitti, rintaa puristi ja välillä jopa itketti. Aamulla eräs toimittaja kysyi minulta, että paljonko minun blogillani on lukijoita. Kerroin hänelle että en välitä numeroista, tästä pikku blogista ei koskaan tule listaykköstä. Minulla on ne lukijat, jotka merkitsevät, sanovat sanasen silloin kun sitä eniten kaipaan, antavat palautetta, ohjaavat oikeaan suuntaan ja osaavat innostaa. Enempää en tarvitse.


Asiaan, senkin tunteilija. 

Valitsin kommenteista 36, jotka printtasin lattialle ja jätin jälleen viattoman lapsen valitsemaan pakasta 3 voittajaa. Hän kiikutti minulle seuraavat neljä paperia, menköön jakoon siis neljä kirjaa.

Tinski kirjoitti...

Minun sukupuuni ruoanlaiton suhteen on sellainen katastrofiainesten pajukko, että on suoranainen ihme, että olen yhä hengissä ja kannan jopa paria ylimääräistä kiloa! Kateuden karvas pala nousee kurkkuuni, kun ystävät mainostavat, ettei mikään voita isoäidin lihapullia tai omenapiirakkka: oma mummoni nakkeli perunat kuorineen jauhelihakastikkeen sekaan ja viimeksi auttaessani häntä keittiökaappien pesussa, löysin italialaisia makuja dippikastikemausteseoksen muodossa vuodelta -96. Isäni ei saanut äidiltään sen parempaa oppia vaan ruokana oli usein paistiperunoita ja kulinarismin suurvoitto hookoo plöö. Edelleen isä hokee, ettei makaroni ole ruokaa ja ravintolassa varmistaa jo ennen pöytään ohjausta, että saahan teiltä keitettyjä perunia? Teini-Tiina ei istunut koskaan toimettomana kouluruokassa vaan oli kenties ainoa, joka söi hyvällä ruokahalulla kaiken, mitä tarjottiin. Myöhemmin emme asuneet enää isän kanssa kahden vaan taloon muutti tuleva äitipuoleni. Sitähän melkein saattoi olla innoissaan, että jes! nyt jotain muuta ruokaa vaan ei. Kovin rakas, mutta auttamattoman hajamielinen kodin hengetär piti suurista linjoista eikä ollut kovin pikkutarkka esim. siitä, tuliko keittoon kasviksia tai mausteita. Makaronilaatikosta uusi äiti unohdi kerran jauhelihan.

Onkin jännittävää, että näiltä (kamalan pahan makuisilta) eväiltä olen ponnistanut ja silti olen - suonette kehuni, olen sen ansainnut! - perin kelpo kokki! Viikonloppuisin katan pöydän kotonani sisällä tai terassilla. Värikkäitä astioita, hauskoja servettejä, hyvää musiikkia ja rakkaudella ja kiireettä valmistettua ruokaa. Pöydän äärellä ystävä, tuttava, kadun mies tai naapuri, onko tuon nyt niin väliä! Kunhan mausteet on muistettu eikä kastikkeen seasta löydy vielä hieman mullalta maistuvia perunIA...

Tarvitsen tämän koska luulin munien tulevan navetasta. Auta minua ymmärtämään ja omaksumaan ruoka ja hyvä elämä, kiitos.
Eppu

Voi Hanna. Voi rakas rakas Hanna! Minä tarvitsen kirjanne. Haluan sen, mutta ennen kaikkea tarvitsen sitä. Olen viimeisen vuoden päivät elänyt sumussa, hukassa, normaalin elämän ulottumattomissa. Seurasin intensiivisesti kirjaprojektiasi, aloin kokeilemaan jakamiasi ruokia ja resepti reseptiltä tunsin pääseväni takaisin "elävien kirjoihin"- niin paljon ruuanlaitto toi nautintoa ja iloa elämään. Konkreettiset onnistumiset toivat pikku hiljaa takaisin uskon itseen, mielettömän hyvä ruoka sen sijaan koko päivän kestävän hyvä mielen- ei sitä turhaan sanota, että hyvä ruoka, parempi mieli. Safkaa-kirjan ilmestyttyä olen käynyt katsomassa, kurkistelemassa ja koskettelemassa, myönnettäköön että kotimatkalla on tullut vieritettyä myös muutama kyynel- kiitoksena, kunnioituksena, ilona, surujen muistelona. Sinä ja Safkaa, te pääsisitte arvoisellenne paikalle (eli suoraan keittiöön, arkeen ja jokaiseen päivään) pienessä opiskelijakodissa, ja ennen kaikkea sydämessä. Kokkipoikaystäväkin totesi, että vaikka hyllyssä pönöttää parikymmentä kokkikirjaa, Safkaa on ainoa, mitä ihminen tarvitsee.
 -R

Santeri/TKU 

Parikymppisen opiskelijan ruokavaliotodellisuus piristyi kertaheitolla, kun blogisi myötä jokapäiväinen einespainajainen tässä yksiössä sai jäädä pölyttymään historiaan. Yhtälö valaisevan innostavat reseptikirjoitukset ja helposti löytyvät ainekset johti tulokseen keittiövallankumous: aluksi pientä kokeilua, sitten arkiruuat uuteen uskoon, lopulta koko vaatimaton keittiöarsenaali investoinneilla toiselle planeetalle. Tilanne ennen: nugetteja luentojen jälkeen. Tilanne nyt: tomaatti-vuohenjuustopasta viikottainen arki-ilmiö numero 1.

Kaidalle tielle ollaan siis päästy ja nyt ihmisluonto tietysti janoaa vain lisää. Olen nyt muuttamassa uuteen kämppään - paremmalla keittiöllä, ensisijainen kriteeri - ja Safkaa antaisi koko prosessiin rautaisen annoksen inspirationaalista hurmosta. Opintolainastakaan ei jaksa enää niin stressata, kun sitä sentään käyttää fiksusti ruokaan ja arkeen panostaen. ;)

Onnea voittajille! Saisinko meilitse hanna.gullichsen@gmail.com postiosoitteenne. Jos olette nopsia, ehdin postittaa ne voittajille ennen matkaamme.

Syksyn satoa Raflan uudella listalla

Ilmoitusluontoista asiaa kaikille Raflassa aikaansa viettäville, meillä on vihdoin uudet – omasta mielestäni upeat – nettisivut! Eikä siinä vielä kaikki, eilen päivitimme maailman parhaan henksumme kanssa maut syksyisemmäksi ja nostimme pöytiin uudet ruokalistat.

Listalta löytyy safkaa myös keittokirjastamme, lohta ja punajuurta balsamietikan ja soijan kera, yleisön suosikiksi noussut avokadopasta sekä jälkkäreiden puolella crème brûlée sekä suklaafondantti.
Tervetuloa nauttimaan loppukesästä, ystävien naurusta ja hyvistä mauista.

ps. älkäätte hengästykö, lohi-avokadosalaatin himokkaat fanit, se löytyy yhä listalta.


Ravintola Rafla
Uudenmaankatu 9
09-61242244

Muistutus Safkaa-kirjan arvonnasta

Olen niin sekaisin viikonpäivissä, että luulin tätä päivää tiistaiksi. Saatte siitä syystä yhden lisävuorokauden aikaa osallistua keittokirjamme arvontaan, klikkaa itsesi tänne ja perustele keittokirjatarpeesi huomiseen klo 12.00 mennessä ja olet mukana arvonnassa.

Kuvat on otettu likimain tasan vuosi sitten rosmariinintuoksuisessa Etelä-Ranskassa, jota paratiisiksikin kutsutaan.