Kasveilla värjäämisestä

Koska tässä blogissa on tapana hurahtaa kaikenlaisiin juttuihin, lienee parempi esitellä uusin tapaus sitä lajia. Heinäkuussa ihan yllättäen iski valtava tarve kokeilla kasvivärjäystä! Inspiraation lähteeksi on helposti nimettävissä Instagram ja siellä erityisesti Nonnu.fi. (linkki blogiin). Niin ihania lankoja on Nonnulla, että uskaltauduin aloittamaan koko homman, kun näin, että se onnistuu hyvin kotioloissakin. Ei siis tarvita isoa rautapataa veden äärellä eikä sonnustautumista pellavamekkoon ja -esiliinaan!

Viimeisinä lomapäivinä lainasin kirjastosta nämä kirjat ja niiden ohjeilla aloitin saman tien.Värjääminen on todella helppoa eikä vaadi hirveästi mitään ihmeellisiä välineitä. Puretusaine alunan hankkiminen osoittautui kuitenkin kaikista haastavimmaksi, sillä sitä ei ollut lähiapteekeissamme. Tarvittiin reissu Mannerheimintien Yliopiston apteekkiin, jotta sain alunaa käsiini.

Värjäämiseen tarvitaan iso kattila, vähintään 10 litraa. Sellainen onneksi löytyi äitini kellarista, mutta se ei kuitenkaan toiminut induktioliedellämme. Otin avuksi Clasulta hankitun irtolieden, jota pystyn käyttämään myös ulkona. Keitoksista tulee tietysti jonkin verran tuoksuja, joten senkin takia ulkona keittäminen on ollut hyvä ratkaisu. 

Ison kattilan lisäksi tärkeä asia on ollut lämpömittari. Kaapista löytyi tämä paistimittari, jota saa vieläkin Ikeasta hintaan 6,99. Tuohon saa asetettua maksimilämpötilan ja mittari piipittää, jos se ylittyy. Oikein kätevä toiminto, jos ja kun ei jaksa ja pysty kattilan vieressä koko ajan istumaan.

Pohjalankoina olen käyttänyt Novitan Juhania (oli Prisman alessa 2€/100 g, jokin kampajalanka, joka on 7 veljeksen paksuinen), Novitan Venlaa (uusi fingering-vahvuinen lanka) sekä Fabelia ja Alizea.

Postauksen lopusta löytyy värjäämisen vaiheet, mutta nyt lankojen pariin:

Tässä on viimeisin värjäykseni, kielonlehdillä värjätty Novitan Juhani. Olin kuvaamassa pelkkää kerää, mutta siihen tuli niin vastustamaton linssilude, että pääsi hänkin kuvaan : ) Tämä kerä on pohjaltaan luonnonvalkoinen, ylimmässä kuvassa on samassa liemessä värjätty harmaa.

Kielon lehdet antavat nahistuneina ja kellastuneina tuollaista kaunista oranssihtavaa väriä. Ilmeisesti tuoreista vihreistä lehdistä ei irtoa juuri mitään, vaikka voihan sitäkin keväällä kokeilla, tuo kielopelto kun tuolla pihalla kuitenkin rehottaa.

Koivunkuori

Takapihan takana metsässä on pari vuotta sitten kaatuneita koivuja. Niiden kuorta keittelemällä lähtee tuollaista vaaleanruskeaa väriä. Tässä pohjalankoina Juhania ja fingering -versiot ovat Alize Superwashia. Oikeanpuolimmaisen kerän pohjalanka on hento vaaleanpunainen, muut olivat valkoisia.

Yhden kattilallisen keitin niin, että siellä oli puolet kultapiiskia ja puolet nahistunutta kieloa. Lopputuloksena lämmin tummempi keltainen ja harmaalla pohjalla tummempi vihreä.

Lupiinin lehdillä tulee aivan ihanaa keltaista ja harmaseen lankaan kaunista vihreää! Tässä on kahden eri erän lupiinikeitokset. Ensimmäisessä kokeilussa olivat nuo valkoiset, joista tuli siis keltaiset, ja tuo paksumpi vihreä eli alunperin harmaa. Tykästyin tuohon vihreään niin paljon, että piti vielä värjätä yksi padallinen, jonne laitoin 3 x 50g harmaata Fabelia.

Kivasti löytyi tuoreempiakin lupiinin lehtiä näin syksmmälläkin. Vanhat lehdet olivat jo aika härmäisiä, mutta uusi kasvusto varsinkin varjoisalla paikalla oikein heleän vihreä.

Pietaryrtillä eli nappikukilla tuli melkein sama väri kuin lupiinin lehdilläkin. Ehkä aavistuksen tummempi?

Suurin toivein keräsin pihalta kattilallisen poimulehtiä, kun kuvittelin niistä tulevan jotain kaunista kellanvihreää. Ööö, no tulihan niistä kellertävän vihreää, mutta melko tunkkaisen väristä kuitenkin. Likainen kelta-beige voisi olla oikea väri tuolle. Ihan jännä väri tämäkin, ei sinällään ruma, vaikka erilaista odotinkin. 

Värjäystä varten langat täytyy vyyhdittää. Aluksi pärjäsin hyvin tuolinjalkojen avulla, mutta helpottaahan tuollainen kunnon laite hommaa ihan olennaisesti! Mökillä oli säilössä miehen papan tekemä vyyhdityslaite (kai tuolla jokin oikea nimikin on? Vyyhdinpuu?). Elli esittelee, miten hieno se onkaan : ) Malabrigon Sock -vyyhti ainakin oli tuohon juuri passeli, mutta esim Madelinetoshin vyyhti jo liian iso. Saa sitä isompaakin vyyhtiä tuossa käsiteltyä, kun laite on pöydänkulmalla ja on sekin kätevämpi tapa kuin vyyhti sylissä.

Käsityötä kun on, siinä on tuollainen taittuva varsi. Jotenkin sympaattinen tuo liitos, ja sen tappi : )

Tekijä on signeerannut tuotoksensa ja tekovuoden. Ihana!

Ja sitten ne langanvärjäyksen vaiheet, joita itse olen noudattanut. Varmasti on monia tapoja, mutta ainakin nämä ovat toimineet hyvin.

1. Kasveja kerätään kattilallinen. Tuoreita en ole liottanut, mutta puun kuoria liotin yön yli (olivat kyllä valmiiksi jo melko kosteita.)

2. Lisätään vettä kattilaan niin, että aines peittyy. Keitetään tunti (puunkuoria puolitoista).

3. Siivilöidään roskat pois ja jäähdytetään liemi. Tätä voi nopeuttaa lisäämällä sekaan kylmää vettä.

4. Lisätään kädenlämpöiseen liemeen pestyt, märät lankavyyhdit, jotka roikkuu haltialangasta tikun varressa. Nostetaan langat ylös ja lisätään 10% alunaa lankojen painosta. Sekoitetaan hyvin ja lasketaan langat takaisin.

5. Lämmitetään koko soppa hiljalleen 80-85 asteeseen. (Tässä kohdassa lämpömittari on oleellinen!)

6. Pidetään lämpö yllä tunnin ajan (edelleen tarvitaan mittaria ja sen piippausominaisuutta).

7. Jäähdytetään soppa, langat voi jättää liemeen yön ylikin.

8. Jäähtyneet langat huuhdellaan ensin vedessä, jossa on loraus etikkaa. Sitten huuhdellaan niin kauan kunnes väriä ei enää irtoa. Lopuksi pestään vielä villapesuaineella. Huuhdellan ja kuivatetaan!


Kuulostaa ihan helpolta ja sitä se todella onkin! Suosittelen värjäyspuuhiin ryhtymistä, sillä se on ihan mielettömän kivaa!