Joka vuosi sitä näköjään järjestää itselleen jonkun isohkon kukkapenkkiprojektin, vaikka ei olisi tarkoituskaan. Tähänkin idea tuli ihan puun takaa ja heti oli alettava vimmalla hommiin. Etupihalla kasvaa kahta eri angervoa, kummatkin valkokukkaisia. Kun muutimme, ne oli päästetty ylisuuriksi tehden kulkuväylistä ahtaat. Kiivaimman remontin lomassa marras-joulukuussa 2011 leikkasin pensaat alas ja seuraavina vuosina niitä vielä parturoitiin.
Nyt kuitenkin tajusin, että miksiköhän pidän etuoven läheisyydessä ´hyvällä paikalla´ tuollaista roskapensasta, josta en edes pidä? Siihen tilallehan saisi vaikka mitä ja paljon kivempaa! Oli onni, että routa oli jo sen verran sulanut, että pääsin saman tien kaivuuhommiin. Angervot löysi paikkansa pihatien vierestä ja talon päädystä, joissa tuo pensas on varmasti ihan ok. Toinen angervo sai jäädä vielä autopaikan ja aidan väliin kasvamaan ja uskoisin, että se saa siinä ollakin (ellei joskus tule taas yhtäkkistä vimmaa päästä sitäkin eroon...).
Mitään suurta suunnitelmaa en kukkapenkille ehtinyt keksiä, muuta kun sen, että halusin siihen jonkun kivan pikkupuun, ehkä riippuvaoksaisen. Löysin kuriilienkirsikka ´Ruby`:n, jolla kauniin kevätkukinnan lisäksi pitäisi myös olla kaunis lehdistö ja kiva syysväritys. Penkin toinen puoli kaipasi myös jotain isompaa. Siihen löytyi peikonpähkinä, jollainen meillä oli edellistä edellisen kodin etupihalla. Muistan, kuinka taloyhtiön rouvat olivat kauhuissaan, kuinka pensaassa on jokin tauti, kun lehdet on ihan ryppyiset. Eivät uskoneet, kun sanoin, että ne kuuluu olla ; )
Pikkupuiden lisäksi toinen must penkkiin ovat tietenkin pionit! Olin jo varma, ettei pihallemme kertakaikkiaan mahdu enää yhtään pionia, mutta väärässäpä olin. Kivikasojen paikalle tulee kuun lopussa valkokukkainen kerrottu ´Immaculee´ ja vaaleanpunainen ´Mons Jules Elie´. Jo kolmantena keväänä pääsen noutamaan tilaamani pionit Marketanpuiston puutarhapäivästä Pionien kodin pisteestä. Tästähän alkaa tulla pelottavasti jo perinne...
Tuolla tulppaanien keskellä kasvaa nyt kolme muuta kerrottukukkaista pionia, joten nämä uudet jatkavat mukavasti sarjaa. Istutin myös lamohietakirsikan, josta olen aina kovasti pitänyt. Edellisen kodin pihalla sitä oli, mutta se kitui kun maa oli niin koppuraista ja ravinnotonta. Lisäksi jänikset parturoi sen suojauksista huolimatta joka vuosi.
Rikkaruohoelämän Between kertoi hyvistä taimista, joita oli saatavilla HongKongissa (kiitos vinkistä!). Heti samana päivänä töiden jälkeen ryntäsin katsomaan, olisiko lewisioita ja olihan niitä. Näissäkin on jännää tunnearvoa, sillä sain tällaisia yhtenä äitienpäivänä mieheltä ja lapsilta. Tuossa oikeassa alalaidassa on muuten kasvi, jonka lapussa luki syyshohdekukka. Eipä ollenkaan näytä siltä! Lapun latinankielisen nimen perusteella kasvi paljastui päivännoudoksi. Nätti se on, toivottavasti viihtyy.
Hieman ankealtahan tuo penkki pikkuruisine perennoineen nyt vielä näyttää. Kesäkukkia voisi lisätä väleihin. Niin ja vaikkapa pioniunikkoa siemenestä!
Kasvatuslaatikotkin ovat valmiina aloittamaan kauden. Perunat on jo istutettu, samoin porkkanat. Perunaksi valikoitui tänä vuonna ihan perus-Timo, mutanttimuotoja siis tuskin näemme tänä kesänä. Vuoroviljely toteutuu meillä kahta laatikkoa vuosittain vuorottelemalla, muuhun ei ole mahdollisuutta. Yrttikauppaan olisi piakkoin päästävä, ruukuissa kasvaneet mintut eivät nimittäin näytä elonmerkkejä, eikä yrttipenkissä juuri mikään muukaan kuin ruohosipuli. Vähäluminen talvi kai koitui kohtaloksi. Laatikot tulevat muuttumaan mustiksi, kunhan vaan saamme sateettomia päiviä.
Ja loppuun vielä yksi herkku, pikkuinen jouluruusu. Tarkempaa lajinimeä purkissa ei ollut, mutta joltain minimuodolta vaikuttaa. Vasemmalla näkyy vaaleajouluruusun lehti, joka tämän rinnalla on aika iso. Näitä jouluruusujahan ei koskaan voi olla liikaa!
