Hidastelua

Kello on ykstoista, ja heräsin just äsken. No oikeesti heräsin reilu tunti sitten mutta tuntuu niinku en ois vieläkään hereillä. Oikeestaan en nukkunutkaan juuri yhtään. Ja se johtuu siitä, että nukuin alakerran huoneessa jossa hurisee sekä pakastin että eilen saapunut kissaseniori - kisu vieläpä tepsutteli pitkin yötä mun päällä, mihin en tosiaankaan ole tottunut kun kissathan meillä ei pääse yöllä makkareihin. Kävikin niin että tamperelaislapsen kissa-allergia muuttui kestämättömäksi pienessä yksiössä, joten kisu on nyt matkannut tänne savon perukoille ja katellaan miten elo nuoremman polven kanssa alkaa tällä kertaa sujumaan. Viime jouluna olivat kaikki hyvissä väleissä, touko-heinäkuun vierailuilla Neolla oli ärripurrivaihe, jospa nyt ois hormonit jo tasoittuneet ja kissat tulisivat tutusteluvaiheen jälkeen taas toimeen. Tuntuu että Neoa nyt kiinnostaa ruoka paljon enemmän kuin oven takana lymyävä "uusi" kissa, Totoro on aina ollut ihan lunkisti kaikkien kissojen kanssa, nytkin tulokas kiinnostaisi kovasti. Kisu sen sijaan muistaa Neon ärhentelyt ja sähisee huoneessaan kun kuulee muiden kissojen ääniä, vaikka ei lähtökohtaisesti ole yhtään agressiivinen tai arka. Jospa tämä tästä pian iloksi muuttuu, ja ellei niin sitten pitää taas tehdä rankkoja päätöksiä. Oon kyllä joutunut viime vuosina luopumaan liian monesta kissasta.

 

Olen myös käynyt alustavia neuvotteluja mahdollisen uuden kämppiksen kanssa. Katotaan miten tämäkin asia etenee, nyt tuntuu ihan hyvältä ja tosi piristävältä ajatus uudesta ihmisasukkaasta. Ja siksikin turvallinen olo, että ollaan tuttuja jo vuosien takaa, jaetaan samanlainen arvomaailma, ja ollaan oltu paljon tekemisissä myös viime aikoina, eli yllätysten riskin pitäis olla aika pieni. Olispa sitten vähän enemmän äksöniä tässäkin torpassa, nykyinen kämppiskin kun jää todennäköisesti taas kotiin lorvailemaan tässä parin viikon sisään kun hirsihommat talven tullen vähenee. Toisaalta ei haittaa yhtään, onhan täällä tätä tekemistä yllinkyllin. Nyt se onkin ollut aika reippaana aina kun on kotona viikonloppuja käväissyt, ulkohommat on edennyt ison harppauksen. Ja nyt jos oikea talvi malttais vielä hetken pysytellä loitolla niin kerkeis vielä muutamat hommat pihalla saada päätökseen.

Hörpin tässä teetä, ruokaakin olisi syytä laittaa. Tänään on vähän joogaohjelmien suunnittelua, ja sain viikonloppuna aika hyvän joululahjaidean mitä vois asiakkaille tarjota. Sekin pitäis vaan nyt äkkiä saada pakettiin jotta pääsisin aloittamaan markkinoinnin hyvissä ajoin ennen joulua. Koska eihän tässä enää kauaa siihenkään ole.. Ois hyvä jokunen roponen tilille kerryttää, oon niin hyvin järkeistänyt mun talven opetuksen että lompakko onkin nyt ohuempi kuin mihin olen viime vuosina tottunut, ja sen kyllä näillä hinnoilla huomaa. Tänään on myöhäiset työt, ja yleensä käyn vielä sen jälkeen kaupassa kun maanantain työmatka kulkee kirkonkylän läpi. Ehkä lähdenkin ajoissa ja käyn ensin kaupassa, jotta pääsen nukkumaan aikaisemmin ja jaksan huomenna herätä ennen aamua, koska vien auton huoltoon jo kahdeksaksi! Hullun aikaisin, kun ensin vielä pitää lumet kaapia auton päältä ja ajaakin sinne korjaamolle asti. Jospa mystinen todennäköisesti jarruvika saataisiin nyt kiinni ja korjattua, ja on siinä pari muutakin pikkujuttua fiksattavana. Eli ehkä nyt alan oikeesti suunnittelemaan sitä joogaisaa joululahjaa..

Kääntyy talveksi

Ulkona värit on haalenneet, sisällä hämärä valtaa nurkat. Tänne ei vielä tullut kunnon lumikerrosta vaan kaunis kuura, tänään on muutama hiutale leijaillut maahan. Tekis mieli vaipua osittaiseen talvilepoon: oleskella kotosalla, ulkoilla valoisaan aikaan, lukea ja nukkua. Vaan eihän tässä, kaikki arki-illat ajelen tuolla pimeydessä mutta onhan se palkitsevaa. Ja vaikka tänään on vapaapäivä niin ajattelin ihan vapaaehtoisesti ajella kylille ja mennä salille. On jotenkin kivaa rehkiä siellä porukalla, varsinkin kun tietää että pitkässä juoksussa se on hyväksi. Sitä ennen pitäis jotain ruokaa loihtia, sekin varmasti olis hyväksi muttaku edelleenkään ei tuo ruuanlaitto oikein nappaa..

Just nyt yksi lapsi on lentelemässä Atlantin yläpuolella, täällä äitiä vähän jänskättää..

Leppoisaa

Viimeiset pari viikkoa vierähti lapsukaisten kanssa kotoillen ja touhuten. Hassua, että Rovaniemellä oli syysloma Oulua edeltävällä viikolla, mutta en valita, sainpahan nauttia heidän seurasta yhteensä pitempään. Saatiin paljon pihahommia eteenpäin, jopa ipanapero viihtyi ulkotöissä useampana päivänä. Ai että tykkään kun tehdään asioita yhdessä! Ehkä siksi en yksin saakaan oikein mitään aikaiseksi.. Nyt ei pakollisia syyshommia enää olekaan muuta kuin talvirenkaiden vaihto, valkosipulien istutus ja hedelmäpuiden verkotus. Traktorin peräkärryssä odottelee kuorma numero 2 sahalle menoa, eli eiköhän sekin ehdi ennen talvea tapahtua. On kyllä ollut ihana syksy, lämmin ja kaunis, tänään on mystinen sumupäivä.

Aika sopivaa

Tuolla reissussa kun oli enimmäkseen vieraampia ihmisiä, korkeintaan vaan joogatunneilta tuttuja, niin joku siellä kysyi multa jotain siihen tapaan että miten sää oot aina noin chillisti, etkö sää koskaan hötkyile tai hermostu? Vastasin siihen enempiä miettimättä että noku oon järjestäny mun elämän sellaseksi ettei mulla oo kiirettä. Ja niin se muuten on, aikaa on vaikka kuinka. Kaikki menemiset järkkään silleen että mulla on oikeesti aikaa siirtyä paikasta toiseen, ja työkeikoilla oon aina reilusti ajoissa laittelemaasa paikkoja kuntoon ja laskeutumassa joogamoodiin.

Tykkään tästä mun pienestä hiljaisesta elämästä. Kaikki on loksahtanut sopivasti kohdalleen, sitä aikaa on koska työ on yleensä tollanen pikku siivu päivän lopusta. Mulle näyttää sopivan iltatyö, kunhan ei ole liian pitkiä tai myöhäisiä iltoja. Hitaat aamut on mulle aivan välttämättömiä, niinä parina päivänä kun on aamujoogaohjaus, kello soi jo aikaisin että ehdin tehdä mun aamurutiinit ja lähtä liikkeelle ilman kiirettä. Muina aamuina kello ei sitten soikaan, vaan herään kun oon nukkunut tarpeeksi. Yleensä kissat kyllä huolehtii että aamuruoka on kupissa yheksältä.

Oikeestaan elämästä hävis semmonen ylimääräinen hässäkkä ja säätö tietty siinä vaiheessa kun lapset kasvoi isommiksi, mutta myös siksi että uskalsin irroittautua toimimattomasta parisuhteesta. Stressitasot on laskeneet niiiiin paljon kun ei enää tarvinnut ottaa toisen tekemisiä, sanomisia ja tekemättömyyksiä niin henkilökohtaisesti. Vaikka edelleen välillä nyppii ja rankasti ne tekemättömät asiat, kuten autonraadot pihalla, monen kuukauden postit keittiön pöydällä ja sen sellaset, mutta enimmäkseen osaan jo nähdä niiden läpi.

 

Mulla on oma elämä, ja tärkeintä on mun hyvinvointi. Sylikissat, arkiliikkuminen, mukavat kotoisat harrastukset, luonto, pari hyvää ystävää joiden kanssa nähdään säännöllisesti, hyvät välit lapsiin, oikea ruoka ja elämäntavat, sekä sopivan stressivapaa tärkeä työ luo hyvän pohjan siihen. Ja tietysti välillä mulla on tosi tylsäääää, välillä on yksinäistäkin, mutta enimmäkseen mun elämä on aika ihanaa. Jos jotain joskus kaipaan niin sitä kumppania, enkä nyt välttämättä tarkoita romanttisessa mielessä, vaikka eipä kai sekään haittaisi. Luulen kuitenkin että mun ois enää aika hankala sopeutua johonkin hyvin erityyppiseen ihmiseen. Eli semmonen sopivasti samanlainen kelpais kyllä, heh.

Syyshyisyys

Nyt tuntuu syksyltä. Parit pakkasaamut, luihin ja ytimiin puhaltava viima, ja tänään sadepäivä. On ollut kaunista ja värikästä, poutaisina päivinä olen käynyt pikku kävelyillä ihastelemassa maisemia, iltaisin ajelen töihin, on kyllä illatkin jo pimentyneet hurjasti. Pihallakin olen saanut joitain hommia tehdyksi: lämpökompostoreihin on tehty tilaa talven varalle, sato on korjattu, kukkasipulit kaivettu maahan, trampoliini laitettu talviteloille, nurmikkoa kerrankin leikattu syysaikaan, tavaroita roudattu pois tulevan lumen alta. Vielä pitäis ainakin hedelmäpuut verkottaa, ja paljon pikkuhommaa on toki, mutta tarvittaessa ne odottelee ensi kevääseen. Niin ja oikeesti haluaisin viimein autonromut pois pihasta, tukkipinon käytettyä sahalla, ja kaivatettua tulevan autotallin pohjat ennen talvea, mutta nämä on semmosia hommia mihin en yksin kykene tarttumaan eli nepäs sitten odottelee sitä toista tarttujaa ja sen aikatauluihin mahdollisesti syntyvää sopivaa rakoa. Toiveita on, mutta ne ei ole kovin korkeella.

Tavoitteena ois kohta siirtyä sisähommiin, kun on täälläkin taas roina vallannut jo kertaalleen raivatut paikat. Siihen on onneksi tarjolla paljon aikaa, sais vaan jostain vähän inspistä. En oo edes tyhjäksi jäänyttä huonetta vielä kalustanut uudelleen, ja nytpä poikanen tuleekin syyslomalla käymään kotona niin ehkä saan apua ainakin siihen tai sitten johonkin muuhun juttuun. Kaupunkireissukin odottelee milloin tulee lähdettyä, tiettyjä asioita kun ei tältä pikkukylältä kaupoista saa enkä jaksa alkaa tilaamaan. Jospa lomalla löytyy innostusta lähteä yhdessä tarveshoppailemaan. Tosin autossa on välillä joku ihme vika, ehkä sekin pitäisi etsiä ja korjauttaa, ja tietty talvirenkaat kohta vaihtaa myös.

Joogaisa lomanen

Nyt on reissusta palattu, kissat halattu, matkalaukut purettu keskelle lattiaa ja kameran kuvat kahlattu läpi. Oli hyvä matka, ihana porukka, ihan ok kelit, mahtavat maisemat, ainakin vaihtelua arkeen. Kovasti kyseltiin milloin seuraava reissu olisi tiedossa, eli eikun sitä kohti sitten. Montenegro oli jo jossain määrin tuttu ennestään, nyt päästiin vielä käymään metsässäkin, ja jokunen elämys/kokemus jäi vielä mahdolliseen ensi kertaan. Paluumatkalla pyrähdettiin pikaisesti Dubrovnikin vanhassa kaupungissa, ja siitä jäi sellanen fiilis että vielä joskus sinne vois pistäytyä jollekin romanttiselle viikonlopulle..

Onhan tuo matkustelu sikäli rankkaa kun pitää ensin kulkea puoli Suomea että pääsee edes matkaan. Kotimatka oli piiiitkä, lento myöhään illalla, yöpyminen lentokenttähotellissa, ja siitä vielä junalla kotiin viitisen tuntia. Liekö sitten matkustamisen rasittavuudesta vai mistä johtuu, mutta nytpä on pikkuinen flunssa päällänsä. Jouduin perumaan eiliset ja tämän päivän tunnit, huomenna aamujoogaan pitää jo selviytyä kun ei ole kalenterissa ylimääräisiä lauantaita mihin tunnit voisi siirtää. Eli pärskistä vaan, ja tänäänkin ajoissa nukkumaan terveysunia.

Uudet kuviot

 

Ja niin koitti se päivä kun viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa ja lähti opiskelemaan, ihan Rovaniemelle asti. On tässä äitillä hieman totuttelua uuteen tilanteeseen. Jotenkin nyt vielä enemmän korostuu kaikki repsottavat nurkat ja tekemättömät hommat. Ja mitenhän se tuleva talvi, kuinka yksinäiseltä se tuntuu.. Mulla saatais olla täällä huone vuokrattavana, mikäli joku etätyöhön kykeneväinen etsii talveksi majapaikkaa. Tai joku muuten vaan joutilas ja kätevä, joka vois maksaa osan vuokrasta tekemällä raivaus- ja remppahommia :o)

Muuttokamojen pakkaushärdelli vei aikaa ja voimia, ja nyt seuraavaks pitäis asennoitua pakkaamaan reissukamoja. Vaan entä jos en just nyt haluaiskaan lähtä täältä Suomen supersyksystä mihinkään? Kohteessa näyttää sadekausi alkavan just nyt viikonloppuna, eikä lämpötilakaan ole yhtään korkeempi kuin täälläkään - jos ei jopa matalampi. Vaan tämäpä onkin just sitä arkipäivän joogaa, opetella suhtautumaan asioihin asioina: jos just meidän reissuviikolla sataa ja on viileetä niin sittenpä on.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa kävelemässä Huuhkajankierroksen ympäri. Lähdin kun muistin että onhan mulla se yks kaveri joka lähtee mukaan mihin ikinä menenkin, nimittäin kamera! Kummasti sitä vasta metsässä muistaa, että tosiaan kannattaa lähteä aina kun voi. Mua kysyttiin myös mukaan ilmaiseen viikottaiseen kuntosalivuoroon. Tällä viikolla oli eka kerta sitä laatua, ja kun mun viime kuntosalikäynnistä on vuosia ainakin 30, niin ajattelin aloittaa sopivan leppoisasti. Ihan kiva oli tutulla pikkuporukalla veivailla laitteilla, jospa siitä tulis tapa edes silloin tällöin.

Työt alkoi eilen naapurikylällä, uus paikka, uus ryhmä ja uus tunti 'Kehonhuollollinen jooga', eli käytännössä myoyin, mutta hieman helpomminlähestyttävällä nimellä. Vielä yks ryhmä aloittaa ennen reissua, ja sitten mulla onkin se työloma/lomatyö, jossa toivottavasti näen muutakin kuin hotellihuoneen ja sadepilviä. Kesällä tuli uitua niin vähän, ihanku olisin säästellyt uintikertoja sinne Montenegroon, ja tässäpä se nähdään että mitään ei kannata säästää myöhemmäksi, vaan tarttua tilaisuuteen aina kun sellaisen kohtaa!