Kirjoja julkaistaan myytäviksi. Toimittaminen, ulkoasu, painaminen ja markkinointi aiheuttavat kuluja, jotka helposti haukkaavat isomman summan kuin mitä teoksen kirjoittaja saa korvaukseksi. Kirjoittaja ei ajattele myyntiä tai markkinointia kirjoittaessaan. Ei sellaiseen ole tilaa pään sisällä, tarina vaatii kaiken. Mutta kun vuosien tai vähintään kuukausien työ on tyrkyllä kauppojen hyllyillä, tilaa pään sisälle alkaa muodostua.
Esikoiskirjailijana olen törmännyt kysymykseen "tiedätkö jo, kuinka paljon kirjaasi on myyty?". En tiedä. En ole saanut lukuja enkä vielä pyytänyt niitä. Oletan, että ne toimitetaan minulle sitten, kun on tekijänpalkkiotilitysten aika. Olen kirjailija, en kirjani kustantaja. Loppujen lopuksi tärkeintä minulle on se, että joku lukee kirjani ja pitää siitä. Haluan kirjoittaa hyvän kirjan, kertoa tarinan, joka viihdyttää ihmisiä. Paraneeko kirja tai tarina, jos sitä myydään paljon? En usko. Kustantaja toki taputtaa haltioissaan käsiään ja ehkä seuraavana vuonna kustannusohjelmaan mahtuu enemmän riskinottokirjoja kuin aiemmin, kirjailija saa leipänsä päälle muutakin kuin mielikuvitusmakkaraa ja tulevan käsikirjoituksen läpimeno on melko varmaa.
Menestys on asia, jota hanakasti mitataan kilpailuvoitoilla, -sijoituksilla, myyntiluvuilla ja medianäkyvyyden määrällä. Mutta jos on kirjoittanut kirjan, johon on tyytyväinen ja joka julkaistaan, eikö siinä ole menestystä tarpeeksi? Sillä kirjoittamalla hyvän kirjan voi olla varma siitä, että joku jossakin lukee sen ja hetken yhteys, jota ei muuten olisi, syntyy.
Kaikki muu on lopulta toissijaista.
Myynti on vähän niin kuin rahakin. Ei suurilla luvuilla välttämättä tule onnelliseksi, mutta jos sitä ei ole tarpeeksi, niin reisille menee. Siis vaikka ei olisi rahastakaan pula.
VastaaPoistaJos kirja myy tosi huonosti, voi saada kustantajalta kenkää tai ainakin markkinointibudjetti, painos yms pienenevät reilusti. Ja joskus loistavakin kirja voi jostain syystä myydä huonosti, vaikka kiitos tämän erinomaisen elektronisen puskaradion se onkin nykyään harvinaisempaa.
Kirjan myyntiin vain on kirjailijan melko vaikea vaikuttaa. Jotkin lähtevät myymään heti hyvin (genre ja trendit ja ajankohtaisuus ja kirjailijan persoona vaikuttavat melko paljon) ja toiset eivät kulje, vaikka kaikki ainekset olisi kasassa.
PoistaKirjailijalta ei edelleenkään vaadita kaupparatsun taitoja ja myyntitykin puheenpartta -- ja hyvä niin. Ainoa mihin todella voi vaikuttaa, on oma kirjoitusmotivaatio ja teksti.
Puutarhavertauksena voisi sanoa, että kirjailijan tehtävä on muokata maa ja kylvää siemenet: lopun hoitavat sää ja kasvit itse. Onnekkaimmissa tapauksissa pääsee ihastelemaan kasvua ja korjaamaan satoa, eikä stressata tarvitse. ;)
Mutta on hyvä tunnistaa, että kirjan todellista arvoa ei mitata rahassa tai niin sanotulla menestyksellä. Kirjan arvo on lukijan pään sisällä tai sydämessä.
"Kirjan myyntiin vain on kirjailijan melko vaikea vaikuttaa." No tästä olen kyllä eri mieltä, varsinkin kun olen hoitanut kirjojeni markkinoinnin aika lailla itse. Jos en olisi kirjoittanut lehdistötiedotteita, tarjonnut arvostelukappaleita, ottanut yhteyttä eri medioihin, pitänyt blogeja ja Twitter-tunnuksia, jakanut mainoskortteja jne, niin eipä niistä olisi kukaan kuullut. Tietysti ison kustantamon kanssa on eri juttu, mutta kyllä kirjailijalla on tässä eri rooli. Eihän minun romaaniani saa edes kirjakaupoista, eikä tietokirjojanikaan ole niistä helppo löytää.
PoistaEri asia on tietysti se, että miten pitkälle on kirjailijan "velvollisuus" edesauttaa myyntiä.
Maija, totta kai asialla on iso ero, minkäkokoisen kustantamon kirjailija on. Tietääkseni kustannussopimuksissa yleensä sanotaan, että markkinoinnin hoitaa kustantaja. Eri asia sitten, millä tavalla ja missä suuruusluokassa.
PoistaYmmärrän pointtisi, että kirjailija voi tehdä työtään tunnetuksi itsekin: mutta lisääkö se väistämättä myyntiä? Tai lisääkö se myyntiä niin paljon, että sillä olisi mitään merkitystä käytännössä?
Minusta kustantajalle kuuluu edelleen kirjan varsinainen markkinointi, tiedottaminen ja myyntikanavien hallinta. Eihän sitä kirjailija ehdi kirjoittaa, jos nämäkin pitäisi itse hoitaa.
Ei se _väistämättä_ lisää myyntiä. Hyvin suurella todennäköisyydellä kuitenkin kyllä (siis jos onnistuu saamaan itseään esiin; jos tyrkyttää itseään moniin lehtiin eikä jostain syystä onnistu pääsemään yhteenkään, ei se silloin onnistu). Mitä pienempi kustantamo (ja mitä vähemmän "trendikäs aihe"), sitä suurempi merkitys kirjailijan omalla panoksella on.
PoistaOlisihan se kiva (suorastaan luksusta!) jos kustantaja yksin huolehtisi kirjojen markkinoinnista, mutta käytännössä yhtään pienemmillä kustantamoilla on siihen aika vähän resursseja. Minun kohdallani kustantamot ovat lähinnä lähettäneet arvostelukappaleita, joidenkin kirjojen kohdalla melko paljonkin, toisten kohdalla aika vähän. Siitäkin olen huolehtinut osittain itse.
Nämä asiat ovat aika mielenkiintoisia, sillä kirjastojen ansiosta kirjaa voidaan lukea paljon, vaikka myynti olisikin vähäistä. Ja toisaalta muistan lukeneeni Kiiltomadosta, että kirjan mainostaminen lehdissä tai vastaavilla keinoilla ei lisää myyntiä sanottavammin. Ainoastaan jos kirja jo myy hyvin (tai on odotettavissa, että se myy, esimerkiksi kirjailijan tunnetun persoonan tähden) mainokset kannattavat.
PoistaJa kun miettii, niin kaikilla taitaa olla samanlaiset markkinointikeinot käytössä: arvostelukappaleet, painotuotteet (kortit, kuvastot, julisteet ym,), lehtimainonta ja jopa televisiomainokset (vain suurimmilla kustantamoilla), messunäkyvyys ja niin edelleen. Kirjojen suuri julkaisumäärä ja ilmestymisaikojen niputtuminen tiettyihin kuukausiin tekevät aika hankalaksi yksittäisen teoksen erottautumisen. Kyllähän sitäkin tapahtuu, mutta se mikä kirjan lopulta nostaa yleiseen tietoisuuteen, ei liene laskelmoinnilla saavutettavissa.
Kirjailijan omaa panosta on kyllä korostettu etenkin viime aikoina. Enpä minäkään ole jäänyt kotiini peukaloita pyörittelemään vaan tehnyt kaikenlaista "ekstraa", kuten kirjatraileri, paneelikeskusteluissa puhuminen, kirja-arvonnan järjestäminen, blogin kirjoittaminen, kustannusosuuskunnassa toimiminen ja yleinen verkostoituminen kirjailijakollegoiden kanssa. Niin, ja lehtihaastatteluitakin on tullut, osa omasta ja osa toimittajan aloitteesta.
Mutta onko tämä markkinointia, kirjansa tyrkyttämistä ja näkyvyyden lisäämistä? Ei ainoastaan. Sanoisin jopa, että ei lähtökohtaisesti. Näen asian niin, että tämä kaikki kartuttaa kokemusta, lisää näkökulmia ja yleistä ymmärrystä siitä, miten kirjamaailma toimii. Se siis rakentaa omanlaistaan ammattitaitoa, sitä toista puolta, joka kirjailijuudessa on. Lisäksi minulla on ollut hemmetin hauskaa.
Pääsääntöisesti kuitenkin toivoisin, että markkinointi olisi kustantamon harteilla: se on kuitenkin ihan oma ammattikuntansa, joka hallitsee ne asiat, eikä kirjailijalta voi odottaa ihmeitä. Kirjailijan päätehtävä on kirjoittaa kirjoja.
Yksinkertaisen kaunis fokus. :)
Se on ihan totta, tai ainakin yleisesti väitetään, ettei mainostaminen lisää kirjan myyntiä todellisuudessa juurikaan. Mutta isolla kustantamolla on kuitenkin paljon muitakin aseita, esimerkiksi katalogit ja jo pelkästään kustantamon nimi. WSOY:n kirjailija on "automaattisesti julkkis" ainakin niin, että kelpaa useimmille lehdille, niin ihmisenä kuin arvosteltavana kirjana (tai esimerkiksi kolumnistina). Kirja lähes varmasti päätyy kirjakauppoihin, usein näkyvästikin.
PoistaSama ei taas koske pieniä kustantajia. Kyllä jopa omakustanteita arvostellaan toisinaan isoissa lehdissä (esim. SusuPetal on päässyt Turun Sanomiin), mutta se on aika harvinaista. Arvostelukappaleitakin isot lähettävät todennäköisesti paljon enemmän.
Minulle markkinointi on luontevaa, koska olen paitsi julkaissut omakustanteita, myös tehnyt markkinointia työkseni - en varsinaisesti mainosalalla, mutta olen kuitenkin tehnyt copywritingiä, kirjoittanut sosiaalisen median käytöstä markkinoinnissa jne. Jotkut asiat, kuten juuri tuon somen, kirjailija saattaa tuntea jopa paremmin kuin markkinoinnin ammattilainen.
Minusta kaikkien kirjailijoiden kannattaisi lukea kirja 1,001 Ways to Market Your Book. Jos tuntuu, ettei jaksa toeuttaa ideoita käytännössä, niin ei tietysti kukaan pakota, mutta on kuitenkin hyvä tietää ne.
"Mutta isolla kustantamolla on kuitenkin paljon muitakin aseita, esimerkiksi katalogit ja jo pelkästään kustantamon nimi."
PoistaNiinpä. Kustantamon profiloituminen tietynlaiseksi voi vaikuttaa yllättävänkin paljon kirjan saatavuuteen ja vastaanottoon. Nämä sisäiset virtaukset eivät kuluttajalle näy käytännössä lainkaan. En tiedä, koskeeko tämä enemmän vanhoja toimijoita alalla, sillä minun mielikuvani uusien kustantamoiden vastaanotosta on positiivinen.
Uskon siihen, että kirjamaailmassakin lopulta tärkeintä on kirja. Vaikka kaikki hienot teokset eivät saa tasapuolisesti huomiota, ei se, minkälaiselta kustantamolta kirja tulee, voi estää menestystä, jos sellainen on tullakseen. :)
Minulla ei ole vielä kokemusta kirjani saamasta palautteesta tai myynnillisestä tuloksesta, koska sitä ei ole vielä kustannettu, eikä sitä siis vielä ole olemassa muille kuin itselleni.
VastaaPoistaVasta synnytyskivuissani pyöriessäni toivon vain, että esikoinen joka syntyy millä hetkellä hyvänsä olisi täydellinen; oikealla tavalla juuri osa minua, ylpeyden aihe. Toivoisin, että muutkin näkisivät ja kokisivat saman kuin minä, jotakin ainutlaatuista ja ainutkertaista.
Voiko lastaan mitata rahassa tai myynnissä. Mielestäni ei. Kaupallisuus tulee jossakin toisessa junassa, jonkin toisen merkityksen alla. Osana prosessia, mutta ei osana minua kirjailijana.
Mikäli päädyn omakustanteeseen tilanne muodostuu haastavaksi. Miten pitää nämä kaksi osa-aluetta erillä toisistaan ja mikä on sen rajapinta; kirjailijasta kustantajaan ja syökö nämä puolet toisiaan. En tiedä.
Omakustanne vaatii varmasti enemmän töitä, jos sen haluaa tuoda kaupallisten kustantamoiden julkaisujen rinnalle. En tiedä, onko se kovin tavallista, lähinnä tulee Juha Vuorinen mieleen Juoppohullun päiväkirjoineen, ja yhden esimerkin perusteella on vaikea sanoa mitään rakentavaa.
PoistaOmaan kirjaansa on tosiaan vahva tunneside. Ehkä myös sen takia voi joissain tilanteissa olla vaikea hyväksyä, jos "oma lapsi ei pärjää", vaikka se on ihan yhtä hyvä kuin muut. :)
Epäilemättä kirjoja KUSTANNETAAN jotta niitä myytäisiin, mutta edelleen ajattelen, että ne kirjoitetaan luettavaksi. Varsinkin esikoiskirjailijan teoksen myynti voi olla todella vaatimatonta (jos ei heti ensimmäiseltä askelmalta ponnahda tähdeksi), mutta se kasvaa toivottavasti korkoa myöhemmän tuotannon ja pitkän kirjailijanuran muodossa.
VastaaPoistaVanha kustannusmaailman totuus on, että kirjailija voi tehdä vain vähän kirjansa myynnin edistämiseksi, mutta paljonkin kirjan julkisuuden eteen. Markkinointi ja PR ovat vähän eri asioita, voi ajatella, että kustantaja hoitaa edellistä mutta PR voi olla enemmän kirjailijan heiniä. Paneelikeskusteluissa puhuminen, kirja-arvonnan järjestäminen, blogin kirjoittaminen ja yleinen verkostoituminen ovat PR-työtä. Mutta joku kaupallisen koulutuksen saanut voinee selittää eron tarkemmin, minä en osaa.
Eli kirjan julkisuudella ei ole välttämättä yhteyttä myyntiin, mutta se voi auttaa.
Oikein oivallinen eriytys tuo PR-työ ja markkinointi! En aikaisemmin oikeastaan ollut miettinyt eroja, koska markkinointialaan en minäkään ole syvällisesti perehtynyt. Tuollainen PR-työ on tullut luonnostaan ja melko vaivattomasti ehkä luonteestani johtuen.
PoistaAjattelen asiasta vähän niin, että ei siitä luulisi haittaakaan olevan, jos kirjailija itse jaksaa nähdä vaivaa työnsä esiintuomisessa. Se täytyy vain tehdä oman persoonan ja olemisen ehdoilla, ei väkisin tai pakotettuna.
:))onkos toinen osa jo valmis kun mä ootan sitä niiin paljon???
VastaaPoistaKirjoitettuna on, stilisointia on vielä edessä. :) Blogiin päivittelen kuulumisia heti, kun tiedän itsekin tarkemmin missä mennään.
PoistaMukava kuulla, että jatkoa odotetaan!