Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Kirsikankukat ovat kuin huumetta, ja suren jo nyt niiden putoamista, vaikken saisi, sillä se juuri on kirsikankukkien opetus: että niiden kauneus kestää vain hetken.

 



Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013) on ihana kirja, enkä yhtään ihmettele, miksi Mondo valitsi sen vuoden 2013 matkakirjaksi. Kankimäki otti vuoden virkavapaata ja matkasi Kiotoon etsimään yli tuhat vuotta aikaisemmin elänyttä sielunsiskoaan Sei Shonagonia, jonka ajatuksiin hän oli viehättynyt jo vuosia aikaisemmin yliopiston japanilaisen kulttuurin kurssilla.

 

Sei Shonagon oli hovinainen ja runoilija, joka ikuisti omaa havaintomaailmaansa hassuiksi pieniksi listoiksi. Hän luetteloi esim. ilahduttavia, sopimattomia, masentavia ja hurmaavia asioita. Lisäksi omille listoilleen pääsivät asiat, jotka ovat etäisiä, vaikka ovat lähellä, kadehdittavat ihmiset, asiat, jotka ovat menettäneet voimansa jne. Shonagonia itseään varmasti harmittasi, jos hän tietäisi, että vain hänen listansa jäivät elämään, sillä nainen oli varsin taitava runoilija ja hallitsi suvereenisti myös ajan muut kirjallisuuskonventiot.

Listat ovat oikeasti aika herkullisia ja paljastavia, ja ymmärrän täysin, miksi Kankimäki lähti Japaniin sielunsiskoaan etsimään. Shonagon oli älykäs ja osasi tarkastella maailmaa aika kiehtovista näkövinkkeleistä. Samaa voin sanoa Mia Kankimäestäkin. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on riemastuttavaa luettavaa.

 

Tässä muutamia asioita, jotka saivat minut haukkomaan henkeä:

 

- Rohkeus toteuttaa erikoinen idea ja lähteä kielitaidottomana seikkailemaan Japaniin ja etsimään tuhat vuotta aikaisemmin elänyttä mystistä henkilöä

- Täydellinen omistautuminen virvatulelta vaikuttavaan hankkeeseen

- Sitkeys jatkaa kaikista JÄRISYTTÄVISTÄ haasteista huolimatta

- Rakkaus Kiotoon

- Kirsikankukat

- Virginia Woolf

- Japani
- Tämä kohta: "Finnairin japanilainen lentoemäntä ojentaa minulle folioon käärityn tarjottimen ylimaallisen suloisesti hymyillen. Jään tuijottamaan tuota taivaan keijua ihailun vallassa. Tämä mustahiuksinen, täydellisen kaunis, hyvältä tuoksuva, kohtelias ja palvelualtis ilmestys sievine hansikkaineen on epäilemättä täydellisen naisen ruumiillistuma."

- Mia Kankimäen tapa kirjoittaa

- Mia Kankimäen tapa ajatella...

 

 

Olen usein todennut, miten ihmeellistä on, että lukemalla voi löytää näitä sielunsiskoja ja ihmisiä, joiden ajatukset koskettavat, vaikka välissä olisi tuhansia kilometrejä tai peräti vuosituhansia. Tällainen ystävä löytyy nyt täältä. Ja loppuun on vielä pakko laittaa toinen hassu linkki (taas kerran) sata vuotta sitten eläneeseen toiseen ystävääni (klik). Kirjallisuus on ihmeellistä!

 

 

***



 

Ps. Hehkutin edellisessä postauksessa Miki-kirjan parhautta. Yksi pieni miinus täytyy tässä viime viikkojen kokemuksella mainita. Pieni ja sievä katoaa helposti isojen ja paksujen sekaan. Onnistuin hukkaamaan tämän ihanuuden useammaksi päiväksi, mutta onneksi se lopulta löytyi toisen kirjan välistä. Hyi minua, kun en pidä huolta!