Puistossa huomasin, että kaula on aina paljaana vaikka kuinka yrittäisi asetella hupparia ja takkia. Tarvitaan siis jotain kaulaan. Tällainen huivi syntyi.
Meidän nuken päätä myös paleli ja pitihän nukenkin saada pipo. Tällaisen tein myös pojalle, mutta kuva jäi nappaamatta, niin kuin nykyään monesti käy, kun vaatteet menee lähes suoraan koneelta käyttöön.
Mekkoa nukke myös selkeästä kaipasi ja sellaisen vielä äkkiä tekaisin.
Vähän on vähänlaista ollut ompelu flunssien keskellä. sitä vastaan pitääkin nyt lääkitä itseään kesän antimilla. Nami että onkin hyvää ja vielä terveellistä.
