pulppusin suorastaan negatiivisuutta.
nyt haluisin puhua loputtomasti treenaamisesta ja siitä mihinkä lihakkeeseen juilii (sillai hyvällä tavalla) ja miten edelliset treenit meni. MUTTA.
kenelle tästä vois avautua? alan vahvasti epäilemään, et miun kaverit menee nykyään välittömästi "blaablaahäpipleis"-tilaan ku alan puhumaan. oon ehkä samassa seurassa ku tuoreet vanhemmat (kylli-einari teki eilen sitä tätä ja tuota ja sitten..) tai ne lemmikinomistajat, jotka esittelee kahvitauolla lemmikkinsä kuvia ja kääntää kaikki keskustelut niihin. eli kun sit kysytään et "mitäs sulle kuuluu?", ni vastaus yleensä on "ei kait tässä mitään."
vertaistukiryhmä hurahtaneelle olis pop.
4 kommenttia:
Harmi, että sä aloitit mua vähän myöhemmin ton hommelin. Olin nimittäin joskus vuosi-pari sitten tossa samassa tilassa (ja kaverit meni henkiseen offline-tilaan, kun aloin puhua), nyt alkaa jo suurin innostus olla ohitse. Tai siis treenaaminen on yhtä kivaa yhäkin, mutta se pakottava tarve puhua siitä on jo laantunut. Oltais oltu varmaan tosi hauskaa seuraa toisillemme. :D
No tuota oon kans välillä miettinyt. :D Jutut ois ainakin olleet laadukkaita.
Nyt ei vaan yhtään haluais olla negatiivinen ja urputtaa kaikesta (saati kuunnella pelkästään urputusta). Vähän pelottaa miten töihin paluun jälkeen käy. Siellä kun on aika paljon ihmisiä, jotka voi huonosti.
Mut ehkäpä mie käytän energiani nyt seuraavan viikon treeniohjelmaan tutustumiseen ja alan miettimään miten Virossa mie saan itseni kasattua ylös kahtena aamuna vetämään ennen töitä aamuHIITn. Semmoiset nimittäin napsahti naiselle tehtäväksi. 😳
Virossa??? Dammit autocorrect! HITOSSA!
Virossapa hyvinnii. :D :D
Lähetä kommentti