Ompelukone on K averi?

Jos toistaa usein, alkaa ehkä uskomaan itsekin? Empä #* usko. Piti raahata kone nurkasta pöydälle. Laittaa langat. Vaihtaa tyhmä lanka poiz koska alapuolesta tuli ihan SikaRuma. Huomata, etten edelleenkään kykene ompelemaan suoraa, vaikka mikä olisi. Oppia että embossattu alue on niin nihkeä että se homma ei liiku mihinkään. 

On muuten hankala tunkea tähtösiä ja kimalletta tuonne taskuun, jos jättää liian myöhäiseksi tai sitten liian aikaisin. Lähteeköhän tuo kimalle ikunas pois tolta koneen syövereiztä? ...se kävi siinä liian aikaisin vaiheessa...

Ihan kivoja tuli, jos sitten jatketaan lähempänä Ystävänpäivää?

Helmikuun haitarikirja

 Helmikuun haitarikirja 2014- valmis. Jee!

Kiitos Finnstamperin Sarille ja Täti Punaiselle  oikein näpsäkästä haasteesta. Olihan tässä aikeissa postata joka sivu, mutta hei, meni jo. Joka päivälle aihe josta sivunsa kehittelee, ihan jees. Tottapuhuen en minä ihan joka päivä ehtinyt/jaksanut/jne sivua tehdä, meni useasti kaksi sivullista kerralla. 

Jotenkin tuntuu ettei se oma tyyli ole löytynyt vielä, mutta tällaisen haasteen kanssa aletaan lähestyä sitä mikä on omaa. Osa sivuista on sellaisia joista oikeasti tykkään. Suurimpaan osaan olen sotkenut gesson, kohopastan, maskien ja suihkeiden kanssa. Ja osaan noilla musteilla ja vesiliukoisilla liiduilla. 

Tämä oli hyvä haaste! Ja valmis! On kiva saada jotain valmiiksi, vallan kuukauden kestävä projekti (no okei, vuoden lyhin kuukausi mutta silti!)

Tulihan tuosta aika pötikkä, mutta se on mun pötikkä.

Fläp fläp fläp, ihan jopa haitarimaisesti valui alas jakkaraa... haitari mikä haitari. 

*silittää-kirjan-kylkeä-ohikulkeissaan*

Paapperipussi ja korinlainen

Kamuttajan syntskärilahjomiksi lähti paperipussi ja kori, jotka oli syöneet kasan kukkasia, helmia sun muuta härpäkettä.

Kori on punottu paapperisuikaleista, pussi nuuttailtu eikäpä niistä sitten sen kummempaa historiikkia aikaan saakaan. Ihq pallokala Paperinauhasta, kun ne vaan on niin halpoja ja hellusia...

Syksy. Just joo.

Nimi Pullalle

Tossuttimet Pullalle, mieheni siskon pojalle. Pojasta leivottiin isoveljen (4v) toimesta "Pulla" jo sairaalassa. Huomenna pikkumiehen pitäisi saada ihan oikea nimi. Luulen kuitenkin että kestää jonkun aikaa että pääsemme Pullan yli ja alamme käyttää ristimänimeä...

Mari lähetti kesällä ihanan avaimenperän, alkuperäinen idea tälle löytyy Finnstamperin Sarilta. Piti näitä väsäillä itsekin, kun tuli joskus ammoisna aikoina osteltua nuita lasiglönddejä. Ninskulaiselle mörköilyä, Huille tulostin hänen oman kuvansa pienennettynä lasien väliin.



Ny on pakko pitää leivontamuistelo:

Kuolailin aikani netissä ja lehdissä näkyviä kuohkeita marenkikermakakkuja. Tiedättehän, niitä korkeita unelmia joissa vadelmat tai mansikat notkuvat kermavaahtokiekuroiden välissä... sitten oli ihan pakko kokeilla...

Olettekos ikunas miettineet, miten ne ihanat marenkikakut sitten leikataan?

Kokeilu 1. Veitsenkärki varovasti vaahdon läpi marenkiin... ja koko hököstys painuu kasaan ja sisälmykset tursuavat pois välistä.
Kokeilu 2. Otetaan haarukka jolla pidetään kakkua paikallaan, kun veitsellä "sahataan" kakusta palasta. Varmaan arvasittekin jo? Jep jep, koko hököstys heiluu ja sisälmykset tursuavat pois välistä.

Ikinä en ole väittänyt olevani kovinkaan kärsivällinen, joten kahden kokeilun jälkeen kiskaisin hihat ylös, vedin ponnarin tiukemmalle, otin tukevan haara-asennon ja läimäsin sen hemmetin veitsen sen hemmetin kakunrähjäkkeen läpi.

Onnittelut sille ken valitsee reilunkokoisen lautasen, sillä hän ei joudu kaapimaan osaa sisällöstä pöydän pinnalta...meillä muuten ei tehdä enää sellaisia kakkuja... Mutta jos joku osaa leikata moisen niin että sisältö pysyy noin niinkuin omalla paikallaan, niin vinkkejä otetaan vastaan...

Ihan kesä!

Kesällä ongitaan, mansikoistetaan (kukaan ei halua olla talvella marjatta...), hengataan pitkin pihoja, tehdään miljuuna tuorejuustotorttua (suklaa, valkosuklaa, mango, appelsiini.. you name it we´ve done it) ja väistellään kaiken maailman askarteluja ja korttien vääntöä niin maan kauhiasti.

Ainoastaan yksi ainua räjähdyslaatikko on valmistunut ystävän kolomekymppisille. Kortteja ei senkään vertaa, saati sitten minejä tai tikutuksia. Ehkä sitten syksyllä, kun on kylmää, märkää ja pimeetä. Juuri sitä. Mutta ei ajatella nyt -kun on vielä kesä!

Ihanaa ja aurinkoista kesää ihan kaikille!