LA beat´n´heat

tänään ois sitten da Fetus Fellow´n laskeutumispäivä eli rv40 tasan. eilen kävin lekurissa kalvotettavana ja loppupäivän jomottelikin sangen lupaavasti down there. mutta entäpä sitten: yöllä ei jomottelua. ei grillivartailua. kääntyilyni oli nopeaa ja tuskatonta. nukuin makoisasti puoli viiteen ja torkahtelin vielä pari tuntia. sängystä nousu oli helppoa. eilisellä neuvolakäynnillä alapaine oli laskenut 85:een viime viikon satasesta ja painokin miinustunut 300 grammaa alle viikossa. tänään ei ole ollut juurikaan supistuksia eikä ollenkaan liitoskipuja, vaikka kävin pitkällä kauppareissulla ja kannoin painavia ostoksia.

toisin sanoen kaikki synnytyksen lähenemiseen vähänkin liittyvät oireet ovat kadonneet. samoin kuin vadelmanlehtiteepaketti, jota ei ole siis "nautittu" loppuun vaan se on ottanut mystisesti hatkat.

hankinnoista

viime aikojen paras hankinta on ollut scheriproct neo -yhdistelmäpakkaus! suosittelen lämpimästi kaikille samasta taksikuskivaivasta kärsiville.

"nyt tuntuu just siltä kuin ois aina pitäny, mut ei oo koskaan vielä tuntunu!"

alatyylin jutut jatkuvat

tiedän, että moni haluaa lukea vauvablogista mieluummin hankinnoista ja haalareista, kuin ihmisen perävaivoista. koska teoreettisesti ajatellen varsinkaan naisihmisillä ei yksinkertaisesti ole perää, josta aiheutuisi vaivoja.

raskauteen voi kuulua tai siitä voi aiheutua monenmoista vaivaa. lausahdus raskaus ei ole sairaus ei paljon huvita, jos raskausaikaan kuuluu pahoinvointia, supisteluja, verenvuotoa, liitoskipuja, turvotusta, diabetesta, kilpirauhasvaivoja tai muuta sellaista. osa meistä raskautetuista - mukaan lukien allekirjoittanut - osaa kehittää myös harvinaisempia raskausvaivoja. mulla ne ovat liittyneet kivasti eritteisiin ja erittäviin kudoksiin.

rv 8 alkaen mun yläröörien limakalvot ovat ilmeisesti olleet osatukkoisessa ja herkistyneessä tilassa (viime raskaudessa puolivälistä synnytystiskille nenä oli tukossa 24/7), koska se kama, mikä ihmisillä tulee yleensä nenästä, valuu mulla nieluun. tästä johtuen olen reilut puoli vuotta kröhinyt kymmeniä kertoja päivässä limaa kurkusta kuin tuperkkeliukkeli viiskytluvun savottakämpässä. ei kauheen seksikästä. lisäksi sain potea elämäni ensimmäisiä siitepölyallergiaoireita koivun riittoisan kukinnan aikana.

seuraavaksi menikin sitten silmät kiisseliksi, eli todnäk herkistyneet limakalvot kuivahtivat ja silmät herkesivät oireilemaan rajulla ärsytyksellä ja loppupeleissä ilmeisellä tulehduksella. kuljin välillä parikin päivää  pimennetyssä kämpässä silmät vettä valuen. tätä kesti alkukesästä viime viikkoihin saakka.

vauvan kääntyminen, laskeutuminen ja meikän paluu istumatyöhön kirvoittikin tällä viikolla hanuriini kaikkien aikojen pukamavaivat. olen aiemmissa raskauksissa siinä viikkoa-kahta ennen saanut pukamat pullahtamaan mutta nyt ne tulivat huomattavasti aikaisemmin. ja niin kipeinä, ettei ikinä tätä ennen. eilen autoa ajaessani parahdin kivusta joka kerta, kun painoin jotain pedaalia (tämän vuoksi suunnittelin pakaroiden yhteen teippaamista). tänään rahjustin kersojen kanssa apteekkiin (mies reissussa) etsimään ac3 comfortia tehokkaampaa rektaalilääkettä, koska haaveilin viime yönä jo viilteleväni sen perkeleen pukaman auki, kun kiskoin kymmenettä kertaa muka persvakoon ajautuneita alkkareita paikoilleen huomaten, että pukamahan se leikkii siellä kalsareita. kauppareissulta palattuani en kyennyt edes noukkimaan taaperolta pudonnutta lelua ja itkin kivusta vaihtaessani vaippaa - onneksi esikoinen riensi paikalle auttamaan äitiä: puki pikkuveljelle vaipan ja kantoi pinnikseen päiväunille, kun raahauduin nyyhkien perästä sängylle pötköttämään odotellen parasetamolin vaikutuksen alkamista.

ehkä tämä ällö tarina helpottaa jotakuta, joka kärsii samasta vaivasta. et ole yksin pukamasi kanssa!

tiineysrapsaa rv33+

neuvolakäynnillä kaikki oli buenosti, painoa tullut tuhdimmin ja lievää turvotusta havaittavissa sormuksista. enpä ihmettele, koska olen muutaman päivän syönyt kaikkea aika paljon. silmät olen saanut asettumaan nätisti päähän, kun löysin jääkaapista vuosi sitten vanhentunutta antibioottisalvaa ja tökin sitä mykiöihin muutamana iltana. raivotarjonta ja laskeutuminen on tuonut kuvioihin sukkapuikkovihlaisut JA NE PERKELETON PUKAMAT! ai että mun perse on kipee! tekis mieli teipata pakarat yhteen jeesusteipillä.

olkoon vaikka kuinka intiimiä ja inhorealistista

NE ovat täällä taas. entistä ehompina. en tosin erityisesti kaivannut heidän seuraansa. tekevät istumisesta ja liikkumisesta - ja jopa nukkumisesta - haastavaa.

jaa ketkä ne?




peräpukamat. au au au au!

tiineysrapsaa

hitto, mulla on jo reilut 31 raskausviikkoa kasassa! tarkoittaa siis sitä, että reilun kahden kuukauden sisällä meille pitäisi muuttaman uusi pieni ihminen. paxuna olevien kanssasisarten blogeja lukiessa olen käsitellyt itseni kanssa ohuelti seikkoja koskien mm. sisarusrattaita (njääh, testaan seisomalautaa ja jos ei toimi, haetaan lähilastentarvikeliikkeestä jotkut halvat tuplat), toista pinnasänkyä (njääh, nukkukoon vieressä), taaperon valmistamista vauvan tuloon (njääh, se on vasta puoltoista eikä tajuu mitään kuitenkaan), äitiyspakkauksen tarpeettomuutta (njääh, otin pakkauksen ja hyvä niin, koska en tiedä ehdinkö saada pienimpiä vauvanvaatteita takaisin kierrosta ajoissa), hoitopöydän laatikoiden riittävyyttä kahden vaippaikäisen tarpeisiin (njääh, ei me ehditä mitään pyykkejä taitella kuitenkaan joten vedetään vaan vaatteet suoraan kuivausrummusta muksujen päälle), oman ja parisuhdeajan vähentymistä (njääh, ei sitä ole edes nyt eikä se itseasiassa edes haittaa). mulla on siis sangen (inho?)realistinen kuva lähitulevaisuudesta. mut hei, mustahan tulee sellainen klassinen "kolmen äiti", eiks ne tiedä kaiken kaikesta ;DDD

njääh!

no mutta neuvola-Q-lumisia: veriarvot ok paitsi ferritiini 7. ei siis häikkää kilppareissa eikä sokruissa. en siis tullut paiskatuksi nyt niin kovin muodikkaalla sokerirasituksella. en tiedä, johtuuko tällaisen vanhan ja painoa keräävän ämmän hyvät sokruarvot siitä, etten ole todellakaan mikään karkinmussuttaja ja limpparinimeskelijä. addiktioni ovat ruisleivät, tällä hetkellä oululaisen jälkiuuninapit sellaisenaan. oih nam.

hemppa on lähtenyt snadisti nousuun ja olokin hieman kohentunut. tytsy on myös kääntynyt (kuten mökkireissulla olin huomaavinani vatsamyrskystä) nuppi nivusiin päin ja laskeutunut, joten on helpompi hengittää. hyvä niin, koska äsähvä oli jo (?) 30. tällä viikolla olen mm. pyöräillyt uimareissulla esikoisen kanssa kymmenisen kilsaa, ollut taaperoisen kanssa lintsillä kuusi tuntia (ja käynyt siinä ohessa pari kertaa isompien lasten kanssa laitteissa) ja juossut hasardikääpiöni perässä vesipuistossa muutaman tunnin. ilmankos pimppaluita välillä vähän kolottaa.

ps. silmät futaa edelleen heikosti. tääkin postaus on kirjootettu vasemman varassa, kun oikea valuu solkenaan vettä. auts.

neuvola rv 29

hemppa 108 (laskenut sellaiset nelkyt pykälää joten kräuterliemet kehiin), paino 75 kg (melkein poikien synnytyskuosissa...), verenpaineet omassa linjassa (alapaine yli 80), sf 26, kuset jees. lääkäri oli viimeksi laittanut lähetteen mm. sokruun ja kilppariin, ehkä pitäs käydä ne lähiaikoina kun väsyttää niin penteleesti.

öögat on niin kipeet etten kärsi koneella istua. tänään ajoin töistä neuvolaan yksi silmä auki, toinen valui vettä koko matkan.

raskausvertailu

ensimmäisestä raskaudestani on kymmenen vuotta, joten en enää erityisesti muista sen vaivoja alkuraskauden pahoinvointia ja loppuraskauden liitoskipuja, hiivatulehduksia ja parinkymmenen kilon painonlisäystä lukuunottamatta.

toinen raskauteni sujui helposti: lähinnä iltapäiviin ajoittuva pahoinvointi loppui rv11, olin koko raskausajan hyvävointinen ja energinen - jäin äitiysvapaallekin vasta reilu pari viikkoa ennen laskettua aikaa. vaivoista kiusallisin oli puolivälissä alkanut nenän tukkoisuus, joka jäi vasta synnärille. viimeisillä viikoilla vaivasi myös unettomuus ja koira saikin iloita aamuneljän lenkityksistä joulukuun pakkasissa...

tämä kolmas raskaus on ollut tähän mennessä raskain. liitoskipuja, supistuksia tai verenvuotoa ei ole ollut, mutta olen ollut suurimman osan ajasta tolkuttoman väsynyt. energisestä keskiraskaudesta ei oikeastaan ole ollut tietoakaan. kokopäiväinen pahoinvointi alkoi vähetä rv16 tietämillä muttei ole täysin kadonnut. keskittymiskyky on nollassa (kiva juttu töiden kannalta, siksi olenkin pitänyt jo kuukauden lomia... tällaisen postauksen kirjoittaminenkin vaatii keskisuurta ponnistelua), olen välillä itkuinen ja ahistunut, kaikki limakalvot silmiä ja nielua myöten ovat olleet yliherkkyystilassa rv8 alkaen, en jaksa kiinnostua oikein mistään (vähiten ulkonäöstä, putoo harakatkin langoilta kun meen kauppaan :D). lisärautaa suositeltiin viime neuvolakäynnillä (hemppa oli laskenut normi-150:stä alle 120:een) mutta olen ottanut sitä vain muutaman kerran, kun obsidanista menee pakki sekaisin enkä jaksa laittaa illalla rautaa valmiiksi yöpöydälle, kuten edellisessä raskaudessa (syön päivisin niin usein ja maitotuotteita, ettei silloin juuri kannata rautaa ottaa).

en tiedä, johtuuko tämän raskauden raskaus uusista ympäristöolosuhteista (taapero+työssäkäynti), hormonituiverruksesta (edellinen raskaus 9kk+imetys 1v3kk+uusi raskaus, ilman taukoja +tyttövauva) vai jostain muusta (sain varmuuden vuoksi lähetteen sokerilabroihin).

tarmokas minä on kadonnut jonnekin, ootteko nähneet?

shoppashinpas!

vaikka tunnetusti inhoan shoppaamista (etenkin nyt, kun muistutan enemmän jättiläiskurpitsan nielaissutta hyljettä kuin ihmistä), polkaisin tänään päiväuniaikaan (ja isompien urosten lennokinrakenteluaikaan) lähiostoshelvettiin rättikaupoille. syy: en mahdu mihinkään vaatteisiini. tavoitteena oli yksinkertaisesti ostaa mahdollisimman halvalla ruhon päälle hieman helpommin ängettäviä rättejä. ei siis ollut mitkään erityisen eettis-ekologiset suunnitelmat - en halvatussa ala maksaa montaa kymppiä vaatekappaleesta, jonka ainoa tarkoitus on venyä pilalle parin lähikuukauden aikana. sori vaan maailma, tässä kohtaa semihipillä nyrjähtää.

ja mitäkä löysin? prismasta kahdeksalla eurolla koon XL mustat trikååcaprit (joo, just sellaiset mitä kaikki keski-ikäiset huldat käyttää), jollaisia en muutoin ikinä pukisi päälleni, ja kahdet värilliset versiot viime kesänä löytämistäni maailman parhaista kesäkengistä (halvat mutta mukavat jäljitelmät crocs-ballerinoista), alle 7 euroa pari. seppälän mega-ale-rekeistä siivilöin pari mustaa hameentapaista ja pitkän, ohuen, valkoisen trikootunikan, jossa voin liihottaa eteerisenä kaunottarena (EIPÄ TYRSKITÄ SIELLÄ) hellepäivinä. ei siis kovin häävi saalis vankasta yrityksestä huolimatta. mutta kun esmes henkkiksen mammavaateosasto on täynnään tyylilleni (ai mille) sopimattomia rättejä. ne kun ovat sellaista merihenkisehköä heja sverige -mallistoa. tiedättehän: tulvalahjefarkkuja, raidallisia pellavapaitoja, kukallisia hippihurmoksia. joo ja vittu miltähän tällainen nippa nappa 160-senttinen, jättikurpitsan valtaama 74-kiloinen liki nelikymppinen ämmänlatku näyttää poikkiraidallisissa tai kukallisissa vermeissä? helvetinmoiselta teeskentelijältä.

niin ja ostin mää vihreää kynsilakkaa, sellaista niiden pienten vihreiden koppakuoriaisten väristä. esikoisesta se oli hienoa :D

mut ekaksi ostin canesten kombia, tiedätte kyllä miksi. raskaus & kesä, mikä ihana yhdistelmä!

pinkki hoikentaa!

tai sit ei. rv 26. maha näyttää kuvassa todellista pienemmältä.
(ja tästä kuvasta vasta huomasin, että Eräs Pienhenkilö
 on käynyt tekemässä taaperotaidetta seinään..)
 

raskauden hyvistä puolista mainittakoon yhtenä esimerkkinä, että ei tartse vaivautua alennusmyynteihin. enhän mä edes tiedä, mitä kokoa olen puolen vuoden tai vuoden päästä. eikä odotusvaatteita tarvitse hamstrailla, kun ne tympivät jo nyt...

koukussa

juu en ole alkanut virkkaamaan matonkuteista koreja - vaikka sellainenkin mielenhäiriö melkein hipaisi jossain alkuraskauden vaiheessa *hrrrrrr*. olen jäänyt koukkuun ruisnappeihin/sipseihin/lastuihin. eka koukutuin maustamattomiin luomuruisnappeihin, sitten ostin creamy pepper -maustettuja ja tänään esikoisen ystävällisellä valinta-avustuksella pestolastuja. mähän olen muutenkin kova ruispalojen yms. ystävä ja nyt keskiraskaudessa, kun nautin edelleen yläpään(kin, ettäs tiedätte!) limakalvoturvotuksesta ja hempatkin ovat laskeneet vajaasta sadastaviidestäkympistä melkein kolkyt pykälää, rautapitoisten ruokien himo on kerta kaikkiaan älytön. maammo hemmottelikin ajoittain heikkovointista tyärtään nokkosletuilla ja puolukkahillolla. lisäksi söin äiskän persiljapuskan melkein yhdeltä istumalta. mmmhhhhhh persiljaaa...

äiti keräs, putsas ja kuivas mulle mukaan noin 90 rkl hienoksi jauhettua nokkosta. äiti <3

jos olisin feisbuukissa tai tviittaisin

la: oltiin lintsillä 6 h oli hirvvvvveeen kuuma! syätiin kattilassa :P
su: x yskii, oiskohan jotain pölyy eiliseltä pienellä :/
ma: zzzzzzzzzz x heräs ziljoona kertaa yskimään, ollaan nukuttu ehkä 3 h! kauhee räkis. ei menny tarhaan. oon himas.--- nyt sillä on lämpöö melki 38 :(
ti: zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzZZZ! x yski koko yön :((((((, nukuttiin pätkissä yht varmaan pari h! menin töihin, y jäi kotiin, mä jään huomenna. olin töis ihan että zzzZZZZzzzz.
----
taaperon ruokavalio kuluneelta parilta päivältä: maitoa, yskänlääkettä, maitoa, pronaxenia, maitoa, pamolia, satunnaisia herkkuja (ihan mitä vaan mikä uppoo), maitoa, maitoa, maitoa!

taaperon paras nukkipositio: isän sylissä, joten isä istui pitkät tovit. päivin JA öin.

äidin ruokavalio samalta ajalta: kahvia, jämiä, mitä käteen sattuu, työlounas, miehen tekemää ruokaa, kahvia. ja sit kahvia.

taaperon ja äidin (ja eilisen päivän osalta isän) viihde: pingua netistä. paljon!

viime yönä nukuttiin jo vähän paremmin. aamulla kävin raskauden toisessa neuvolassa, rv 22... kaik oli okei. tosin hemppa unohtui mitata, uskaltaiskohan alkaa lisäraudan omin päin?

järkätäänkö mahakisa?

älkää edes yrittäkö, te samoilla viikoilla (rv21) pörräävät kanssabloggaajat. mä voitin!

pissajuttua

ostin eilen elämäni ensimmäisen pakkauksen inkontinenssisuojia. en kuitenkaan pihinä mitään merkkituote-tenaa vaan rainbow'ta. ja ne toimivat loistavasti: sen jälkeen kun asensin yhden paikalleen, en ole kertaakaan lirauttanut pöksyyn!!

ps. oon ottanu pokkarilla kuvat ommiksen tuomasta vauvalahjasta ja mahastani. enää pitäs jaksaa siirtää ne koneelle ja ladata blogiin ja kirjoittaa jutut.

ps2. oon kahtena päivänä lähminyt naamaani jonkun akkainlehden välissä tullutta lancomen meikkivoidetta normi-mschic-kide-mineraalimeikkipohjan sijasta. a vot kun oon näyttäny nätiltä, kyl se laatu vaan pelittää! tai siis niin hyvältä kuin täs ylipäätään voi näyttää. tai kuvitella näyttävänsä, jos oikein antaa mielikuvituksen karata lapasesta.

veikkaa, älä voita!

kävin tänään raksaultrassa, kaik näytti olevan hyvin. aiemmista kerroista poiketen sanoin, että jos sukupuolesta sattuu näkymään viitteitä, niin voi kertoa. ekasta ja tokasta ei siis edes kysytty vaan ylläripylläri (poika) sai odottaa synnytyssaliin saakka. vaubelsson piti tiukasti kinttunsa ristissä mutta kätilö pääsi vähän kurkkaamaan intiimialueille ja esitti veikkauksensa sen mukaan.

NYT on sinun vuorosi arvata tulokkaamme sukupuoli! pukkaako poikaa vai tyrkkääkö tyttöä?

ps. ommis ei saa osallistua, koska kerroin hälle jo :D

shoppailu on perseestä

en ole näin vanhemmiten yhtään ostos-ihminen. kävin tänään etsimässä stockalta yhtä kulhoa ja henkalta raskaushousuja sekä kollaripöksyjä veijolle. kulhoa ei löytynyt, kauppakeskuksessa oli vitun kuuma, kuumuus ja ilmastointi kävivät hengityksen päälle, henkalla oli taaperoille epäkäytännöllisiä trendipellehousuja ja ainoat silmää miellyttävät raskausbyysat (harmaat pellavantapaiset) olivat mielestäni kalliit (30e), sekä saatanalliset jonot. tyhjin käsin en sentään kotiin tullut - hain prismasta jäätelöä ja keksejä!

ostan vaatteita nykyään enää vain pakon edessä, koska se on jotenkin niin vaikeeta. esikoiselle löytyi uusi välikausitakki vasta kahden viikon ja kuuden kaupan jälkeen, vaikka vaatimustaso oli niinkin huima kuin: musta takki, vuori, suora malli, koko 140. olen aika kaukana lastenvaatefriikistä enkä välitä merkeistä paskaakaan. omissa vaatteissa olisi kiva, jos päälle mahtuisivat mut kun ei. työvaatteissa pärjään ostamalla isompia sukkiksia, kun voin käyttää mekkoja. mutta vapaa-ajan tiineyspukeutuminen alkaa olla ongelma.

voi kun tähän hommaan voisi vuokrata assarin.

ps. sen kulhon tilasin netistä. hintaan tuli lisää postikulujen verran mutta eipä tarvi rampata kaupoissa.

raskaus ei ole sairaus

kuvotus. oksentelu. migreeni. iskias. hiivatulehdus. nenäverenvuoto. nenän tukkoisuus. nielun kuivuus. nielun limaisuus. ienverenvuoto. väsymys. jalkasärky. turvotus. ihon kuivuus. hengästyminen. lihasjumit. yöheräilyt. nukahtamisvaikeudet. painonnousu.

kaikki tämä, rv 5-18 ->

puuh.

samanlaista, anyone?

lyhyesti raskausoireista

olen nyt raskausviikolla 17. viikoilla 5-13 minua ilahdutti kokopäiväinen pahoinvointi ja väsymys, joiden ansiosta kyyhötin illat (miehen palattua töistä) nojatuolissa, kunnes kello oli riittävän paljon yöpuulle siirtymistä varten. usein myös nukahdin nojatuoliin tai sohvalle. päiväsaikaan, kun piti pysytellä toimintakykyisenä, pidin oksennuksen kauempana napostelemalla mitä tahansa (no ilmankos painoa on kertynyt kiivaasti), mitä löysin. töihin ostin viinirypäleitä ja naposteluporkkanoita, autossa mässytin salmiakkia ja kotona ihan mitä tahansa. hajut aiheuttivat usein yökkäyksen varren kanssa (on muuten näppärää pestä taaperon kakkipyllyä lavuaarissa, voi laatata samalla). tilannetta ei helpottanut rv8 alkanut outo kurkkulimatauti, joka vaivaa lievempänä vieläkin. närästystä en tietoisesti pode mutta ehkä epämääräinen turvotuksen ja kuvotuksen tunne kielii siitä. lonkkaan sattuu.

kahdessa aiemmassa raskaudessa minulla oli myös törkeää pahoinvointia, joten sinänsä tämä tilanne ei ole eronnut muista. tosin ekassa raskaudessa sai pötkötellä pahat olot yli, kun ei ollut lapsenhoidollisia velvoitteita. toisen aikana esikoinen oli jo niin iso, että ymmärsi äidin pötköttelyhetket vallan hyvin. ja tällä kertaa... no, jokaisen taaperon äiti voi kuvitella tilanteen. päiväunetkin kun nukutaan tarhassa eikä itte voi oikein töissä heittää kyljelleen tosta vaan.

vitun lehmä

tälleen uudelleen ja taas uudelleen -synnyttäjällä on muuten näillä huudeilla sikavähän neuvolakäyntejä. eka oli rv8, sit seuraava olis rv22. tänään tuppauduin kuitenkin neuvolaan ekstempore, kun on alkanut hen-gäs-tyt-tääääh ja epäilin, että hempat ois romahtaneet. no ei ihan, viimeksi oli 147 ja ny 128. muuta siellä ei sit tehtykään, koska tuppauduin tuolleen törkeesti kutsumattomana vieraana vaan ekasta avonaisesta ovesta.

otsikko viittaa siihen, mikä ei ole romahtanut eli elopaino: se oli vittu jo yli 69 kiloa! (tosin ulkovaatteet päällä, seli seli). rv 16! 69 kiloa! viimeks painoin tuon verran pari viikkoa ennen synnytystä. nooh olihan mulla alkupainokin nyt reilut 5 (vauva)kiloa enemmän kuin viimeksi mut silti! kesällä painan varmaan sata kiloa.

hengästyttää varmaan siksi, että ruho on kuin manaatilla :D