minäkö se oon

mulle on tapahtunut jotain. taloudessa ei ole 4 vuoteen ollut digiboksia eli telkkua ei ole pahemmin katsottu, koska ällöän useimpia tv-ohjelmia ja uutiset luen (jos luen) netistä. viikonloppuna aloin haaveilla digiboksista.en pidä matkustamisesta. ja aloin haaveilla ruotsin-risteilystä, siis en nyt ah niin muodikkaasta tukholmasta vaan ihan vaikka pelkästä risteilystä lasten kanssa (ei kyl toteudu, koska koiralle ei ole hoitajaa/hoitopaikkaa). tai helposta kaupunkilomasta jossain, kun tässä kerran lentoaseman kupeessa asutaan. jokainen blogia vähääkään lukenut tietää, etten ole sinut ruoanlaiton kanssa ja harjoitan siksi einespolitiikkaa. olen muutaman päivän sisällä tehnyt uuniperunoita kastikkeella, tonnikalapastaa (tiedän että se on syntiä ja olin tooooosi kauan ostamatta tonnikalaa) ja soijarouhelasagnea. eilen söimme jopa kaksi lämmintä ruokaa (tosin se toinen oli ikean lihapullia - joita minä en syönyt - ja valkosipuliperunoita pakastealtaasta). lisäksi lastenhuoneesta on myyty kerrossänky ja sinne on suunnitteilla pintaremppa. sekä eteiseen muovimatto parketin (miksi rakennuttajat tuuppaavat märkätilan ja porrasoven sisäänkäynnit kattavaan eteiseen parkettia, jota pitää olla aina nysväämässä hiekan ja kosteuden takia!) päälle. pisteenä i:n päälle minä, jolla on vaatekaapissa enimmäkseen mustaa ja harmaata, ostin henkalta oranssit olohousut ja pinkin t-paidan.

vielä jos alan ulkoilla lasten kanssa päivittäin ja suunnitella verhojen vaihtoa, on syytä puhua persoonallisuuden muutoksesta.

syytänkö kevättä vai hormoneja?