veijo heräs yöllä (21.30 - 7.30) syömään vain kolme kertaa (vaille puoliyö, vaille 3 ja 5). sain siis nukuttua yhden melkein 3h pätkän ja kaks noin 2,5h! on kuulkaa heti ihan eri olo päässä!
en edes odota, että moinen toistuu mut kertakin on ihanaa :)
ps. pahoittelen suuraakkosten puuttumista, mun sylissä nukutaan.
perjantai 28. tammikuuta 2011
torstai 27. tammikuuta 2011
Kakkajuttuja
Olen tyystin unohtanut raportoida täällä Veijon kakkaamiskulttuurista (jokaisen itseään kunnioittavan äidinhän täytyy kertoa vauvankakka-asioita mahdollisimman laajalti). Kas, noin pariviikkoisesta saakka Veijo ei ole lainkaan päästellyt sinappejaan vaippaan vaan hän tuuttaa valtavan kakkaläjän joka toinen päivä hoitopöydälle. Vaihdetaan vaan paperia sinappimasiinan alle, kunnes ns. takki on tyhjä. Toivon, ettei lähitulevaisuudessa häämöttävä rotavirusrokote, joka kuulemma lisää huomattavasti kakkaamisalttiutta, pilaa kestovaippailevaa äitiä ilahduttavaa suolentoimintaa.
PS. Koiramme on koprofagi: tänään tippa kakkaa tippui lattialle ja ennen ajatustakaan tuo mokoma eläin oli liponut puolet siitä kitusiinsa. HYIIIIIIII ja YÖÖÖKKKKKKKKK.
PS. Koiramme on koprofagi: tänään tippa kakkaa tippui lattialle ja ennen ajatustakaan tuo mokoma eläin oli liponut puolet siitä kitusiinsa. HYIIIIIIII ja YÖÖÖKKKKKKKKK.
Haukotus
Aika hyvin sitä ihminen pärjää vaikka on nukkunut kuluneen 6 viikon aikana maksimissaan 1,5 tunnin pätkiä. Ei mulla silti olis mitään sitä vastaan, jos joku yö sais vaikka hieman pidemmänkin unipätkän. Kiitollinen olen kyllä siitä, että toistaiseksi Veijo aikalailla nukkuu yöt - vaikkakin niissä pätkissä: tissittelee ja yleensä uinahtaa takaisin, tuskin herääkään kunnolla. Päivällä sitten saattaa valvoskella useammankin tunnin vetäen korkeintaan nanomittaiset veijoilu-unet sylissä. Mielipaikka valveveijoiluun on allekirjoittaneen vasen hartia, joten yläselkäni on tuskallisessa jumissa. Kaikenlaista kantohärveliä sitä on vauvoille kehitetty vaan eipä sellaista, missä imeväisen saisi tukevasti lukittua tuohon olkapäälle!
Mun piti etsimän tähän kiva kuva Veijosta, kun niitä olen välillä ehtinyt plärätä noin miljoonan räpsyn joukosta. Mut liitteen liittäminen tuntuu nyt ihan ylivoimaiselta. Väsy.
Mun piti etsimän tähän kiva kuva Veijosta, kun niitä olen välillä ehtinyt plärätä noin miljoonan räpsyn joukosta. Mut liitteen liittäminen tuntuu nyt ihan ylivoimaiselta. Väsy.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Ristiin rastiin
Veijo vastusti lapsikastetta. Selkeesti, koska huutoa piisasi koko lauantaisen toimituksen (ja edeltäneen aamun+aamupäivän) ajan. Kukaan ei tainnut älämölön keskellä kuulla, mitä pappi tilaisuudessa sanoi... Onneksi olimme päättäneet, että kahvitilaisuutta ei järjestetä - olin nimittäin suhteellisen poikki ja oli ihanaa päästä vaan kotiin (ja myöhemmin siskon kanssa Ikeaan :D). Mut nyt on laps epäpakanoitu ja saa Kela-kortin sekä pankkitilin!
Yövieraiden häippästyä eilen siivosin ja pyykkäsin. Rakas siippa vaunutteli sillaikaa Veijon unille ja toi miulle vaaleanpunaisia tulppaaneja <3
Tänä aamuna Veijo on huuellut mahakipujensa kanssa ja nukahti vasta vaunuihin, kun saattelin isoveikan kouluun. Nyt hää köllii after-vaunu-unia kantokopassa pöydällä, joten olen ehtinyt pyykätä, syödä puuroa ja piirtää itselleni väriä naamaosastolle. Esikoisen kanssa olin jotenkin ihan järjestäytymätön eli yleensä en ehtinyt syödä koko päivänä mitään ja näytin riihipirulta. Eihän kaikkien äitien/naisten/metroseksuaalimiesten/sukkahousuhevityyppien tarvi meikata mut minoon vaan niin tottunut siihen, että olo on heti paljon pirteämpi kun on ehostautunut.
Ah, se ois taas arki ny.
Yövieraiden häippästyä eilen siivosin ja pyykkäsin. Rakas siippa vaunutteli sillaikaa Veijon unille ja toi miulle vaaleanpunaisia tulppaaneja <3
Tänä aamuna Veijo on huuellut mahakipujensa kanssa ja nukahti vasta vaunuihin, kun saattelin isoveikan kouluun. Nyt hää köllii after-vaunu-unia kantokopassa pöydällä, joten olen ehtinyt pyykätä, syödä puuroa ja piirtää itselleni väriä naamaosastolle. Esikoisen kanssa olin jotenkin ihan järjestäytymätön eli yleensä en ehtinyt syödä koko päivänä mitään ja näytin riihipirulta. Eihän kaikkien äitien/naisten/metroseksuaalimiesten/sukkahousuhevityyppien tarvi meikata mut minoon vaan niin tottunut siihen, että olo on heti paljon pirteämpi kun on ehostautunut.
Ah, se ois taas arki ny.
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
NeuvolaQlumisia
Viisviikkoisneuvola koettu! Aktiivinen tisseily on tuottanut tulosta, Veijo on kartuttanut pelkällä rintamaidolla painoa kilon ja pituutta neljä senttiä syntymämitoistaan eli on nyt 3780g ja 52cm. Jee! Kaikki muukin oli hjuvin :)
Itsellä pissat ok, hemppa 143 ja alapaine 78 eli hyviä tuloksia nekin. Muutoin olen edelleen muhkea eli painoa on vaatteet päällä 68kg... th:n mukaan oikein hyvä sekin, koska neuvolan aloituspaino oli 59,7kg eli siihen on alle 10kg (hlökoht normaalipainoon sit vielä reilut kymppi). Paluumatkalla kävin leipäkaupassa ja ostin imetyspalkinnoksi vaniljakreemimunkin :D
Helmikuun alussa on sit jälkitarkastus, jonka yhteydessä lääkäri tsekkaa Veijonkin :)
Edit: Tiätteks, mulla on VAUVAKUUME :D
Itsellä pissat ok, hemppa 143 ja alapaine 78 eli hyviä tuloksia nekin. Muutoin olen edelleen muhkea eli painoa on vaatteet päällä 68kg... th:n mukaan oikein hyvä sekin, koska neuvolan aloituspaino oli 59,7kg eli siihen on alle 10kg (hlökoht normaalipainoon sit vielä reilut kymppi). Paluumatkalla kävin leipäkaupassa ja ostin imetyspalkinnoksi vaniljakreemimunkin :D
Helmikuun alussa on sit jälkitarkastus, jonka yhteydessä lääkäri tsekkaa Veijonkin :)
Edit: Tiätteks, mulla on VAUVAKUUME :D
maanantai 17. tammikuuta 2011
voi räkä
tai pikemminkin oksu. esikko saapui koulusta huonovointisena ja itkuisena. päähän sattui ja oksetti. kotiin päästyä hirvittävä määrä huutoitkua, oksennus ja nyt nukkuu vessan lattialla tyynyn ja peiton kanssa. vatsatautia, jota olemme kaikin tavoin yrittäneet vauvan takia välttää. omaakin vatsaa vääntää... täytyy toivoa kovasti, ettei pikkuinen saa tautia. ja että isoveli paranee pian.
torstai 13. tammikuuta 2011
Kestoilu aloitettu
Miehän käytin esikoisella kestovaippoja. Kahdeksan vuotta sitten niitä ei ollut joka marketissa eikä nettikauppojakaan tainnut olla juur ollenkaan, varsinkaan tähän tarkoitukseen. Kestiksiä myytiin vain silloin VR:n makasiineihin majoittuneessa Ruohonjuuressa pisteliääseen hintaan. Ostin kestiksiä Vauva-lehden osto- ja myyntipalstalla olleiden ilmoitusten perusteella.
Aloitin kestoilun kokeilun vasta nyt, koska tiesin kokemuksesta että alkuhulina vastasyntyneen kanssa on melkoista ja itsensä kannattaa päästää mahdollisimman helpolla (anteex maailma luontoonpaskomiseni). Päätin, että kokeilut aloitetaan viimeistään 4 viikon iässä. Ja näin myös kävi, Veijolla on nyt päivän toinen kestis ahterinsa verhona. Serkulta saadut ImseVimset näyttäs pelittävän hyvin. Jatkossa tarjolla on monenlaista merkkiä kaikissa kokoluokissa, koska isosiskoni kestoili kummankin mukulansa kanssa. Toivottavasti Veijon iho sietää kestoilua! Luontoonpaskonta jatkuu yövaipan osalta - Veijo on niin kova poika pissaamaan, että vaipan tai (mahdollisen falskauksen seurauksena) vaatekerran vaihtaminen pari kertaa yössä ei hotsita.
Aloitin kestoilun kokeilun vasta nyt, koska tiesin kokemuksesta että alkuhulina vastasyntyneen kanssa on melkoista ja itsensä kannattaa päästää mahdollisimman helpolla (anteex maailma luontoonpaskomiseni). Päätin, että kokeilut aloitetaan viimeistään 4 viikon iässä. Ja näin myös kävi, Veijolla on nyt päivän toinen kestis ahterinsa verhona. Serkulta saadut ImseVimset näyttäs pelittävän hyvin. Jatkossa tarjolla on monenlaista merkkiä kaikissa kokoluokissa, koska isosiskoni kestoili kummankin mukulansa kanssa. Toivottavasti Veijon iho sietää kestoilua! Luontoonpaskonta jatkuu yövaipan osalta - Veijo on niin kova poika pissaamaan, että vaipan tai (mahdollisen falskauksen seurauksena) vaatekerran vaihtaminen pari kertaa yössä ei hotsita.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
On se ilmoja pidelly
Terveisiä Veijolandiasta! Täällä on valvottu mahavaivoja potien puoliltaöin - ensin valvoi isukki pari tuntia ja puoli kolmesta allekirjoittanut, joka nukkui sitä ennen katkonaisesti 4h. Veijo-raukka on valvonut koko ajan :( Päähenkilö nukkuu nyt turvakaukalopesässä lämminvesipussi masunsa päällä. Omakin maha oli illasta kipeä ja edelleen hieman levoton, joten lieneekö syy meillä sama: pöpö tai mamman ruokavalio. Joka tapauksessa päätin, että huomis... anteeksi, tästä aamusta alkaen kahvia saan nauttia vain yhden muumillisen päivässä (aamulla) aiemman kolmen sijasta eikä puoli levyä tummaa (70%) suklaata ole imettäjälle suositeltava välipala. Lisäksi alan noudattaa entistä uskollisemmin ns. takamaitoimetystä (1 rinta per imetyskerta, jopa 2 imetyskertaa samasta rinnasta). Kerron sit, miten tepsii jos tepsii.
tiistai 11. tammikuuta 2011
Rytmi vaikka verissäpäin
Kuka väitti, ettei vastasyntyneellä/pikkuvauvalla ole rytmiä? Kyl meidän Veijolla vaan on. Veijo syö kahden tunnin välein vuorokauden ympäri. Eikös se ole aikasta rytmikästä?
Esikoinen heräili syömään parhaimmillaan/pahimmillaan 45 minuutin välein ympäri vuorokauden. Olin väsynyt ja itkuinen, yritin kaikkeni saadakseni vauvan nukkumaan. Ja koin olevani epäonnistunut äiti, jonka vauva ei edes osaa nukkua. Muistan, miten minua silloin loukkasi/itketti/v*tutti, kun tästä muille tutuille äideille mainitessa eräät katsoivat asiakseen kertoa, miten heidän vauvansa on x viikon iässä nukkunut täydet yöunet ja miten he ovat väsyneitä/kiukkuisia, jos pitää herätä kerran yössä hyssyttämään vauvaa.
Onneksi oli myös niitä äitejä, jotka olivat kokeneet saman ja ymmärsivät. Tai osasivat ymmärtää ilman samaa kokemusta ja olivat tahdikkaampia.
Nyt olen vanhempi ja ihan varmaasti viisaampi, enää en ajattele olevani paska äiti jos Veijo heräilee. Veijo herää usein syömään, pienenä syntynyt ja täysimetyksellä kun on. En anna illalla Tuttelia parempien yöunien toivossa kuten esikolle "vinkistä" annoin. Veijo herää niin usein kuin katsoo tarvitsevansa, mahaitkuja toki lääkitsemme, ettei lapsen tarvitse kärsiä mutta muuten mennään Veijon rytmissä.
Selvisinhän minä viimeksikin ja esikoisesta tuli oikein ihana, vaikken ehkä yhtä hyvin osannut asioihin suhtautua kuin nyt kokeneempana. Mutta esikoinen teki minusta äidin ja opetti paremmaksi äidiksi pikkuveljelle.
Rakkautta ei jaeta, se kerrotaan :)
Esikoinen heräili syömään parhaimmillaan/pahimmillaan 45 minuutin välein ympäri vuorokauden. Olin väsynyt ja itkuinen, yritin kaikkeni saadakseni vauvan nukkumaan. Ja koin olevani epäonnistunut äiti, jonka vauva ei edes osaa nukkua. Muistan, miten minua silloin loukkasi/itketti/v*tutti, kun tästä muille tutuille äideille mainitessa eräät katsoivat asiakseen kertoa, miten heidän vauvansa on x viikon iässä nukkunut täydet yöunet ja miten he ovat väsyneitä/kiukkuisia, jos pitää herätä kerran yössä hyssyttämään vauvaa.
Onneksi oli myös niitä äitejä, jotka olivat kokeneet saman ja ymmärsivät. Tai osasivat ymmärtää ilman samaa kokemusta ja olivat tahdikkaampia.
Nyt olen vanhempi ja ihan varmaasti viisaampi, enää en ajattele olevani paska äiti jos Veijo heräilee. Veijo herää usein syömään, pienenä syntynyt ja täysimetyksellä kun on. En anna illalla Tuttelia parempien yöunien toivossa kuten esikolle "vinkistä" annoin. Veijo herää niin usein kuin katsoo tarvitsevansa, mahaitkuja toki lääkitsemme, ettei lapsen tarvitse kärsiä mutta muuten mennään Veijon rytmissä.
Selvisinhän minä viimeksikin ja esikoisesta tuli oikein ihana, vaikken ehkä yhtä hyvin osannut asioihin suhtautua kuin nyt kokeneempana. Mutta esikoinen teki minusta äidin ja opetti paremmaksi äidiksi pikkuveljelle.
Rakkautta ei jaeta, se kerrotaan :)
maanantai 10. tammikuuta 2011
On sitäkin nimellä paiskattu
...nimittäin Veyoa. Kohta. Vajaan 2 viikon päästä ois ihan ristiäiset elikkäs kaste eikä nimiäisiä. Mulla on nääs sellainen pakkomielle, että lapset on kastettava. Esikoisen syntyessä en kuulunut kirkkoon mutta eksä kuului, joten esikko oli mahdollista kastaa ja näin myös teimme. Koska minä olen kuiteskin jollain tapaa lapsenuskoinen ja opetin esikollekin iltarukouksen - vaikka minä olinkin silloin se pakanallinen ilmestys. Esikoinen ja Veyo (ja mahdolliset muut tulevat lapset) saavat tehdä uskonnolleen mitä haluavat, mulla ei oo siitä mielipidettä. Minusta hlökoht vaan on vahvempi valinta olla bara siviilirekisterissä kuin esmes tapaluterilainen (vaikka itse en jälkimmäisiin kuulukaan).
Veyo kastetaan kirkossa mutta ristiäiskahvituksia emme järkkää: syynä tilojen puute (kotona ei haluta/voida pitää mitään ihmisiä vaativaa tilaisuutta, koska tekemistä on muutenkin ilman kekkerien järkkäämistä ja siivoamista, lisäksi toi koira ei pidä aikuisista eli tulisi vallan hulluksi) ja myös oma jaksamattomuus.
Veyolle määriteltiin nimi viikonloppuna, se pysyköön blogisalaisuutena kuten muidenkin perheenjäsenten, allekirjoittanut mukaanlukien, nimet. Veyo aka Veijo aka the V on tääl jatkossakin sitten ko. nimikkeillä kutsuttu tyyppi.
Veyo kastetaan kirkossa mutta ristiäiskahvituksia emme järkkää: syynä tilojen puute (kotona ei haluta/voida pitää mitään ihmisiä vaativaa tilaisuutta, koska tekemistä on muutenkin ilman kekkerien järkkäämistä ja siivoamista, lisäksi toi koira ei pidä aikuisista eli tulisi vallan hulluksi) ja myös oma jaksamattomuus.
Veyolle määriteltiin nimi viikonloppuna, se pysyköön blogisalaisuutena kuten muidenkin perheenjäsenten, allekirjoittanut mukaanlukien, nimet. Veyo aka Veijo aka the V on tääl jatkossakin sitten ko. nimikkeillä kutsuttu tyyppi.
Tittiditti, hikimamman maanantai
Olisin nykyään tosi hyvä deodoranttitestaaja (paitsi etten haluaisi mitään äkämyrkkyjä iholleni vaikken mikään kristallideohippi enää olekaan, in Dove we trust): kylvetin Veyon eilen illalla saunottuani ja siinä vaiheessa, kun lapsella oli vaatteet päällä, valuin hikeä eevanasustani huolimatta. Öisin hikoan niin että välillä palelen. Lakanat ovat alvariinsa märät ja sänky pitää tuulettaa huolella ennen petaamista. Hikimamma. Laskispa se edes painoa mutkunei.
Yö kesti 22.30 - 8.00, Veyo ruokaili kahden tunnin välein ja itki mahaansa (unohdin eilen antaa KuplaStopia) klo 4-5, jolloin iskä kanteli kaasuttavaa poikaansa ja minä nukuin. Kasilta soi herätys, kun piti soittaa het aamusta autokorjaamolle. Siipan töihinlähdöstä saakka Veyo on nukkunut kantoliinassa, jolloin näemmä onnistuvat seuraavat hommat: tiskikoneen täyttö, sängyn petaaminen, yleinen paikkojen järjestely, tietokoneella nyypöttäminen, koiran leikittäminen. Jos kokeilis kohta naaman pesua ja syömistä...
Kuntosalijäsenyyteni palautuu puolivälissä helmikuuta ellen jatka taukoa. Mihinkään tottumiini äijälajeihin mulla ei ole silloinkaan vielä asiaa mutta kattelin eilen, että salin tarjonnasta voisin aloittaa jo niska-hartiajumpat, venyttelyn ja Veyon täytettyä 3kk vauvajumpan. Sillai.
Yö kesti 22.30 - 8.00, Veyo ruokaili kahden tunnin välein ja itki mahaansa (unohdin eilen antaa KuplaStopia) klo 4-5, jolloin iskä kanteli kaasuttavaa poikaansa ja minä nukuin. Kasilta soi herätys, kun piti soittaa het aamusta autokorjaamolle. Siipan töihinlähdöstä saakka Veyo on nukkunut kantoliinassa, jolloin näemmä onnistuvat seuraavat hommat: tiskikoneen täyttö, sängyn petaaminen, yleinen paikkojen järjestely, tietokoneella nyypöttäminen, koiran leikittäminen. Jos kokeilis kohta naaman pesua ja syömistä...
Kuntosalijäsenyyteni palautuu puolivälissä helmikuuta ellen jatka taukoa. Mihinkään tottumiini äijälajeihin mulla ei ole silloinkaan vielä asiaa mutta kattelin eilen, että salin tarjonnasta voisin aloittaa jo niska-hartiajumpat, venyttelyn ja Veyon täytettyä 3kk vauvajumpan. Sillai.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Oi miks
- laps nukkui eilen klo 20-23 sievästi turvakaukaloon pehmennetyssä pesässä
- laps heräs, kun asetuin itse nukkumaan klo 23
- laps heräili pitkin yötä mahavaivoihinsa taas noin tunnin välein
- aamulla klo 6 minuu väsytti ihan hulluna muttei nukuttanut, joten nousin klo 7
- laps nukahti klo 9, nukkui 3h, heräsi syömään ja nukahti samoin tein takaisin, nukkuu edelleen
- minen osaa nukkua päivällä ("nuku kun vauvakin nukkuu", HAH!)
- mun vasta huollettu auto meni rikki ja se pitää ehjätä (lue: satoja euroja kulahtaa alkuviikosta siihen puuhaan): oltas kävästy tänään siipan vanhemmilla vilauttamassa vaavvvvvaaaaa
- en keksi mitään tekemistä paitsi siivoomisen
BTW alkoi ärsyttää yks kirkkojuttu. Erosin kirkosta 18-vuotiaana, koska vastustin naispappeuden vastustamista, homoseksuaalien syrjintää ja liikaa alkuperäiskulttuuriin kajoavaa lähetystyötä. Liityin takaisin pitkällisen harkinnan ja mukavan papin (sittemmin vihkipappimme) kanssa käymieni keskustelujen jälkeen pari vuotta sitten enkä eronnut taannoisessa popularistisessa vauhkomielisyysaallossa, koska minusta asioihin on vaikutettava kirkon sisällä. Mukava pappimme on lomalla lomps toivottuun kasteaikaan enkä haluaisi venyttää nimensaamispuuhia niin kauas, joten valkkasin konttoristin ekana mainitseman pappisrouvan. Hää soitteli eilen ja yritti sopia kastekeskustelua mut muksu karjui kurkku suorana ja sanoin, etten voi sopia ajankohtaa kun en ole vielä perillä miehen työmenoista. Pappisrouva kysyi, halutaanko molemmat olla mukana keskustelussa - mikä kysymys sekin nyt on? Ainakin tässä tapauksessa lapsella on kaks vanhempaa, jotka osallistuvat asioihin yhtä lailla (imetystä ja sen lieveilmiöitä esim. syöttöherätykset lukuunottamatta). Tapojeni mukaisesti vedin taas (jälkikäteen) herneen nenään.
- laps heräs, kun asetuin itse nukkumaan klo 23
- laps heräili pitkin yötä mahavaivoihinsa taas noin tunnin välein
- aamulla klo 6 minuu väsytti ihan hulluna muttei nukuttanut, joten nousin klo 7
- laps nukahti klo 9, nukkui 3h, heräsi syömään ja nukahti samoin tein takaisin, nukkuu edelleen
- minen osaa nukkua päivällä ("nuku kun vauvakin nukkuu", HAH!)
- mun vasta huollettu auto meni rikki ja se pitää ehjätä (lue: satoja euroja kulahtaa alkuviikosta siihen puuhaan): oltas kävästy tänään siipan vanhemmilla vilauttamassa vaavvvvvaaaaa
- en keksi mitään tekemistä paitsi siivoomisen
BTW alkoi ärsyttää yks kirkkojuttu. Erosin kirkosta 18-vuotiaana, koska vastustin naispappeuden vastustamista, homoseksuaalien syrjintää ja liikaa alkuperäiskulttuuriin kajoavaa lähetystyötä. Liityin takaisin pitkällisen harkinnan ja mukavan papin (sittemmin vihkipappimme) kanssa käymieni keskustelujen jälkeen pari vuotta sitten enkä eronnut taannoisessa popularistisessa vauhkomielisyysaallossa, koska minusta asioihin on vaikutettava kirkon sisällä. Mukava pappimme on lomalla lomps toivottuun kasteaikaan enkä haluaisi venyttää nimensaamispuuhia niin kauas, joten valkkasin konttoristin ekana mainitseman pappisrouvan. Hää soitteli eilen ja yritti sopia kastekeskustelua mut muksu karjui kurkku suorana ja sanoin, etten voi sopia ajankohtaa kun en ole vielä perillä miehen työmenoista. Pappisrouva kysyi, halutaanko molemmat olla mukana keskustelussa - mikä kysymys sekin nyt on? Ainakin tässä tapauksessa lapsella on kaks vanhempaa, jotka osallistuvat asioihin yhtä lailla (imetystä ja sen lieveilmiöitä esim. syöttöherätykset lukuunottamatta). Tapojeni mukaisesti vedin taas (jälkikäteen) herneen nenään.
perjantai 7. tammikuuta 2011
Arki
Nonni, nyt siippa aka Veijon iskä palasi töihin. Yhdeksi päiväksi ennen viikonloppua, joten nauttikaamme pehmeästä laskusta! Veijo tais aavistaa tämän, sillä viime yönä en muista tehneeni muuta kuin imettäneeni: hyvin summittaisen arvion mukaan veijoilua oli ainakin tunnin välein. Veijolla itselläänkin oli huulinahat sierettyneet moisen yöhulinan jäljiltä. Nyt hää nukkusisi.
Koskapa olen tolkuttoman huono nukkumaan myöhään aamulla, nousin puolentoista tunnin imetyskähinän jälkeen vaille puol kasi keittämään kahvia ja ulkoiluttamaan koiraa. Olo on ku päivävuoroon siirtyneellä pöllöllä. Sen kunniaksi avasin tukkeutuneen vessan lavuaarin ennen pyykinpesua, etten joudu ihailemaan likaveden koostumusta lähempää.
Veijo ulkoili eilen ekaa kertaa rattaissa. Lupa tuli maanantaina kun painoa oli yli 3kg mutta pakkaset ovat pitäneet meidät poissa kyliltä. Nyt sitten tempastiin vartin lenkki korttelin ympäri ja Veijo veteli unia kantokopassa pöydällä siihen päälle pari tuntia.
Veijo heräs... ->
Koskapa olen tolkuttoman huono nukkumaan myöhään aamulla, nousin puolentoista tunnin imetyskähinän jälkeen vaille puol kasi keittämään kahvia ja ulkoiluttamaan koiraa. Olo on ku päivävuoroon siirtyneellä pöllöllä. Sen kunniaksi avasin tukkeutuneen vessan lavuaarin ennen pyykinpesua, etten joudu ihailemaan likaveden koostumusta lähempää.
Veijo ulkoili eilen ekaa kertaa rattaissa. Lupa tuli maanantaina kun painoa oli yli 3kg mutta pakkaset ovat pitäneet meidät poissa kyliltä. Nyt sitten tempastiin vartin lenkki korttelin ympäri ja Veijo veteli unia kantokopassa pöydällä siihen päälle pari tuntia.
Veijo heräs... ->
maanantai 3. tammikuuta 2011
Painopiste muuttuu
Kävimmä kontrollipunnituksessa, Veyo oli kerryttänyt 5 päivässä reilut 200g lisää massaa eli on nyt tuntuvasti maagisen 3 kilon rajan yläpuolella. Emä puolestaan on huvennut samassa ajassa 700 grammaa. Painan saman verran kuin rv 31...
Ne pienet erot
Äidyin eilen koiralenkillä miettimään kahden lapsensaamiseni (= raskaus, synnytys, lapsivuodeaika) eroja. En ole perehtynyt aiheeseen, ovatko saman naisen eri lapsensaamiset pääsääntöisesti samanlaisia vai erilaisia, ja kuinka paljon vaikutusta on iällä: esikoisen aikaan olin 28-vuotias ja nyt 8 vuotta vanhempi.
Raskausaika. Raskausajat olivat molemmissa odotuksissa aika samanlaisia, erityisiä vaivoja ei ollut lukuunottamatta tällä kertaa noin raskauden puolivälistä vaivannutta nenän tukkoisuutta, joka oli välillä todella sietämätöntä. Esikkoa odottaessa verenpaine (alapaine) oli hieman korkeampi ja paino nousi yli 20kg (nyt noin 17kg). Kummankaan raskauden loppuvaiheessakaan ei tarvinnut nousta yöpissalle :) Odotusajan kokonaisvointini oli tällä kertaa parempi johtuen luultavasti paremmasta perus/lihaskunnosta: esikkoa odottaessa liikunta koostui päivittäiskävelyistä töihin ym., nyt kävin rv36 saakka mm. pumpissa.
Synnytys. Molemmat synnytykset käynnistyivät spontaanisti, ensimmäisessä raskaudessa rv 40+2 ja toisessa rv 41+1. Synnytykset olivat suht nopeita eli reilut 6h ja tasan 5h, lääkinnällistä kivunlievitystä en ehtinyt saamaan kummassakaan. Esikkoa vääntäessä supistukset tuntuivat vatsassa enkä pystynyt/halunnut liikkua niiden aikana vaan jumitin selälläni sängyssä. Toisella kertaa supistukset tuntuivat alaselässä, lantiossa ja reisissä enkä pystynyt olemaan paikallani. Repeämät olivat tyyliin pari tikkiä. Vointini molempien synnytysten jälkeen oli hyvä, suorastaan pirteä :D
Lapsivuodeaika. Tässä on ollut selkeästi eniten eroa (jos oikein muistan...). Maidonnousuaika oli luonnollisesti sama 3vrk molemmilla kerroilla. Jälkivuotoasioita en muista eikä niistä kukaan taida välittää lukeakaan... Aiemman lapsivuodeajan muistan piinallista väsymystä, niska-hartiakipuja ja klassista baby bluesia lukuunottamatta suht helpoksi, erityisiä vaivoja ei ollut ja painokin putosi vauhdilla. Nyt jumittaa paino ja uutena seurauksena, jonka syytä en tiedä, iltojen epäiloksi ovat ilmestyneet häpyliitos/-luukivut, joihin ei tepsi särkylääke vaan ainoastaan vuodelepo. Olen myös ensi kertaa hoitanut toden teolla tiehyttukosta.
Voi juma, olen kirjoittanut tätä postausta aamusta saakka... tällasta tää nyt on vähän juu.
Raskausaika. Raskausajat olivat molemmissa odotuksissa aika samanlaisia, erityisiä vaivoja ei ollut lukuunottamatta tällä kertaa noin raskauden puolivälistä vaivannutta nenän tukkoisuutta, joka oli välillä todella sietämätöntä. Esikkoa odottaessa verenpaine (alapaine) oli hieman korkeampi ja paino nousi yli 20kg (nyt noin 17kg). Kummankaan raskauden loppuvaiheessakaan ei tarvinnut nousta yöpissalle :) Odotusajan kokonaisvointini oli tällä kertaa parempi johtuen luultavasti paremmasta perus/lihaskunnosta: esikkoa odottaessa liikunta koostui päivittäiskävelyistä töihin ym., nyt kävin rv36 saakka mm. pumpissa.
Synnytys. Molemmat synnytykset käynnistyivät spontaanisti, ensimmäisessä raskaudessa rv 40+2 ja toisessa rv 41+1. Synnytykset olivat suht nopeita eli reilut 6h ja tasan 5h, lääkinnällistä kivunlievitystä en ehtinyt saamaan kummassakaan. Esikkoa vääntäessä supistukset tuntuivat vatsassa enkä pystynyt/halunnut liikkua niiden aikana vaan jumitin selälläni sängyssä. Toisella kertaa supistukset tuntuivat alaselässä, lantiossa ja reisissä enkä pystynyt olemaan paikallani. Repeämät olivat tyyliin pari tikkiä. Vointini molempien synnytysten jälkeen oli hyvä, suorastaan pirteä :D
Lapsivuodeaika. Tässä on ollut selkeästi eniten eroa (jos oikein muistan...). Maidonnousuaika oli luonnollisesti sama 3vrk molemmilla kerroilla. Jälkivuotoasioita en muista eikä niistä kukaan taida välittää lukeakaan... Aiemman lapsivuodeajan muistan piinallista väsymystä, niska-hartiakipuja ja klassista baby bluesia lukuunottamatta suht helpoksi, erityisiä vaivoja ei ollut ja painokin putosi vauhdilla. Nyt jumittaa paino ja uutena seurauksena, jonka syytä en tiedä, iltojen epäiloksi ovat ilmestyneet häpyliitos/-luukivut, joihin ei tepsi särkylääke vaan ainoastaan vuodelepo. Olen myös ensi kertaa hoitanut toden teolla tiehyttukosta.
Voi juma, olen kirjoittanut tätä postausta aamusta saakka... tällasta tää nyt on vähän juu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)