Eläinkuosissa

Meillä pikkubiaach on ainoa, joka käyttää eläinkuosia. Oman eläinkuosinsa lisäksi.

Miesten(i) kengät ja minä

Minulla on jalkineinen vaikutus miehiin. Miehillä tarkoitan tässä aikuisiän vakituisia kumppaneitani eli nykyistä ja kahta edeltävää. Jokaisen kohdalla on toteutunut sama kaava: 1. Tapaan miehen, jolla on yhdet kengät 2. Miehellä on monet kengät.

Mies 1. Tavatessamme hänellä oli yhdet kengät eli nuhjuiset lenkkarit. Erotessamme kenkävarannossa oli maiharit (teräskärkiset 10-reikäiset Martensit), Merrellin vaelluskengät, halpisvaelluskengät, jotka oli ostettu hätätilanteessa, Merrellin sandaalit, rantasandaalit ja zorit. Ne nuhjuiset lenkkarit ovat edelleen käytössä pihasaunanlämmityspopoina...

Mies 2 (lapseni isä). Tavatessamme hänellä oli Vagabondin maiharit. Erotessamme teräskärkiset punamustat maiharit, CATin limonaatikengät, kahdet tennarit (mustat ja valkoiset), punamustat skeittilenkkarit, kahdet rantasandaalit ja pervohtavat nahkalipokkaat.

Mies 3 (nykyinen ja hartaan toiveeni mukaan ikuinen). Kahdet (!) nuhjuiset lenkkarit ja yhdet sandaalit (aika paljon siis..). Tähän mennessä (1,5 v yhteiseloa takana) hankittu yhdet lenkkarit, kahdet limonaatikengät, Sievin työjalkineet, kahdet talvimallin kävelykengät, kumikengät ja lenkkarit.

Mauahtavaa. En edes viitsi sanoa, miten paljon pukeutumiseen on vaikutettu. Ei määräävästi mutta pehmeän ohjaavasti - minä olen aina halunnut puolisoni parhaiden puolien tulevan esiin. Kauniita miehiä, kerta kaikkiaan.

Kuvitutuksena omia kenkiä. Ekat on tämänhetken feivoritit lukuisten popojeni joukosta: OISin plätölliset nilkit mojovalla vetoketjulla, edulliset (60 egee) ja sättänän hyvät jalassa jos toisessakin. Toiset palvelleet yli 10 vuotta, pk-seudun säihin sopivat koirankusetusvimpaimet.

Käytän tilaisuutta hyväkseni

...kun lapsoin on isällään yötä, siippa töimatkalla, koira uinuu tyytyväisenä kupeessa, muutama drinxu on nautittu (spritzeja, bloodis ja easy way sangria) ja tuloskeskustelu the bossin kanssa on vasta aamukasilta...

Tyyli ja elämänvalinnat. Olen elännyt kiihkeää teiniyttäni 80/90-lukujen taitteessa, joten en _ihan heti_ lämpene haaremihousuille, neonväreille ja olkatoppauksille. Hei kamoon, tään kolmevitosen mielestä tästä trendistä puuttuvat vain PEHMENNYKSET, lepakkohihat, olkatoppaukset ja kotioloissa kavennettavat stretchfarkut ja kapeakärkiset solkinilkkurit (pillifarkut ja kenkuliuutuudet vastaavat kyllä hyvin näitä muistikuvia). Mikko Alatalo -tyyliset silmälasinkehykset ovat jo näkyvillä, joten missä viipyy sähkönsininen?

En enää toiste jaksa hengitellä klooraushöyryissä ja sitäpaitti klooratut farkut repesivät ihan ittekseen haurastuneina polvista - siitä on todisteena ripariaikaisia valokuvia. Ylilyhyiksi napsitut Leviksen viisnollaykköset kloorattuina mustien sukkisten päällä madonnatyyliin on myös koettu ennen täysikäisyyttä. Tissejä litistäviä bodyjä inhoan YHÄ. Opiskelun alkaessa grunge oli kova sana muualla paitsi omalla opiskelualalla, luennoille raahauduin kukkamekossa, gettagripeissa ja tukka luonnonrastoilla TBS:n kosmetiikka ainoana oikeana valintana. Pitsireunaisissa villahousuissa (vrt. samanmoiset pyäräilyshortsit) kampesin luennolle maiharit jalassa Sinead O´Connor -kampauksessa jo vuonna -93.

O Tempora, O Mores. Mutta missä ovat spoilerit eli sievästi geelin kanssa ojoon kammatut sivuhiukset? Sen pehmennyksen lisäksi. Kertokkee miullen, trendisetterit.

Blogin eka kuva julkaistu. Kuvassa ei ole pesueen iso narttu eli allekirjoittanut vaan se pienempi. Huomatkaa erityisesti koiruuden kiiltävä pinta! Meillä ei ravinnon laadussa säästellä, eläimen tulee näyttää vastasyntyneeltä vasikalta!

Miksei kukaan valita mulle näin harvasta blogipäivityksestä?

Valitan syrjinnästä! Kukaan ei kitise että viude kun et kirjoita ja oot ihan tyhmä räkäpää kun et julkaise kuvia. Kun totuushan on että 1) pukeudun päivittäin eri fancysti (esmes tänään oli Ginan musta isopyllyhame, karvakauluksinen vanhan roosan värinen neuletakki, Melissa Ashanti -mokka/samettijäljitelmäkengät, nuttura jossa tismalleen neuleen värisiä höyhenkoristeita) mutta eipä noita kuvia tule otettua kun ei oo rutiinia 2) en osaa ladata mitään tyhmiä kuvia enkä ehi opetella 3) mä joka päivä töitä teen, herään 6.15, siivoan koiran jätökset, meikkaan, annan koiralle ruokaa ja vedän (itselleni) toppahousut jalkaan, vien koiran ulos, totean että se paskoo ja kusee VASTA sisätiloihin päästyään, keitän kahvia, herätän miehen ja lapsen, juon kahvia samalla kun pukeudun ja laitan hiukset, hoputan jotakuta mutta olen loppupeleissä itse viimeisenä valmis, siivoan jätöksiä, hätistän muksun kouluun, menen töihin, raadan ja käytän lakisääteiset tauot blogisurffailuun häveten snadisti pinnallisuuttani, klo 14 lähtien vastailen vartin välein soittavan muksun puheluihin, lähden töistä kesken palaverin ennen neljää, otan koneen mukaan kun työpäivä jäi vajaaksi, äiteilen, menen rääkkämään rupsahtavaa kroppaani kuntoilulla, perheilen, nukahdan viinilasi kourassa istualleen sohvalle scifimätön ääreen, yöllä herään kun siippa poistaa koiraa vierestä 10x. Ja koko rundi seuraavana päivänä uudestaan.

Ois ihanaa jos ois aikaa julkaista itsestään päättömiä kuvia (koska mulla on iso nenä ja ruma naama) mut ei ole ja mun kauan suunnittelema blogi-idea kuivuu kokoon heti alkuunsa sellaisella teholla, että siihen ei pysty mikään finnintuhoaine. Niin kerta.

Ruined!

Kammera elää edelleen hiljaiseloa joten puhdas sanoinkuvattuisuus jatkuu. Sinänsä viaton postin setä toi nääs VÄÄRÄN muistikortin. Hei, jos me tilataan nimenomaan Type H, miks sen puuttuessa firma postittaa Type M:n ja vielä tuplasti kaupan hintaan? Äidyin ottamaan itsestäni päättömän ja sumean kännykamerakuvan töipaikan veskissä (kiiruusti ennenku siivooja näki) mut joteskin en julukaase sitä (ja sitäpaitsi purkujohto on töissä...). Nyt jäi fäshiönistä näkemäti.

Henkeäsalpaavat blogiavajaiset

No voi ruma sana ja sen serkut. Tästä niiq piti tulla puoltoista vuotta erinäisiä tyyliblökejä seuranneen kretonkinarkkarin puolihuolimattoman sofistikoitunut blökiavaus sensuellisti sorvaavalla päivänNasukuvalla varustettuna. Mutkun hikisen pokkarin hikinen muistikortti breikkas eikä oo mitn kuvia mistn. Moneen päivään. Kunnes Postin Setä kantaa kotiin uuen muistikortin. Sit Suomen tyylimaailma ei oo enää entisensä. Nih! Mut koska tili on luotu ja viides viinilasillinen menossa huomisesta työpäivästä huolimatta, avaan silti Wandaben Virkapuku -nimisen kyhäelmän.

PS. Hellookstyyliin hankin asusteita esmes Pariisista. Viimeksi kun olin siellä, hajos sukkikset ja ostin uudet Monoprixistä alle eurolla!

PS2. Oon minäkin tilannu American Apparellista.