Lämpöä

Pieni teehetki-blogissa on kuukauden teemana LÄMPÖ.

Mietin, olenko tässä kuussa postannut mitään lämpöistä. No tavallaan joo. Uudet yömekot ovat taatusti lämpimämmät, kuin vanhat liian pienet pyjamat. Mansikkapeitto lämmittää ja se sai alkunsa lämpöisistä muistoista. Operaatio Joulun lapsen taustalla on lämmin ajatus.

Päätin kuitenkin osallistua teemaan uudella postauksella, sillä sain tästä hyvän syyn postata jo syyskuussa tehdyt ja kuvatut sukat ja säärystimet.

Sateenkaarisäärystinten idea tuli Pizzicato-blogista, josta usein löytyy kivoja pieniä neuleprojekteja. Seiskaveikan sateenkaarivärin valmistus olikin jo lopetettu, mutta satuin löytämään vielä muutaman kerän ja hamstrasin ne tulevaisuuden varalle, sillä on tämä väriyhdistelmä vaan niin kiva.

Ensin sai pikkutyttö omansa ja pian sen jälkeen ekaluokkalainen hieman pidemmät. Ensin tehdyissä raidat ovat identtiset, toisissa iloisesti eri paria. Molemmat 2o2n-joustinneuletta.

Syksyn ensimmäiset sukat olivat vahvan violetit ja kuopuksen jalkoihin sopivat. Tuollaisen kierreneuleen löysin jostain pipo-ohjeesta ja täytyy sanoa, että se toimii kyllä paremmin neuleessa, jonka ympärysmitta on suurempi.

Näiden jälkeen on valmistunut vielä kahdet muutkin sukat, mutta ne säästän toiseen postaukseen.

Lämmintä marraskuun loppua teille kaikille!

(vaikka oikeasti toivoisin jo viilenevää...)

Oranssia ekaluokkalaiselle

Tämä postaus sai alkunsa siitä, että halusin isommalle tytölle jakun keltaisen jätskimekon seuraksi. Sellaisen tein. Vaan kuinkas siinä sitten taas kävikään niin, että että asiat johtivat toiseen ja valmistui vähän muutakin kuin pelkkä jakku...

Molemmat tämän postauksen yläosat on tehty keväällä Suuressa Käsityölehdessä julkaistulla Noshin peruspaitakaavalla, olen vain tehnyt leikkausvaiheessa hieman omia muokkauksia. Hyvä kaava, jota varmasti tulee käytettyä jatkossakin. Reilua kokoa kylläkin, käytin 120 cm lapselle 116 cm leveyttä ja 116/122 cm pituutta, mutta kasvunvaraa jäi edelleen molempiin suuntiin. Muistaakseni kaavaan oli piirretty vain joka toinen koko, mutta niiden välistä piirrellen saa tarvittaessa puuttuvan koon.

Yksivärinen jakku kaipasi jotain jujua. Sellaisia ovat selän kookas tekstiaplikointi samasta svetarineuloksesta kuin takki sekä keltainen pitsivetoketju. Aplikaatio on tikattu reunoista keltaisella langalla. Tähän vaatteeseen tuli aloittelijamainen moka, sillä eihän tuo pitsivetska ole kokonaan aukeava! En kuitenkaan halunnut enää suunnitelmia muuttaa kun sen huomasin, vaan tästä tuli nyt pään yli vedettävä malli.

Naapurikunnassa järjestetään kesäisin pienet kylämarkkinat, joilla on tavanomaisten markkina-artikkelien lisäksi myynnissä mm. paikallisia käsitöitä. Eräässä pöydässä muuan virkkauksen harrastaja myi tekemiään pitsiliinoja. Tarjolla oli monen kokoisia liinoja, joista suurimmat olivat todella hienoja, mutta minua kiinnostivat eniten edulliset pikkuliinat, joita hän kertoi virkkaavansa jämälangoista. Ostin pinkan erivärisiä liinoja, joista oranssi pääsi koristamaan vanhoista farkuista tehtyä hametta.

Materiaalina käytetyt farkut olivat hyvin kapealahkeiset, eikä lahje sellaisenaan olisi riittänyt hameen leveyteen. Leikkelin lahkeesta poikkisuuntaan hameen sivukaitaleet, jotka samalla tuovat mukavasti ilmettä. Taskut asettelin tarkoituksella hieman eri korkeudelle, sillä eivät nuo kierrätysfarkkupalasetkaan viimeisen päälle symmetrisiä ole.

Hameesta tuli omasta mielestäni tosi kiva, voisinpa haluta itsellenikin samanlaisen. :)

Pitkähihaisia peruspaitoja aina tarvitaan, kun vanhoille on käynyt se joka kesäinen kutistuminen. Tämä pitkään marinoitu norsukangas valikoitui paitaan tietenkin oranssin värinsä vuoksi. On se kyllä suloista muutenkin. :) Ihan peruspertsaa piti tulla, mutta en malttanut olla lisäämättä röyhelöitä olalle. Samaa keltaraitatrikoota käytin pääntien kanttauksessa.

Oranssista joustocollegesta jäi reilun 20 cm levyinen suikale. Leikelläkö tilkuiksi vai keksisikö sille vielä muuta käyttöä? Kokeilin leikata suikaleesta säärystimet ja ihan hauskathan niistä tuli. Toimii hyvin myös nilkkoihin rytättynä, vähän kuin takavuosien aerobicsukat. ;) Tiimarin sydännapeista viimeiset keltaiset kiinnitin somisteeksi.

Tässä kuvassa vilahtaa hameenhelman alta hämärästi myös huolitteluun käytetty vinonauha. Paksujen saumojen vuoksi hameen päärmääminen olisi ollut tuskaa, eikä pelkästä käänteestäkään olisi tullut siisti kun saumurissa ei ollut farkunvärisiä lankoja. Niinpä ompelin helmaan vinonauhan ja käänsin sen nurjalle alavaraksi. Tähän ei sentään oranssia löytynyt, mutta turkoosi ajaa asiansa.

Vielä löytyi ufopinosta yhdet leggingsit, jotka sopivat hyvin collegejakun väriin. Tämä ilahdutti minua kovasti, sillä aurinkokangas tuntui alun perin virheostokselta omituisen sävynsä vuoksi.

Tehtailin tällä samalla leggarikaavalla ison pinon housuja joskus kevättalvella. Blogiin ne eivät koskaan ole päätyneet, mutta löysin keväisen kuvan yksistä silloin tehdyistä. Nämä mustavalkoiset ovatkin olleet siitä satsista kaikkein mieleisimmät ja eniten käytetyt.

Liian kuuma on syysvaatteiden esittelyyn. Sukkikset ja jakku saivatkin kyytiä kun kuvat oli otettu.
Vihdoin ihana aurinko! ♥


Kaavat:
Collegejakku ja paita: Noshin paitakaava (SK 5-6/15), omin muokkauksin
Hame: ilman kaavaa tehty
Leggingsit: Funny Legs (OD 1/15)

Kankaat:
Oranssi jc ja norsutrikoo: Nosh Organics
Paiste- ja Virta-jc: Verson Puoti

Lakritsi

Kohta kaksi kuukautta meillä on majaillut tällainen hauska karvakuonolainen, kissaneiti nimeltä Lakritsi. Se on hurmannut koko perheen ja varsinkin lapset ovat innoissaan. Kaikeksi onneksi meille on sattunut varsin erikoislaatuinen yksilö, joka on kuin tehty lapsiperheen lemmikiksi. Sitä saa kanniskella sylissä ja työntää nukenvaunuissa, tämä kissa vain kehrää tyytyväisenä. Tokikaan se ei aina ole sillä tuulella ja silloin se saa olla omissa oloissaan.

Näin ollen voin vakuuttaa, ettei näissä tai missään myöhemmissäkään blogin kuvissa eläimiä ole kohdeltu kaltoin ja Lakritsi esiintyy kuvissa vapaaehtoisesti. :)

Kissanomistajilla pitää tietysti olla kissamaisia vaatteita. Tämä kangas on hankittu jo ennen kissaa, mutta nyt oli kaksin verroin syytä ottaa tämä ohut ja pehmoinen trikoo käsittelyyn. Isompi neiti sai siitä kevätpaidan, johon keveyttä tuovat pyöristetty helma ja vajaamittaiset hihat. Hihoissa on rypytys ja rypytyksen päässä pienet valkoiset kukkanapit, jotka eivär valitettavasti näissä kuvissa näy.

Ruudullinen laskoshame löytyi kirpparilta. Se on naisten hame, mutta sen verran pientä kokoa, että riitti kun pujotin vyötärölle kuminauhan. Hameessa oli takavyötäröllä valmiina nappi ja käytinkin napinläpikuminauhaa, jotta sain säädettävän vyötärönleveyden. Näin hameella on käyttöikää vuosiksi eteenpäin.  

Pikkusiskoa varten jäi vielä palanen kissatrikoota, mutta ensin hän bongasi kangaslaatikosta tämän ihanuuden. Kaikessa suloisuudessaan toki pienen neidin must have-kangas, mutta en ole aiemmin oikein osannut päättää mitä tästä tekisin. 

Siitä tuli peplum - olen tässä asiassa kovin jälkijunassa, sillä onhan näitä nähty jo pitkään ensin naistenlehdissä ja sittemmin lastenvaatteissakin. Tämä Ottobren kaava on kiva ja pääsee varmasti jatkossakin käyttöön.

Sellaisenaan tunika oli ihan kiva, mutta jotain tuntui puuttuvan, siinä ei ollut riittävästi prinsessaa. Helmaan brodyyria, vyötärölle pätkä nauhaa ja Tiimarin sydännappi - paljon parempi!

Näissä kuvissa ovat mukana myös ne edellisessä postauksessa mainitut säärystimet. Tehty Tiny owl knits-blogin ohjetta mukaillen, johon vinkin sain Pizzicato-blogista. Ihanat ovat ♥.

Kaavat:

Toucan ja Peplum (OD 1/15)

Kankaat:

Pehemia ja Verson Puoti

Farkkukasseja ja nilkattimet(?)

Syksyllä tein tyttären eskarikaverin synttäreille lahjapaketiksi farkkukassin ja kun tuli yhdelle tehtyä, eihän se siihen jäänyt. Tässä pari talven lapsille tehtyä pussukkaa.

Pitäisiköhän lähteä hamstraamaan farkkuja kirpparille, että meidänkin lapset saisivat nimikkokassit?

Syksyllä ihastuin Pizzicato-blogissa vallan hurmaaviin säärystimiin. Loppiaisen aikaan, kun pakon sanelemana tunnelmoimme kynttilänvalossa, otin vihdoin kimmeltävän Säde-langan puikoille. Ohje (tiny owl knits: some cloydy day) on helppo, mutta en silti suosittele kokeilemaan sen neulomista pimeässä ;).

Säärystimien piti tulla tytölle, ensimmäisestä versiosta vain tuli aivan liian leveä. Jatkoin silti ja tein säärystimien sijaan omiin koipiin tämmöiset söpöstimet, nilkanlämmittimet. Olisiko ne sitten nilkattimet?

Nyt meneillään uusi yritys, puikoilla vähemmän silmukoita ja hempeämpiä sävyjä. Saavat neiditkin omansa toiveiden mukaan. :)

Neuloosi

Mikä kavala tauti!

Minulla se on pysynyt oireettomana jo vuosia, muttei tarvittu kuin pari kirjastontätien houkuttelevasti esille laittamaa neulekirjaa, kun se taas puhkesi...

Ohje Pikkuapila-tunikaan löytyi Mari Muinosen ja Suvi Simolan kirjasta 'Kaikki lähti lapasesta'. Suloinen ja helposti pyörönä toteutettava malli, paksut puikot, pehmeä lämmin lanka ja minä olin myyty. 

Pienempi tyttö sai harmaata ja keltaista. Loppulangoista tikuttelin säärystimet oman mielen mukaan.

Isosiskolle harmaaseen yhdistettiin pirteän punaista ja lisäksi hän sai jääkarhu-leggingsit PaaPiin herttaisesta nalle-trikoosta. Nämä on tehty uuden Ottobren ryppylahkeisella mallilla, mutta ne rypyt unohtuivat kuvata ja jäävät näissä kuvissa säärystimien alle.

Leggingseihin kului kangasta noin 30 cm. Kokoan kangaslaihiksen tulokset kuun lopussa omaan postaukseensa. Sieltä näette sitten ne ostetutkin...

Neuleohjeet:

Tunikat: Muinonen & Simola: Kaikki lähti lapasesta

Säärystimet: oma

Kaavat:

Green lines-leggingsit (OD 1/13)

Langat:
Drops Nepal (villa/alpakka)

Kankaat:

Marjanalle-trikoo: PaaPii