Hiirenvirnakranssit matkalla maailmalle

Aloin tohkeilla eilen gardenistan tai talvifloristin aktiviteeteista. Koemielessä jo kiepautin ulkoilureitille kaksi kranssia puuhun roikkumaan. Siinä samalla tuli laadittua toiminnalle periaatteet:

*Käytetään vain paikalta löytyvää luonnonmateriaalia
*Ei vahingoiteta monivuotisia kasveja keruupuuhissa
*Huomioidaan jokamiehenoikeudet siis
*Kiinnitetään tuotos, esim. kranssi sellaiseen paikkaan ja siten, ettei se estä puun kasvua
*Haluttaessa voidaan ohjailla puun oksia siten, että se kasvaessaan lukitsee kranssin paikalleen

Tänään kävin pyöräyttämässä pari uutta kranssia. Silmäilin myös pajuruusuja, muutamia hyviä yksilöitä (näistä lisää myöhemmin!) löytyikin. Lisäksi katseeni haikailee aina yläilmoihin, olen erittäin kova tuulenpesien fanittaja. Suurin osa tuulenpesistä majailee kuitenkin yläilmoissa kätösteni tavoittamattomissa.. Kun tuuli joskus harvakseltaan pesänsä tipauttaa maailmalle, olen kyllä ensimmäisenä ahnein kätösin sitä kotiin haalaamassa. Yksi puustaan pudonnut odottaakin minua jemmassa Heinäpäässä. Tuulenpesäsieniä tavataan noin 30 eri lajia Pohjoismaissa, Suomessa yleisimpiä on hieskoivun oksista tuttu koivutuulenpesä.

Hmm, onkohan kukaan perustanut blogia pelkistä tuulenpesistä?

Tuulenpesän poikanen?

Luonto itse elää sopusoinnussa. Ranskassa suuret lehtipuut ovat monesti massiivisten murattikasvustojen peitossa, lisäksi puun latvus saa kantaa mistelin jos toisenkin. Ne erottuvat hyvin vaikkapa helmikuussa, jolloin olen viime ja toissavuonna käynyt Ranskassa reissussa.

Mahtava huomio muuten kävellessä tänään, erässä käsittääkseni pajun sukuisessa puussa oli kookas, suuren nyrkin kokoinen möykky. Ensin katsoin että onko se linnunpesä, mutta eipä täällä pohjan perillä sentään asu niin eksoottisia "kutojalintuja". Haiskahtaa, että kyseessä oli varsin isoksi kasvanut äkämä tai pikemminkin pahka, josta lähti suoraan törröttäviä oksia. Pitää kahlata lähemmäksi kun päällä on kunnon varusteet tai käydä kurkkimassa keväämmällä.

Ihmeellistä, että ihan tutusta lähireitistä nyt paljastuu aivan uusia puolia - kuin näkisin kaiken uusin silmin. Ja hei - onko se niin vaarallista jos en koko Äimärautiota koristelekaan? Tai vaikka kirjoittaisin vain kolme blogausta ja sitten kirmaisin taas töiden pariin hankkimaan uusia silmäpusseja? Olen aina tiennyt olevani kärsimätön tyyppi ja kaikki ulkona liikkuminen on plussaa.

Come what may! <3

Ilmassa oli tänään pientä tuulta ja tuiskua.

Tämä hiirenvirnakranssi pääsi suuren koivun rintapieleen.

Koristeena mesiangervo.

Keep it simple!

Ps. Villiversoja blogin suosituin postaus on hyvin hajamielisellä otteella kirjoitettu suolalyhtypostaus, jonka on nähnyt yli 7000 silmäparia. Ällistyttävää.
Tunnisteilla on siis merkitystä! Ciao!

Gardenistan talvihaaveet

Ystäväni tokaisi minulle taannoin, mikset ala gardenistaksi. Viittasi fashionista sanaan, mutta pyörittelin päätäni. Gardenista on varmaankin jotain runsasta, hehkuvaa ja menestyksekästä. Entä jos haluaisin tehdä jotain ihan pienimuotoista, kausiluonteista ja mikä nurinkurisinta Suomen vuodenkiertoa ajatellen - olen jo vuosia haaveillut "talvifloristina" toimimisesta.

Mitä ihmettä se voi tarkoittaa? En oikein tiedä itsekään. Mietitäänpä hetki.

Luonnossa on paljon kauniita elementtejä talvella. Tietysti suuren osan talvea ne ovat lumen peitossa mutta jotenkin - talvi kiehtoo minua. Talvi on täysin alihyödynnetty vuodenaika floristimielessä ja ympäristötaiteen (matkailun, jatka listaa...) kannalta! Kuka hyödyntäisi talventörröttäjiä, entä myrskyn irrottamia oksanpätkiä? No minä ainakin. Ai miten?

No sitä mukaa, kun kanerva-asetelmat vajoavat lumen syvyyksiin, kiikutan kävelyiltä asetelmiin täydennystä. Pitkäaikainen ihastukseni mesiangervo on varsin pitsimäinen ja siro ilmestys ja siitä saa loihdittua ihastuttavan ilmavia asetelmia. Myrskyn irti riuhtaisemat männyn oksat ovat parhaimmillaan kuin muhkeita, tyylipuhtaita, kärjistään hieman kiehkuraisia viherviuhkoja. Äimäraution hevosreitille oli kellahtanut ilmeisesti tyvestään lahonnut leppä, jonka siirsin hepolaisten reitiltä pois. Katkoin kärkioksat mukaani ja tuikkasin ne osaksi oksa-asetelmia. Parhaimmillaan oksa-asetelmat ovat lumen pyöristäminä tai kuuran kevyesti huurtamina: kuin taideteoksia!

Ai kuvia? No mitenkäs tässä mitään kuvia enää ottaa kun tuolla pihalla on jo ihan pimeää. Mutta pitää koittaa aktivoitua kuvausmielessä lähiaikoina. Nyt on kyllä upeaa, kun päivä alkaa pidetä ja läheisellä merenlahdella voi ihastella mitä värikkäämpiä auringonlaskuja. Tänään sain pikkuhetken nauttia taivaanjuovista, joiden yläreuna oli syvänsininen ja alahelma punasteli oranssin eri sävyissä. Kun ehdin paikalle, juova oli jo haalistunut vaaleansinertäväksi, mutta sekin oli kaunis muun taivaan kellertäessä pehmeästi.

 

Ihastelin hempeästi tuulessa huojuvia järviruokoja ja pajuja, joiden kissimirrejä odotan joka kevät innolla. Kun käänsin taivaalle selkäni palatakseni polulle, koko taivas punertui hetkeksi - sammuakseen lempeän pimeyden syliin.

Hevosreitillä näin puolenkymmentä hepolaista rodusta riippuen kepeästi viilettäen, tömäkästi tormuuttaen tai skandaalimaisesti korskuen. Aiheestakin! Tein nimittäin pari luonnonmateriaalikranssia ja sijoitin ne huvikseni pajun haaraan. Arvelen, että muutamalla kuumemmalla kaunottarella voi tehdä tiukkaa niiden ohitus, mutta oppia ikä kaikki. Löysin aivan mahtavan materiaalin, hmm, paljastaisinko?

Olkoot menneeksi! Se on hiirenvirna. Revin muutamia siroja, notkeita kasvustoja irti ja kiepautin ne kranssille - aivan upea materiaali. Ei murtumisia, haarautuva, sitkeä rakenne oikein opasti tekijäänsä ja siemenkodista tuli hauskoja koristeita kranssiin. Jätin tosiaan pari kranssia luontoon neulegraffitien tapaan, mutta never say never - tiedä mitä tässä vielä keksii!?

Mielessäni ovat myös pajuruusut, vuosikertapajunkissat (tähän liittyen pääsiäisen asetelmat!), jäkäläisistä pikkuoksista tehdyt mobilet (vessasta niitä jo löytyykin) ja vaikka sun mitä. Toivotankin siis yllättäen tässä itseni - ja sinut lukija - tervetulleeksi ja toivottavasti tämä innostus samalla elvyttää mainion Villiversoja-blogin uuteen sykkeeseen.

Tervetuloa talvifloristi, gardenista tai oman elämän ympäristötaiteilija!