Tässä meidän perheen uusin tulokas, labbis-neiti Mimmi. Labbiksilla taitaa olla luontainen vietti kantaa suussaan kaikkea sinne sopivaa. Mimmi kantaa aamulla postilaatikosta lehden sisälle purutikkupalkalla, lehti toki täytyy minun ottaa laatikosta, rullata Hesari, kuljetuksen hoitaa Mimmi. Leikkisällä päällä ollessaan Mimmi juoksee Hesari suussaan pitkin kulmakuntaa, mutta kun uhkaan itse syödä purutikun ja lupaan Mimmille Hesarin, on Mimmi heti valmis vaihtokauppaan;).
Tänään paikallinen metsästäjä muisti Mimmiä tervetuliaslahjalla, hirvenluulla. Arvatahan voitte , että lahja oli Mimmille mieleinen. Mimmi ei ollut kanssani samaa mieltä, että lahjaa säilytetään pihalla. Mimmi muistaa luun ja olisi koko ajan menossa ulos. Olisi tuota luutaa Mimmin mielestä vaan niin mukava syödä rouskutella olohuoneen pehmeällä ja paksulla villamatolla, mutta sehän ei käy minulle.
23 kommenttia:
Voi kyllä ihana tuo teidänkin labbis! Mä jotenkin arvasin,että teidän koira on musta,eikä vaalea,niinkuin meillä:) Mä luulen,että mustia on enempi. Just samoin Sindikin hakee postin ja palkaksi riittää vaikka pari koiranpapuakin. Nämähän oppii tekemään mitä hyvänsä makupalan toivossa. Pyöree on toi Mimmi. Sindi painaa 37kg ja sekin on pikkuisen liikaa,vaikka Sindi on luustoltaankin ylisuuri tyttökoiraksi. Meidän edellinen koira painoi tuon 40kg ja oli Sindiä matalampi. Kyllähän sillä loppuaikana otti niveliin ja se pahinta,että kun se oli 10v,niin sille puhkesi diabetes ja 2v mä sille pistin insuliiniä. Sitten 12-vuotiaana jouduttiin nukuttaa pois,kun tuli kuolio tassuun. Sitä diabetesta mä Sindin kohdalla yritän varoa. Sindiltä kohtu on leikattu,kun tuli kohtutulehdus ja se pikkuisen auttaa estämään ettei tulisi diabetes. Liikuntaa se kyllä tarttisi enempikin mitä jaksetaan sitä lenkittää. Mökillä on hyvä kun voi olla vapaana ja saa juosta yllin kyllin. Taas sinne parit hännän heilutukset:)
Voi että, on se ihana!!!!
Intsu: Labbikset on ihania:) Ne oppii ihan mitä vaan kun vaan jaksaa niille opettaa ja pieni palkkio taitaa edistää asiaa;) Mimmi on tosi tarkka, tietää tasan tarkkaan kaapin, jossa on ruokasäkki ja paikan jossa purutikut säilytetään. Tuo terveys tuossa ylipainossa minua huolestuttaa. Just tänään tuli mieleen tuo diabetes ja täytyy käydä vielä eläinlääkärin luona verikokeissa. Mimmi kulkee vierellä vapaana, otan hihnaan vastaantulijoita kohdatessa varmuuden vuoksi. Oman pihan rajat on Mimmi oppinut ja on omalla pihalla vapaana. Metsälenkkiä kävellään mahdollisimman paljon, kun siellä on niin paljon haisteltavaa ja siinä sivussa Mimmi juoksee triplalenkin.
Hännänheilutukset täältä sinne!
Eila: On se vaan ihana:)
Ihanainen Mimmi-neito. Meidänkin sekarotuisessa on labbista ja se kyllä näkyy luonteen lempeytenä ja lapsirakkautena. Labbikset taitaa olla niitä parhaita koiria luonteeltaan ja kyllähän tuo Mimmi on niin kauniskin ulkonäöltään.
Onpa Mimmillä siinä herkkupala kaluttavana! Ja oikea herkkupala on itsekin! :) Tuli mieleen, että noutaja NOUTAA Hesarin postilaatikosta! Eikös se olekin juuri ominaista tälle rodulle, olettaa yks, joka ei paljoa tiedä koirista. ;D
no on se nyt kumma jos ei saa hirvenluuta rouskuttaa (valkoisella, karvaisella) olkkarinmatolla! :D kiva että koira löysi uuden kodin
Ompas siellä perheellä kummat tavat! Mikäs se nyt parempi paikka rouskuttaa luuta, kuin pehmonen matto ;D
Kiva että Mimmi löysi hyvän, uuden kodin! Mukavia hetkiä ja retkiä teille kaikille!
Muistelen muinaisesta nuoruudestani noilla hirvenluilla olevan myös ilmavaivoja lisäävän vaikutuksen koiruuksiin. Eli kyllä se on ulkona nautittava herkkupala ehdottomasti, eikä olohuoneessa :)
Meillä koiran "isoisä" (isännän isä) syö hulluna kuivattua turskaa ja on opettanut koirankin sitä rakastamaan. Isännän äitee vaan ei anna miehensä syödä sitä sisällä, koska se ilmakuivattuna haisee aika roheasti, mutta se ensimmäinen "lapsenlapsi" on saanut enemmän kuin kerran luvan syödä turskaa keittiön lattialla :D
Olipas kiva nähdä Mimmin kuva. Kaunis koira.
Tuli ihan ikävä omaa Julleamme, saksan paimenkoiraa, joka on ollut koirien taivaassa jo parikymmentä vuotta. Julle oli iso, mutta lempeä.
Paljon, paljon onnea uuden perheenjäsenen johdosta! Tosi kaunis labbisneiti ja sai hyvän kodin.
Heippa vaan, olette näköjään hankkineet ihanan näköisen koiran. Labbikset ovat kuulema hyviä ja ihania koiria. Onnea!
Hei!
Blogissani on Sinulle pieni syksyinen tervehdys. Voi käydä hakemassa.
Ikuisena koiraihmisenä ihmettelen suuresti, ettei koirulin emäntä ymmärrä, että hieno hirvenluu syödään olkkarin villamatolla eikä missään pihalla. :=) (ymmärrettävä huumorilla).
Minä olen aina tykännyt myös, että koira saa nukkua sängyssä. Mikä sen ihanampaa kuin työntää illalla varpaat koiran alle lämpimään.
Labbis on ihana koira.
Kaunis musta koiruus! Voi kunpa meilläkin kissat hakisivat Hesarin postilaatikosta tai edes lähtisivät mukaan;)
Hyviä metsäretkiä!
Onnea uudelle perheenjàsenelle!
Kerrassaan hellyttävä Mimmi!
Onpa suloinen neito; meidän uros on aivan suunnattoman ihastunut mustiin tyttökoiriin. Romanssia pukkaisi heti, jos tapaisivat:D
Onnea uudelle perheenjäsenelle! Kaunis Mimmi! :o)
Me Mimmin kanssa kiitetään kaikista kauniista kommenteistanne!
Komea koira tuo Mimmi on ja niin hellyyttävä:)
Mukavaa viikkoa kaikille!
Komean koiran olette saaneetkin. Ihanaa, kun ihmiset uskaltavat ottaa jonkun muun kasvattaman eläimen.
Ziga: Se voi olla hyväkin kokemus:)
Heh. Meillä oli kotona mäyräkoira, ja se sai kerran lahjaksi kokonaisen hirvenjalan! Olihan se ihmettä! Pätkiksi se tietenkin laitettiin, ja koira pääsi silloin tällöin varastoon kaluamaan luitaan, sisälle ei sentään niitä tuotu. ;o))
Lähetä kommentti