Kahdeksantoista pientä silmukkamerkkiä

Tarvitsin kahdeksantoista silmukkamerkkiä erääseen huiviin, mutta minulta ei näprä kerta kaikkiaan luonnistu. Kokeilin aika monta kertaa aika heikoin tuloksin. Sain kuitenkin kahdeksantoista merkkiäni: mies askarteli ne minulle. Melko kilttiä.

Terapiahattu

Joskus on parasta tehdä jotain keskittymistä vaativaa. Usein se auttaa, kun olo on muuten kurja ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Tämä on siis sellainen terapiahattu tilanteessa jossa maailma on juuri suurin piirtein romahtanut. Isot asiat ovat huonosti, hattuun olen oikein tyytyväinen.

Nuorimmainen on aurinkosuojan tarpeessa ollutkin, sillä viime kesäinen on käynyt pieneksi ja isosiskon vanha humpsahtaa vielä silmille. Malli on sama Juju lastenvaatekirjan kippolakki kuin viimekesäinenkin, kangas askarteluliikkeestä ostamaani tildaa. Hieman reilu tästä tuli, tai sitten hattu ei vaan istu tyttären päähän. Epäilen että kaavassa on jotain häikkää (ompelijana olen kuitenkin niin kokematon, etten mene vannomaan), sillä keskikappaleen takaosa jäi liian lyhyeksi. Muistelen niin käyneen viimeksikin. Tällä kertaa korjasin puutteen leikkaamalla sivukappaleidenkin alareunan samaan tasoon ja ompelemalla hatun alareunaan nauhakujan erillisestä kappaleesta.   

Ompelin hatun vuorittomana jotta se olisi aurinkoisella säällä mahdollisimman ilmava. Jotta koko osuisi kohdilleen piirsin puolentoista sentin saumavarat (viimeksi taisin ommella ilman saumavaroja). Huolittelin etureunan nurjan puolen erillisellä kaitaleella ja ompelin koristeeksi pätkän luonnonvalkoista pitsiä. Minun ompelukoneestani hypänneeksi lopputulos on varsin mallikelpoinen. Ja kone on edelleen asemissa, joten kai sillä pitäisi jotain muutakin ommella... 

 

Keskeneräisyyksiä

Koska parempaakaan ei nyt ole tarjota.

Ihanaa Soft Silkiä. Lanka on tahkeaa, himmeää paksuhkoa bourrettesilkkiä. Värit neuloutuvat räsymattomaisiksi ja muutenkin nämä sävyt vetoavat minuun. Silti oikea murheenkryyni, sanon ma! Pelkästään vyyhtien keriminen aiheutti muutaman kuprun melkein ehyeen parisuhteeseen, erityisesti se tietty vyyhti, joka viimeisen kolmynkymmenen metrin matkalta kietoutui tuhanteen solmuun. Joita parempi puoliskoni selvitteli kärsivällisesti toista tuntia. (Tunnustettakoon, että minä olisin varmaankin käyttänyt saksia ja roskakoria.) Kuvan kerät on yhtä koskematonta lukuunottamatta neulottu ja purettu kahteen kertaan. Ei tästä mitään tuu! Eikä auta haltian opit.

 

Tarkoitus oli neuloa mekko jonka malli oli vuoden takaisessa Suuri Käsityö -lehdessä. Langan metsästin varta vasten jo viime kesänä; väri on lähes täydellinen! Päätin neuloa mekon pyörönä, tehdä hieman muokkauksia vartalo-osaan - ja sille tielle jäin... En osaakaan lähteä vyötärökavennuksiin. Enkä ole uskaltanut edes katsoa paljonko lankaa on jäljellä ja riittääkö se loppuun saakka. Helmaa olen kerran sovittanut ja todennut ettei minulla ole harmainta aavistusta siitä, mitä tästä tulee: kasvava maha sotkee mittasuhteiden tajuni pahan kerran. Mietin, pitäisikö olla sitkeä vai haudata tämä ensi vuoteen saakka. Jälkimmäinen olisi ehkä viisainta.

Mutta mallineuleessa on tiettyä nostalgiaa. Neljä vuotta sitten neuloin samantapaista kellokukkakuviota, valkoisesta puuvillalangasta, kastemekon helmaan.

Esikoinen sai tädiltään kirjeen, joka sisälsi pussillisen siemeniä, lajiltaan "syötäviä kukkia".  Ensimmäisen viikon aikana käytiin monta kertaa päivässä tarkistamassa joko ne kasvavat. Kasvoivathan ne! Olen hämmästynyt siitä, että kolmevuotias on itse huolehtinut kukkien kastelusta päivittäin. Ilman kehotusta, omasta halustaan muistanut ja jaksanut.   

Tauon jälkeen

Pari keskeneräistä isompaa lepää korissa. Kuopus on heittäytynyt niin mustasukkaiseksi äidin sylistä, että neulominen onnistuu melkeinpä vain lapsen nukkuessa. Uusi ihmisenitu tuntuu vievän voimat, ja nukun melkein kaikki neulomisaikani. Viime viikolla sairastin vielä oikeasti poikkeuksellisen kesäflunssan: edes tilaisuuden tullen en jaksanut tarttua neuleeseen.

Malli/Pattern: omasta päästä

Lanka/Yarn: Sublime Soya Cotton dk

Puikot/Needles: 4mm

Tällaisella pääsin kuitenkin alkuun, ja tänään lähti neuletakin hihakin viimein edistymään. Jospa se tästä. Neitin kesäpipo on viime kesänä kokeeksi ostettua soijan ja puuvillan sekoitetta. Väri on aika täydellisen pehmeä keltainen, kuin persikan poskesta. Tykkään. Pehmoinenkin neulomus on, mutta ei kovinkaan ryhdikäs. Sydämet ovat Neulojan käsikirjasta taasen, pienempi sievempi. Vaan kunhan lämmittää. Uuden pipon kunniaksi saimmekin tänään nauttia oikein kesäisestä päivästä, miten ihanaa.

Äitienpäivä

Se surullinen kehitti äitienpäiväksi uuden kukan sekä monta uutta nuppua.

Paketista löytyi kolmevuotiaan itsetekemä rannekoru. Tyttö oli siitä ihan valtavan ylpeä! Ja totesi tyytyväisenä: "Pidin salaisuuden enkä kertonut mitä siellä paketissa oli!"

Orvokki

Saimme kerhosta äitienpäiväkukan. Esikoinen sai valita, halusi ehdottomasti keltaisen. 

Kotimatkalla kukka oli kuitenkin katkennut varrestaan. "Se on surullisen näköinen", tyttö totesi vakavana tainta katsellen.

"Ja tämä näyttää vielä surullisemmalta."

Onneksi taimessa on vielä jäljellä avautumaton nuppu.

Päätöntä touhua

Malli/Pattern: Twenty Ten Cardigan by Veera Välimäki  

Lanka/Yarn: Spud & Chloë Sweater

Puikot/Needles: 5mm

...ravelryssä...

Jotkut projektit osoittautuvat hankaliksi mitä omituisimmissa suhteissa. Tämä malli oli ihana ja joutuisa neulottava, mutta valokuvaaminen tuntui liki mahdottomalta. Niinpä olen ehtinyt käyttää tätä jo hyvän tovin ennen kuin blogiin saakka päätyi tällainen päätön kuva. Sanottakoon vain että mallia voin suositella neulottavaksi. Erityisesti lyhennetyin kerroksin toteutetut hihat olivat minusta varsin viehättävät! Mietinkin, voisiko ideaa soveltaa johonkin toiseen (ehkä pitkähihaiseenkin, toimisikohan se sellaisessa?) malliin.  

Lanka, uusi tuttavuus, on peräisin Titityyltä. Se on paksuhkoa villan ja puuvillan sekoitusta. Ajattelin, että paksusta langasta neulottu lyhythihainen neule olisi käyttökelpoisempi, jos lanka ei olisi superlämmintä materiaalia. Valitettavasti puuvilla tekee valmiista neuleesta hieman löpsön. (Siitä syystä en hirveästi pidä puuvillalangoista yleensäkään.) Lanka tuntui myös hieman nyppyyntyvän helmaosasta jo neuloessa, mutta lienen onnistunut vanuttamaan neuletta sylissäni melko tavalla, sillä melko ahkerasta käytöstä huolimatta nyppyä ole syntynyt lisää. Väristä, tuosta omituisesta vihertävästä mudanruskeasta, tykkään kovasti! Vaikka sinänsä se on aika ruma väri. Joskus omituiset asiat viehättävät. 

Kuten kuvasta näkyy, nappilistan joustinneule vetäytyy hieman kokoon ja luo sellaisen vaikutelman kuin neule ei ulottuisi kunnolla kiinni, vaikka itse asiassa se on hieman väljäkin. En ole kuitenkaan jaksanut ruveta miettimään tekisinkö sille jotakin, sillä en ole varma neuleen pitkäikäisyydestä. Hieman vierastan niin lyhyitä hihoja kuin tuota vinoa nappilistaakin käytössä. Olenkin miettinyt, pitäisi heittäytyä omaksi tylsäksi itsekseen ja toteuttaa malli uudelleen, suoralla nappilistalla ja pitkillä hihoilla. Tarvetta sellaiselle neuleelle olisi ja lankakin on valmiina. Ja saisi kokeilla niitä hihoja.