Baktus

Joskus sitä kaipaa järjen ääntä. Purin siis kauniin alun, ja neuloin käytännöllisen pikkuhuivin. Hyvä päätös, vaikka pitkään mietin, onko ihan rienausta käyttää luksuslanka tällaiseen arkisuuteen.

Nyt malttamattomuuksissani, parempaa kuvaajaa kotiin odotellessa, tarjoilen keittiön pöydällä räpsimiäni huonoja kuvia. Tärkeimmän niistä näkee: huivin muodon, tai epämuodon.   

Olen aiemmin moittinut baktuksiani vinoiksi ja ihmetellyt miten voinkin tehdä virheitä näin yksinkertaisessa neuleessa. Nyt olen aivan varma, ettei kavennuksissa tai lisäyksissä ole virheitä. Silti huivi on vinksallaan. Aloitusreuna (kuvassa ylempi) on leveämpi ja pyöreämpi kuin lopetusreuna. Ehkä se johtuukin sitten käsialasta ja/tai lisäys- ja kavennustekniikasta. Tällä kertaa lisäsin kerroksen lopussa langankierrolla, jonka neuloin seuraavalla kerroksella kiertäen silmukaksi. Vastaavasti kavensin neulomalla kaksi oikein yhteen. Olen neulonut myös sen "virallisen" ohjeen mukaan, jossa lisäykset ja kavennukset tehdään kerroksen alussa. Ja aina huivi on ollut vinkuralla.

Mutta ihana pikkuhuivi siitä tuli. Muoto käytännönläheinen, väri mahtava. Prosessi herätti myös tavallista enemmän ajatuksia: Totesin, että ehkä on turha potkia tutkainta vastaan. Yksinkertaiset ja käytännölliset jutut ovat eniten minua, joten ehkä kannattaa suosiolla pitäytyä siinä, mikä tuntuu hyvältä. Kävin lisäämässä ravelry-jonooni muutaman Veeran huivimallin.

Pitäisikö sittenkin tehdä Baktus

Juuri sellainen aurinkoinen kevätpäivä, joka pistää tuijottamaan ilmassa leijuvia pölyhiukkasia ja tuskailemaan siivottomuutta. Karkkipäivä. Aloitin Abrazon: mietin, riittääkö lanka, ja valitsinko sittenkään oikean mallin. Saa nähdä ryhdynkö purkamaan vielä.

Vielä viimeinen Cladonia

Malli/Pattern: Cladonia by Kirsten Kapur

Lanka/Yarn: Tosh Merino Light (Composition book of gray)

Puikot/Needles: 5mm

Melkein uskallan luvata, etten ikinä enää neulo tätä mallia. Huivissa ei sinänsä ole vikaa, mutta kolmas kerta tuntui jo ylimääräiseltä. Tämä on äidilleni, joka ihastui aiemmin neulomiini ja halusi oman. Lupasin sen jo jouluksi, mutta miehen työkiireet, joululomareissu mummulaan ja sitä seurannut sairastelu (joka oikeastaan jatkuu vieläkin) lykkäsivät huivin valmistumista. Sitten muistin väärin kohdan josta tulisi jatkaa, ja jouduin purkamaan. Lopulta valmis huivi vain odotti pingotusta. Ja sai odottaa, kun nyt kuitenkin oli jo myöhässä. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Sai äiti huivinsa sentään syntymäpäiväkseen, vaikkei jouluksi.

Ihana yksinäisyys

Malli/Pattern: Happy solitude by Veera Välimäki  

Lanka/Yarn: Cascade 128 (Harvest orange)

Puikot/Needles: 8mm

Viime talvena myyntiin tulleessa Book of Gray -kokoelmassa on ristiriitoja herättäviä malleja. Yksinkertaisesti en tiedä pidänkö niistä vai en. Yksi sellainen on tämä muhkea kauluri. Minun on ylipäätään ollut vaikea suhtautua näihin kaulureihin ja tuubeihin, jotka ovat olleet viime talvien trendiasusteita : Ohut kerros villaa kaulalla tuntuu ajatuksena liian heppoiselta. Monet mallit taas tuntuvat olevan liian löysiä tai muhkeus on kiedottu takin päälle jonnekin kaulan ja hartioiden väliin. Minusta taas villan on oltava tiiviisti ihoa vasten lämmittääkseen. Siksi pidän enemmän huiveista, jotka voi kietoa juuri niin löyhästi tai tiukasti kuin haluaa.  

Huomatkaa tämä tahaton värien yhteensointuvuus...

Tämä malli näytti ihan liian muhkealta, ja mallineulekin oudolta. Neuloessani tykästyin kuitenkin mallineuleeseen kovasti, se onkin aika hauska! Ohjeen suosituslanka Dropsin Eskimo on hieman paksumpaa kuin valitsemani, ja siksi kaulurini tuntuu olevan kokoa lapsi. Joten lapsen käyttöön se päätyi. Toiseen lankaan päädyin, koska en oikein pidä Eskimosta: se on niin paksua ja painavaa, ja valmiista neuloksesta tulee jotenkin kankea. Vaikka ajatus kaulurista vaatii vielä totuttelua malli jäi sen verran kaivelemaan, että mietin, neuloisko kuitenkin samanlaisen itsellekin. Vaikka siitä Eskimosta, ellen muuta keksi.  

Napit löytyivät omasta varastosta. Tykkään näistä puisista kukkanapeista kovasti. Niin kovasti, että olen ostanut niitä aina törmätessäni niihin jossain, minkä seurauksena omistan niitä epämääräisen laajan kokoelman joka sisältää kolmea eri kokoa samannäköisiä nappeja. Kaikki tietenkin saman värisiä.  

Cladonia

Malli/Pattern: Cladonia by Kirsten Kapur

Lanka/Yarn: Tosh Merino Light

Puikot/Needles: 5mm

Tällaiset huivit ovat lämmittäneet minun ja esikoiseni kaulaa jo tovin. Kuvaaminen on unohtunut, eivätkä nämäkään kuvat erityisen informatiivisia ole. Mutta merkintä lokikirjaan siitä huolimatta, sillä tykästyin malliin kovasti. Huivi on puoliympyrän muotoinen, rouhealla reunapitsillä varustettu, helppo ja nopea neuloa, asettuu kivasti takinkauluksen alle. Ja lanka kerrassaan jumalaista! Tyttären huivissa värit 'calligraphy' ja 'corsage', omassani on tuon vaalean "epävärin" kaverina tummemman punainen 'cherry'. Reunaan tulevat lirpakkeet jätin molemmista huiveista pois, koska ne tuntuvat liiallisilta. Vaaleamman huivin reunassa on vielä vaaleanpunainen raita, omani päättelin heti pitsin jälkeen.

Matamit hameessa

Viime vuonna näihin aikoihin nautin pyöreästä vauvamasustani. Nyt kun vauva alkaa lähestyä vuoden ikää, tuo maha ei juuri ihastuta. Tätä äitiä nimittäin ahdistavat suunnattomasti raskauskilot, joista monikaan ei ole matkan varrelle jäänyt. Onhan tämä jo tuttua, ja voin lohduttautua ajtuksella, että jos vanhat merkit paikkansa pitävät, palautuminen alkaa vasta vuoden kuluttua synnytyksestä. Entuudestaan tiedän senkin, että juuri tällä kohtaa on vaikeinta: aikaa on kulunut niin paljon, että tämän tuhdin olotilan alkaa pelätä jäävän pysyväksi. Silti oma ulkonäkö ahdistaa, vaatteet ahdistavat, ja ajatus vaatekaupoista se vasta ahdistaakin. Joten suuntasin ompelukoneelle.

Vanhasta farkkumekostani purin, leikkasin ja ompelin uuden hameen. Kaava on a-linjainen hame Joka tyypin kaavakirjasta, vyötärö madallettu muutamalla sentillä ja huoliteltu kanttinauhalla. Jossain kohtaa tein mittavirheen, sillä pienensin hameen vyötäröä muutamaan otteeseen ompelun edetessä, mutta väljähkö siitä silti tuli. No, vaihteeksi näin. Kangas on kaunis, mutta valitsemani tikkauslanka tekee hameesta sen verran kotikutoisen näköisen, että tartuin kursailematta miehen ideaan koristella helmaa. Maatuska on leikattu suoraan painokuvioidusta kankaasta (joka löytyi täältä), silitetty tukikankaalle, huoliteltu reunoista tiheällä siksakilla ja ommeltu käsin paikoilleen. Vähän epäilyttää, että muistutamme toisiamme liikaa sopiaksemme samaan hameeseen. Mutta tässä nyt kuitenkin ollaan, kaksi matamia hameessa.

Malli/Pattern: Mara by Madelinetosh

Lanka/Yarn: BC Garn Tussah Tweed

Puikot/Needles: 4mm

Helppo kolmionmallinen perushuivi. Neuloin rouheasta silkkilangasta, ja lopputulos on aivan erityyppinen kuin useammat näkemäni toteutukset. Alkusyksyyn sopiva, mukava huivi kuitenkin. Tykkään langan rouheasta vaikutelmasta. Kasteleminen venäytti sitä ihan reippaasti, mikä huviin kyseessä ollessa on vain hyvä. Jätin huivin reunasta pois 1o1n-osuuden, koska mielestäni se ei tällä langalla toiminut.

Äidin pikku apulainen

Malli/Pattern: Stipe study shawl by Veera Välimäki

Lanka/Yarn: BC Garn Tussah tweed

Puikot/Needles: 4mm

Ihanasta langasta neuloitui huivi, joka ei sovikaan minulle. Mutta jo neuloessa tuli mieleen ihminen, jolle tämä sopisi. Jota syksyiset värit pukisivat, ja joka on riittävän ennakkoluuloton moderniin malliin. Joten päätin lahjoittaa huivin sopivan tilaisuuden tullen. Tyttäret olivat samaa mieltä. Heistä ajatus kyseisen henkilön lahjomisesta tuntui hauskalta.

Minä mietin, neuloisinko kuitenkin itsellenikin saman huivin, toisista väreistä. Ei mitään syytä, miksi en tekisi niin. Mallissa on jotain hirmu hauskaa. Vähän samanlainen neulottava kuin baktus, mutta mielenkiintoisempi.

Kuvattiin parvekkeella. Tytär lupautui auliisti auttamaan, mutta:  

"Minä haluan kuvata pikkukameralla!"

"Eikun jos nyt pitäisit sitä huivia niin äiti kuvaa ensin."  

"Minä haluan kuvata!"

"Levitätkö huivia vähän että saataisiin nuo raidat kunnolla kuvaan."

"Ei. Palelee."

Ja siihen oli tyytyminen.

Taas raitoja...

Malli/Pattern: Stripes to keep me warm by Hanna Leväniemi

Lanka/Yarn: Drops Baby Merino

Puikot/Needles: 3mm (ylempi resori 2,5mm)

 

Enemmän intoo kuin järkee, tavataan sanoa. Ja sehän kertookin kaiken. Tekemisessäni tuntuu nyt olevan vähän samanlainen meininki. Voisin myös lainata isäni lempilausahdusta, järjen käyttö ei ole kielletty. Joskus vain en halua, vaikka sitä periaatteessa kovasti arvostankin. Tein siis kaksi perusvirhettä: Ihastuin Nastin versioon tästä raitakaulurista, ja neuloin samoilla spekseillä. Ei ihan toiminut. Värivalinnan kanssa antauduin ulkopuolisten vaikutteiden vietäväksi Poppelissa, enkä ihan ollutkaan sinut yhdistelmän kanssa. Mutta onni onnettomuudessa: tytär adoptoi kaulurin oitis omakseen, ja minä kaivoin jemmasta pari ylimääräistä Cascade-vyyhtiä, joista on jo hyvää vauhtia tulossa toinen raitainen lämmitin.

Tuubi

Olen näitä tuubeja ja putkiloita aikani ihmetellyt, mutta lopulta annoin periksi minäkin. Siitä piti tulla jokin räväkämpi hassuttelu, mutta ihastuin tähän Cascaden harmaaseen sävyyn. No ainakin palmikkoa koristeeksi sitten. Testasin yhtä ja toista, kaikki päätyi purkuun. Loppujen lopuksi loin silmukoita reilut kaksisataa ja tikuttelin kaksi vyyhtiä joustinneuleeksi. Yksinkertaisuus on monesti kauneinta, tai ainakin tällä hetkellä se miellyttää eniten.

Neuloin samaan sarjaan myös lapaset, mutta ne saatte kuvitella. Noin kahdestakymmenestä otoksesta tämä oli nelivuotiaan pokkaritähtäyksellä paras. Mutta olipa ainakin hauskaa kuvatessa. Ja ennakkoluulojeni vastaisesti kaulus on ollut ihan toimivakin. Käytössä siis on ollut, vilahtaahan se edellisessä pipopostauksessakin.

Kuplia

Eilen oli hieno päivä. Liekö syksyn viimeisiä tätä hupia. Meillä odotetaan jo kovasti lunta.

Vielä kerran Wurm. Ihan vain värien takia. Kaulassa baktuksen tyyppinen tekele Jaipur Silk Finosta. Raidoittui kauniisti ainaoikealla.

Taisin Harmaata arkea -blogin kommenteissa kehua Step -sukkalankaa kestävyydestään. Minulla on tällaiset rumasukat kyseisestä langasta. Ja ne vaan kestää ja kestää, vaikka käytettyä tulee kun kaikki muut on kävelty puhki.

(Blogger halusi jostain syystä väkisin kääntää kuvan kyljelleen. En tiedä miksi.)   

Pieni sininen

Malli/Pattern: Abrazo by Susanna IC

Lanka/Yarn: Drops Alpaca

Puikot/Needles: 5mm (6mm luontiin ja päättelyyn)

Abrazo ei ole järin suuri huivi, mutta minun huivistani tuli todella piskuinen. Kaulaan kietaistuna alkusyksyn asusteena se toimii ihan näppärästi, samoi takinkauluksen alla. Kuitenkin päädyin taas miettimään, pitäisikö tämä tehdä uudelleen. Sellaisena, kuin sen oikeasti haluaisin. Tästä kun tuli tällainen hieman hassunvärinen pitsihärpäke. Mummohuivi. Taidan nykyään neuloa vain sellaisia koeprojekteja. Höh. Mutta onhan siinä hyviäkin puolia: Tällaiset pienet on hyvä kierrättää lasten käyttöön. Huiveille on tarvetta heilläkin. Ja onpahan sitten syy neuloa lisää! Olen hämmästynyt siitä, että vaikka kaikki ei aina mene putkeen, se ei nykyään jaksa liiemmin edes harmittaa.



Kyllä minä kuitenkin kuitenkin käytän härpäkettäni. Nelivuotias toimi innokkaasti muotikuvaajana. Tosin: "Oho, tähän ei oikein tullut sun päätä!" Mutta onhan kuvassa kuitenkin suuri osa minua.  

Tyhjän pään projekti

Malli/Pattern: Clapotis by Kate Gilbert

Lanka/Yarn: Fleece Artist Sea Wool (Carousel)

Puikot/Needles: 4,5mm

Minulle näyttää raskausaikana käyvän aina näin: pää jää tyhjäkäynnille, eikä mistään tunnu tulevan mitään. Parin puretun yrityksen jälkeen kaipasin jotain yksinkertaista. Ohjeiden mukaan tehtävää. Kaivoin hyvän aikaa kypsyneen Sea Woolin esiin ja testasin alun Baktusta. En kuitenkaan pitänyt siitä, joten päädyin kaiken uhalla aloittamaan Clapotiksen, johon alunperinkin lankaa suunnittelin. Hassu päätös tilanteessa jossa kaipasin jotain helppoa aivotonta tekemistä, sillä Clapotis on jäänyt tekemättä koska en ole uskaltanut tarttua siihen. Podin rimakauhua.

Loppujen lopuksi malli ei ole järin hankala neulottava. Päin vastoin: melko simppeliä saman toistamista. Silmukoiden purku hirvitti aluksi, mutta olikin aika hauskaa! Neuloin aiemmin printtaamistani englanninkielisistä ohjeista, mutta sattumalta löysin myös suomenkieliset ohjeet täältä. Onnistuin kuitenkin hukkaamaan jokaisella suoran osuuden purkurivillä yhden silmukan, joka sitten piti keksiä uudelleen seuraavan rivin alussa. Tässä kohtaa ohjeiden kielellä ei nähtävästi ollut merkitystä - hoksasin vasta tätä kirjoittaessani, missä tein virheen...  

Kaiken kaikkiaan juuri sopiva tyhjän pään projekti. Haastavinta taisi olla aviomiehen puhuminen vyyhtienpurkuavuksi, valmiin huivin pingottaminen sekä valokuvien ottaminen. (Niistä ei mieleisiäni tullutkaan. Ja alimmasta kuvasta näkee, millaisen reunan saa aikaiseksi käyttämällä alustana pyykinkuivaustelinettä ja apuna satunnaisia pyykkipoikia.) Joten jos joku muukin potee rimakauhua Clapotiksen edessä, niin suosittelen selättämään sen! Malli on mainettaan yksinkertaisempi. Kahdeksastatoista silmukkamerkistä oli apua, mutta hieman keskittymällä pärjää varmasti ilman merkkejäkin. (Ei, sitä en halunnut edes yrittää.)

Sea Woolin värit ovat herkulliset, kuultavat, ja neuloutuivat kauniisti. Ainoastaan molemmissa päissä levennys/kavennusriveillä lätäköityi. Punaista molempiin päihin. Neuloin huiviin vähän vajaa kaksi vyyhtiä, eli kaiken minkä sain menemään. Lanka on mukavaa neulottavaa, siinä on himmeä kiilto ja kevyt, ei villainen, juuri kesään sopiva tuntu. Valmiista huivista tuli tosi mieluinen. Olisikohan liioittelua tehdä toinenkin, vaikka yksivärisenä...?

Kahdeksantoista pientä silmukkamerkkiä

Tarvitsin kahdeksantoista silmukkamerkkiä erääseen huiviin, mutta minulta ei näprä kerta kaikkiaan luonnistu. Kokeilin aika monta kertaa aika heikoin tuloksin. Sain kuitenkin kahdeksantoista merkkiäni: mies askarteli ne minulle. Melko kilttiä.

Sagittaria

Malli/Pattern: Sagittaria stole by Vilma Vuori

Lanka/Yarn: Drops Nepal

Puikot/Needles: 7mm

Ihastuin Vilman paksusta langasta neulottuun toteutukseen, ja halusin samanlaisen. Siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Menekin arvioiminen ei ole vahvimpia taitojani, joten tarvittiin toinenkin retki Poppeliin. Myös huivin päädyt tuottivat yllättävän paljon vaikeuksia, mutta neulottuani ensimmäisen päädyn useampaan otteeseen toinen menikin sitten helposti. Liittymäkohdista en kuitenkaan saanut oikein siistejä. Enkä valokuvista. Taiteellisesta toteutuksesta siis rakas aviomieheni. Huivi on ihana.

Keinuhevonen

Meillä ollaan huonolla tuulella. En minä kuitenkaan. Mutta aloitin paaston, päätä särkee ja palelee. Yritän hemmotella itseäni sallituilla jutuilla. Tytärten kanssa nukutuilla päiväunilla. Valokuvilla viikon varrelta. Tarkoitus oli kylläkin kuvata valmistunutta Sagittariaa. Mutta meillä asuu linssilude.

Työvoittoja (ja huutomerkkejä)

Harvoin mikään kolahtaa kuin metrinen halko, tai Vilman julkaisema Sagittaria -stoola. Aloitin neulomisen heti (siis HETI! tai ainakin heti kun sain haettua langat kaupasta). Paksusta langasta, kuten originaali versiokin. Vihreästä kuten aiempi huivini. Samasta vihreästä - mietin, olenkohan vähän jo tylsä... Sitten mietin, tulinkohan valinneeksi liian vaativan mallin. Kaavio tuntui vain vilisevän silmissä, ja keskiosan mallikerran jokainen nyppylä näytti erilaiselta kuin edellinen. Puikotkin, ihanat knitpicksit, hajosivat kaksi kertaa. Eivät sentään neulojasta johtuvista syistä, mutta kuitenkin. Purkukertoja lakkasin aikaa sitten laskemasta.

Mutta nyt se etenee! Olen oppinut mallikerran, ja sen lisäksi päässyt oikein harjoittelemaan niin väliaikaista luontia (mikähän se viralliselta nimeltään lienee? 'Provisional cast on' lukee ohjeessa) sekä löysää huivinreunan päättelyä. Ja arvatkaas osaanko ne myös! Joten nyt minulla on uusia taitoja ja pian myös ensi talveksi lämmin huivi. Tänä talvena sitä ei toivottavasti enää tarvita. Me odottelemme jo kevättä!

Nämä kuvat eivät tietenkään ole Sagittaria, vaan toinen työvoittoni: kirjoneule! En ole niitä juurikaan harrastanut, monestakaan syystä: En juuri pukeudu kirjavaan. Kirjomalleista myös tahtoo tulla mieleen tekopirteä hiihtoretki 70-luvun hengessä. Repussa makkaraleipiä ja termospullollinen mustaa kahvia. Taidan olla myös liian laiska neulomaan kirjoja. Viime aikoina olen kuitenkin bongannut kiehtovia, modernejakin kirjoneuleita, ja ihastunut. Ja eihän se koskaan siihen jää.

Malli/Pattern: DROPS design nro U-579

Lanka/Yarn: Drops Karisma

Puikot/Needles: 3,5mm

Nämä lapaset ovat noin ensimmäinen kirjoneuleeni, ja siihen nähden onnistuivat oikein hyvin. Sitä vieroksumaani hiihtoretkien henkeä näissäkin on, mutta halusin harjoitella. Neulepinta jäi hieman arpiseksi, mutta tasoittui kastelemalla. Lanka on myös pehmeää, ei kutita. Koska käytin suosituksen mukaista puikkokokoa en neuletiheyksillä päätäni vaivannut, ja sainkin aikaiseksi melko reilut rasat. Taidankin luovuttaa ne sopivammankokoisten käsien käyttöön.

Lehtiä ja valoa

Malli/Pattern: Lehmus by Sari Åström

Lanka/Yarn: Drops Alpaca

Puikot/Needles: 3,5mm

En ole neulonut suurta huivia ennen, eikä järin suuri tullut tästäkään. Mukava kokemus kuitenkin, pidän myös lopputuloksesta. Ja suunnittelen jo kovasti uutta, kunhan löydän sopivan mallin, langan ja aikaa. Kaikkea muutakin pitäisi ehtiä neuloa. Tai haluaisin.

Kuvaajan ja valon yhyttäminen samanaikaisesti on tuottanut vaikeuksia. Lopulta en malttanut odotella päivää sopivaa, vaan yritin kuvata itse. Kuten näkyy, kuvausassistentti määräsi tahdin.