Kesää ja voita

Kävipä niin, että ryhdyin tekemään blogipäivitystä ja ensimmäiseksi huomasin täällä saman otsikon, jota itsekin olin aikonut käyttää. Kappas että joku muukin oli sen keksinyt! Minun sukissani on maltillisempi väritys, jonka pokkarikameran salama tosin tehokkaasti raiskasi. Mutta kun sukat ovat maanneet piirongin päällä kuvausta odottamassa jo viikkoja, niin menköön. Kesävoi, sulavoi, voi sulaa.

Malli/Pattern: Kesävoi (Neulekirjasta)

Lanka/Yarn: Shibuiknit Sock (Honey)

Puikot/Needles: 2,5mm

Kesävoi on toinen Neulekirjasta neulomani malli. Minuun kirjan mallit eivät ole kolahtaneet ihan toivomallani tavalla. Nämä sukatkaan eivät heti sykähdyttäneet, vaikka niissä yhdistyy monta hyvää: pitsineulesukka, tiukkakierteinen merinolanka ja rustiikkinen väri. Ne toimivat kuitenkin simppelinä reissuneuleena, niitä oli kiva neuloa ja ne valmistuivat nopeasti. Itselleni epätyypillisesti neuloin jopa toisen sukan ulkomuistista.  Mallineuleen yksinkertaisuuden vuoksi sukkia on moitittu hieman tylsiksi neuloa. Mutta jos neuloja jostain syystä tuntee itsensä hieman aikaansaamattomaksi tai lannistuneeksi, näiden sukkien neulominen voi olla melko terapeuttista. Suosittelen kokeilemaan!

Langantiheyksiä en laskenut. Muokkasin näppituntumalta,  neuloin toiseksi suurimman koon silmukkamäärillä suurimman koon mitoilla.

Reissussa kun olin, huomasin kärkeen päästessäni silmukointiohjeiden puuttuvan matkasta. Onneksi täältä löytyi selkeä suomenkielinen ohje. Jostain syystä en ole kyennyt hahmottamaan silmukointia kunnolla enkä siis ikinä muista miten se tehdään. Nyt muistan vähän paremmin, mikä tekee aika tyytyväiseksi. Ja kyllähän tämä lanka, hunajainen väri ja pitsineulesukat ovat melko sykähdyttävä yhdistelmä...

Onpa sitten tullut selailtua Neulekirjaa sillä silmällä jo useampaan otteeseen. Ja mietittyä, ottaisko ensi kerralla kirjastosta runokirjankin lainaan.

Kahvikuppi ompelupöydän kulmalle

Näin ihanan neulatyynyn Pienikamarissa, josta on sukeutunut tytärten ja minun lempikauppa. Neulatyyny oli tehty kahvikuppiin, joka oli liimattu lautaseen. Himoitsin sellaista kovasti, mutta en raskinut ostaa. Piti kokeilla tehdä itse. (Edit. Ja kun postattuani ryhdyin leikkimään googlella huomasin, että ohjeitakin olisi netistä löytynyt vaikka kuinka. Vanha tuttu juttu siis, paitsi minulle.)

Kuumaliima ei pitänyt, joten mullon vaan kuppi, ei koko kattausta. Ehkä kokeilen joskus uudestaan, jos keksin mikä liimaa posliinit toisiinsa riittävän tiukasti.

Kahvittelu ja kahvikupit näyttävät olevan nouseva trendi tässä huushollissa. Kirpputorikierrokselle himottaisi päästä, ja kupit ja pannut vaan väikkyvät mielessä. Vaikka suunnittelen syksyn hyväksi päätökseksi kahvinjuonnin vähentämistä.

Koko kourallinen!

Viisi vuotta, koko kourallinen, se on melko paljon se! Virallinen päivä oli ja meni, mutta tänään  Pikku-Matin tupa täyttyi tutuista lapsista ja aikuisista. Oli jännittävä päivä, ja mukava. Kiitos seurasta!  

Kukkoset

Didymos Pfau Garnet

Kevään korvilla meille kotiutui tällaisia lintusia, jotka tekivät minut kovin onnelliseksi. Niiden myötä punainen värikin hiipi takaisin niin garderoobiin kuin neulepuikoillekin (aloitin ikuisuusprojektin...). Sellainen raikas, heleä, iloinen punainen.  

Villiksiä

Meillä on kestovaippailtu jokaisen vauvan kanssa. Sisävaippa+villakuori ovat se "meidän juttu", ja pääasiassa käytämme kuorivaippana ehtoja pässinpökkimiä. Villapöksyjä siis. Itse neulottuna tietenkin.

Tähän mennessä kuopuksen on ollut tyytyminen siskon vanhoihin pöksyihin. Ne ovat hieman huonokuntoisia ja oikeastaan liian isojakin, joten inventaarin jälkeen päätin siirtää jäljelle jääneet yökäyttöön (vihreät kuvassa alimpina) ja neuloa muutamat uudet. 

Malli on sekoitus Ullan pöpiä sekä Titityyn ohjetta. Ullan malli istuu mainiosti kaposelle lapselle. Ohje on kuitenkin hahtuvalle, joten lainasin silmukkamäärät toisaalta. Ja koristelin välillä vähäsen.

Lankana vanha tuttu Cascade, 220:tä sekä ekovillaa (tässä raidoitettuna). Pidän merinosta vaippakäytössä hahtuvaa enemmän, koska se ei nukkaannut yhtä pahasti. Eikä myöskään katkea neulottaessa, mikä on ihan hyödyllistä, kun pienet kädet saattavat napata neuleeseen kiinni koska tahansa. Osan langoista kaivelin varaston pohjilta, mutta olinpa niinkin höpsö että hain punaista lankaa ihan varsikseen, koska...

   

...halusin hieman huvitella. Kärpässienipöksyihin kokeilin neulahuovutusta. Neuloin levennykset myös eri tavalla, jotta pöksyistä tuli pyöreämmän malliset. Idea miellyttää, mutta toteutus kaipaa hiukka hiomista.

Nurmikolla huoletonna

Olenhan minä hattuja ommellut. Mutta koska minulla vain ei ole taito hyppysissä samalla tavoin kuin vaikkapa hänellä (oikeasti!), herätin pahennusta armaassa puolisossani pistäytymällä Kimperillä. Onpahan pienet päät suojattu auringolta. Pitäisi itsellekin keksiä jotain siihen tarkoitukseen sopivaa kivaa iänikuisen "navettahuivin" tilalle.   

Näyttää melkein siltä kuin meillä olisi kuosilemppareita. Kai se sitten niin on, vaikken tietoisesti ole sydänjuttuja etsinyt. Mutta niitä näköjään tulee valikoitua kaiken muun seasta. Palloja, pilkkuja, sydämiä...

...ja kukkia. Tämäkin mekko on viime kesältä, tosin käyttäjä ei ole enää sama.

Olen katsellut nurmikolla kirmaavia mekkotyttöjä ja miettinyt, miten huoletonta lapsena olikaan. Yhdistän lasten kesämekot ja hameet huolettomuuteen, vaikka muistan, ettei lapsenakaan oikeasti niin auvoista ollut. Samaa - edes näennäistä - huolettomuutta kaipaisi omaankin pukeutumiseen. Mutta tällä kropalla sinne mekon alle tarvitsee jo jotain tukevampaa. Sain siitä muistutuksenkin viikonloppuna vaatekaupoilla, kun ystävällinen ja ammattitaitoinen myyjä huomioi imetysliivini ja totesi sovittamani vaatteen istuvan paremmin, kunhan taas pääsen käyttämään kunnon rintsikoita jotka nostavat rinnat oikealle paikalleen. Kirmaa siinä sitten huoletonna nurmikolla.

Lisää lempikuosia. Hame valmistui tytön synttäriksi, samasta kirpparilta löytyneestä verhonpalasta kuin viimekesäinen lempihattu. Hattu oli niin rakas että sitä muisteltiin koko talvi ja odoteltiin kesää jolloin sitä pääsee taas käyttämään - ja sitten se olikin käynyt liian pieneksi! Hameessa kankaan kuvio pääsee esiin paremmin kuin hatussa, ei näytä levottomalta vaan raikkaalta. Helmassa on valkoista kanttinauhaa ja koristeena ronskisti irti saksittu reunapäärme rusetille solmittavaksi. Kuvittelin sen olevan hauska. Ja on kai se ihan, mutta eihän se solmulla pysy. Pitäisi ehkä ommella rusetti kiinteäksi. 

Hame on perusompelus Juju-kirjasta, kuminauhavyötäröinen hamonen. Kirja väitti että tällaisen surauttaa kokoon parhaimmillaan vartissa. Mitä vielä, minä tuhrasin ainakin kaksi tuntia! Ompelemiseen ei aika kyllä kulunut, vaan silittämiseen ja nuppineulaamiseen. Mutta siihen minun kannattaa aikaa kuluttaakin. Kokemus on opettanut, että vaihtoehtoisesti sen aika menee ratkojan kanssa kaveeraten, ja se on kyllä maailman turhauttavinta.

Tänään

 

Leijanlennättäjät

Eräänä päivänä tuuli riittävästi. Kylmä oli ja vihmoi hieman vettäkin, muttei se haitannut. Olimme yhdessä, koko perhe, ja teimme jotain kivaa.

Lapsellinen perhe tykkää mukeista

Viikolla kipaistiin esikoisen kanssa postista paketillinen mukeja. Minun makuni mukaan valittu, mutta jos haluaisin tehdä esikoiseni erityisen onnelliseksi, paketoisin viikon kuluttua synttäripakettiin retropinkin Ikuisesti yhdessä -mukin.  

Myyntipuheen mukaan "emaliastiat kuvastavat vanhan ajan henkeä, ne kuvaavat kaipuuta entiseen leppoisampaan elämäntyyliin! ". He siis väittävät että retroilussa kyse nostalgiasta, mutta sisäinen sosiologini näkee trendin pohjalla pyrkimyksen yhteiskuntakritiikkiin. Hyvin tuotteistettuna tosin. Tai ehkä mukit vain ovat helppoja. Vaikka lasi on kaunista, meillä aikuisetkin juovat nykyään useimmiten mukista.

Muumeista on tullut minulle rakkaita hahmoja. Tosin esikoisen pahin villitys alkaa olla takanapäin, eikä toinen ole niihin samalla tavalla syttynyt. Ehdimme silti kerätä kiitettävän kokoelman muumifiguureita. Haaveilla pyöreästä kaakeliuunia muistuttavasta talosta tai edes pönttöuunista ihan tavallisessa talossa. Ja lukea monena iltana Tove Janssonia. Kirjojen ajoitus ei tosin ole "enää" vaan "vielä". Viisivuotiaan mielestä ne ovat hieman tylsiä. Hän kuuntelee vain koska iltasatuhetki on yhdessäoloa. Mutta pyytää lainaamaan seuraavalla kirjastokäynnillä jotain muuta.

Minuun vetoaa kieli. Ja ne tyypit ovat inhimillisyydessään kovin tykättäviä.

Puistossa tapaa tuttuja

Löytyyköhän vielä nettineulojaa, joka ei olisi Leikkipuistoneuleisiin jo törmännyt? Mutta mitäpä siitä. Hyvää kannattaa hehkuttaa! Kirjan mallit ovat upeita ja kekseliäitä. Monessa on juuri sellaista hauskuuttelua jollaisesta pidän, ja puuttuu se imelyys joka lastenneuleita usein vaivaa. Luulenpa, että tulen neulomaan näistä jokusen!

Leikkipuistoneuleet on myynnissä Titityyllä, jonka blogista löytyy lisäinfoa kirjaprojektista. Kirjan malleja voi ihailla myös ravelryssä.