Jämälankalapaset

Olen neulonut tänä talvena arviolta kahdetkymmenet vanttuut. Luulis niiden jo riittävän. Mutta niin vain eilen tylleröinen manasi ulos lähtiessään, ettei kaapissa ole ainuttakaan paria vanttuita. Ääh... Jospa sitä vielä yhdet vanttuut tälle talvelle tekisi... Joulun lahjarupeaman jäljiltä löysin muutaman nyssärän paksumpia villalankoja, Alfaa ja jotain muuta. Jim Carreyn leffaa katsellessani valmistui tälläiset "kaunokaiset". Saavat kelvata.

Nyt kyllä pitäis pysyä erossa langoista ja kankaista, sillä ensiavun ja projektijohtamisen ihmeelliset maailmat odottavat kirjallista suorittajaa. Tänään kun jaksaisi oikein kunnolla puristaa, niin homma olis voiton puolella!

-Vika-

Hermolepoa

Silloin kun ottaapi kupoliin, niin paras tapa hoitaa olotilaa on tehdä koruja (ja shoppailla...). Joten jotain voi päätellä siitä, että nämä syntyi eilen illalla:

Tämä koru päätyy vanhalle luokkakaverille, joka vastasi Facebookissa haasteeseen. Haasteessa haastettiin kamppanjaan, jossa pitää lähettää jotain käsintehtyä viidelle ensiksi kommentoineelle, ja jatkaa samaa haastetta omalla seinällään.
Akaattia ja kristallia siis lähtee Helsinkiin :)

Ja kun akaatit kerran pöydällä olivat, niin tein sitten toisenkin.

Ja naapurilaatikosta pisti silmään korallit:

Nämä on kyllä niin ihanan värisiä! Ihan tuli ihana meri mieleen, ja varasin sitten ensi talveksi matkan aurinkoon ;)!

Olen ollut huomaavina itsestäni, että tarvitsisi keksiä uusia haasteita, olotila on jo liian tuttua ja sitä samaa. Olen maailman helpoimmin kyllästyvä ihminen, parin vuoden välein on saatava uutta sisältöä elämään, ja nyt on sekä töissä, asuinpaikassa ja opinnoissa kaikissa sama jatkunut pari vuotta. Äksöniä pitäisi siis saada. Mitäs keksis? Onneksi töissä on kuviot muuttumassa, joskos se vähän toisi tarvittavaa muutosta elämään.

~Tikki

T-paitoja ja nappikoruja

Aamulla, kun oikeasti olisi pitänyt tehdä koulutehtäviä, päätinkin kaivaa vanhan nappikoruprojektini esiin. Mikähän siinä on, että kun pitäisi tehdä jotain tylsää paperihommaa, niin silloin onkin aivan mahdoton vimma tehdä kaikkea muuta?! Minä ainakin olen siivonnut monet kaapit, järjestänyt huushollia, vaihtanut kukkkien mullat ym ym. vältellessäni jotain paperihommaa. Ja kuitenkin koko ajan tajuan, ettei se auta mitään! Homma on kuitenkin tehtävä. Ennemmin tai myöhemmin. Tosi typerää... Mutta näinhän siinä taas kävi, kaikkea muuta on tullut tehtyä.

Kolme kaulakorua odotti vain viimeistelyä ja ne sitten väkersin valmiiksi.

Valkoisista napeista tuli koru minun makuuni, selkeä ja raikas.

 

Tämä sininen ei todellakaan kuulu minun suosikkeihin. Mutta taidanpa tietää ihmisen, kenelle se sopii...

 

 Musta-harmaa-valkoinen. Tästä piti tulla alunperin täysin musta, mutta eihän minulla ollut mustia nappeja tarpeeksi!  (Uskokoon, ken haluaa...)

 

Tässä vielä koko herkullinen kasa.

Ja kun koulutehtävät eivät vieläkään innostaneet, ryhdyin kaivelemaan kangaskätköjäni... ja T-paitojahan aina tarvitaan!

 

Musta perus T-paita, jonka hihaan aplikoin kukkasen.

 

Ja pinkki T-paita, joka on oikeasti paljon pinkimpi, kuin tässä kuvassa. Täysin perus T-paita tämäkin. Molemmat tehty Ottobren loistavalla kaavalla.

Nyt on sitten varmaan tunnustettava tosiasiat ja otettava kiltisti ne koulutehtävät esiin :(

-Vika-

Kaunista vihreää

Lankakorin pohjimmaiseksi oli hautautunut Cascaden vihreää villalankaa kolme vyyhtiä. Vihreä kun ei yleensä puhuttele minua, niin sinne ne oli unohtuneet...
Tämä vihreä nyt jostain syystä sattui silmiini ja aikani sitä pyöriteltyäni se rupesikin näyttämään ihan hyvältä. Eli ei muuta kuin ohjetta etsimään. Kauneimmat Käsityöt 6/2007 numerosta löysin tämän ananashuivin:

Lankana Cascade 220 (niin ainakin vyyhdissä luki). On joka tapauksessa 100% villaa ja ihanan pehmoista sellaista. Koukku oli kokoa 6.5, eli nopeasti syntyi näinkin iso huivi. Lankaa tähän meni kaikki kolme vyyhtiä, eli 300g. Tämän käyttötarkoitus on täysin hakusessa. Päätyisköhän lahjapussiin odottamaan tarvetta?

Kirpparillakin tuli eilen kierreltyä ja tälläisiä sieltä tällä kertaa tarttui mukaan:

Metallinen kori, joka sai perheen pyörittelemään silmiään, kun kannoin sen sisään... Tyllerö halusi sen kuvata ja sanoi, että tämähän on ihan vino. No, niin onkin, mutta mitäpä se haittaa, kun käyttötarkoitus on tämä:

Kori imaisi "sisällensä" valtavan määrän lankarullia!

Ostin vielä muutaman pienen "rojupussin" näiden seurueiden vuoksi:

Näistä minä tykkään, minieläimistä, joissa on tuollainen karvapinta, suloisia!

Muumihahmot pitää aina kerätä mukaan, varsinkin, kun hinta on vain kymmeniä senttejä!

Kaikki vanhat Disney-hahmot, Mikki, Aku, Hessu ym, vain ovat niin kertakaikkisen ihania, ettei niitä voi jättää ostamatta....

-Vika-

Minä voitin!

Minä (!) voitin Karneolin ihanan blogin arvonnassa tällaisia ihanuuksia:
Ihanaa, kiitos Karneoli! Tämä voitto tuli vielä niiiin huonona päivänäkin!

Ja jotain pientä on tullut shoppailtua:


Tilanne ei ole enää millään tavalla järjellinen kun helmet ostetaan kiloittain... Aikoinaan aloitin miettimällä ostanko 5 vai jopa 15kpl jotain helmeä. Mitään ei ole enää tehtävissä, miksi siis edes yrittää hillitä?! Jääpähän perintöä, tonneittain kiveä meinaan :)!

Läppärille pehmeää

Sain mieheltä joululahjaksi pienen, valkoisen ja suloisen läppärin. Läppärille piti saada makuupussi lepoajoiksi, ja tarvittavan kankaan ostin Vikan kanssa Raumalta. Kiinnitystä miettiessäni setvin lasten likapyykkejä, ja sieltä pisti silmään tytön vyö. Ja vyö päätyi sitten parempaan käyttöön. Minä en ole mikään ompelijatyyppi, mutta vielä jonain päivänä minä senkin taidon opettelen kunnolla!

Minulla on jo pitkä lista sitku-listalla. Sitku-lista käsittelee niitä asioita, jotka teen kun saan opinnot loppuun. Mahahaavan varmaan saan moisesta...

Nyt tuo mies postista helmiä, tuli kiire!

~Tikki

Eväskassi

Kuljetan ison kasan evästä töihin joka päivä. Joka aamuinen ongelma on löytää sopiva pussi, mihin eväät mahtuu, mutta joka ei toisaalta ole kuitenkaan kauppakassikokoa.
Vanhoista farkuista tein sitten tälläisen kassin, joka on juuri sopivan kokoinen.

 

Ai kun ärsyttää tuossa yläreunassa epäsiistit ompeleet! Oikeasti ne ei ihan noin silmiinpistävät ole kuin tässä kuvassa...

-Vika-

Paita Eemelille

Pitkästä aikaa ompelin vaatteen leikki-ikäiselle lapselle. Ja kylläpäs se tuntui hankalalta ja pieneltä, vaikka eihän tämä oikeasti edes ole pieni...

 

Ottobren kaavalla perustrikoopaita koossa 128cm.

Ja olihan sitä vielä ommeltava yksi pussukka ;)

 

Kierrätyskangasta ja vanukerros välissä. 

-Vika-

Virkkasinpa pipon

Eilen illalla, kun tulimme juhlimasta 75-vuotispäiviä ja pää oli ihan tönkköväsynyt, niin tartuin virkkuukoukkuun ja Isovelilankaan... ja tälläinen syntyi:

 

Tyllerä sanoi heti, ettei hän ainakaan tätä pipoa pidä. On kuulemma jotenkin outo ;)

Eihän siitä ole kauaa, kun virkatut pipot oli ihan must! Vai onko siitä jo muutama vuosi...? Mutta nyt pitää olla neulottu ja mielellään kuulemma löysä ja roikkuva ja väriksi ei kelpaa ainakaan punainen...

No, ehkäpä minä kiskaisen tämän päähäni aamulla pimeässä töihin lähtiessäni.

-Vika-

Vielä tätä tyyylsääää harmaata

Tyllerö on jo siinä iässä, että missään vaatteissa ei saa olla mitään lapsellista. Ja minun makuun tylleröisen pyytämät neuleet on vähän tylsiä. Mutta pitäjä päättää. Eli harmaa sarja jatkuu. Huivin ja rannekkeiden seuraksi valmistui nyt säärystimet:

 

Lankana näissä on Isoveli, Sublime loppui jo. 

Nyt riittää harmaa vähäksi aikaa. Seuraavaksi puikoille päätyy jotain värikkäämpää.

-Vika-

Pussukoita, pussukoita!

Nyt on joku ihmeellinen pussukka-tauti vallannut minut. Ja näitähän syntyy:

Kaapin perukoilta löytynyt MansikkaMarja-kangas päätyi minun omaan käyttöön käsityöpussukaksi. Tähän mahtuu sopivasti sukkaneule mukaan.

Toinen käsityöpussukka valmistui ihanasta glitterikeijukankaasta. Minusta nämä glitterikankaat vain on niiiin ihania!

 

Ja sitten piti vielä kokeilla näitä metallisia kukkaronkehyksiä. Olen pyöritellyt niitä jo monta vuotta kaapissa ja koskaan en ole viitsinyt ryhtyä opettelemaan niiden käyttöä. Jollain tapaa se vain on tuntunut turhan työläälle. Mutta eihän se olekaan! 

Samasta keijukankaasta tein ensimmäisen koeversioni ja ihan OK tästä tuli. Yllättävän helppoa oli kehyksen kiinnittäminen. Pelkäsin, että saan kehyksen täyteen lommoja, kun puristelen reunoja. Yritin etsiä kaiken maailman pehmikettä pihteihin, mutta mitään toimivaa ei tuntunut löytyvän. Sitten muistin Tikin vanhan neuvon ja kääräisin pihtien kärjet maalarinteipillä piiloon ja se riitti; ei tullut juurikaan lommoja kehykseen!

Sama pussi sisältä.

Olen minä vähän ehtinyt neulomaankin.

"Vähän" on huono kuva, mutta kyllä tästä asia selviää. Eli ranteen lämmittimet samasta Sublimen merinovillasta kuin aikaisemmin neulottu putkihuivi.

-Vika-

Horsepower

18.01.2011 - 18:36 / Kirjoittanut ~Tikki

Taas eteläisen Suomen talvi on tehnyt tepposiaan, ja olo Turun teitä ajellessa on kuin ajelisi traktorilla Mynämäen perunapelloilla. Kaikki se lumi mitä koko talven on satanut, on nyt muuttumassa normaaliksi rannikon talveksi; eli joka puolella rapaa, loskaa ja likaisen ruskeaa. Talvi on yäk.
Jotain hauskaa siinä sentään on:

Huldaa ja Veeraa ei haitannut lainkaan, vaikka lunta tuli 10cm päivässä :)
Hulda on hassu heppa, kokoa yli 160cm, mutta lapset saa kieputtaa vaikka pikkusormen ympärille. Eipä Hulda tosin muillekaan viitsi suuremmin isotella :). Huldan kanssa kun viettää aikaa, vakuuttuu siitä, että hevonen ymmärtää Suomea oikein hyvin, ja osaa jopa lukea ajatuksia. Ainakin suomenhevoset !
Ensi kerralla houkuttelen Vikan Huldan selkään . Vika kun on ainoa meidän perheestä, joka on välttänyt hevoskärpäsen (vielä...).
Käsitöiden tiimoilta olen viimepäivät keskittynyt shoppailuun. Helmiä on pian tulossa ympäri maailmaa, joten toivottavasti myös jotain valmista syntyy !
Nyt viimeisten koulutehtävien kimppuun!
~Tikki

Lämmin putkihuivi

Tylleröinen pyysi samanlaista putkihuivia kuin neuloin itselleni Purosta. Väritoive oli vain "ööh, vähän parempi... vaikka harmaa...". Kaapin kätköistä löytyi pari vuotta sitten messuilta hankittua Sublimen merinovillaa, jonka väri kelpasi.

Kuvaamisen ei tahtonut kuumeisen tyllerön hermot riittää; "äiti, älä viitti... onx pakko?!". Ilmekin kertoo, että ihan ei mieluista kuvaaminen nyt ollut. Mutta huivista tuli mieluinen ja ennenkaikkea lämmin ja pehmeä. Tämän putken neulomisessa  ei kauan nokka tuhise, 210 silmukkaa ja puikot kokoa 5.5. Muutama tunti ja se on siinä .
Tänään päätin ommella itselleni pari T-paitaa kaapissa kutistuneiden tilalle. Malli Ottobre Womanista ja väreinä oikein kirkas pinkki ja takuuvarma musta. Hyviä työpaitoja näistä tuli.

Oikeasti tuo pinkki on paljon pinkimpi, tässä se näyttää melkein vaaleanpunaiselta.
Meillä on enää kaksi sairasta, joten tauti rupeaa hellittämään ja toiveissa olisi kohtullisen normaali ensi viikko .
-Vika-

Tenttiin lukua

Varmin tapa saada minulle inspiraatio aikaa vieviin projekteihin on järjestää minulle tentti. Minulla on ylihuomenna osaamisen johtamisesta tentti, ja mitä minä teen? Ryhdyn tekemään siemenhelmikorua.
Tällainen siitä tuli:

Druzy-akaatti ja noin arviolta miljoona swaroa riipuksessa ja saman väristä akaattia fasettihiottuna sitten loppukoru.
Minulla on tällä hetkellä suuria vaikeuksia selvitä päivittäisistä toiminnoista. Työläppärini on huollossa, ja sen myötä arjen rutiinit ovat paaaaljon hankalampia. Minut tuntevat tietävät, etten koskaan poistu 10m kauemmas läppäristä ja kännykästä, ja niiden pitää myös toimia. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin prakaavat tekniset laitteet! Onneksi sain jouluna lahjaksi ihanan pienen ja kauniin läppärin, jonka turvin selviän tästä kriisistä.
Säät ovat vaihdelleet laidasta laitaan, pakkasta, suojasäätä, lunta ja kaikkea yhtä aikaa. Työkaveri sai tuntea tämän konkreettisesti nahoissaan kun joutui työmatkalla ketjukolariin. Onneksi ei käynyt muuta kuin peltiä meni reilumminkin ryttyyn!

Tämän kuvan mies nappasi kauppareissullaan. Ja ei, hänen kauppareissunsa eivät kulje ihan valtateiden mukaisesti !
Jos nyt kuitenkin vähän lukiskin...
~Tikki

Sikamaista menoa

Perhe on sikataudin kourissa . Minä ainoana yritän pitää huushollia pystyssä ja jonkinlaisessa järjestyksessä, muut makaa pitkin sohvia ja sänkyjä. Tätä on jatkunut jo viikon. Toivottavasti ensi viikko on edes vähän helpompi...
Jossain blogissa bongasin tälläisiä hauskoja huulirasva"pussukoita" ja nitähän sitten oli kokeiltava:
.
Toinen on virkattu puuvillalangasta ja on oikeasti lila, näyttää kuvassa paljon tummemalta kuin on oikeasti. Pinkki on Seiskaveikkaa.
Nopeita ja helppoja virkattavia
-Vika-

Nyt riittää sukat!

Kun kaikki ovat kipeinä (paitsi minä), niin aika menee arkielämän pyörittämiseen ja tällä hetkellä lisäksi hirvittävien lumimassojen kanssa taisteluun . Katolta tulee tonneittain (!?) lunta alas ja koko ajan sataa lisää. Ja se lumi on nyt PAINAVAAAAA! aarghhhh...
Sikatauti riehuu pitäjässämme ihan tosissaan, töissä ja kotona on iso osa sakista kuumeen kourissa . Itsellä se on onneksi sairastettu, jos ei sitten heti perään iske toinen influenssapöpö. No, se jää nähtäväksi...
Silloin kun elämä on hankalaa, niin käsitöiden pitää olla helppoja. Siispä sukkia neulomaan:

Oranssit pitsisukat on neulottu uusimman Novitan ohjeella, lankana Seiskaveikka. Ja nämä ovat ihan minulle itselle!
Vihreät perussukat on neulottu Nallesta ja menevät keskimmäisen jalkoja lämmittämään.

Sitten nämä putkisukat, jotka on myös neulottu uusimman Novitan ohjeella. Ihan hyväthän nämä ovat, istuvat jalkaan hyvin ja ovat kauniit....mutta...enpä tiedä...kestääköhän nämä ollenkaan käyttöä? Kun ei ole "oikeaa" kantapäätä. Nämä taitaa mennä lahjapussiin odottamaan tulevaa tarvetta!
-Vika-