Tiedättehän sen tunteen, kun pitkäaikainen haave toteutuu? Minä sain kokea tämän tunteen, kun viimeinkin olohuone saatiin rempattua ja nuo karmeat porkkananväriset tapetit boordeineen hyvästeltiin. Oon niin tyytyväinen!
Ihan helposti ei muodonmuutos tapahtunut. Tapettien poistaminen oli aikaa vievää hommaa. Porkkananväristen tapettien alta löytyi vielä toisetkin tapetit, joten poistaminen oli tuplasti työläämpää. Meillä oli käytössä Black & Deckerin tapetinpoistokone, joka helpotti urakkaa reippaasti.
Alun tuskailujen jälkeen päätettiin niin, että mies jatkaa yksinään remonttia ja minä lähden neitokaisen kanssa evakkoon. (Neitokainen vei milloin vasaraa, maisteli ruuveja tai juoksenteli tekemässä kiusaa ympäriinsä huomiota saadakseen) Tämähän sopi tietysti kaikille; minä saisin aikaa käydä veljeni uutta taloa katsomassa viimeinkin ja mies saisi huokaista, kun talon naisväki antaisi työrauhan.
Kenenkäs unelma ei ole palata taloon, kun työ on tehty? Tokihan vielä oli loppusiivouksen tekeminen ja viimeisteleminen listoja asentamalla jne. Osa listoista uupuu vielä paikoiltaan. Mies lähti nyt vuorostaan pienelle hengähdystauolle kalastamaan.
On hassua, miten erilaiselta huonekalut näyttävät vaaleaa pintaa vasten. Aloin kaipaamaan jotain kontrastia. Musta ja valkoinen näyttävät hyvältä aina kahdestaan. Ajaton pari.
Tämän lastenpöydän bongasin fb-kirppikseltä. Laitoin sen toistaiseksi alakertaan laskutasoksi. Pidän pöydän koristeellisuudesta. Ja hintakaan ei päätä huimannut, 25e pienen tuolin kanssa ja vieläpä kotiinkuljetettuna!
Oli pakko hiomispölyn takia pestä ikkunatkin. Inhoan tuota puuhaa. Tällä kertaa jätin lastan ja sanomalehdet käyttämättä ja pyyhin vain ikkunanpesuaineella ja harsolla ikkunat. Toistaiseksi en ole nähnyt eroa entiseen menetelmään lopputuloksessa. Nopeampaakin oli!
Mitä pidit lopputuloksesta?
