Ateistien provosoiva bussikampanja auttaa evankelioinnissa

Englannissa alun perin toteutettu vapaa-ajattelijoiden ja humanistien mainoskampanja lähtee viimein käyntiin myös Suomessa. Ilmeisesti juhannuksen jälkeen linja-autojen kyljissä voi nähdä mainoksen: ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä.” Turussa ja Tampereella tosin kaupunkien liikennelaitosten mielestä alkuperäinen mainos oli hyvän tavan vastainen. Niinpä noissa kaupungeissa kampanjasanomaa jouduttiin pehmentämään muotoon: ”Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi. Koska se on.”

Olen erittäin ilahtunut ateistien kampanjasta. Ateistit ovat onnistuneet siinä missä kristityt usein epäonnistuvat: Tekemään uskon asioista mielenkiintoisen puheenaiheen ja provosoimaan tavalliset ihmiset pohtimaan kysymystä Jumalasta sekä uskon merkityksestä ihmisen elämälle. Kristittyjen vastaavat avaukset ovat usein liian ilmeisiä ja yllätyksettömiä. Kerrankin on niin, että uskovia ei voida syyttää tuputtamisesta.

Kristittyjen on nyt noustava tilanteen tasalle. Bussikampanjan kauhistelemisen asemesta tilaisuus pitää käyttää hyväksi ja rohkeasti avata keskusteluja uskosta osattomien kanssa: ”Mitä sinä ajattelet noista ateistien mainoksista?” ja ”Oletko pannut merkille nuo erikoiset mainokset? Mitä mieltä sinä olet tuosta jumala-jutusta?” tai ”Oletko nähnyt nuo ateistien bussimainokset? Mitä sinä ajattelet Jumalasta?” Kiitos ateistien, keskustelun avaaminen Jumalasta työpaikoilla, kaverien ja sukulaisten kesken tulee mainoskampanjan seurauksena olemaan paljon luontevampaa ja helpompaa, kun – niin arvelisin - mediaa myöten kaikki keskustelevat siitä muutenkin.

Olen toki eri mieltä väitteestä ”Jumala tuskin on olemassa”, koska mielestäni ei ole hyviä syitä uskoa, että ateismi on totta. Sen sijaan on hyviä syitä uskoa, että kristillinen teismi – usko kristinuskon ilmoittamaan Jumalaan – on totta. Esitän seuraavassa lyhyesti joitakin ajatuksia Jumalaan uskomisen puolesta. Näihin voi laajemmin syventyä lopussa olevien linkkien kautta.

Kosmologinen argumentti. Minusta ei ole lainkaan uskottavaa ajatella, että maailma olisi ollut ikuisesti olemassa tai saanut alkunsa itsestään, ei mistään ei minkään vaikutuksesta. Meillä on vahvaa filosofista ja sitä tukevaa luonnontieteellistä näyttöä sille, että maailmankaikkeus ei ole ikuinen, vaan se on saanut alkunsa kauan sitten (Big Bang). Kaikella millä on alku (beginning) on alkusyy (cause). Universumilla (aika mukaan lukien) on alku ja sen vuoksi alkusyy itsensä ulkopuolella. Jumalalla ei ole alkua, joten hän ei tarvitse alkusyytä. Kysymys ”kuka sitten loi Jumalan” voidaan siten sivuuttaa epäolennaisena.

Teleologinen argumentti. Tutkimus on osoittanut, että elämä on riippuvaista universumin äärimmäisen tarkasta ”hienosäädöstä”. Esimerkiksi aine-energian tiheyden ja etääntymisnopeuden on täytynyt olla juuri oikeansuuruinen alkuräjähdyksen tapahtuessa. John Leslien (Universes, 1989) mukaan yhden miljoonasosan suuruinen heitto kummasakin olisi merkinnyt sitä, ettei maailmankaikkeuteen olisi voinut ilmaantua elämää. En voi pitää lainkaan mielekkäänä sitä ateistista oletusta, että täysin sattumalta ja itsestään syntyneessä maailmassa vallitsisi sattumalta juuri täsmälleen oikeat elämän mahdollistavat olosuhteet. Tällainen on yhtä perusteltua ja mielekästä kuin uskoa mafiapomon voittaneen päävoiton lotossa kymmenenä peräkkäisenä viikkona sattumalta, tai teloitettavan selvinneen täysin naarmuitta sadan tarkka-ampujan yhteislaukauksesta sattumalta.

Moraalinen argumentti. Mikäli Jumalaa ei ole olemassa, objektiivisia moraalisia arvoja ei ole olemassa. Kuitenkin objektiivisia moraalisia arvoja on olemassa ja me kaikki tiedämme sen. Pienten vauvojen kiduttaminen pelkän huvin vuoksi ei ole vain sosiaalisesti epäedullista, tai evoluutiossa meihin pinttyneen hoivavietin vastaista toimintaa. Jokainen ymmärtää ilman eri perusteluita, että pienten vauvojen kiduttaminen huvin vuoksi on todellisesti ja syvällä tavalla moraalisesti väärin ja pahaa. Koska siis objektiivisia moraalisia arvoja on olemassa Jumala on olemassa. Hänen hyvä olemuksensa on objektiivisten moraalisten arvojen lähde. Jumala käskee hyvää, koska hän itse on olemukseltaan hyvä. Asiat eivät ole hyvää tai pahaa vain koska hän mielivaltaisesti niin sanoo.

Jeesuksen historiallinen ylösnousemus puoltaa vahvasti sitä väitettä, että edellisissä kappaleessa mainittu maailman synnyn sekä universumin hienosäädön alkusyy ja objektiivisten arvojen lähde on nimenomaan kristinuskon ilmoittama persoonallinen ja äärimmäisen voimallinen Jumala. Historiallinen näyttö sen väitteen puolesta, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista on erittäin vankkaa. Jeesuksen tyhjä hauta ja opetuslasten kokemus ylösnousseen kohtaamisista ovat yleisesti hyväksyttyjä historiallisia tosiasioita, jotka selittyvät parhaiten sillä, että Jumala todella herätti Jeesuksen kuolleista. Ei ole enää hyviä syitä kevyesti sivuuttaa skeptisellä olankohautuksella uuden testamentin kuvausta näistä tapahtumista, kuten historioitsijat N. T. Wright massiivisessa tutkimuksessaan The Resurrection of The Son of God (Fortress Press, 2003), tai Michael R. Licona tuoreessa väitöskirjassaan The Historicity of the Resurrection of Jesus: Historiographical Considerations in the Light of Recent Debates (University of Pretoria, 2008) ovat osoittaneet.

Lopuksi. Ateistien mainoskampanja herättää pohtimaan myös jumalauskon vaikutusta ihmisen elämään. Se, että Jumalan olemassaolo tai sen pohtiminen estäisi jotenkin nauttimasta elämästä aiheuttaen pikemminkin turhaa murehtimista, kertoo mielestäni enemmän näiden kysymysten kanssa painiskelevista ateisteista, kuin Jumalaan uskovista kristityistä tai ihmisistä yleensä. Tunnen sekä uskovia että ei-uskovia, jotka murehtivat ja joilla on vaikeuksia nauttia elämästä. En muista, että yhdelläkään syynä olisi kysymys Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Huolta aiheuttavat paljon arkisemmat asiat. Monia juuri usko Jumalaan auttaa nauttimaan elämästä sen monista murheista huolimatta. Heidän mottonsa on: ”Jumala on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”.

Olen erittäin mielissäni ateistien kampanjasta. Sen tarjoama mahdollisuus on osattava hyödyntää ja kääntää voimavaraksi ruohonjuuritason evankelioinnissa. Kenties edellä kirjoittamastani on jotain osviittaa avautuvissa keskusteluissa. Joka tapauksessa näin merkittävää ja tavallisia ihmisiä puhuttelevaa evankelioivaa avausta en muista nähdyn vuosikausiin. Mikä parasta: Ateistit maksavat viulut!


---------
PS: Olen kesälomalla 20.7. saakka. Kommenttien julkaiseminen loman aikana voi olla tavallista verkkaisempaa, eikä merkitse keskustelun sensurointia.

Lisälukemistoa:

Väitöskirjaansa Åbo Akademissa valmistelevan Matti Kankaanniemen sivuilta löytyy eräitä hyödyllisiä ja yleistajuisia suomenkielisiä artikkeleita:

• Kosmologinen argumentti (M. Kankaanniemi)
• Teleologinen argumentti (M. Kankaanniemi)
• Moraalinen argumentti (M. Kankaanniemi)
• Ylösnousemuksen todisteet (Matt Perman, suom. M. Kankaanniemi)

Englanninkielisiä artikkeleita:

• God is Not Dead Yet – How current philosophers argue his existence (William Lane Craig)
• Theistic Critique of Atheism by William Lane Craig (Abridged version in The Cambridge Companion to Atheism, pp. 69-85. Ed. M. Martin. Cambridge Companions to Philosophy. Cambridge University Press, 2007)

McDonald's-kana teurastetaan Allah-rukouksen saattelemana

Blogin otsikko on tuoreesta Kotimaa -lehdestä (11.6.2009, s. 2), jossa kysyttiin McDonald'sin Suomen laatupäällikkö Tiina Partaselta onko suomalaisten McDonald'sien kana teurastettu islamilaisittain.Partanen vastasi myöntävästi: "Kyseessä ei ole perinteinen halal-menetelmä, koska eläimet tainnutetaan ennen teurastusta. Tilanteessa lausutaan kuitenkin rukous, jonka ansiosta liha on hyväksytty myös muslimimaihin vietäväksi."

Kuvatekstin mukaan tanskalaisella Lantmännen Danpon tehtaalla vientiin lähtevät kanat teurastetaan niin, että ne kelpaavat myös muslimimaihin. Tehtaalla teurastusta valvoo Kööpenhaminan islamilaisen kulttuurikeskuksen hyväksymä muslimityöntekijä, joka teurastuksen alussa ja lopussa, ja keskeytyessä, lausuu joka kerta rukouksen "Jumalan nimessä, Allah on suurin".

Miten kristityn tulisi suhtautua Allahille uhratun lihan syömiseen? Yllättävällä ja ajankohtaisella tavalla ollaan tekemisissä täsmälleen samanlaisen kysymyksen kanssa, jonka jo alkuseurakunta kohtasi.

Paavali evästi sekä Korinttin että Rooman seurakuntaa tässä kysymyksessä (Room 14 ja 1 Kor 8). Paavalin mukaan liha on lihaa, eikä sen syöminen sellaisenaan saastuta ja kristitty voi vapaasti syödä, kunhan ei osallistu uhrimenoihin ja siten epäjumalien palvelemiseen. Tilanne Korinttin lihatorilla oli näet hyvin samanlainen kuin tässä Tanskan tapauksessa. Korinttin ja Rooman torilla julkisesti myyty liha oli teurastettu epäjumalatemppeleissä. Tästä syystä monet heikolla omallatunnolla varustetut kristityt kokivat tällaisen lihan syömisen olevan ristiriidassa uskonsa kanssa. Paavalin mukaan kristitty saattoi kaikessa vapaudessa ostaa ja syödä lihan lihana, sillä todellisuudessa epäjumalia ei ole edes olemassa. Ainoa Jumala, joka on olemassa on kristittyjen Jumala, joka on luonut koko maailman ja myös lähettänyt Poikansa, Herran Jeesuksen. Jumala on siis yksi. Mutta Muhammed ei ole hänen profeettansa.

Samalla Paavali kuitenkin korosti, että kyse on omastatunnosta. Jos jonkun omatunto loukkaantuu hänen tulee jättää syömättä. Samoin on kristillisen rakkauden mukaista jättää syömättä epäjumalille uhrattua lihaa mikäli joku heikolla omallatunnolla varustettu kristitty siitä loukkaantuu. Tieto kristityn vapaudesta paisuttaa, mutta rakkaus saa toimimaan tavalla, joka ei tarkoituksellisesti loukkaa heikkoa.

Tieto McDonald'sin allahille uhratusta lihasta oli yllättävä. Tosin huhua tästä on levinnyt internetissä jo jonkin aikaa. Nyt tieto näyttää vahvistuneen. Evankeliumin vapauden oikein ymmärtävän kristityn ei silti tarvitse menettää mielensä malttia tai saada vatsanväänteitä. Ruokansa voi nauttia kiitollisin sydämin ja hyvillä mielin. Ehkäpä silti ruokarukouksen ja Jumalalle kiitoksen antamisen merkitys nousee tämän myötä uuteen arvoonsa - vaikka söisi vain pikaruokaravintolassa.

"Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen." (1 Tim. 4:4-5)

Kristuksen kasvot - Must See Video

Paavi ja Antikristuksen instrumentti

"Antikristus vakuuttaa meille korkean tieteellisen oppineisuuden elein, että sellainen eksegeesi, jossa Raamattua luetaan elävään Jumalaan uskoen ja häntä itseään kuunnellen, on fundamentalismia – että vain hänen niin sanotusti puhtaan tieteellinen eksegeesinsä, jossa Jumala ei sano mitään eikä hänellä ole mitään sanottavaakaan, on ajan huipulla. " (Joseph Ratzinger, Benedictus XVI)

Huolestuneelle vaimolleni olen vakuutellut, että minusta ei ole tulossa katolilaista, vaikka olenkin viime päivinä lueskellut Joseph Ratzingerin, eli paavi Benedictus XVI:n kirjaa ”Jeesus Nasaretilainen” (Edita, 2007). Paavi tarkastelee Jeesuksen elämää ja opetuksia Jordanin kasteesta kirkastusvuorikokemukseen saakka.

Pystyisin tuskin antamaan protestanttisen ”aameneni” paaville, mikäli hän kirjoittaisi kirjan Mariasta tai aneista tai kiirastulesta. Mutta Jeesusta käsittelevän kirjan kohdalla on tehtävä rohkea ekumeeninen poikkeus. Paavi pitää uskon ja historian Jeesuksen välillä nähtyä kuilua keinotekoisena ja haluaa muun muassa osoittaa, että evankeliumien kuvaama Jeesus on todellinen Jeesus ja siksi myös historiallisesti uskottava henkilö.

On jotenkin virkistävää lukea ajan ja ajatuksen kanssa kypsynyttä ja selkeästi ilmaistua kantaa tieteellisen raamatuntutkimuksen mahdollisuuksista ja rajoista (ss. 9-28). Sen tuloksia ei käy kiistäminen. Silti tieteellisellä tutkimuksella on rajansa. Kun nuo rajat ylitetään, tutkijat esittävät kuvitellun tieteellisen neutraalisuuden nimissä kantoja, jotka eivät rakennukaan enää sille metodille, jonka varassa he väittävät työtänsä tekevän. Seurauksena on historian ja uskon Jeesuksen välille syntynyt keinotekoinen ja kestämätön kuilu, joka syvimmillään juontaa juurensa jumalakuvaan ja vielä täsmällisemmin kristologiaan eli käsitykseen Kristuksesta. Tässä kohden Antikristus astuu peliin.

Seuraavaa antoisaa katkelmaa voisi kommentoida laajalti, mutta jätän lainauksen lukijan pohdittavaksi lähemmin.

Paavi käsittelee Jeesuksen kiusauskertomusta Matteuksen evankeliumin luvussa 4 (Jeesus Nasaretilainen, s. 54-55). Toisen kiusauksen yhteydessä ”paholainen esiintyy teologina”, kun se siteeraa Jeesukselle Pyhiä Kirjoituksia. Tästä Ratzinger / paavi toteaa seuraavaa:

Vladimir Solovjev on tarttunut tähän aiheeseen kirjasessaan ”Lyhyt kertomus Antikristuksesta”. Antikristus – suuri raamatuntuntija – vastaanottaa Tübingenin yliopistolta teologian kunniatohtorin arvon. Solovjev on kertomuksellaan kärkevästi tuonut ilmi, kuinka epäilevästi hän suhtautuu tietyntyyppiseen aikansa eksegeettiseen oppineisuuteen. Kirja ei kiistä tieteellistä raamatuntutkimusta sellaisenaan mutta on erittäin terveellinen ja välttämätön varoitus tuon tutkimuksen mahdollista [sic] harhateistä. Raamatunselityksestä voi tosiasiassa tulla Antikristuksen instrumentti. Sitä ei tosin kerro meille ensimmäisenä Solovjev, vaan se on kiusauskertomuksen itsensä sisäinen sanoma. Näennäisistä tieteellisen raamatuntutkimuksen tuloksista on kursittu kokoon pahimmat Jeesuksen hahmoa tärvelevät ja uskoa hajottavat kirjat.

Raamattua arvioidaan nykyään laajalti niin sanotun modernin maailmankuvan mittapuin. Perusdogmina on, ettei Jumala voi ensinkään toimia historiassa – siis että kaikki , mikä koskee Jumalaa, kuuluu subjektiivisuuden alueelle. Raamattu ei silloin enää puhukaan Jumalasta, elävästä Jumalasta, vaan silloin puhumme enää me itse ja määräämme, mitä Jumala voi tehdä ja mitä me tahdomme tehdä tai mitä meidän pitää tehdä. Ja silloin Antikristus vakuuttaa meille korkean tieteellisen oppineisuuden elein, että sellainen eksegeesi, jossa Raamattua luetaan elävään Jumalaan uskoen ja häntä itseään kuunnellen, on fundamentalismia – että vain hänen niin sanotusti puhtaan tieteellinen eksegeesinsä, jossa Jumala ei sano mitään eikä hänellä ole mitään sanottavaakaan, on ajan huipulla.

Jeesuksen ja Paholaisen välisessä teologisessa kiistakeskustelussa on kyse kaikkina aikoina ajankohtaisesta väittelystä, jonka aiheena on raamatuntulkinta. Perustavana hermeneuttisena kysymyksenä on kysymys jumalakuvasta. Tulkintaa koskeva kiista on viime kädessä kiistaa siitä, kuka Jumala on. Tämä kamppailu jumalakuvasta, pätevää raamatuntulkintaa koskeva väittely, taas ratkeaa konkreettisesti sen perusteella, mikä kuva meillä on Kristuksesta: onko hän, joka jäi vaille maallista valtaa, todella elävän Jumalan Poika?

Aamen.