Onko Jumala epäreilu?

Gregory Koukl pohdiskelee kysymystä onko Jumala epäreilu, jos hän ei pelasta kaikkia.

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala - ei filosofien.

"Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?"
(1 Kor. 1:20)

Filosofian historian kehityslinjoja (Korkman – Yrjönsuuri, Gaudeamus 1999) on teos, joka pyrkii hahmottamaan länsimaisen ihmisen ajattelussa tapahtuneita muutoksia aina antiikin kreikasta nykypäivään saakka.

Filosofian historia on merkittävältä osin myös ihmisen Jumalaa koskevan ajattelun historiaa. Korkmanin ja Yrjonsuuren kirjassa on muutamalla rivillä tiivistetty aika napakasti filosofisessa ajattelussa tapahtunut kehitys:

• Antiikki uskoi, että ikuinen totuus on olemassa, ja ihminen voi sen saavuttaa; keskiaika uskoi, että ikuinen totuus on olemassa, mutta ihminen saavuttaa sen vasta tuonpuoleisessa; kantilainen moderni filosofia katsoi ikuisen totuuden toki olevan olemassa maailmana sinänsä mutta ihmisille peruuttamattomasti tavoittamattomissa. Nietzsche katsoi oman aikansa jo huomanneen, ettei ikuista totuutta yksinkertaisesti ole edes tavoittamattomana, on vain eri perspektiiveistä muotoiltuja yksittäisiä voimattomia totuuksia. (s. 407)

Saman kappaleen voisi lukea siten, että sanat "ikuinen totuus" korvataan sanalla "Jumala" ja se olisi yhä erittäin osuva kuvaus ihmisen ajattelun radikaalista tämänpuoleistumisesta. Tämä näkyy mm. siinä kuinka uskonnon tutkiminen muuttui radikaalisti valistusajan myötä 1700-luvulta lähtien. Sitä ennen uskottiin, että kristinusko kertoo jotain todellista Jumalasta, ja että yleensäkin oli mahdollista tavoittaa aitoa tietoa Jumalasta itsestään. Teologia oli jumaluusoppia (theos – logos). Tutkittiin Jumalan asioita. Valistusajan myötä alettiin kiinnostua ihmisen uskonnollisesta kokemuksesta. Ei uskottu Jumalan itseilmoitukseen Raamatussa, eikä siihen, että Hänet voisi jotenkin tavoittaa. Joten annettiin Jumalan olla ylhäisessä tavoittamattomuudessaan. Tutkimuksen kohteen ei enää ollut Jumala – uskon objekti. Huomio kääntyi johonkin sellaiseen mikä voitiin tavoittaa: uskovaan itseensä – uskon subjektiin. Keskeiseksi muodostui hahmottaa se miten ihminen kokee Jumalan. Ihmisen kokemus, ei Jumala, muodostui tutkimuksen kohteeksi. Teologian rinnalle syntyi uskontotiede.

Mitä sitten tapahtui tuleekin aika tragikoomisella tavalla esille Korkamnin ja Yrjönsuuren kirjassa. Sitä mukaa kun ihminen menetti uskonsa “ikuiseen totuuteen” hänen huomionsa alkoi kääntyä häneen itseensä, kuten yllä oleva sitaatti kiteyttää. Ihminen kääntyi tutkimaan itseään. Hän kiinnostui suurista kysymyksistä, kuten mistä tulemme? Mitä olemme? Minne menemme? Mutta miten tällaisiin kysymyksiin voisi saada mielekkäitä vastauksia ilman Jumalaa? Yrjönsuuri – Korkman kiteyttää jälleen napakasti:

• Jos heidän [Schoppenhauerin, Nietzschen ja Kiergegaardin] filosofisilla käsityksillä on mitään muuta yhteistä, se liittyy juuri tieteellisen maailmankuvan objektiiviseen kylmyyteen ja tietynlaiseen tyhjyyteen. Heidän filosofiansa vastaa tieteen antamaan haasteeseen osoittamalla, ettei tieteellinen kokonaisselitys maailmasta kykene kertomaan, mistä me tulemme, keitä me olemme ja minne menemme. (s. 410)

Luovuttuaan uskosta Jumalaan ihminen menettää kosketuksensa todellisuuteen. Ilman Jumalaa todellisuus näyttäytyy mielettömältä. Kuinka siis ihmisellä voisi olla mitään mieltä kaiken keskellä. Filosofien pohdinnoissa koko aineellinenkin maailma tuntui häviävän tyhjiin.

Käänsin kirjan sivuja enkä tiennyt olisinko nauranut vaiko itkenyt, kun luin sivulta 412 väliotsikon Olenko minä olemassa?: "Niin Nietzsche kuin Freudkin arkipäiväistivät minuuden ja pyrkivät osoittamaan, ettei minuutta filosofisessa merkityksessä oikeastaan edes ole olemassa", kirjassa todetaan. Ihmisen ajattelun tämänpuoleistaminen oli tullut päätepisteeseensä. Enää ei ollut mitään epäiltävää, kun ei jäljellä ollut enää edes epäilijää. Universumi oli tyhjennetty!

Mieleeni palautuivat apostoli Paavalin sanat: "Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?" (1 Kor. 1:20). Minusta ainakin alkoi tuntua siltä. Asettaessaan Jumalan olemassaolon epäilyksen alaiseksi ihminen alkaa menettämään kosketuksensa todellisuuteen ja ajautuu lopulta kyseenalaistamaan jopa omankin olemassaolonsa!

Apostoli Paavali oli oikeassa myös sanoessaan, että "maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa…" (j. 21). Tämän maailman viisaus ja filosofia jättävät ihmisen kylmäksi ja tyhjäksi, ja vieraannuttavat hänet itse elämän lähteestä, Jumalasta. Miten toisenlainen onkaan se todellisuus, joka kohtaa ihmistä tämän antautuessa uskomaan "Jumalan hulluuteen" – sanomaan Jeesuksen Kristuksen rististä. Tuloksena on kohtaaminen, joka täyttää ihmisen tietoisuuskentän tavalla, jollaista filosofit eivät kykene edes kuvittelemaan.

Blaise Pascal oli kuuluisa 1600-luvulla elänyt ranskalainen matemaatikko ja filosofi. Kun hän kuoli, löydettiin hänen takkinsa vuorista paperilappu, jonka tämä järjen legendaarinen jättiläinen oli ommellut takkiinsa kiinni jatkuvaksi muistutukseksi Jumalan kohtaamisesta, joka kerta heitolla muutti Pascalin elämän. Paperilapun sanoissa huokuu kokemuksen intensiivisyys sydämen palo, jollaista Pascal ei ollut aikaisemmin tuntenut. Sanat ovat täynnä elämää, joka oli löytänyt tiensä matemaatikon sydämeen:

• Tämä Armon päivä 1654; Noin puoli yhdeltätoista illalla noin puoli yhteen yöllä; polttava tuli!
  Tuli! Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala, Jaakobin Jumala, ei filosofien ja viisaitten.
  Turvallisuus, turvallisuus, tunne, ilo, rauha. Jeesuksen Kristuksen Jumala.
  Sinun Jumalasi on minun Jumalani. Unohtaa maailma ja kaikki paitsi Jumala. Hänet voi löytää vain evankeliumien opettamilla teillä…ilo, ilo, ilo, ilon kyyneleet…
  (D. Martyn Lloyd-Jonesin kirjassa JOY UNSPEAKABLE , Kingsway Publications, 1994, s.114-115)

En tiedä Sinusta, mutta minä ainakin tahdon kohdata Hänet, jonka Blaise Pascal kohtasi. "Hänet voi löytää vain evankeliumien opettamilla teillä, " totesi kuuluisa matemaatikko ja filosofi lopulta. Evankeliumit opettavat ihmisen tuntemaan elämän. Jotta ihmisestä voisi tulla viisas hänen on ensin tultava tyhmäksi ja uskallettava uskoa sellaiseen mikä ei ole ihmisjärjellä tyhjennettävästi selitettävissä. Mikä paradoksi. Jumalan hulluus on pelastavaa hulluutta. Jumalan hulluus on sanomaa Jeesuksen rististä, joka on voima niille, jotka pelastuvat (1 Kor. 1:18). Ja "Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset." (1 Kor. 1:25). Jos uskot Jeesukseen pelastut. Jos et usko, tuhoudut. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka uskoo häneen hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä … mutta, joka ei ole kuuliainen Pojalle ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (Joh. 3:16, 36).

Kuten kristitty ajattelija Francis Schaeffer sanoi: Tule, Pyhä Kolmiyhteinen Jumala ja järkytä maailmaa jälleen! Hän puhui samasta mistä Pascal: "Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala, Jaakobin Jumala, ei filosofien ja viisaitten … Jeesuksen Kristuksen Jumala…"

Sinun Jumalasi – ja minun.

Miten Jeesus eroaa muista uskontojen perustajista?

Gregory Koukl, Stand to Reason -järjestöstä, selvittää miksi Jeesus poikkeaa kaikista muista uskontojen perustajahahmoista.

Hamas ei piittaa palestiinalaisten hädästä - se haluaa tuhota Israelin.

Israel luopui Gazan alueesta täysin vuonna 2005. Noin 9000 ihmistä joutui jättämään kotinsa, maatilansa, liiketoimensa ja synagogansa tapahtumissa, jotka olivat kansallisesti hyvin traumaattisia oman hallituksen ajaessa omat kansalaisensa pois kodeistaan. Israelin hallitus toivoi tämän yksipuolisen rauhaneleen antavan toiselle osapuolelle mahdollisuuden kehittää itsehallintoa ja kansallista elämää ilman ”miehitystä”. Tämän oli määrä olla askel kohti täysivaltaista palestiinalaisvaltiota.

Rauha katosi nopeasti näköpiiristä Iranin tukeman terrorijärjestö Hamasin kaapatessa Gazan alueen hallintaansa verisissä yhteenotoissa ja islamistisissa puhdistuksissa, joissa sai surmansa jopa yli 600 palestiinalaista. Israelin vetäydyttä Gazasta 2005 terroristit ovat sittemmin ampuneet Israelin alueelle yli 6300 rakettia ja kranaattia. Raketti iskut ovat tappaneet 10 israelilaissiviiliä ja haavoittaneet yli 780. Lukemattomien ihmisten elämän ohjusiskujen pelko on traumatisoinut lopullisesti. Puhumattakaan mitä ahdistusta ja pelkoa raketti-iskut ovat aiheuttaneet lapsille. Gazassa on tällä hetkellä yksi ainoa israelilainen: Gilad Shalit, jonka Hamas kaappasi rajaselkkauksen yhteydessä kesällä 2006.

Yksin viime vuoden 2008 aikana terroristit ovat ampuneet yli 3000 rakettia surmaten kolme israelilaista ja haavoittaen yli 270. Israelin siviiliväestöä terrorisoivien ohjusiskujen lisäksi eri terroristiryhmät ovat jatkuvasti suorittaneet iskuja Gazasta Israeliin. Vuoden 2008 aikana rajanylityspaikoilla on tapahtunut 17 iskua tai yritystä. Viimeisen kahdenviikon aikana Israeliin ammuttiin lähes 200 ohjusta, joista 80 pelkästään joulupäivänä.

Huolimatta Israelin hallituksen, sekä Egyptin ja palestiinalaishallinnon toistuvista vetoomuksista pitäytyä neuvotellussa tulitauossa Hamas on jatkanut palestiinalaisten kansallisten intressien vastaista toimintaansa ja ilmoittanut ”koirien ja apinoiden jälkeläisille”, että he jatkavat hyökkäyksiä kunnes ”siionistihallinto” on ajettu polvilleen.

Israelin ohella Euroopan valtiot, samoin Kanada, Japani, Australia, Yhdysvallat sekä YK eivät ole suostuneet kanssakäymiseen Hamasin kanssa, vaan eristäneet sen. Kofi Annanin aikana kansainvälinen yhteisö YK:n johdolla asetti Hamasille kolme ehtoa keskusteluiden avaamiselle:

1) Israelin olemassaolon oikeuden tunnustaminen,
2) luopuminen terrorismista ja väkivallasta,
3) sitoutuminen Lähi-idän rauhanprosessiin ja siihen liittyviin YK:n päätöslauselmiin.

Näiden ehtojen täyttämisen myötä tapahtuva maltillistuminen merkitsisi Israelin hallituksenkin mukaan mahdollisuutta neuvotella Hamasin kanssa. Hamas ei kuitenkaan ole osoittanut pienintäkään kiinnostusta tällaiseen maltillisuuteen. Eikä se voisikaan. Sehän on peruskirjansa poliittisessa ohjelmassa vuodelta 1988 ilmaissut tavoitteekseen Israelin valtion hävittämisen. Hamas ei siis ole olemassa palestiinalaisten etujen ajamiseksi, vaan Israelin hävittämiseksi. Tämän politiikan vaikutukset näkyvät Gazassa.

Peruskirjassaan Hamas myös selväsanaisesti torjuu kaikki Israelin kanssa neuvotellut sopimukset sekä hylkää rauhanprosessin (koska sellaiset merkitsevät epäsuoraa tunnustamista). Gazalaisten hyvinvoinnista piittaamatta Israeliin ammutut tuhannet raketit ovat tämän terroripolitiikan johdonmukaista toteuttamista. Jos kerran poliittisena päämääränä on Israelin tuhoaminen, ei siinä ajattelussa merkitse mitään se, että Israelin hallitus on virallisesti sitoutunut prosessiin, jonka päämääränä on synnyttää Israelin rinnalle kansainvälisesti tunnustettu, täysivaltainen ja itsenäisen palestiinalaisvaltio.

Yhdysvaltojen tuleva presidentti Barak Obama vieraillessaan viisi kuukautta sitten etelä-Israelissa totesi: ”Jos joku jatkuvasti lähettää ohjuksia kotiini, jossa tyttäreni nukkuu öisin, tekisin kaikkeni sen lopettamiseksi, ja odotan Israelin toimivan samoin.”



En ihannoi sotaa. Edes silloin kun se on oikeutettu. En edes silloin kun Israel käyttää sille suvereenina valtiona kuuluvaa oikeutta puolustaa itseään. Sodat aiheuttavat aina inhimillistä hätää niidenkin parissa, joilla ei ole osuutta tilanteiden kärjistymiseen. En silti voi olla naiivi sen suhteen missä Gazan nykyisten tapahtumien perimmäinen vastuu tällä hetkellä lepää. Ilman Hamasia Gazan tilanne olisi täysin toisenlainen. Mikään maa ei voi loputtomiin sallia valtionsa tuhoamiseen pyrkivän, vieraan valtion rahoittaman ääriryhmän ampuvan tuhansia raketteja alueelleen. Raja on vedettävä johonkin. Israel veti rajan joulukuun 27. päivä 2008.

Patmos Lähetyssäätiölle on ilmeisesti kaiken keskellä avautumassa aivan ihmeellisellä tavalla mahdollisuus tuoda jotain valoa inhimillisen hädän keskelle Gazassa ja lähettää humanitaarista apua kärsiville palestiinalaislähimmäisille, perheille, jotka ovat jääneet tämän murheellisen konfliktin jalkoihin. Näistä mahdollisuuksista kerrotaan aikanaan lisää Patmoksen posteissa ja nettisivuilla ja toivon jokaisen kynnelle kykenevän osallistuvan mahdollisuuksiensa mukaan. Samalla rukoilen, että Israelin toimet Gazassa päättyisivät pian ja Hamas, joka kyynisesti on käyttänyt ja käyttää palestiinalaisten hädänalaista tilannetta hyväkseen, jättäisi niin palestiinalaiset kuin israelilaisetkin rauhaan. Kirjaimellisesti.

----------------------
Linkkejä taustoihin ja uutisiin:

• IDF phones Gaza civilians to warn them of imminent bombings
• Key Arab States Hope For Weakend Hamas (Haaretz)
• In Response to Gaza raids Hamas Threatens to Assasinate Livni, Barak (Haaretz)
• Haaretz Flash News
• Negev School Hit By Rocket (Ynet News)
• Israel Defends Citizens from Hamas (The Israel Project)
• Gaza solution is in the hands of palestinians (Tawfik Hamid, Jerusalem Post)
• Palestiinalaiset syyttelevät toisiaan (YLE)
• Hamas estää haavoittuneiden hoitamisen (YLE)
• War on Hamas Coverage (International Institute for Counter-Terrorism)
• Hamas - The Islamic Resistance Movement in Territories (Boaz Ganor, ICT)
• Hamasin peruskirja: "Hamas Covenant 1988 - The Covenantof the Islamic Resistance Movement" (The Yale Law School - The Avalon Project)
• Lyhennelmä: The Hamas Charter: Extracts (Timesonline)

Epäilijät odottavat yhä merkkiä taivaasta

”Fariseuksia tuli väittelemään Jeesuksen kanssa. He vaativat häneltä merkkiä taivaasta pannen hänet koetukselle. Jeesus huokasi syvään ja sanoi: ’Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti: tälle sukupolvelle ei merkkiä anneta'. Ja hän jätti heidät, astui taas veneeseen ja lähti vastarannalle” (Mark. 8:11).

”Jeesus sanoi heille: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” (Joh. 7:16-17)

”Jos Jumala on olemassa rukoillaan, että tämä lasi tässä pöydällä nousee ilmaan tms.”, sanoi eräs epäilijä minulle. Ihmiset ovat muuttuneet vähän kahdessa tuhannessa vuodessa. Merkkien vaatijoita löytyy yhä. He esittävät oman kantansa epistemologisena (tiedollisena) eivätkä moraalisena ongelmana. He ovat omissa silmissään vilpittömiä epäilijöitä, jotka kyllä uskoisivat, jos vain saisivat riittävän todistuksen. Merkin.

Eräs ystävä vuosien takaa kertoi minulle uskoontuloonsa vaikuttaneen sattumuksen. Hän oli uskovan veljensä kanssa autolla liikkeellä. Matka taittui leppoisasti uskonasioista jutellen. Hengelliset asiat olivat viimeaikoina pyörineet mielessä. Matkan aikana ystäväni sai kertomansa mukaan yhtäkkiä päähänsä rukoilla salaa mielessään: ”Jumala, jos olet olemassa, pysäytä tämä auto tähän.” Hämmentyneenä pöllähtänyt ilme kasvoillaan hän katsahti vieressä istunutta veljeään, kun täysin huollettu auto sammui samassa keskelle tietä. Hetken kuluttua hän rohkeni avata suunsa ja kertoa mitä oli juuri pyytänyt.

Jumala on armollinen ja hyvä. Joskus hän vastaa tällaisiin vilpittömiin pyyntöihin. Vaatimukset ovat eri juttu. Merkkien vaatiminen Jumalalta on ongelmallista kolmesta syystä.

Ensiksi, miksi Jumalan pitäisi vastata ihmisen vaatimuksiin? Millä oikeudella luotu esittää vaatimuksia Luojalleen? Koska Jumala ei voi olla hyvä ellei hän anna merkkiä, joka täyttää jonkun henkilökohtaiset Jumalalle asettamat kriteerit sille mikä hänen mielestään on katsottava riittäväksi ja vakuuttavaksi? Uskommeko kenties, että Jumalan ”sisäinen lapsi” on niin herkkä, että hän ei kestä henkisesti sitä, että jotkut eivät ehkä häneen usko? Raamatun ilmoituksen valossa on aina ongelmallista, kun ihminen asettuu asemaan, jossa luulee voivansa esittää vaatimuksia Jumalalle.

Toiseksi, Jumala on jo antanut merkin. Useitakin. Koko ympäröivä luomakunta on suuri merkki. Sen syntyminen tyhjästä itsestään ei ole uskottava selitys. Ei myöskään ole uskottavaa, että luomakuntaa hallitsevat lait ja fysikaalisten vakioiden hienovarainen säätely juuri elämälle suotuisaksi olisivat sattuman tulosta. Astronomi Fred Hoyle on sanonut, että yhden proteiinin syntyminen sattumalta on samaa luokkaa kuin jos täyttäisi koko aurinkokunnan sokeilla, jotka ratkaisevat Rubikin kuution yhtä aikaa samalla hetkellä. Lisäksi Jeesuksen ylösnousemus kuolleista on merkki, jonka puolesta puhuva todistusaineisto on niin vakuuttava kuin vain historiallinen todistusaineisto yleensä voi olla. Se, että kaikki eivät näistä merkeistä vakuutu, ei välttämättä ole merkkien vika. Tämä johtaa meidät kolmanteen huomioon.

Kolmanneksi, ihmisen ongelma ei pääasiassa ole tiedollinen vaan moraalinen. Häneltä puuttuu halu, tai tahto, uskoa. Ilman sitä mikään merkki ei vakuuta. Vaikka Jumala loisi uuden universumin epäilijän silmien edessä, hän ei vakuutu. Jeesus ennakoi William Jamesin kuuluisan ”will-to-believe” argumentin, jonka mukaan vakuuttuminen ei milloinkaan ole pelkkä persoonaton tiedollinen prosessi ilman moraalista sitoutumista. Joka tahtoo tehdä Jumalan tahdon, pääsee selville siitä, onko Jeesuksen opetus Jumalasta lähtöisin vai ei. Jamesin mukaan, jos ”uskon tahtotila” puuttuu, mikään todiste ei milloinkaan ole riittävä. Ja kuitenkin teemme Jamesin mukaan jatkuvasti elämässä päätöksiä ilman täydellistä tiedollista varmuutta, koska ratkaisun siirtämisellä voisi olla merkittäviä seuraamuksia.

Jeesuksen mukaan Jumalan löytäminen edellyttää vilpitöntä halua noudattaa Jumalan tahtoa. Merkkien vaatijat eivät ole—vaikka niin vakuuttavat itselleen ja toisille—vilpittömiä epäilijöitä. Vaatijoiden ongelma ei ole tiedollinen vaan moraalinen. Vika ei ole todisteissa, jotka—niin väitän—ovat runsaat ja vakuuttavat, vaan ”uskon tahtotilassa”. Vaatijat valittavat merkin puutetta, mutta omaksi vahingokseen he tulkitsevat kohdalleen saattuvan hiljaisuuden väärin. Jeesus on Kuningas, joka ei kumartele merkkien vaatijoita. Hän jättää heidät, astuu taas veneeseen ja menee vastarannalle (Mark. 8:11). Vaatijat eivät tarvitse merkkiä taivaasta. He tarvitsevat tehdä parannuksen.

Kristillinen Mediakeskus avaa viimein ovensa

Tätä oli odotettu jo kauan. 

Patmos Lähetyssäätiön uusi Kristillinen Mediakeskus / Studio24 Sörnäisten rantatiellä avattiin lopulta yleisölle eilen, loppiaisena. Mediasali oli tupaten täynnä väkeä. Tapahtuma välitettiin myös livenä internetin kautta, jossa tilaisuuksia seurasi yli 200 katsojaa. Väliajalla törmäsin aulassa henkilöön, joka kertoi katsoneensa juhlan ensimmäisen osan kotona Lahdessa netin kautta, ja tulleensa jälkimmäiseen tilaisuuteen paikan päälle. 

Tilaisuuksien ilmapiiri oli lämmin - enkä tarkoita vain televisiolamppuja. Yhteys, sekä Pyhän Hengen läsnäolo käsin kosketeltava. Aija Roivaksen ja Joonatan Raution musiikki koskettivat, ja mediaveteraani Markku Vuorisen puhe antoi innostavan alkusykäyksen toiminnalle. Leo Mellerin raamattutunti pysähdytti ajankohtaisen sanoman äärelle. 

Kristillinen mediakeskus tulee toimimaan Patmos Lähetyssäätiön digitalisoidun radio- ja tv-tuotannon keskuksena. Mediasalissa tullaan järjesteämään erilaisia yleisötilaisuuksia ja raamattuopetusta, kuten oli tapana Kristillisessä Keskuksessa aikoinaan. Paikka merkitsee sekä mediatoimintamme että julistustyömme aivan uutta ja uudistuvaa esilletuloa. 

Näissä merkeissä sunnuntaille jatkuva avajaisviikko tuo mukanaan monenlaista raamattuopetusta sekä ajankohtaisia puheita ja keskinäistä yhteyttä.  Tilaisuuksiin voi tulla paikan päälle tai livenä netissä. Avajaisviikon ohjelman ja linkit videoplayeriin löytyvät Patmoksen nettisivuilta, joss voi tutustua lähemmin Kristillisen mediakeskukseen myös tilana: 

• Kristillisen mediakeskus / Studio24